Kanjoni
Sen reunalla seisoo
kaksi kulkijaa
-----
On kanjonin ylle viritetty
vaijeri
-----
Kumpi ensiksi jalkansa
sille asettaa
-----
Se vahvempi heikomman
syliinsä kaappaa
-----
Huimaa, ei haittaa
matkaa vain jatketaan
-----
Tähän kaksi
ihmistä tarvitaan
-----
Vaijeri heijaa, se
aikoo toisen pois pudottaa
-----
Vahvempi edelle astuu ja
heikompaa eteenpäin kuljettaa
-----
Näin matkaa jatketaan
osia vain aina välillä vaihdetaan
-----
Tämä yhdessä koetaan
-----
On mukana tunnetta
välin raastavaa, välin
rakastavaa
-----
Ei tämä kulkijaa kumpaakaan
haittaa
-----
On heille tahtoa annettu
kanjonin vastaranta saavuttaa
----
On yhteinen maailma
he toisiaan rakastaa
-----
Nuo kaksi kanjonin reunalla
seisojaa, nuo kaksi vaijerilla kulkijaa
-----
He kanjonin vastarannan
saavuttaa
He toisiaan rakastaa
Sen reunalla seisoo
kaksi kulkijaa
-----
On kanjonin ylle viritetty
vaijeri
-----
Kumpi ensiksi jalkansa
sille asettaa
-----
Se vahvempi heikomman
syliinsä kaappaa
-----
Huimaa, ei haittaa
matkaa vain jatketaan
-----
Tähän kaksi
ihmistä tarvitaan
-----
Vaijeri heijaa, se
aikoo toisen pois pudottaa
-----
Vahvempi edelle astuu ja
heikompaa eteenpäin kuljettaa
-----
Näin matkaa jatketaan
osia vain aina välillä vaihdetaan
-----
Tämä yhdessä koetaan
-----
On mukana tunnetta
välin raastavaa, välin
rakastavaa
-----
Ei tämä kulkijaa kumpaakaan
haittaa
-----
On heille tahtoa annettu
kanjonin vastaranta saavuttaa
----
On yhteinen maailma
he toisiaan rakastaa
-----
Nuo kaksi kanjonin reunalla
seisojaa, nuo kaksi vaijerilla kulkijaa
-----
He kanjonin vastarannan
saavuttaa
He toisiaan rakastaa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se menee oikeassa elämässäki.
Vahvempi auttaa heikompaa-
määränpää yhteinen kun tuolla
jossain
häämöttää.
Riippusilta kuohuvan kosken yli
voi olla elämys, mutta eläminen
"vaijereitten varassa" pelottavaa.
Mie en alkais siihen kyllä.
oli nyt vaan sellainen vertauskuva siitä, millaista kahden ihmisen rakkaus 'parhaimmillaan' on (siis mielestäni). Tosin tuo runo vaatisi jatko-osan, joka huipentuisi siihen yleiseen/henkiseen, niin sanottuun täydelliseen rakkauteen.
Mutta ymmärtääkseni tätä täydellisyyttä ei voi edes muutoin saavuttaa kuin tämän suodatuksen kautta?! Suodattamalla ensin sen itsenä rakastamisen, ja sitten sen kahden ihmisen välillä vallitsevan rakkauden.
Mutta tämä rakastuminen lienee kait myös jotain niin ihmeellistä, ettei sitä sanoin kyetä edes kuvaamaan? Rakastut toiseen, joka omaa tiettyjä ominaisuuksia. Mutta sitten et kuitenkaan voisi koskaan rakastua kolmanteen, siitäkään huolimatta, että hänelläkin olisi nämä tietyt/samat ominaisuudet.
Eli aika vaikea ymmärtää?
Mutta eikös tämä eläminen meillä kullakin ole aina jonkun vaijerin tai vieläkin ohuemman langan varassa? Halusimmepa tai sitten emme?
erilanen rakkausruno
pidin tästä juuri tälläisenä
hieno teksti!
jos kerta ihan oikeasti pidit siitä!
Joskus kun minusta tuntuu siltä, että olen itsekin tämän ajatusmaailmani/näkemysteni sekamelskassa, niin monessa kohtaa 'erilainen'!?
Pidin todella paljon:)