kokemuksia Kosovolaisista?

pongoli

nimenomaan kosovon albaaneista...? seurustelu ja sit ne suhteet niitten sukulaisii..?

124

3155

    Vastaukset

    • miten ihmeessä jokainen uusi palstatar törmää kosovon albaan, irakin tai turkin kurdiin, afgaaniin, nigerialaiseen, marokkolaiseen tai tunisialaiseen? mikä on se tekijä joka yhdistää näitä maita ja niiden herrasmiehiä ja keskivertoa palstatarta?

      • Haluan täysin neutraalisti vaikuttaa tähän keskusteluun täällä. Luettuani kirjoutuksia täällä, aloin itse miettimään ja valitettavasti tietyt asiat ovat totta. Mutta ikinä ei voi yleistää, kuten varmasti olemme kaikki sen oppineet.
        Itse olen asunut suomessa jo siitä iästä ennen kuin ees osasin kävellä. Kasvanu kahden kulttuurin keskellä ja yrittänyt omaksua kummaltakin puolelta hyviä puolia.
        2 vuotta sitten aloin itse seurustelemaan suomalaisen miehen kanssa ja pitkään pidin asian salassa vanhemmiltani. Sisarrukseni ja kaikki muut tiesivät. Syy miks en kertonu vanhemmilleni oli se, koska tiesin mitä siitä seuraa. Lopulta kuitenki itse murruin ja päätin kertoa.
        Kerrottuani heille, asia meni juuri niin kuin odotin. Kyseessä oli asia mitä he eivät voineet hyväksyä, koska hän on suomalainen. Joten päätin lähteä kotoa pois. Koska koin ainoaksi vaihtoehdoksi. Antoivat kaksi vaihtoehtoa hän tai he. Tälläiseen tilanteeseen tullessaan miettii, että ei kukaan voi pyytää valitsemaan. Mutta olen valintani tehnyt ja pidän siitä kiinni.
        Pointtini on se, että kulttuuri ero on suuri. Meidät kasvatetaan niin erilailla. Kotona olet erilainen, koulussa/ulkona erilainen.
        Suurinosa varmasti eivät uskalla tuottaa pettymystä vanhemmileen, joten he menevät naimisiin kosovolaisen tytön kanssa. Vanhempien auktriteetti on niin vahva, että usein siihen tyydytään. Valitettavasti itse on sitä mietä, että se on väärin. Olen itse yrittänyt elää omilla tahdoilla. Ja pitkälle päässyt kuin elämässä myös koulutuksessa.
        Mutta kannattaa ottaa selvää, ennen kuin suhteesta tulee vakavampaa. Tunnen monta oikein mukavaa kosovolaista miestä jotka ovat hyvin fiksuja ja myös semmoisia joihin en halua edes tutustua. Eli meitä on moneksi.


      • ken tietää kirjoitti:

        Haluan täysin neutraalisti vaikuttaa tähän keskusteluun täällä. Luettuani kirjoutuksia täällä, aloin itse miettimään ja valitettavasti tietyt asiat ovat totta. Mutta ikinä ei voi yleistää, kuten varmasti olemme kaikki sen oppineet.
        Itse olen asunut suomessa jo siitä iästä ennen kuin ees osasin kävellä. Kasvanu kahden kulttuurin keskellä ja yrittänyt omaksua kummaltakin puolelta hyviä puolia.
        2 vuotta sitten aloin itse seurustelemaan suomalaisen miehen kanssa ja pitkään pidin asian salassa vanhemmiltani. Sisarrukseni ja kaikki muut tiesivät. Syy miks en kertonu vanhemmilleni oli se, koska tiesin mitä siitä seuraa. Lopulta kuitenki itse murruin ja päätin kertoa.
        Kerrottuani heille, asia meni juuri niin kuin odotin. Kyseessä oli asia mitä he eivät voineet hyväksyä, koska hän on suomalainen. Joten päätin lähteä kotoa pois. Koska koin ainoaksi vaihtoehdoksi. Antoivat kaksi vaihtoehtoa hän tai he. Tälläiseen tilanteeseen tullessaan miettii, että ei kukaan voi pyytää valitsemaan. Mutta olen valintani tehnyt ja pidän siitä kiinni.
        Pointtini on se, että kulttuuri ero on suuri. Meidät kasvatetaan niin erilailla. Kotona olet erilainen, koulussa/ulkona erilainen.
        Suurinosa varmasti eivät uskalla tuottaa pettymystä vanhemmileen, joten he menevät naimisiin kosovolaisen tytön kanssa. Vanhempien auktriteetti on niin vahva, että usein siihen tyydytään. Valitettavasti itse on sitä mietä, että se on väärin. Olen itse yrittänyt elää omilla tahdoilla. Ja pitkälle päässyt kuin elämässä myös koulutuksessa.
        Mutta kannattaa ottaa selvää, ennen kuin suhteesta tulee vakavampaa. Tunnen monta oikein mukavaa kosovolaista miestä jotka ovat hyvin fiksuja ja myös semmoisia joihin en halua edes tutustua. Eli meitä on moneksi.

