Nolottaa..

Tää on jotenkin hurja avaus, mutta ainahan asioissa on totta toinenpuoli. Totta on esimerkiksi se että, ulkomuotomme vaikuttaa siihen kuinka meihin suhtaudutaan. Mutta väittämä...

"Yrittäkäämme näyttää fiksuilta ihmisiltä niin meihin suhtaudutaan sen mukaan! "

...ei takaa kyllä mitenkään pitkäaikaista hyväksyntää.
Ehkä tässä sanalla "fiksuilta" ei viitata kykyyn ajatella, vaan että näyttää jonkun tyylinmukaiselta hyvältä ?

Mutta enpä ala enempiä kinaamaan aiheesta, luulen että jokainen luonnostaan tekee niitä toimenpiteitä jotka itselle sopii ja näin löytää omanoloisen fiiliksien, tyylin.
Joskus vähän rähjäsempi joskus hiukan siistitympi.

Elämäntäyteistä kesää !!

Ihan ajatusta herättävä aihe sinulla.
Pyörätuolissa istujilla on jokaisella oma diagnoosinsa. Toisilla, vaikkapa alaraajahalvaantuneilla, ylävartalon ryhti ja käsien motoriikka on todella hyvä. Silloin vaatteetkin istuvat päällä aivan eri lailla kuin vaikeasti asentoaan hallitsevilla, joilla vaatteet kuin vaatteet ovat ryhdittömästi ulkopuolisen asettamisen varassa. Silloin oman asennon korjaamisella ei voi vaatteitaankaan tuoda esiin mahdollisimman edukseen. Jalat saattavat olla ojennuksessa, istumatasapaino hallitsemattomissa, hartiat lysyssä, painoakin tuolin täydeltä, ole siinä sitten muodikas. Silti heistä jokaisella on oma arvonsa, valui kuola pitkin satiinipaitaa tai ei.

Kun istuu vuosia pyöriksessä, valitsee ylleen mieluiten joustavat, kiristämättömät vaatteet, sillä verenkiertohan on hidas jo muutenkin lihastyön vähäisyyden takia. Vilukin saa valitsemaan hiukan vahvempaa ylle. Ryhdikäs kangasalaatu näyttää usein paremmalta kuin luiru.
Monen mielestä on toki tärkeää näyttää hyvältä, mutta tärkeämpää on, että tuntuu siedettävältä ja saa vaikka vessakäynneillään avustettavana toimenpiteestä molelmmille joustavan. Ja ihme ja kumma, kuinka se meikki tuntuukaan turhanaikaselta kuorelta!

Onhan jokaisen silmälle mieluisaa näinä pintakoreuden aikoina varsinkin näyttää hyvältä. Omasta ulkoisesta huolehtiminen antaa itsevarmuutta ja viestii mitä kullekin viestii, mutta tärkeintä lie ihminen itse.
Ymmärrän huolesi ja on mukava, että jaksat pitää itsestäsi huolta ja olet esimerkkinä sellaisille, joille on mahdollisuus ja nautinto muodikkuuteen. Silti, kun vastaasi tulee vammainen, joka aiheuttaa harmia pukeutumisellaan, mieti hetki, mistähän kaikesta se saattaa johtua.
Niin kauan kuin vaateteollisuus tekee gollegehousuista ja verkkareista ainuita kiristämättömiä ja helppokäyttöisiä vaatteita, ei hepeneitä juuri käytetä kuin pakkotilanteissa.

Juulia on oikeassa. Muistaakseni jokunen vuosi sitten oli aiheena vammaisten pukeutumisesta. Siellä luennolla oli nainen, joka liikkui pyörätuolilla. Hänellä oli puhetulkki mukana.
Hän kertoi just näistä ihan samoista aiheesta kuin sinäkin, Juulia.

