hitaasti välillä,eikä aikuiseksi tuloa voi estää.
Onneksi.
Olen jo yli kolmekymppinen mutta edelleen iloitsen siitä päivästä kun pääsin muuttamaan pois kotoa (olin 17v).
Perheen kanssa ei ollut riitoja.Eikä ollut omaa elämää.
Ja edelleen tykkään syödä Mövenpickiä aamiaiseksi tai viikonloppuisin olutta ja suklaakeksejä.
Eikä ole näitä "pitää"-juttuja hiostamassa.Siis velvollisuuksia joihin kukaan ei pysty sanomaan mitään syytä,ei edes keksimään.
(Tiedätte nämä "kyllä sun nyt pitää seurustella sukulaisten kanssa" kehoitukset).
Onneksi.
Olen jo yli kolmekymppinen mutta edelleen iloitsen siitä päivästä kun pääsin muuttamaan pois kotoa (olin 17v).
Perheen kanssa ei ollut riitoja.Eikä ollut omaa elämää.
Ja edelleen tykkään syödä Mövenpickiä aamiaiseksi tai viikonloppuisin olutta ja suklaakeksejä.
Eikä ole näitä "pitää"-juttuja hiostamassa.Siis velvollisuuksia joihin kukaan ei pysty sanomaan mitään syytä,ei edes keksimään.
(Tiedätte nämä "kyllä sun nyt pitää seurustella sukulaisten kanssa" kehoitukset).
Vastaukset 1
Vanhimmat
onneksi elät ilmeisesti ilman parisuhdetta ja pienokaisia.
ihan omaan itseesi käpertyneenä, hemmotellen itseäsi mieliteoillasi.
älä sure, kyllä sinullakin on vielä mahdollisuus kasvaa ulos murrosiästä ja huomata vaikka se mihin sukua tarvitaan.