Miksei kosintaa kuulu?

Teidän pitäisi vielä puhua tuosta asiasta. Siis siitä, että miksi mies on sinun kanssa, jos et ole se jonka kanssa hän haluaa oikeasti olla. Ehkä teidän pitäisi pitää vähän taukoa. Silloin voi mieskin tajuta, kuinka paljon sinua kaipaakaan. Ei tarvitse ehkä ihan eri osoitteeisiin muuttaa, mutta toinen voisi pitää vaikka muutaman viikon loman ilman toista.

Te olette varmaankin olleet niin tiiviisti yhdessä nämä 9 vuotta, että olette tulleet sokeiksi toisillenne. Mies voi pitää sinua itsestään selvyytenä. Pieni pesäero voi joko sysätä suhteenne oikeaan suuntaan tai hajoittaa sen, mutta parempi sekin kuin ikuinen epätieto.

Ootte ollu yhessä 9 vuotta, eikä mies VIELÄKÄÄN tiedä rakastaako sua. Hei haloo! Tossa vaiheessa pitäs hälytyskellojen jo soida. Valitettavasti on 100% selvää, että teistä ei paria tuu. Mies vaihtaa sut "parempaan" ennemmin tai myöhemmin. Joten jos mä oisin sun tilanteessa, heittäsin ukon mäelle ja antaisin sen Herra Oikean astua elämään. Varmasti säkin löydät sellasen miehen, joka tietää mitä tuntee sua kohtaan, ja joku kaunis päivä pyytää jopa vaimokseen. Turhaan roikut tollasessa miehessä, joka ei tiedä tunteistaan eikä muka oo valmis ottaan seuraavaa askelta.. Tsemppiä!

Ensinnäkin... hän on poikaytäväsi, ei miehesi, joten lakkaa nimittämästä häntä sellaiseksi. Ei ihme, että naimisiin ei päästä, kun leikitään että oltais naimisissa.

Minkä takia niin moni nainen roikkuu vuosikausia avoliitossa, kun kuitenkin haluaa naimisiin??

Olen itse mies ja en suostunut vaimoni kanssa saman katon alle, ennen kuin vihkivalat oli tehty. Mutta sitä en siis käsitä, että miksi?

Sitten itse ongelmaan. Miehesi on tyypillinen nykyajan ihminen, joka ei tiedä, mitä rakkaus on. Rakkaus ei ole tunne vaan tekoja. Kyllä miehesi varmaan rakastaa mutta vuosien varrella suhde on vaan arjistunut ja tunteet hieman väljähtäneet. Niin käy kaikille. Vaan kun näitä asioita ei opeteta missään, niin kukapa sitä tunnistaisi itsessään. Useimmat tulkitsevat asian noin, että eivät tiedä rakastavatko. Hehheh...

Varsinkin jos olette olleet vain toistenne kanssa, voi mielen vallata ajatus siitä että oisko jotakin parempaa. Miehesi luultavasti pyörittelee samaa päässään. Mutta on 90% todennäköisyys, että ei löydä yhtä sopivaa kumppania kenen naamaa jaksaisi edes 9 vuotta saati loppuelämää. Ja jos löytääkin, siinä kumppanissa on tasan yhtä monta ärsyttävää juttua.

Heti samaan hengenvetoon pitää todeta, että itselläni vaihtamalla parani ;D. Seurustelin 4 vuotta vaikka jo parissa vuodessa huomasin, että elo tyttöystävän kanssa oli vaikeaa. Tunteet piti yhdessä kunnes sain repästyä irti. Sitten tapasin vaimoni ja onhan hänessäkin tietysti huonot puolensa, mutta hän on hämmästyttävän helppo muihin tapaamiini verrattuna.

Seurustelun tarkoituksena on selvittää, onko meistä avioon. Seurustelunne on onnistunut, vaikka nyt eroaisittekin. Tietysti se olisi voinut onnistua vähän paremminkin, eli että olisitte asettaneet jonkin taka rajan johon mennessä pitäisi tietää haluaako naimisiin.

Miehesi on siinä mielessä reilu ja rehellinen, että kertoo suoraan miltä hänestä tuntuu. Itse haluaisin naimisiin miehen kanssa, joka TIETÄÄ rakastavansa minua ja haluavansa viettää loppuelämänsä kanssani. Kyllä noin pitkän ajan jälkeen pitää (!) tietää. Jos on epävarma, niin sitten etsiköön uuden, josta on varma. En oikein jaksa uskoa, että suhteellanne on kovin hyvää tulevaisuutta.

