Hei!
Meillä on ensimmäinen kissavauva eilen päivällä haettu ja sääliksi käy kun hän on niin arka. Olin toki varautunut vierastamiseen mutta koiraihmisenä en ollut osannut varautua siihen että hän välillä surkeana naukaisee piilossaan..sydäntä särkee! Koiranpennut kun surussaan ja ikävissäänkin tulevat ihmisen luo paijattavaksi. On nyt ollut reilu vuorokauden siis piilossa koko ajan, muutaman tunnin välein olen käynyt hänelle juttelemassa ja välillä ottanut syliin tiukasti rinnalle rauhallisesti siliteltäväksi. Tuntuu vaan niin pelokkaalta raukka ja heti kun päästää, karkaa piiloon takaisin:(
Muutamalta kissaihmistutulta olen kuullut että luonteesta riippuen jotkut pennut saattavat piileskellä viikon-kaksikin ja siitä sitten rauhoituttuaan tulevat hyvinkin toimeen muun perheen kanssa. Voivat kuulemma pari päivää olla ihan shokissakin paikanvaihdoksen takia.
Onko siis teillä kokemusta miten voisin auttaa ja helpottaa pikkuisen oloa ja sopeutumista? Hän on saanut olla talon yläkerrassa missä rauhallisempaa aina ja siellä sängyn, hyllyn ym. alla hämärässä aina on. Ruoka ja vesi ei ole maistunut, en ainakaan ole huomannut. Vessalaatikkokin näyttää koskemattomalta. Olen yrittänyt tarjoilla lähelle piiloa herkkujakin. Onko jostain kissanrauhoitussuihkeesta (?) jotain apua?
Hän on maalaiskissa, navetassa asunut mutta kuulemma käsitelty paljon ja osaa ruokailla ja vessailla, emo oli hellyydenkipeä ja rauhallinen. Puhelimessa "melkein 12 vkoinen" ja paikanpäällä selvisi että olikin vain reilu 10 vkoa kun syntymäpäivää kyselin..harmillista:(
Asiallisia vastauksia toivoen ja etukäteen jo kiittäen:)
Meillä on ensimmäinen kissavauva eilen päivällä haettu ja sääliksi käy kun hän on niin arka. Olin toki varautunut vierastamiseen mutta koiraihmisenä en ollut osannut varautua siihen että hän välillä surkeana naukaisee piilossaan..sydäntä särkee! Koiranpennut kun surussaan ja ikävissäänkin tulevat ihmisen luo paijattavaksi. On nyt ollut reilu vuorokauden siis piilossa koko ajan, muutaman tunnin välein olen käynyt hänelle juttelemassa ja välillä ottanut syliin tiukasti rinnalle rauhallisesti siliteltäväksi. Tuntuu vaan niin pelokkaalta raukka ja heti kun päästää, karkaa piiloon takaisin:(
Muutamalta kissaihmistutulta olen kuullut että luonteesta riippuen jotkut pennut saattavat piileskellä viikon-kaksikin ja siitä sitten rauhoituttuaan tulevat hyvinkin toimeen muun perheen kanssa. Voivat kuulemma pari päivää olla ihan shokissakin paikanvaihdoksen takia.
Onko siis teillä kokemusta miten voisin auttaa ja helpottaa pikkuisen oloa ja sopeutumista? Hän on saanut olla talon yläkerrassa missä rauhallisempaa aina ja siellä sängyn, hyllyn ym. alla hämärässä aina on. Ruoka ja vesi ei ole maistunut, en ainakaan ole huomannut. Vessalaatikkokin näyttää koskemattomalta. Olen yrittänyt tarjoilla lähelle piiloa herkkujakin. Onko jostain kissanrauhoitussuihkeesta (?) jotain apua?