Kait kotikasvatus on vaikuttanut asiaan? Itsekin olen huomannut kuinka vanhemmat pukevat omia lapsiaan usein verkkarit,tarralenkkarit ja hiukset leikattu kotikonstein. Opittu malli kotoa vai laitoksista?

Mielestäni vaatteet kertovat paljon miten arvostaa itseään ihmisenä tai miten muut arvostavat häntä (ne jotka pukevat häntä).
Jos minulla olisi sellainen lapsi, joka istuu pyörätuolilla niin pukisin samalla tavalla kuin omat lapset nykyään. En voisi suostua pukeutumaan lapsiani mauttomaan asuun.
Aina kun on ollut jonkun synttärit, joulujuhla tai kevätjuhla, olen pyytänyt, että pukisivat juhla asuun. Tämä on osoitus juhlan kunnioittamisesta. Maailma on jotenkin muuttunut, kun nykyään nuoret eivät halua joulujuhlaan laittaa kuin löysät farkut jalkaan jne.

Suomalaisten miesten pukeutumisesta olen joskus katsellut kun he laittavat tennissukat jalkaan, jonkun esim. purjehduskenkien kanssa, verkkarit ja joku siisti takki. Aika ristiriitainen pukeutumistyyli. Tietenkin on jokaisen oma asia pukeutua miten haluaa, jos uskaltaa näyttäytyä.

Loppujen lopuksi sinun ei tarvitse olla nolona, kun kuljet heidän kanssaan. Erotut joukosta, kun pukeudut tyylikkäästi.
Ole oma itse ja olet NAINEN isolla ännällä.

Minua kyllä vetoaa jos miehen asu on siisti ja tyylikäs. En tuntisi vetoa tai kiinnostusta juttelemaan, jos mies pukeutuu verkkareihin johonkin juhlatilaisuuteen.
Vaikea kuvitella edes, että olisi minun mieheni.

Juulia, jatka samaa rataa ja pukeudu silleen missä viihdyt kaikista eniten.
Onnea elämällesi!

Olga

Tuo oli mielestäni melkoisen pinnallista. En kykene kuvittelemaan, miltä tuntuu tulla luokitelluksi tiettyyn ryhmään muiden perusteella, mutta silti, onko ulkonäöllä väliä kuitenkaan niin paljoa? En usko että naispuoleiset vammaiset heti ensimmäisenä asiana aamulla miettivät, miltä näyttävät, että pitäisikö nyt ihan ensimmäisenä meikata.
Olen nähnyt useita pyörätuolissa istuvaa ihmistä (alalla kun olen) ja mielestäni yleistät liikaa. Vaatteet ovat kovinkin naisellisia mutta nämä neidit eivät ole yksinkertaisesti kiinnostuneita meikkaamisesta. He ovat ainakin aitoja. Onhan niitä tärkeämpiä aioita kuin ulkonäkö, eikö?

Heh, ensin luulin että tämä on provoviesti mutta olihan tässä asiaakin.

Ei ulkoisesti itsestään huolehtiminen ole pelkkä järjestelykysymys vaan voi vaatia lopputulokseen nähden kohtuuttomasti vaivaa ja energiaa jonka voisi kenties käyttää hyödyllisemminkin.

Olen mies joten ehkä tämä aihe ei täysin minua kosketa. Mutta jos minun täytyy valita laitanko töihin kauluspaidan ja minun täytyy herätä sen vuoksi 10 minuuttia ennemmin että ehdin näpräämään nappien kanssa niin kyllä valinta on helppo, mieluummin poolo tai gollegepaita ja pidemmät unet. Kyllä minulla kaulupaitoja on ja niitä käytän mutta tilaisuuden täytyy olla sen väärtti. Kieltämättä kauluspaita lisäisi "katu-uskottavuutta" mutta elämä on täynnä valintoja.

Vammainen olen silloinkin kun laitan 500 € pukuni päälle, yhtä hyväksytty tai hyväksymätön.

