Opiskelin Helsingin yliopistossa innokkaasti monta vuotta. Välillä opintotuki katkesi kun olin sairaana tai tein liikaa duunia. Sitten tuli Keskustapuolue ja uudistukset. Nyt jätän jatko-opinnot sikseen ja rupean koulutustani vastaamattomiin hommiin koska kukaan ei tule kestämään selväjärkisenä yliopistolla seuraavien vuosien aikana. Tiede voi odottaa parempia aikoja. Ehkä.
Idiootin mietelmiä
Nolo Pelle
51219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...kun se on ihan sama oletko maisteri, lisuri vai doctori, vessanpönttöjä pääset siivoamaan kuitenkin. Äläs nyt valita. Töihin vaan. Mä en oo kyllä töitä vielä saanu vaikka onkin kahdet maisterin paprut komerossa. Olen hakenut mm hautausmaan siivoajaksi, kaupan kassalle, kauppa-apulaiseksi, toimistoapulaiseksi ja erääseen liikkeeseen myyjäksi. Toki olen myös hakenut koulutustani vastaaviin hommiin, enkä ole kuulemma ollut ainoa. Ei pidä valittaa, täytyy varmaan opiskella vähän lisää vielä niin ehkä pääsisi tehtaaseen liukuhihnatyöhön. Kyllä ne ajat oli paljon vaikeammat 20 vuotta sitten kun Haataisparkakin joutui kökkimään yliopistossa 14 vuotta. Raukkaparat.
Vähän tulee semmoinen olo, että on kustu silmään. Toisaalta eipä kukaan pakottanut tuhlaamaan elämän parhaita vuosia hyödyttömään tuherteluun.
Vessanpönttöjen putsaamista on tullut jo harjoiteltua opiskeluaikana. Silloin tuli mieleen, että miksi MINÄ en istu toimistossa syömässä banaania ja naputtamassa turhia sähköpostiviestejä. Sen haluaisin ymmärtää.
Suomessa taitaa olla maailman koulutetuimmat työttömät. Milloinkahan lukiolaiset alkavat miettiä mitä alaa kannattaa lähteä opiskelemaan? Todellisista taitajista on monella alalla koko ajan pulaa (palvelut, tietotekniikan erikoisasiantuntijat, kansanväliset markkinamiehet, putkiasentajat jne). Paperinpyörittäjiä kyllä valmistuu joka tiedekunnasta riittävästi byrokratian tarpeisiin.
"Milloinkahan lukiolaiset alkavat miettiä mitä alaa kannattaa lähteä opiskelemaan?"
Mietin sitä kovasti mutta mistä sen voisi tajuta siinä iässä ja sillä elämänkokemuksella? Tietoa oli naurettavan vähän ja hankalasti saatavissa. Ei silloin ollut vielä internetistä apua.
No minä en ainakaan lukiossa osannut uravalintaa pohdiskella. Kirjotusten jälkeen selailin yo:n opinto-opasta ja näppituntumalla hain kasvatustiedettä lukemaan ja pääsin sisään. Siis ei mitään hyödyllistä luokanopettajanpätevyyttä vaan sitä tavallista kasvatustiedettä, josta ei valmistu miksikään... Ja sit muutaman vuoden päästä hain humanistiseen tiedekuntaan ja nyt luen siellä pääaineena hepreaa. Elikä minusta tulee tuplamaisteri ja pääsen varmaan huippuvirkaan. Heh heh.