        Kuten alempana kerroin oman tarinani ja se mitä tiedän Kosovolaisesta kulttuurista, on juuri tuo mitä kerroit...Tietenkin tiedät sen , koska olet kotoisin Kosovosta :)..En aluksi uskonut, että vanhempien auktoriteetti siellä voi olla niin vahva mutta koin sen itse omassa suhteessani. Olet rohkea, kun olet itse valinnut rakkauden etkä vain "tyytynyt" tottelemaan...Toivon sulle onnea ! :)


      • ken tietää kirjoitti:

        Haluan täysin neutraalisti vaikuttaa tähän keskusteluun täällä. Luettuani kirjoutuksia täällä, aloin itse miettimään ja valitettavasti tietyt asiat ovat totta. Mutta ikinä ei voi yleistää, kuten varmasti olemme kaikki sen oppineet.
        Itse olen asunut suomessa jo siitä iästä ennen kuin ees osasin kävellä. Kasvanu kahden kulttuurin keskellä ja yrittänyt omaksua kummaltakin puolelta hyviä puolia.
        2 vuotta sitten aloin itse seurustelemaan suomalaisen miehen kanssa ja pitkään pidin asian salassa vanhemmiltani. Sisarrukseni ja kaikki muut tiesivät. Syy miks en kertonu vanhemmilleni oli se, koska tiesin mitä siitä seuraa. Lopulta kuitenki itse murruin ja päätin kertoa.
        Kerrottuani heille, asia meni juuri niin kuin odotin. Kyseessä oli asia mitä he eivät voineet hyväksyä, koska hän on suomalainen. Joten päätin lähteä kotoa pois. Koska koin ainoaksi vaihtoehdoksi. Antoivat kaksi vaihtoehtoa hän tai he. Tälläiseen tilanteeseen tullessaan miettii, että ei kukaan voi pyytää valitsemaan. Mutta olen valintani tehnyt ja pidän siitä kiinni.
        Pointtini on se, että kulttuuri ero on suuri. Meidät kasvatetaan niin erilailla. Kotona olet erilainen, koulussa/ulkona erilainen.
        Suurinosa varmasti eivät uskalla tuottaa pettymystä vanhemmileen, joten he menevät naimisiin kosovolaisen tytön kanssa. Vanhempien auktriteetti on niin vahva, että usein siihen tyydytään. Valitettavasti itse on sitä mietä, että se on väärin. Olen itse yrittänyt elää omilla tahdoilla. Ja pitkälle päässyt kuin elämässä myös koulutuksessa.
        Mutta kannattaa ottaa selvää, ennen kuin suhteesta tulee vakavampaa. Tunnen monta oikein mukavaa kosovolaista miestä jotka ovat hyvin fiksuja ja myös semmoisia joihin en halua edes tutustua. Eli meitä on moneksi.

        Aivan käsittämätöntä rasismia suomalaisia kohtaan. Miksi tästä ei puhuta yleisellä tasolla missään. Tuollaisen rasismin on loputtava! Elämme 2000-luvulla ja vielä on tuollaista vanhanaikaista meininkiä. Minua ottaa suuresti päähän tuo että saatte Suomesta kaiken, asunnon, työn, mahdollisuuden yrittämiseen jne. ja sitten kohtelette suomalaisia noin huonosti. Se ei ole hyväksyttävää ja tästä lähtien kohtelen teitä kuin ilmaa. Te ette ansaitse suomalaisten kunnioitusta, ette mitään. Teidän kulttuurissa on ihan ok jos mies on suomalaisen naisen kanssa mutta sitten kun nainen on miehen kanssa se on jotain ylipääsemätöntä. Pitäkää rasistikulttuurinne ja häipykää maastamme.