Olet täysin oikeassa!!! Toi pukeutumisilmiö tarkoittaa vaan mielestäni liikuntavammainen antaa helposti periksi eikä välitä ulkonäöstään pätkän vertaa!!
Itse olen 60%sesti liikuntavammainen: selkäydinvamma, mutta kun lähen ulos viihteelle niin pukeudun sen mukaisesti enkä laita semmoisia vaatteita niinkuin olisin menossa pellolle:)
Tsemppiä eteenpäin!! Otahan yhteyttä!! Andy

Ulkonäöstään huolehtiminen voi olla myös priorisointikysymys. Moni suomalainen ei-vammainen tai vammainen ei priorisoi vaatteita, tyylikkyyttä, muotia kovinkaan korkealle omassa elämässään ja arvomaailmassaan. Toisin kuin esimerkiksi Välimeren maissa. Voi myös olla, että arvomaailma on muuttunut vammautumisen jälkeen. Makujakin on niin monia, mikä sitten on tyylikästä kenenkin mielestä.

Ps. Poolopaitahan se vasta tyylikäs on :)

Yksi syy verkkareiden suosioon on varmaan se että niiden alle vaipat tai katetrit mahtuvat huomiota herättämättä.

Tää on hyvä keskustelu, jonka soisi jatkuvan yhä, vaikka onkin alkanut jo vuonna 2004 :)

Olen mies, n. 30v liikuntavammainen ja käytän tilanteesta riippuen rollaattoria tai pyörätuolia. Käyn kokopäivätyössä ja minulla on yliopistotutkinto (maisteri).

Siisti pukeutuminen töissä ja juhlatilaisuuksissa on itselleni itsestäänselvyys (suorat housut/siistit farkut kauluspaita ja joskus myös pikkutakki ja kraka). Olennaista on mielestäni se, että pukeutuu tilanteen mukaan. Kyllä mäkin saatan jonain lauantaina mennä Alepaan ruokaostoksille verkkareissa ja hupparissa, enkä näe siinä mitään väärää. Kun arkipäivinä pitää siistejä kuteita melkein koko päivän, niin välillä on kiva ottaa rennomminkin.

Sinänsä olen kyllä samaa mieltä monen kanssa täällä siitä, että ällistyttävän monen liikuntavammaisen pukeutuminen näyttää siltä kuin henkilö olisi juuri viettänyt edellisyön sillan alla tai juoppuneiden yömajassa, vaatteet ovat likaisia, saattavat haista pahalle ja yleisesti ottaen ne verkkarit-tpaita-lenkkari-yhdistelmät vaan ovat ihan hirveitä muualla kuin lenkkipolulla, kuntosalilla tai lähikaupassa. Esim. leffateatteriin tai ravintolaan ne eivät ikinä sovi.

Me liikuntavammaiset emme yleisesti ottaen ole kovin tyhmiä, mutta junttimaisella ja ala-arvoisella pukeutumisella annamme itsestämme suorastaan idioottimaisen kuvan. Jokainen ken tämän lukee voisi miettiä hetken pukeutumistaan. Panostamalla pukeutumiseen edes sen verran kuin keskiverto ei-liikuntavammainen ihminen tekee saattaa parantaa sosiaalista elämääsi yllättävän paljon.

Minulle vaatteet ja se miltä näytän ovat tärkeitä asioita. Puen aina jotakin siistiä ja kivaa päälle silloin kun lähden ulos, mutta teen sen ihan itseni vuoksi, en muiden. Kotonakin olisi kiva pukeutua paremmin, mutta ei se ole aina mahdollista. Kun on vaikka kovin kipeänä ja väsyttää niin ei ne vaatteet ole ensimmäisenä mielessä. Sitä laittaa päällensä sen, mikä helpoiten menee.

