Asia ei välttämättä kuulu tälle palstalle, mutta voisi tavoittaa täältä vastauksia...
Mitä voi tehdä, kun on huolissaan lastensuojeluasioista, mutta selvää todistusta asiasta ei ole?
Kyse on perheenäidistä, joka on raskausaikana yrittänyt itsemurhaa lääkkeillä ( on sossun tiedossa asia), uhannut tehdä itsemurhan senkin jälkeen. Vauva syntyi keskosena ja sairastaa jatkuvasti mm. keuhkosairauksia, on toistuvasti sairaalassa. Lapsille, joita on useampi, kaikki alle 4v. tapahtuu mitä ihmeellisempiä tapaturmia: tipahtelevat portaista, silmät on mustana, ihorikkeymiä päässä ja kasvoissa usein.
Äiti käsittelee lapsiaan erittäin kovakouraisesti mm. ihan pieniä nostaa syliin ranteista nostamalla, ei tue päätä ja kaikki koskettelu kovaa. Äiti ei lohduta itkevää lasta lainkaan, kävelee tunteettomasti ohi. Lapset saa olla kakka housuissa vaikka kuinka kauan, ei pese. Yöllä lapset saa huutaa ihan vapaasti, kukaan ei reagoi lapsen itkuun (lapset säpin takana lastenhuoneessa, eikä pääse pois).
Lapset ovat usein sairaalassa, keuhkot ahtaalla, salmonella ym. Äiti käy hyvin harvoin, jos ollenkaan osastolla lapsiaan katsomassa, selityksellä: "tuntuu pahalta katsoa lasta sairaalavaatteissa, niin ei pysty menemään". Jotenkin tulee tunne, niinkuin sairastuttaisi huonolla hoidolla tahallaan, jotta saisi itselleen sääliä ja huomiota, kun sukulaiset soittelee huolissaan lasten perään. Osaa olla tosi marttyyri sillä hetkellä.
Kukaan lähisuvusta ei asu samalla paikkakunnalla, monella huoli lapsista. Mitä voisi tehdä? Monet yöunet on mennyt , kun miettii mitä lapset joutuu oikeasti kokemaan. Mies hänellä jatkuvasti töissä, on harkinnut eroa monesti, mutta lasten takia koittaa asua samassa talossa. Nainen käyttäytyy erittäin epätasapainoisesti, pitää itseään uhrina kun on joutunut lasten takia olemaan vuosia kotona, eikä ole päässyt töihin tai opiskelemaan. Oisko jotain keinoa auttaa lapsia?
Mitä voi tehdä, kun on huolissaan lastensuojeluasioista, mutta selvää todistusta asiasta ei ole?
Kyse on perheenäidistä, joka on raskausaikana yrittänyt itsemurhaa lääkkeillä ( on sossun tiedossa asia), uhannut tehdä itsemurhan senkin jälkeen. Vauva syntyi keskosena ja sairastaa jatkuvasti mm. keuhkosairauksia, on toistuvasti sairaalassa. Lapsille, joita on useampi, kaikki alle 4v. tapahtuu mitä ihmeellisempiä tapaturmia: tipahtelevat portaista, silmät on mustana, ihorikkeymiä päässä ja kasvoissa usein.
Äiti käsittelee lapsiaan erittäin kovakouraisesti mm. ihan pieniä nostaa syliin ranteista nostamalla, ei tue päätä ja kaikki koskettelu kovaa. Äiti ei lohduta itkevää lasta lainkaan, kävelee tunteettomasti ohi. Lapset saa olla kakka housuissa vaikka kuinka kauan, ei pese. Yöllä lapset saa huutaa ihan vapaasti, kukaan ei reagoi lapsen itkuun (lapset säpin takana lastenhuoneessa, eikä pääse pois).
Lapset ovat usein sairaalassa, keuhkot ahtaalla, salmonella ym. Äiti käy hyvin harvoin, jos ollenkaan osastolla lapsiaan katsomassa, selityksellä: "tuntuu pahalta katsoa lasta sairaalavaatteissa, niin ei pysty menemään". Jotenkin tulee tunne, niinkuin sairastuttaisi huonolla hoidolla tahallaan, jotta saisi itselleen sääliä ja huomiota, kun sukulaiset soittelee huolissaan lasten perään. Osaa olla tosi marttyyri sillä hetkellä.
Kukaan lähisuvusta ei asu samalla paikkakunnalla, monella huoli lapsista. Mitä voisi tehdä? Monet yöunet on mennyt , kun miettii mitä lapset joutuu oikeasti kokemaan. Mies hänellä jatkuvasti töissä, on harkinnut eroa monesti, mutta lasten takia koittaa asua samassa talossa. Nainen käyttäytyy erittäin epätasapainoisesti, pitää itseään uhrina kun on joutunut lasten takia olemaan vuosia kotona, eikä ole päässyt töihin tai opiskelemaan. Oisko jotain keinoa auttaa lapsia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se on velvollisuus.
Mistä teen ilmoituksen, epäilyistä, kun kongreettista silminnäkijä- todistusta ei ole? Voiko huolista soittaa ja jutella sosiaalityöntekijöille? Ottavatko tosissaan?
Jokainen voi tehdä lastensuojeluilmoituksen. Pelkkä epäilys riittää, todisteita ei tarvita. Myöskään ilmoituksen tehneen nimeä ei kerrota asianomaiselle. Suosittelen että teet sen ilmoituksen. On kamalaa ajatella, että lapset kärsivät jossain, eikä ole itse tehnyt asian eteen mitään, vaikka olisi voinut.Se voi kaduttaa myöhemmin.Huolista voi jutella, ja ammattilaiset selvittävät lastensuojelun tarpeen.Silloin olet toiminut vastuullisella tavalla. Lue allaoleva linkki:
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluntarve/lastensuojeluilmoitus/
Kiitos asiallisesta kommentista. Otan yhteyttä sosiaalityöntekijöihin heti huomenna.
Surullinen olen perheen puolesta, mutta on vanhemmissa havaittavissa sellaista tunne-vammaisuutta, ettei muu auta.
sh,, Tiedän miten asiat ovat, en ala kaikkia yksityiskohtia repostelemaan täällä.
tiedät miten yöllä toimitaan kyseisessä perheessä??????"Yöllä lapset saa huutaa ihan vapaasti, kukaan ei reagoi lapsen itkuun (lapset säpin takana lastenhuoneessa, eikä pääse pois)."
Totta kai ilmoitat asioista jos ne pitävät paikkansa! Eihän kellään ole mitään konkreettisia näyttöjä, harva sinne kiikuttaa videomateriaalia tms.
Pidän miestä tilanteeseen yhtä suurena syyllisenä! Vai onko tämä mies kenties AINA töissä, 24 tuntia vuorokaudessa?! Vai lasten takia samassa taloudessa...ja silti...
SOITAT LASTENSUOJELUUN!
Ja mikä sinun roolisi tässä on? Oletko kenties sukulainen? "Ystävä"?