      • Tai turkkilaisiin


      • Jaahas! kirjoitti:

        Aivan käsittämätöntä rasismia suomalaisia kohtaan. Miksi tästä ei puhuta yleisellä tasolla missään. Tuollaisen rasismin on loputtava! Elämme 2000-luvulla ja vielä on tuollaista vanhanaikaista meininkiä. Minua ottaa suuresti päähän tuo että saatte Suomesta kaiken, asunnon, työn, mahdollisuuden yrittämiseen jne. ja sitten kohtelette suomalaisia noin huonosti. Se ei ole hyväksyttävää ja tästä lähtien kohtelen teitä kuin ilmaa. Te ette ansaitse suomalaisten kunnioitusta, ette mitään. Teidän kulttuurissa on ihan ok jos mies on suomalaisen naisen kanssa mutta sitten kun nainen on miehen kanssa se on jotain ylipääsemätöntä. Pitäkää rasistikulttuurinne ja häipykää maastamme.

        Kosovolaiset ylipäätään pyrkivät naimisiin oman maalaisen kanssa eikä sen takia että heillä olisi jotain suomalaisia vastaan (oli se sitten nainen vai mies), vaan sen takia että elämän olisi helpompi sujua kun on kerran sama kulttuuri ja sama kotimainen puhekieli millä olisi helpompi kommunikoida. Eikä se kohdistu vain suomalaisiin vaan kaikkiin muihiin taustaisiin.
        Ja muutenki rasisti tai ei, rakkauta tai ei niin kyllä se vain totuus on että suhden toimivuus on parempaa ja helpompaa kun on saman maalainen kumppani. Mutta kuitenkin ihmisten mielipiteitä tulisi kunnioittaa, arvostaa ja olla sekaantumatta muiden asioihin.


    • Seurusteleeko kaikki suomalaiset sun mielestä jotenkin samalla tavalla?? Siis mehän ollaan yksilöitä, jokaisella on omat aivot mitkä ei kansalaisuuteen vaikuta. Itse tosin olen mieltynyt näihin kosovolaisiin, tosin en tietyn luonteen, vaan ulkonäön ja uskonnon takia, ja sen takia että Kosovo on upea maa ja sen kehittymistä(?) olisi kiva seurata.
      Mutta, siis Kosovon albaanithan ovat muslimeita, joten on kyllä totuttu elämään suuressa perheessä ja kunnioittamaan,. Tosin naisen asema ihan Kosovossa on erittäin huono, mutta kyllähän ne miehet ketkä suomalaisen kanssa on, ymmärtää etteivät voi pitää meitä hihnassa niinkuin siellä pidetään.
      Kannattaa muistaa, että jos sellaista miestä alat tapailemaan kuka on sodassa ollut, siihen kuuluu aina ihan omat juttunsa,.. toiset eivät halua puhua edes koko asiasta, toiset kertovat sotamuistoja iltasaduiksi, ihan kuin haluaisivat tahallaan järkyttää.
      Kosovon sotahan on ollut aika dramaattinen, ja voi olla, että se mies kenen vierestä heräät aamuisin, on tappanut sotilaiden lisäksi myös siviileitä, ja nämä on ainakin mulle sellaisia asioita joita on vaikea hyväksyä.
      Toivottavasti yleistämiseni jotenkin auttoi, mutta vaikka aika raa'alta kuullostaa, haluan vielä mainita että tälläkin hetkellä minulla on kyllä kosovolainen mies :)

    • ...tämän ketjun.. Olen tutustunut kosovolaiseen mieheen, joka on todella herttaisen ja kiltin oloinen. Tekee töitä ahkerasti ja osaa suomea erittäin hyvin. Kyllä tiedän, että kulttuurieroissa voi aina olla ongelmansa, mutta tämän palstan luettuani alkoi oikeen hälärit soimaan siitä että pitäisikö nyt hälärit jossain jo soida. Olemme vasta tapailuasteella. Mitä minun kannattaisi häneltä kysyä ajoissa, ja onko jotaiin asioita jotka ovat tabuja kosovolaisille? Itse olen hirveän avoin ihminen ja höpötän ummet ja lammet..toisaalta ehkä hän siksi myös ihastui minuun..minä hänen vaatimattomuuteen ja ujouteen..ei hän enää niin ujo ole nyt kun tapaillaan.