Kaikki vammaiset eivät ole samanlaisia ja on mielestäni on tyhmää puhua jostain vammaisen prototyypistä. Ei vammaiset ole jokin heterogeeninen ryhmä. Meitä on moneen junaan niin vammojemme kanssa kuin siinä minkälaisia olemme ihmisinä. Eihän kukaan ajattele huonosti pukeutuvasta ja ulkonäöstään piittaamattomasta terveestäkään, niin että antaapa tuo nyt huonon kuvan terveistä.

Kaikilla vammaisilla ei ole rahaa ostaa hienoja ja uusia vaatteita tai meikkejä.
Kaikki eivät pysty itse päättämään siitä, miltä näyttävät ja mitä päällensä saavat.
Vammat ja sairaudet voi vaikuttaa siihen, minkälaisia vaatteita voi käyttää.
Kaikilla ei ole apua sitä varten että voisi panostaa ulkonäköön. Vammaisten asiat ei ole aina hyvin. Itsekin olen kynsin ja hampain saanut taistella siitä, että apu riittää edes ruokahuollon järjestämiseen ja siihen että pääsisi edes ulos, mitä varten sitten pukeutua.
Kaikille ulkonäkö ja pukeutuminen ei vain ole tärkeitä asioita.
Jollekin se mikä on siistiä ja kivannäköistä, ei ole sitä toiselle.

Me ollaan kaikki omanlaisiamme ihmisiä, oltiin sitten terveitä tai vammaisia. Pukeudutaan kaikki niin kuin itsestä tuntuu parhaalle ja omien mahdollisuuksien mukaan.

totta,aloittajalle...
kaikillaei välttis oo rahaa muotivaatteisiin meikkeihin,ym..
hyvä kunjoillain riittää just ja just rahat.. ku palkkaki mitätön,ei voi ees kutsua palkaksi...
t.sivusta seuraaja

Jos saan sanoa täysin mielipiteeni tuosta asiasta niin. Mitä helvettiä? Oletko tosissasi? Tuossa ''puheessa'' ei ollut päätä ja häntää. Miksi kehitysvammaisten pitäisi muka meikata ja pysyä muodin mukana? Eikö ole vain tärkeintä,että..He ovat omana itsenään ja niin? Meinaan. Minä en ainakaan katso kenenkään vaatteita enkä meikkejä kun kävelen kadulla,koska pidän siitä,että ihmiset liikkuvat sellaisinaan kuin näkevät olevansa hyvän näköisiä. Eikä ulkonäkö ole mikään tärkeä juttu vain päin vastoin. Kenenkään ei kannattaisi ottaa siitä paineita,että miltä näyttää tai mitään. Vaan olla ihan oma itsensä.

Antaa kaikkien elää omaa elämäänsä , vanha viisaus on että älä puutu muiden asioihen jos ne ei eivät sinulle kuulu

Itse olen TÄYSIN erimieltä ulkonäön tärkeydestä, ei naisen tarvitse meikata näyttääkseen kauniilta, itse asiassa juuri meikit vanhentavat ihoa, aiheuttavat ryppyjä ja tekevät ihosta kuivan sekä saa ihon hilseilemään jos käyttää niitä vuosikymmeniä joka päivä.

Oma iso äitini on yli 90 ja ulkonäkö on suorastaan shokkeeraava sillä häntä on usein erehdytty luulemaan 50 vuotiaaksi eikä hän ole käyttänyt meikkejä lähes lainkaan.

Meikit nuorentavat tai vanhentavat jne. mutta jos käytät meikkejä et ole oikeasti kaunis vaan pinnallinen feikki.

Ei ihmiset ulkonäköä hirveästi katso jos henkilö on kohtelias ja huolehtii hygieeniastaan, useassa asiakaspalvelualan työssä meikkien ja hajuvesien käyttö on jopa kiellettyä hygieenisistä ja allergisistä syistä.

Koita hyväksyä ihmiset ihmisinä ei sen perusteella miltä ihminen näyttää, vaan siltä millainen ihminen on.