Kiitos äidille joka kasvatti minut ja 5 vuotta vanhemman siskoni aivan yksin ilman isäämme. Kiitos siitä, kun huolehdit että meillä oli perhe, joka ei eronnut muista. En ymmärtänyt kuin vasta 10 vuotiaana että elämästäni puuttui jotain mitä muilla oli, isä.
Isälle haluan sanoa vain että en aio tuoda kukkia haudallesi kun sinusta aika jättää. Et osallistunut elämäämme edes taloudellisesti, vaikka asuit samassa kaupungissa, et halunnut kertakaan nähdä meitä. Olisin halunnut nähdä sinut. Ja tutustua myös toiseen puoleen suvustani. Ja kuulla ennen kaikkea miksi aikuinen mies perustaa perheen ja sitten yhtäkkiä jättää kaiken?
Kaikki yksinhuoltajat (äidit ja isät), voitte olla varmoja että lapsenne rakastavat teitä koko sydämestään. Ja arvostavat aikuisiksi kasvettuaan.
Pitäkää huolta lapsistanne. Olette ainoat vanhemmat joita heillä on...
Isälle haluan sanoa vain että en aio tuoda kukkia haudallesi kun sinusta aika jättää. Et osallistunut elämäämme edes taloudellisesti, vaikka asuit samassa kaupungissa, et halunnut kertakaan nähdä meitä. Olisin halunnut nähdä sinut. Ja tutustua myös toiseen puoleen suvustani. Ja kuulla ennen kaikkea miksi aikuinen mies perustaa perheen ja sitten yhtäkkiä jättää kaiken?
Kaikki yksinhuoltajat (äidit ja isät), voitte olla varmoja että lapsenne rakastavat teitä koko sydämestään. Ja arvostavat aikuisiksi kasvettuaan.
Pitäkää huolta lapsistanne. Olette ainoat vanhemmat joita heillä on...
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuka heistä välittää ja kuka ei. Ei ole sama asia käydä isän luona ja kuulla hänennaisiltaan haukkumisia ja arvosteluja, joten sillon on parempi kun jättääi sän kokonaan, jollei hän välitä.
Eilapset ole tyhmiä, vaan pieninä he eivät voi asialle mitään, mutta ymmärtää sitten isompana ja tekevät asialle jotain.
Parempi kun jättää isän kokonaan, jollei hän toimi äidin pillin mukaan. Olisikohan ap:nkin tilanteessa näin. Lapsen olisi, vaikka aikuisena hyvä kuulla molempien vanhempien käsitys tapahtuneesta.
En ole katkera isälleni vaikkei osallistunut mitenkään elämääni ja vältyinpähän vanhempien riitelemiseltä, he kun menivät liian nuorina ja liian nopeesti avioon edes tuntematta toisiaan. Kummassakin oli vikansa ja naiset hätiköivät lastenhankinnassa miettimättä sen syvällisemmin onko mies edes kypsä ottamaan vastuuta lapsista, nuorena vaan oletetaan niin. Ja tuskimpa kuolleelle on mitään merkitystä käykö joku haudalla vai ei. Mennyt on mennyttä eikä sitä voi muuttaa samoin tiedän ettei äitini suku koskaan hyväksynyt isääni.
Olin mielestäni onnellisemmassa asemassa kuin monet ydinperheen lapset joidenka kotielämä oli melko helvetillistä vanhempien tappelua tai jäätävä ilmapiiri mykkäkouluineen. Aineellinen mammona oli tietenkin niukempaa eikä ollut kalliita harrastuksia joihinka vanhemmat olisivat autolla kuskanneet. Opetti se olemaan onnellinen pienistäkin asioista, aina ei tarvitse kuuta taivaalta kurottaa, nyt mulle kaikki ja heti.
Yh äitiäni en ole aikuiseksi kasvaessani alkanut sen kummemmin palvomaan, virheitä on hänkin tehnyt eikä mikään itse täydellisyys kuten ei kukaan ihminen. Niin vaan kävi että hän halusi lapsia enemmän kuin isäni ja itse olen saanut isäni luonteen etten erityisemmin pidä lapsista enkä sellaisia koskaan hanki, viisaampana huolehdin ehkäisystä. Monien miesten on pakko tehdä lapsia saadakseen naisen tai nainen tekee ne sitten jonkun muun kanssa.
kaksi puolta ja sinä olet kuullut niistä vasta toisen.
Toivottavasti joskus kuulet sen toisenkin.
Asiat eivät läheskään aina ole mustavalkoisia, vaan eniten taitaa olla sitä harmaata aluetta.
Niin, tosiaan minullakin kiinnostaisi kuulla se toinen puoli! Valitettavasti isäni ei halua nähdäkkään minua tai siskoani, molemmathan olemme teini-iästä asti yrittäneet ottaa yhteyttä... Ja nyt kun olemme aikuisia, ei äitimme varmasti yrittäisi estää (mitä ei ole yrittänyt aiemminkaan) yhteydenpitoa.
Äitini ei valitettavasti ole syyllinen tilanteeseen, vaikka joistain olisi niin mukavava näin uskoakkin. Myöskään isällä ei ole uutta naista joka olisi halunnut meidät pois elämästään. Jos vikaa saamme etsiä niin kyllä se löytyy vain ja ainoastaan tästä aikuisesta miehestä joka ei ymmärrä mitä vastuu tarkoittaa, tai vanhemmuus.
Tämä oli aivan vilpitön kiitos kaikille yksinhuoltajille jotka jaksavat arjessa. Mutta ilmeisesti on väärin sanoa tällä palstalla, että isässä ja miehissä voisi olla sellaisia yksilöitä, joille oma lapsi ei merkitse mitään...