      • ääh siis nyt vastasin väärään ketjuun :) mutta saa tähänkin vastata


      • hmm, ei nyt kannata hälytyskellot soida jos hyvältä tuntuu.. Minkä ikäinen kundi on kyseessä? jos on muuttanut heti sodan aikaan Suomeen niin onhan ne aika tavalla jo suomalaistuneet, varsinkin nuoremmat :)


      • yksinainenvain kirjoitti:

        hmm, ei nyt kannata hälytyskellot soida jos hyvältä tuntuu.. Minkä ikäinen kundi on kyseessä? jos on muuttanut heti sodan aikaan Suomeen niin onhan ne aika tavalla jo suomalaistuneet, varsinkin nuoremmat :)

        kolmekymppinen ja muuttanut 7 v sitten Suomeen...??


      • nainennn.. kirjoitti:

        kolmekymppinen ja muuttanut 7 v sitten Suomeen...??

        Kyllähän tää kaveri sodassa on ollut ja nähnyt paljon maailmaa sitten.. Mutta kyllähän sinäkin viisaana naisena osaat paljastaa hänestä esiin sen oikean minän; yksi mitä kannattaa tosissaan miettiä on se mustasukkaisuus. Tottakai se kuuluu suhteeseen ja on ihanaa huomata että joku todellakin välittää, mutta sen mä olen elämässä oppinut, että jos toinen aina tunkee joka paikkaan mukaan , silloin todennäköisesti saa turpaa tulevaisuudessa. KOSKA tulee vielä joskus ilta, jolloin haluaisit olla vain ystävättäriesi kesken, ja se saattaa olla liian perhekeskeiselle mustasukkaiselle kosovolaiselle liikaa. Kannattaa myös pohtia teidän molempien suhtautumista alkoholiin; teillä on oltava aika samanlainen näkemys, jotta suhde pidemmän päälle toimii. Yleensä kosovolaiset miehet menevät selvin päin baariin, jos niissä käyvät, ja olettavat että vaimokekin on sellaisessa kunnossa, että muistaa kuka on. Itse olen luopunut alkoholin käytöstä, koska mieheni on kovemman luokan muslimi, eikä ole koskaan elämässään juonut alkoholia. Hän ei viinaa ole minulta kyllä kieltänyt, mutta Siperia opettaa, ja olen sen aikaisemmissa suhteissa jo huomannut ettei se pidemmän päälle pelaa jos toinen vetää ja toinen ei.
        Onnea kuitenkin yritykselle/onnistumiselle, jos tämä mies on hyvä ja hänet aijot vielä mieheksesi saada, on aika suuri todennäköisyys, että liittonne kestää hautaan saakka.
        Kosovossa on muuten sellainen tapa, että jos erotaan (mitä tapahtuu hyvin hyvin harvoin) mies pitää yhteiset lapset.. Joten tätäkin kannattaa miettiä, että kumppanin kanssa ehdottomasti kannattaa jäädä Suomeen asumaan!!! :)


      • Sanoisin kaikille, tuohon arkaaiseen nomadikulttuuriin kuuluville, suomessa asuville. jotka ilmaisevat kiitollisuuttaan puremalla heitä ruokkivaa kättä
        Häipykää suomesta. Mitä pikemmin sitä parempi.


    • on se, onko miehellä pysyvä oleskelulupa Suomessa vai ei. Ellei hänellä sitä ole, hän on mitä todennäköisimmin sitä hankkimassa, ja yksi tapa saada se on perhesuhde eli suomalainen puoliso. Kosovossa on aivan normaalia, että miehet yrittävät päästä naimisiin esim. suomalaisen naisen kanssa. Siinä eivät tunteet, ikä tai ulkonäkö merkitse mitään. Miehen perhe, tyttöystävä ja vaimo tietävät asiasta ja hyväksyvät sen, koska sillä tavoin mies ja sittemmin perhekin pääsee Suomeen. Tällaiset lumeliitot ovat lainvastaisia, eikä niihin todellakaan pidä sotkeutua.
      Jos taas miehellä on pysyvä oleskelulupa tai Suomen kansalaisuus, voi suhdetta harkita. Sukulaisuussuhteet ovat kosovolaisten kesken lämpimät, ja ulkomailla asuvat kosovolaiset lähettävät huomattavia rahasummia sukulaisilleen Kosovoon. Vanhempia kunnioitetaan ehdottomasti.
      Kosovolaiset miehet ja naiset elävät suurimmaksi osaksi erillään, naiset naisten, miehet miesten joukossa. Naisten valtakunta on koti, ja he hoitavat kotinsa todella hyvin ja palvelevat miestään. En voi kuvitella, että kosovolainen mies hakisi itse ruokaa lautaselleen tai korjaisi pöydästä omat likaiset astiansa. Miehet toimivat kodin ulkopuolella ja liikkuvat ryhmissä kaupungilla myös Suomessa.
      Yksin elävää tai yksin viihtyvää naista kummastellaan. Lapset ja vanhukset hoidetaan kotona, ja myös sairaalassa on potilaalla yleensä sukulaisia mukana hoitamassa ja huolehtimassa.
      Puolisokseen miehet haluavat poikkeuksetta nuoren, kauniin neitsyen.
      Kosovolaiset ovat yleistäen puhuen mukavia ja ystävällisiä ihmisiä. Rahan ja työn puute sekä maassa vallitseva korruptio on kuitenkin tehnyt monista heistä hyvin materialistisia ja laskelmoivia. Suomalaisen kanssa suhteeseen hakeutuvat miehet ovat usein juuri sellaisia ihmisiä.

