Miten musta tuntuu siltä että vaikka välillä naiset vaikuttavat kiinnostuneilta, niin aloitetta ei vaan tule. Jutellaan ja/tai katellaan toisiamme, mutta kumpikaan ei ota sen enempää edistysaskeleita. Itse olen kyllä tosi ujo, ovatkohan kaikki minusta kiinnostuneetkin (?) olleet aina liian ujoja? Miehet kyllä uskaltavat lähestyä, toisaalta olen itsekin rennompi miesten kanssa koska kiinnostus ei ole yhtä vahvaa kuin naisiin. :(
Uskallatko sinä tehdä aloitteen? Miten ja millaisessa tilanteessa? Humalassa, selvinpäin, kasvotusten, sähköpostilla, tekstarilla? Pyydätkö johonkin vai mitä? Kauan pitää "lämmitellä" jotenkin epäsuoremmin, vai voiko ihan ekalla tai ekoilla juttelukerroilla pamauttaa treffipyynnön? Miten näihin on yleensä vastattu?
Tai jos ette itse ole alotteentekijöitä, niin miten teitä kohtaan on tehty aloite?
Uskallatko sinä tehdä aloitteen? Miten ja millaisessa tilanteessa? Humalassa, selvinpäin, kasvotusten, sähköpostilla, tekstarilla? Pyydätkö johonkin vai mitä? Kauan pitää "lämmitellä" jotenkin epäsuoremmin, vai voiko ihan ekalla tai ekoilla juttelukerroilla pamauttaa treffipyynnön? Miten näihin on yleensä vastattu?
Tai jos ette itse ole alotteentekijöitä, niin miten teitä kohtaan on tehty aloite?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minä täällä pohdin juuri samaa asiaa. Itselleni aloitteen tekeminen on vaikeaa, etekin kun ei voi olla varma, mitä toinen ajattelee tai millä mielellä on liikkeellä. Jostakin syystä lamaannun täydellisesti ihailemani naisen lähistöllä. Edes keskustelukontaktiin, jossa voisi vähän tunnustella, ei välttämättä pääse. Uusille ihmisille puhuminen on aina vaikeaa, mutta mielestäni yleensä selviän siitä melko hyvin. Mutta sitten kun on kyseessä joku itseä viehättävä nainen...
Olen vain aina olettanut että naiset eivät ole olleet kiinnostuneita minusta. Ja jos joku jostain syystä olisikin hiukan kiinnostunut he ovat mkitä luultavimmin olettaneet minut heteroksi. Minua ihmetyttää että kukaan ei edes kysy seksuaalista suuntautumistani...
Jos olen kiinnostunut naisesta oletan usein että tämä on hetero ja jätän asiat ajatuksen tasolle, tai vaikka ei olisikaan hetero niin miksi hän kiinnostuisi minusta? En edes ole niin ujo että sitä voisi pistää ujouden piikkiin, on vaan turvallisempaa katsella.
Mä oon aina sanonut, että en ole elämäni aikana tehnyt kuin ehkä yhden ainokaisen aloitteen..! Silti on naisia ollut, joten ei se siitä aloitteesta ole kiinni. Eikös sitä sanota, että eleillä on paljon suurempi vaikutus kuin sillä, mitä sanoo?! Minä kyllä näytän jos olen kiinnostunut - ja toisinpäin! Naiset kyllä ymmärtävät vihjeen vaikka miehille se tuntuu olevan kovin vaikeaa! Pallo on siinä vaiheessa toisella. Jos se on kiinnostunut niin kyllä ne asiat johtaa sitten seuraavaan.. :)
Eli teet eleilläsi aloitteet. Eikö jollain lailla kuitenkin myös sanoja tarvita? Jos ei sitten sinulta, niin siltä toiselta. Miten se sanallinen aloite on tehty?
Uskon näyttäväni eleillä että olen kiinnostunut, kuten hekin, joiden uskon olleen kiinnostuneita minusta. Katseita ja usein myös välillä niiden peittelyäkin (ettei toinen muka huomaisi), hymyilyä, lähelle tulemista ja lähellä olemista jne. Jutteluakin joskus, riippuu vähän tilanteesta ja paikasta. Siitä eteenpäin ei juttu yleensä etene jos ja kun en uskalla itse tehdä sitä jotain ratkaisevampaa aloitetta, mikä se sitten olisikaan. Kai tästä voidaan päätellä että se toinen on myös ihan liian ujo (melko hyvä teoria tämä onkin, sillä tunnen vetoa usein juuri niihin jotka eivät tuo koko ajan itseään esille ja vaikuttavatkin välillä jopa todella ujoilta), tai sitten toinen ei ole kovin vakavalla mielellä mukana, flirttailee vain kevyesti ajankuluksi, ehkä on varattukin?