Hän on maalaiskissa, navetassa asunut mutta kuulemma käsitelty paljon ja osaa ruokailla ja vessailla, emo oli hellyydenkipeä ja rauhallinen. Puhelimessa "melkein 12 vkoinen" ja paikanpäällä selvisi että olikin vain reilu 10 vkoa kun syntymäpäivää kyselin..harmillista:(
Asiallisia vastauksia toivoen ja etukäteen jo kiittäen:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meilläkin oli viikon verran piilossa, ruualla sai vähän houkuteltua esiin sitten.
Kärsivällisyyttä vaan. Kissa on kissa ei koira ja tekee mitä itse huvittaa!
Minusta kisulle kannattaa antaa nyt vain aikaa. Niin hankalalta kun se kuulostaakin, niin täytyy vain kärsivällisesti odotella, kyllä se pikkuinen siitä rohkaistuu. Kissoille on ihan tyypillistä viettää muutama ensimmäinen päivä piilossa.
Kissat eivät tosiaan ole niin sosiaalisia kuin koirat.
Ensimmäinen kissani ei antanut silittää itseään ekaan kuukauteen ja toinen taas oli reippaasti esillä ihan ensi hetkistä lähtien. Luonteita on moneksi. Uskon kuitenkin, että kyllä siitä vielä reipas poikanen sukeutuu:)
Eilen illalla sain hänet muutaman raksun syömään ja tökkäisi pari kertaa vettäkin. Aamulla isäntä etsi ja etsi kissaa muiden nukkuessa ja hän istuikin portailla tiiraillen alakertaa ja siellä olevaa kilttiä koiraamme:) Oli siitä sitten lähtenyt ylös syömään ja juonutkin oli reippaasti. Huh huh ehkä hän siis kotiutuu!
Kun itse heräilin, sain leikkiäkin hänen kanssaan narulla ja hiirellä ja antoi hiukan koskea.. Kellitteli ja peuhasi. Myös yllätyksekseni kävi hiekkiksella isolla pissalla siinä katsellessani, ihmetellen rakeista kuuluvaa sihinää;)
Nyt on taas piilossa kun muu väki talossa häärii mutta ehkä yöllä ja aamulla saamme taas hiukan kosketusta häneen!!
pikku tyttökisu oli muutaman tunnin kyhnöttäen sängyn alla ja ties missä.. sitten kun annoimme hänelle aikaa tutustua uuteen paikkaan. menimme hetkeksi aikaa ulos. kun tulimme takaisin pentu tuli naukuen vastaan meitä ovelle kaipaen hellyyttä
siis onko tuollainen käytös yleistäkin maatiaisilla? Kumma juttu. Mun burmat on aina ensi hetkestä asti olleet kaikkien kavereita ja toimineet ihan normaalisti, tulleet syliin ja purranneet. No olenpa tosiaan tainnut oikean rodun löytää kun pidän ihmisläheisistä reipaista kissoista:D
en tiiä pahemmin noista roduista ja miten niillä sitten toi toimii.. mutta itsellä on vaan kokemusta pelkästään maatiaisista. mutta en usko että nyt ihan kaikki maatiaiset olis kuitenkaan noin arkoja. se vaan riippuu luonteesta, kuinka rohkea katti on.
mitä meillä nyt kun se on vuoden ja vähän ylikin meillä ollut, niin kauheen rohkee jos ny ei uhkarohkeekin katti siitä on tullu. ei se millään lailla oo arka. uskaltaa koirallekkin laittaa vastaan (seefferille) :D
Ei kumpikaan omista maatiaisistani ole arastellut, joten asiaa ei voi yleistää koskemaan jotain rotua. Enemmän syynä lienee se, kuinka kissaa on käsitelty aiemmassa paikassa.
Haettiin kaks maatiais poikapentua (12 viikkoisia) muutama viikko sitten. Ne olivat nälkiintyneitä ja muutenkin sairaita (flunssaa ja loisia). Olivat kuitenkin alusta alkaen yllättävän sosiaalisia. Kun avattiin kotona kantokopan luukku, molemmat tulivat syliin ja yrittivät heti tutustua. Eivät menneet minnekään piiloon. Ruoka ja juoma maistui molemmille todella hyvin. Toinen ei uskaltanut ekana päivänä käydä hiekkalaatikolla, mutta seuraavana päivänä jo alkoi käydä.