      • Jos on vakituinen työ ja ollut Suomessa 7 vuotta, niin voiko silti olla niin ettei ole oleskelulupaa täällä? Jotenkin tulen vainoharhaiseksi lukemalla näitä, että jos mies sittenkin pimittää jotain vaikkei minulla itselläni sellaista oloa olekaan.

        Tuohon yksinasumiseen, minä asun yksin ja viihdyn näinkin tosi hyvin ja hän tietää sen..ei ole kummastellut asiaa ainakaan minulle. Mutta tietenkin jos jatkossa suhde kehittyy suotuisasti niin tottakai voisin yhteen muuttaa.

        Mustasukkaisuudesta - hän tiesi minut silloin jo kun seurustelin exäni kanssa, ei ole asiasta mitään pultteja jälkeenpäin vetänyt...onkohan ne kohtaukset sitten vasta edessä päin...onko olemassa kosovolaismiestä, joka ei olisi lainkaan mustasukkainen? :)


      • nainenn... kirjoitti:

        Jos on vakituinen työ ja ollut Suomessa 7 vuotta, niin voiko silti olla niin ettei ole oleskelulupaa täällä? Jotenkin tulen vainoharhaiseksi lukemalla näitä, että jos mies sittenkin pimittää jotain vaikkei minulla itselläni sellaista oloa olekaan.

        Tuohon yksinasumiseen, minä asun yksin ja viihdyn näinkin tosi hyvin ja hän tietää sen..ei ole kummastellut asiaa ainakaan minulle. Mutta tietenkin jos jatkossa suhde kehittyy suotuisasti niin tottakai voisin yhteen muuttaa.

        Mustasukkaisuudesta - hän tiesi minut silloin jo kun seurustelin exäni kanssa, ei ole asiasta mitään pultteja jälkeenpäin vetänyt...onkohan ne kohtaukset sitten vasta edessä päin...onko olemassa kosovolaismiestä, joka ei olisi lainkaan mustasukkainen? :)

        yksin asuvalla naisella naimatonta naista, joka ei asu sukunsa kanssa. Kosovossahan perheet ovat yleensä suurperheitä, toisin sanoen vanhemmat ja sisarukset perheineen asuvat samassa talossa tai ainakin lähekkäin. Avoliittoa siellä vasta kummastellaankin. Asuuko mies itse yksin?
        Kyllä kosovolaismiehet ovat yleensä ainakin vaimostaan enemmän tai vähemmän mustasukkaisia. Irtonaisista eivät ehkä niinkään.
        Jos miehellä on tosiaan vakituinen työ - ei siis pizzeriassa - ja hän on ollut Suomessa yhtäjaksoisesti 7 vuotta, hänellä voi hyvinkin olla pysyvä oleskelulupa. Entä Suomen kansalaisuus? Minusta voisit hyvinkin kysyä häneltä itseltään näitä asioita.


      • nainenn... kirjoitti:

        Jos on vakituinen työ ja ollut Suomessa 7 vuotta, niin voiko silti olla niin ettei ole oleskelulupaa täällä? Jotenkin tulen vainoharhaiseksi lukemalla näitä, että jos mies sittenkin pimittää jotain vaikkei minulla itselläni sellaista oloa olekaan.

        Tuohon yksinasumiseen, minä asun yksin ja viihdyn näinkin tosi hyvin ja hän tietää sen..ei ole kummastellut asiaa ainakaan minulle. Mutta tietenkin jos jatkossa suhde kehittyy suotuisasti niin tottakai voisin yhteen muuttaa.