Meillä tilanne on samankaltainen, odotan kosintaa ja haluaisin virallistaa liiton. Mies kyllä väittää rakastavansa, mutta ei kosi. Olen sanonut jo monta kertaa, että pitkän suhteen aikana pitää tietää rakastaako ja haluaako naimisiin vai ei. Jos epäilyttää niin sitten on parempi erota ja antaa uusi tilaisuus molemmille. Ongelma vain on se, että mies jankkaa rakastavansa, mutta hänellä ei ole mikään kiire naimisiin! Aikaisemmin kyllä väläytteli naimisiinmenopuheita jopa minua useammin. Olen jo 34, joten todellakin on kiire! Haluan lapsia ja saada ne avioliitossa. Kohta ei enää ehdi..
En voi tajuta miksei mieheni voi olla suoraselkäinen ja myöntää kuten sinun miehesi epävarmuuttaan tai sitten kosia. Olen välillä odottanut pitkiäkin aikoja ottamatta asiaa esille, toivoen että ehkä hän itse tekee asialle jotain vihdoinkin. Välillä olen kertonut tunteistani (oloni on epävarma, koska hän ei tunnu olevan varma suhteestamme) ja kertonut haluavani edetä suhteessa. -Ei ole kiire, on vastaus.

Mietimme molemmat varmastikin samanlaisia asioita: olenko yhdessä selkärangattoman nilviäisen kanssa, joka käyttää hyväkseen minua ja jättää sitten kun se uusi ja "varma" kumppani löytyy? Sinä tiedät jo miehesi epävarmuuden, itse mietin mikä muu syy kosimattomuuteen voi olla kuin epävarmuus omista tunteista? Hän ei halua asiaa "vatvoa", kun tähänkin asti on oltu yhdessä.

Ja tiedoksi: en ole häähullu, en vaadi kohtuuttomia häitä vaan voisin mennä naimisiin maistraatissakin. Mies on ollut enemmän sitä mieltä, että kyllä häät kuuluu järjestää.

vuotta, se on sinun tapauksessasi oikea ratkaisu.

Auts... "Kyllä mä susta tykkään paljon, mutta en mä tiedä rakastanko mä sua oikeesti. Avioliitto on niin lopullista." Tuo oli kyllä aika paha. Mies TYKKÄÄ susta paljon. Mutta ei tiedä rakastaako. Tuo se syy taitaa olla. Valitettavasti ei näytä mielestäni hyvältä. Mutta ei se peli tietysti välttämättä ole menetetty...
Mutta vaikuttaa siltä, että mies on tavan vuoksi kanssasi. Ehkä suhteenne on muuttunut ja olette enemmän kavereita tms. Sanooko mies usein tai koskaan, että rakastaa sinua? Me olemme olleet 13 v yhdessä ja sanomme viikottain. Haluatko olla vuosikausia miehen kanssa, joka vain tykkää susta? Tai mennä jopa naimisiin? Ehkä mies ei nyt etsimällä etsi sitä oikeaa ja ole kanssasi vain sen aikaa kunnes löytää paremman. Mutta on iso juttu erota monen vuoden suhteesta ja sitä voi pelätä yksin oloa jne. Tai ehkä mies on tyytyväinen nykytilaan eikä ole ajatellutkaan eroa. Mutta riittääkö se, että on "tyytyväinen"?

Olette tosiaan aikan nuorena aloittaneet seurustelun ja moni tälläinen suhde valitettavasti hiipuu jossain vaiheessa.

Muutoin tuo aika ei sinänsä ole pitkä, koska te olette tosiaan niin nuoria. On eri asia, jos olisitte olleet 9 vuotta yhdessä ja olisitte 30 -vuotiaita. (kun joku tuolla mainitsi vuosikausien roikkumisen). On ymmärrettävää, että ette ole menneet naimisiin 1-3 vuoden seurustelun jälkeen!

Unohda kuitenkin muualta tulevat paineet! On erittäin huono syy mennä naimisiin, kun sukulaisten ym. taholta tulee paineita!

Joka tapauksessa menitte naimisiin tai ette teidän kannattaa miettiä suhteenne tilaa ylipäätänsä. Tehdä sellainen "tilannekatsaus". Ehkä mies ei ole pysähtynyt viime aikoina sitä juuri miettimään.