Eläinlääkärikäynnin, rokotusten, loishäädön, antibioottien ja kunnon ruokinnan ansioista ovat nyt terveitä, vilkkaita ja pulskia poikia ja kasvavat ihan silmissä. Toivon vain ettei niille tule myöhemmin mitään terveysongelmia pentuajan huonon ruokinnan ja terveydentilan vuoksi.
Toinen kissa tulee vieraidenkin syliin mielellään, toinen taas osoittaa kiintymystään pelkästään omille ihmisilleen. Ovat todella rohkeita kissoja ja ovat kiinnostuneita kaikesta. Pölynimurikin aiheutti vain uteliaisuutta, eivätkä sitäkään säikähtäneet.
Moi
Ei hätää, kissalla menee oma aikansa ennen kuin alkaa luottamaan.
Kun minun pieni Muumi-palleroinen tuli taloon, ei sekään tullut edes kopata ulos kolmeen päivään, yöllä kyllä kävi vähän syömässä ja kakalla laatikossa.
Sitten kun viimein muumi sai rohkeutta, se mennä jolkotti kauheaa vauhtia sängyn alle piiloon :D
Eli kyseessä oli arka puolivillinavettakissa :D
Muutaman viikon Muumi oli tosi arka, ei tullut lähelle ja luikahti pienestäkin rasahduksesta piiloon. Se oli turhauttavaa, kun ei oikein tiennyt mitä uskalaisi tehdä, ilman että se säikähtää pahemman kerran :)
Nyt neiti on melkein vuoden ja täysin tottunut. Antaa vain kissan tutustua sinuun, ja tutustu sinä siihen sitten kun se antaa siihen mahdollisuuden.
Lupaan, kärsivällisyys palkitaan !!!
Kyllä joka ikinen kissa ihan pennusta asti on ihan oma persoonansa, rodusta viis!
Minun pieni Pentuni tuli kotiin, jossa asui ennestään 7v. prinsessa, joka ei eläissään ole nähnyt mitään muita eläimiä, kuin lintuja parvekkeelta.
Prinsessa sai hirveät hepulit ja shokit, jotka muuttuivat sitten mustasukkaisuudeksi , mutta tämäpä uusi tulokas oli niiin fiksu ja sosiaalinen, että minun kanssani kommunikoi ja leikki, tuli syliin jne ihan "normaalisti".
Ison kissan suhteen hän käyttäytyi kärsivällisesti ja kunnioittaen, niin kauan, kunnes tämä aatelinen maatiaisrouva hyväksyi pennun kaverikseen.
Sitten alkoikin Pentu näyttää luonnettaan, joka polveutuu selkeästi ilvekseltä, suoranainen hirviövintiö leikeissään ja terhakka.
Nyt rouvakissa osaa säädellä jo osallistumisiaan Pennun leikkeihin ja sehän tarkoittaa sitä, että emäntä saa/joutuu toimimaan leikkikaverina useammin.
Herkkyyttä kissojen kasvatus vaatii, että oppii kuuntelemaan niiden milloisiakin fiiliksiä.
Onnea taloon ja pentukissalle terveyttä!
Kyllä se siueltä piilostaan tulee, kunhan saa ensin luottamuksen teihin:) itse hain kerran kissan hylättyjen kissojenkodista ja se oli vaatekaappini takana ensimmäisen kuukauden.. vein ruuat vaatekaapin viereen ja öisin raukka uskalsi vain syödä.. yhtenä aamuna heräsin kun kissa nukkuikin vieressäni:) jokainen kissa tottuu aikanaan.. jollain menee enemmän joillain vähän vähemmän aikaa:)