        Mustasukkaisuudesta - hän tiesi minut silloin jo kun seurustelin exäni kanssa, ei ole asiasta mitään pultteja jälkeenpäin vetänyt...onkohan ne kohtaukset sitten vasta edessä päin...onko olemassa kosovolaismiestä, joka ei olisi lainkaan mustasukkainen? :)

        Voi olla myös ns. vuokratyöläinen. Meillä on paljon kaveripiirissä miehiä, jotka ovat asuneet Suomessa monta vuotta ja taitavat kielen, mutta oleskelulupa on sidottu työpaikkaan ja on siksi jatkuvasti stressaamassa mieltä. Työsopimus uusitaan vuoden välein ja samalla myös oleskelulupa. Lähes poikkeuksetta nämä ihmiset taitavat työskennellä rakennusalalla tai laivatelakoilla, joten jos kyseinen mies on tällaisilla aloilla töissä, niin voi tosiaan olla tästä kyse.
        En tosin sano, että tämän vuoksi pitäisi hälytyskellojen soida, mutta kunhan totean...


      • vesthe kirjoitti:

        yksin asuvalla naisella naimatonta naista, joka ei asu sukunsa kanssa. Kosovossahan perheet ovat yleensä suurperheitä, toisin sanoen vanhemmat ja sisarukset perheineen asuvat samassa talossa tai ainakin lähekkäin. Avoliittoa siellä vasta kummastellaankin. Asuuko mies itse yksin?
        Kyllä kosovolaismiehet ovat yleensä ainakin vaimostaan enemmän tai vähemmän mustasukkaisia. Irtonaisista eivät ehkä niinkään.
        Jos miehellä on tosiaan vakituinen työ - ei siis pizzeriassa - ja hän on ollut Suomessa yhtäjaksoisesti 7 vuotta, hänellä voi hyvinkin olla pysyvä oleskelulupa. Entä Suomen kansalaisuus? Minusta voisit hyvinkin kysyä häneltä itseltään näitä asioita.

        mietin vaan miten kysyn, etten anna sellaista kuvaa että epäilisin hänen tunteitaan...vaikka sitähän tässä nyt toisaalta teen. Voinko kysyä suoraan onko sulla pysyvä oleskelulupa tai suomen kansalaisuus? Entä jos on pysyvä lupa muttei kansalaisuutta, vaikuttaako se johonkin?

        Kyllä mies asuu yksin mutta kyllä tuttavien/sukulaisten läheisyydessä.


      • nainennn.. kirjoitti:

        mietin vaan miten kysyn, etten anna sellaista kuvaa että epäilisin hänen tunteitaan...vaikka sitähän tässä nyt toisaalta teen. Voinko kysyä suoraan onko sulla pysyvä oleskelulupa tai suomen kansalaisuus? Entä jos on pysyvä lupa muttei kansalaisuutta, vaikuttaako se johonkin?

        Kyllä mies asuu yksin mutta kyllä tuttavien/sukulaisten läheisyydessä.

        Se on vain niin, että kannattaa ottaa nämä kaikki varoitukset tosissaan, eikä kukaan meistä ole sanonut että sinun poikaystäväsi olisi sellainen. Suuri prosentti on huijareita, ja kun nainen on rakastunut ja sokea niin jää huomaamatta viat. Tunnen kanssa paljon heikäläisiä, ja on monen monta huijaria.
        Minun mielestä on todella hyvä kun saat täältä varoituksia ennen kuin on paskat housuissa. Perhe on heille tärkeää, jos sinua ei esitellä niin turha luulo että olisi tosissaan.


      • nainennn.. kirjoitti:

        mietin vaan miten kysyn, etten anna sellaista kuvaa että epäilisin hänen tunteitaan...vaikka sitähän tässä nyt toisaalta teen. Voinko kysyä suoraan onko sulla pysyvä oleskelulupa tai suomen kansalaisuus? Entä jos on pysyvä lupa muttei kansalaisuutta, vaikuttaako se johonkin?

        Kyllä mies asuu yksin mutta kyllä tuttavien/sukulaisten läheisyydessä.

        Todennäköisyys sille, että olisi kansalaisuus tuossa vaiheessa on todella pieni, joten sen puute ei todellakaan tarkoita mitään. Pysyvän saamiseksi on muistaakseni asuttava Suomessa 5 vuotta ja vasta sen jälkeen voi hakea kansalaisuutta, jonka käsittely kestää keskimäärin 2-3 vuotta. Harva edes hakee kansalaisuutta heti, koska se on maksullista, vaikkei lupaa saisikaan. Meillä ei ainakaan ole ollut mitään kiirettä, vaikka mies on asunut maassa jo 11 vuotta. Kaikki ei hae koskaan kansalaisuutta.