"Minä kyllä näytän jos olen kiinnostunut - ja toisinpäin! Naiset kyllä ymmärtävät vihjeen vaikka miehille se tuntuu olevan kovin vaikeaa! Pallo on siinä vaiheessa toisella. Jos se on kiinnostunut niin kyllä ne asiat johtaa sitten seuraavaan.. :)"
Miten sitten tarkalleen näytät sitä kiinnostusta? Entä jos tuntuu jo että "pallo on toisella", mutta jostain edellämainituista tai muista syistä mitään ei tapahdu. Ja kun itse tosiaan olen niin surkea näissä asioissa... Kertokaa miten on "soveliasta" yrittää uskaltaa vaikka sitten itse lähestyä jos ei voi vaan mennä esim. ympäristön olosuhteiden takia toisen luo, ottaa kädestä kiinni ja antaa pusua. Eikä välttämättä ole edes hyviä mahdollisuuksia päästä kahdenkesken mihinkään.. :(
Niin, heteroita eivät siis yleensä ole olleet nämä tytöt/naiset, joiden kanssa on jotain "peliä" ollut. Olen toki heteroistakin kiinnostunut, mutta se kiinnostus jää heidän kanssaan lieväksi kun ei vastakaikuakaan eleistä tai mistään ole luettavissa.
tutustua vaivihkaa esim. hakeutumalla samaan seuraan ihastuksen kanssa.
Pamauta heti suoraan vaan ett. "teille vai meille...". Siitähän sen sit näkee miten käy.
Jos lähtö sopii, nii sit on hyvä, mutt jos ei, niin unohda koko juttu.
Olen toivoton. Miksei se toinen tee aloitetta? Varmasti kiinnostusta on jossain määrin. Mitä naiset pelkäävät?
suunnilleen tätä:
http://www.darcomic.org/2004/02/19/the-foundation-of-friendship/
Oletko varma, että se toinen on vapaa ja lesbo? Sehän voi näyttää kiinnostustaan vaikka ei olisikaan.
tekee jonkun ison asian, että jos pyytää jonkun kahville tai leffaan että se on sama kuin sanoisi että haluan seksiä ja suhteen ja jne niin ei ihme ettei uskalla.
Selvinpäin kannattaa se antaa parhaan kuvan susta ja suoraan vaan pyytää. Ei kannata alkaa turhaan mietimään, jos näkee jotain mistä tykkää niin samantien vaan kysymään ennenku ehtii päässä kasvaa mörkö ja ei enään uskalla.
En ole tehnyt koskaan aloitetta, mutta luulisin tekeväni sen suunnilleen näin: "Moi! Ajattelin vaan, että lähtisitkö mun kanssa kahville/ulos/leffaan/taidenäyttelyyn/kävelylle." Mieluiten tekisin sen ihan kasvokkain, mutta viestikin käy. Mutta, yksi ehto toki on. En menisi koskaan tekemään suoraa aloitetta, jos en tiedä, onko toinen mahdollisesti hetero. Tällä hetkellä esimerkiksi en uskalla lähestyä naista, josta en yksinkertaisesti tiedä. Itse olen tehnyt selväksi, että olen kiinnostunut naisista ja sinkku, vihjannut jopa ihastusta, mutta vastakaikua en ole saanut, joten turha sitä on kai seinille huudella. Kyllä aloitteentekoonkin jossain määrin ainakin tarvitaan kaksi. Harvan rohkeus riittää lähestyä ihan ketä vain tuosta noin vain.
kuulostaa hyvälle! ;)
No kiva!
Itseasiassa toi koko sun juttu kuulosti hyvälle. siks mä sitä kommentoinkin. ah, niin täydellistä äidinkieltä. :) joop. kullakin omat, omituiset? viehtymyksensä :p
Mikä ikinä toimii kullekin :)
yhtä tyttöä kerran melkein noilla sanoilla ulos, ja se oli 100% sinisilmäinen mun suhteen eikä tajunnut että pyysin sitä "ulos". Ei vaikka kuinka kakistelin ja ujostelin ja vilkuilin. Hyvä ystävä tästä hetskusta tuli ja ollaan naurettu ittemme kipeäksi jälkikäteen.
on kyllä totta. ehkä siihen pitäis lisätä joku pohjustuslause..
Minulla samanlainen ongelma aloitteen tekemisen suhteen, kun tuntuu, että jotain jännitettä välillämme olisi ja katseet ovat pitkiä, toinen hakeutuu aina toisen seuraan ja etsii katsekontaktia. Kuvittelen tämän olevan täysin molemminpuolista kiinnostusta, joka ei kuitenkaan etene mihinkään suuntaan tai sitten hän on vain kaverillinen. Olemme tunteneet enemmän ja vähemmän hyvin kohta varmaan kymmenkunta vuotta ja viimeiset pari vuotta olen ollut totaalisen ihastunut häneen. Ongelmana on vain toisen osapuolen historia, joka sotkee tilannetta, koska ainakin viimeiset pari parisuhdetta hänellä on ollut miehen kanssa, vaikkakin nyt on ns. sinkku. Kauempaa historiasta löytyy kyllä parisuhde myös naisenkin kanssa.
Tällä hetkellä taas turhauttaa, kun ei saa itse aikaiseksi sanottua mitään. Turhautumisen tullessa, tulee yleensä kohdeltua tätä toista ihmistä paljon "kylmemmin", vaikka todellisuudessa haluaisi vain olla häntä lähempänä.
Surullista, kun pitää tehdä kaikesta itselleen niin hitin vaikeaa. Olen monta kertaa meinannut ottaa asian puheeksi, mutta toisaalta pelkään reaktiota, vaikka se kieltäväkin vastaus luultavasti vain auttaisi pääsemään henkilöstä ylitse....