inhottaa koko perhe ja kaikki, en jaksais olla kotona ollenkaa mut vielä asun täällä, nyt kuitenki histaa vaan jopa täällä, ensin en sietäny vanhempiani nyt en siedä ees veljeeni pakko vaan päästä purkaan tätä kiukkuu, en hyväksy sitä mitä ne on mulle aiheuttanu joudun niitten takia kestään kauheeta ahdistusta joka päivä ja en ees pidä itestäni niitten takia ne ei osaa olla hyviä vanhempia syyttelee vaan vaikka sit kieltää kun sanoo siitä ja sanoo et ei osaa sanoo asioita oikein mut sitte sanoo kumminki mun loukkaavan niitä vaikka oikeesti ne tässä mua on satuttanu ja jättäny kauheen tunteen kalvaan nii että kaikki näyttää inhottavalta enkä luota melkee kehenkää. koittaa ny elää omaa elämää ku joutuu huolehtiin noista ja koittaa tulla joka päivä toimeen vaikka ei oikeesti huvittas eikä haluais.
en siedä niitä enää ollenkaa en haluais olla missää tekemisissä, mutta jotenki nää sotkut meidän välillä pitää selvittää et saa mielenrauhan... rasittavaa vaa koittaa ny tehä omia puuhia ku ei pysty ajattelee mitää muuta ku mite inhottaa kummatki vaikka tää helpottaa jo mjut silti inhottavaa se mitä ne on mulle tehny en voi yhtää luottaa enää niihi enkä kehenkää kunnolla luota kauheet ennakkoluulot ja en osaa suhtautua mitenkää muihi tällä hetkellä ahdistaa vaan enkä osaa pitää kestää ku kaikki kenestä välitän on aiheuttanu mulle tuskaa vaan eikä mul oo mitää kunnon hyvää ihmissuhdetta mistä ei ois aiheutunu mulle harmia ja mistä nyt ei pitäs luopua.. :'(
kauhee semmonenn sisäinen inhotus olo ja ahdistus. en luota mun vanhempiin koska ne ei kohtele mua kuin lastansa kuulus kohdella ne ei tunnu loppujen lopuks välittävän ku itestää ehkä ne on liian heikkoja ehkä ne ei pysty kun ehkä ne ei rakasta itseään tarpeeks en tiedä mut munhan siitä ei pitäis huolehtia? silti ne onnistuu saamaan mut tunteen syyllisyyttä mikä pahentaa kaikkea se vaan kaikki semmoset itsesyytökset on juurtunu muhun eikä iha vielä helpota nyt se ei auta yhtää ku on tätä ahdistustakin..
en siedä niitä enää ollenkaa en haluais olla missää tekemisissä, mutta jotenki nää sotkut meidän välillä pitää selvittää et saa mielenrauhan... rasittavaa vaa koittaa ny tehä omia puuhia ku ei pysty ajattelee mitää muuta ku mite inhottaa kummatki vaikka tää helpottaa jo mjut silti inhottavaa se mitä ne on mulle tehny en voi yhtää luottaa enää niihi enkä kehenkää kunnolla luota kauheet ennakkoluulot ja en osaa suhtautua mitenkää muihi tällä hetkellä ahdistaa vaan enkä osaa pitää kestää ku kaikki kenestä välitän on aiheuttanu mulle tuskaa vaan eikä mul oo mitää kunnon hyvää ihmissuhdetta mistä ei ois aiheutunu mulle harmia ja mistä nyt ei pitäs luopua.. :'(
kauhee semmonenn sisäinen inhotus olo ja ahdistus. en luota mun vanhempiin koska ne ei kohtele mua kuin lastansa kuulus kohdella ne ei tunnu loppujen lopuks välittävän ku itestää ehkä ne on liian heikkoja ehkä ne ei pysty kun ehkä ne ei rakasta itseään tarpeeks en tiedä mut munhan siitä ei pitäis huolehtia? silti ne onnistuu saamaan mut tunteen syyllisyyttä mikä pahentaa kaikkea se vaan kaikki semmoset itsesyytökset on juurtunu muhun eikä iha vielä helpota nyt se ei auta yhtää ku on tätä ahdistustakin..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eli mitä ne sun vanhemmat on sulle tehnyt, meinaan sen jätit kertomatta...
no yhyyyyyy vaan
hellantettelistä eikä ole antanut 100€ viikkorahoja ja asettanut perhana vielä kotiintuloaikoja ja kaikkein hävyttömintä JOUDUN siivoon oman huoneen:=)
Äläs perskeles mee tollasesta masentumaan. Nuoruutta ei kestä kuin pari hassua vuotta ja kun oot aikuinen ei ne enää voi kontrolloida sun elämääs. Maailmas on ihmisiä joilla on paljon huonommin asiat. Mulla on veli, jolla on hyvin vaikea epilepsia. Minä ja mun kolme muuta sisarusta jäätiin vuosiksi vähemmälle huomiolle ja se vaan tiivisti meidän välejä. Nykyään meidän perhe on tosi läheinen ja kukaan ei ole masentunut.