      • nainennn.. kirjoitti:

        mietin vaan miten kysyn, etten anna sellaista kuvaa että epäilisin hänen tunteitaan...vaikka sitähän tässä nyt toisaalta teen. Voinko kysyä suoraan onko sulla pysyvä oleskelulupa tai suomen kansalaisuus? Entä jos on pysyvä lupa muttei kansalaisuutta, vaikuttaako se johonkin?

        Kyllä mies asuu yksin mutta kyllä tuttavien/sukulaisten läheisyydessä.

        kansalaisuus ja passi helpottavat matkustelua huomattavasti: Suomen kansalainen ei tarvitse viisumia juuri mihinkään maahan, kun taas Kosovon kansalainen tarvitsee viisumin lähes kaikkiin maihin. Toisaalta taas alle 30-vuotias mies kutsutaan heti kansalaisuuden saatuaan suorittamaan asevelvollisuutta. Se lienee syy, miksi nuoret miehet eivät kiirehdi kansalaisuuden hakemista. Toinen syy on tietenkin suomen kielen koe.
        Ihmettelen, miksi sinusta on vaikeaa kysyä mieheltä, millä statuksella hän Suomessa asuu. Eikös se kuulu normaaliin kanssakäymiseen? Jos kehtaat olla hänen kanssaan intiimisuhteessa, niin luulisi tuon kysymisen olevan paljon helpompaa. Ja mistä päättelet, että hän silloin luulisi sinun epäilevän hänen tunteitaan? Onko hän ehkä vihjannut jotakin sellaista?
        Kun ja jos puhutte siitä, kuinka kauan mies on ollut Suomessa tms., niin minusta voit mainiosti kysyä, onko hän jo Suomen kansalainen tai onko hän ajatellut hankkia Suomen kansalaisuuden. Siihen sitten vain jatkoksi, että onko pysyvä oleskelulupa.
        Puhumalla asiat selviävät. Tuo on niin tärkeä tieto, että minusta suhdetta ei kannata kehittää, ellei sitä tiedä.


      • vesthe kirjoitti:

        kansalaisuus ja passi helpottavat matkustelua huomattavasti: Suomen kansalainen ei tarvitse viisumia juuri mihinkään maahan, kun taas Kosovon kansalainen tarvitsee viisumin lähes kaikkiin maihin. Toisaalta taas alle 30-vuotias mies kutsutaan heti kansalaisuuden saatuaan suorittamaan asevelvollisuutta. Se lienee syy, miksi nuoret miehet eivät kiirehdi kansalaisuuden hakemista. Toinen syy on tietenkin suomen kielen koe.
        Ihmettelen, miksi sinusta on vaikeaa kysyä mieheltä, millä statuksella hän Suomessa asuu. Eikös se kuulu normaaliin kanssakäymiseen? Jos kehtaat olla hänen kanssaan intiimisuhteessa, niin luulisi tuon kysymisen olevan paljon helpompaa. Ja mistä päättelet, että hän silloin luulisi sinun epäilevän hänen tunteitaan? Onko hän ehkä vihjannut jotakin sellaista?
        Kun ja jos puhutte siitä, kuinka kauan mies on ollut Suomessa tms., niin minusta voit mainiosti kysyä, onko hän jo Suomen kansalainen tai onko hän ajatellut hankkia Suomen kansalaisuuden. Siihen sitten vain jatkoksi, että onko pysyvä oleskelulupa.
        Puhumalla asiat selviävät. Tuo on niin tärkeä tieto, että minusta suhdetta ei kannata kehittää, ellei sitä tiedä.

        ei siinä olekaan mitään, mutta olemme vasta niin vähän nähneet niin en ole heti viitsinyt kysyä. Ei olla vielä varsinaisessa intiimisuhteessakaan että sen puoleen...kai pahin pelimies olisi jo häippässyt jollei muutaman tapaamisen jälkeen irtoa..mutta enköhän ota asian puheeksi seuraavalla kerralla. Jollei ole pysyvää oleskelulupaa, vaan esim määräaikaisia tms niin eihän se voi automaattisesti tarkoittaa sitä, että mies haluaisi sen oleskeluluvan suhteen avulla? Kai ihmiset voivat rakastua myös lupastatuksista riippumatta?? Eli jollei hänellä ole pysyvää lupaa, niin sittenkö kannattaa välittömästi heivata mies? Aika karua mutta jos sitä olette mieltä kokeneempina...


