Sinä keväänä leudommat tuulet puhalsivat, kun kovan kuoren puhkaisten alkoi kasvaa rakkauden haavoittuva verso minussa
Ajat kasvattivat kuoren ympärille yksinäisen sydämen, mutta sinä silitit sen kuoren hellästi pois
Suutelit minut varjoistani valoon, rakkaani
Et tiedä kuinka olin luovuttaa silloin, kun tuulet puhalsivat pohjoisesta, kun meret sisälläni myrskysivät mustana, toivottomana. Kun sieluni oli hukkua ja sydämeni sammua tästä maailmasta
Sinä olit pelastusrengas ja ankkuri
Nyt olen täällä taas
Ajat kasvattivat kuoren ympärille yksinäisen sydämen, mutta sinä silitit sen kuoren hellästi pois
Suutelit minut varjoistani valoon, rakkaani
Et tiedä kuinka olin luovuttaa silloin, kun tuulet puhalsivat pohjoisesta, kun meret sisälläni myrskysivät mustana, toivottomana. Kun sieluni oli hukkua ja sydämeni sammua tästä maailmasta
Sinä olit pelastusrengas ja ankkuri
Nyt olen täällä taas
Vastaukset 2
Vanhimmat
nuorekas,
versosta kukintoon.
Julma meri, erämaa.
Kärsimyksestä...
kun ei enää jaksa,
uuteen... toivon niin. *
: ) KIITOS ( :
En ole aikoihin kirjoittanut mitään. En ole pystynyt.
Hienoa jos kosketin