      • nainennn... kirjoitti:

        ei siinä olekaan mitään, mutta olemme vasta niin vähän nähneet niin en ole heti viitsinyt kysyä. Ei olla vielä varsinaisessa intiimisuhteessakaan että sen puoleen...kai pahin pelimies olisi jo häippässyt jollei muutaman tapaamisen jälkeen irtoa..mutta enköhän ota asian puheeksi seuraavalla kerralla. Jollei ole pysyvää oleskelulupaa, vaan esim määräaikaisia tms niin eihän se voi automaattisesti tarkoittaa sitä, että mies haluaisi sen oleskeluluvan suhteen avulla? Kai ihmiset voivat rakastua myös lupastatuksista riippumatta?? Eli jollei hänellä ole pysyvää lupaa, niin sittenkö kannattaa välittömästi heivata mies? Aika karua mutta jos sitä olette mieltä kokeneempina...

        rttä mies pitää heivata. Minusta vain sinunkin on syytä tietää, missä mennään.
        Avioliiton tai muun parisuhteen voi solmia monesta eri syystä. Molempien pitää kuitenkin mielestäni olla selvillä niistä syistä.
        Itse en ole ollut parisuhteessa kosovolaisen kanssa, mutta olen nähnyt läheltä monta tarinaa. Kaava on hyvin usein - myös monien muiden kansallisuuksien kuin kosovolaisten, esim. venäläisten naisten - kohdalla se, että solmitaan avioliitto, joskus hankitaan lapsikin, niin että pysyvä oleskelulupa Suomessa varmistuu, ja sen jälkeen erotaan ja aloitetaan se oikea oma elämä. Usein oma kihlattu tai puoliso on odottanut koko ajan, ja pääsee hänkin aikanaan puolisonsa luokse Suomeen. Siinä on niin makoisa porkkana, että suhde toiseen ei haittaa.
        Epätoivoiset ihmiset toimivat niin, ja ymmärrän sen tavallaan kyllä. Toisen hyväuskoisen huijaamista en kuitenkaan hyväksy. Pitää olla reilu peli.
        Voihan näissä ankkurisuhteissa olla mukana rakkauttakin, ainakin seksiä. Mutta yleensä se ei paljoa paina. Kaiken ikäiset ja näköiset kelpaavat, tärkeintä on päästä Suomeen.
        En tiedä, onko olemassa tutkimusta siitä, kuinka paljon tällaisia liittoja Suomessa on. Minä tiedän useita. Tiedän, että esim. venäläiset naiset sietävät perheväkivaltaa ja laskevat päiviä pysyvän oleskeluluvan saamiseen. Tiedän, että nuori morsian Kosovossa laskee samoin päiviä siihen, että mies vapautuu ja että hänelle voidaan pitää häät. Siihen asti on kestettävä tekstiviestien, sähköpostin ja muutamien kesäisten yhdessäolon viikkojen voimalla.
        Ota selvää miehen suunnitelmista ja aloita juuri oleskeluluvasta. Ehkä hän on poikkeus tästä yhä uudestaan toistuvasta kaavasta. Ole tarkkana myös siinä, pyytääkö hän sinulta rahaa lainaksi - ei ihan vielä, vaan vasta sitten, kun suhteenne on lujittunut. Kuinka paljon rahaa hän lähettää Kosovoon? Entä matkustaako hän yksin kotimaahansa? Ei vielä sitäkään, vasta myöhemmin.


      • vesthe kirjoitti:

        rttä mies pitää heivata. Minusta vain sinunkin on syytä tietää, missä mennään.
        Avioliiton tai muun parisuhteen voi solmia monesta eri syystä. Molempien pitää kuitenkin mielestäni olla selvillä niistä syistä.
        Itse en ole ollut parisuhteessa kosovolaisen kanssa, mutta olen nähnyt läheltä monta tarinaa. Kaava on hyvin usein - myös monien muiden kansallisuuksien kuin kosovolaisten, esim. venäläisten naisten - kohdalla se, että solmitaan avioliitto, joskus hankitaan lapsikin, niin että pysyvä oleskelulupa Suomessa varmistuu, ja sen jälkeen erotaan ja aloitetaan se oikea oma elämä. Usein oma kihlattu tai puoliso on odottanut koko ajan, ja pääsee hänkin aikanaan puolisonsa luokse Suomeen. Siinä on niin makoisa porkkana, että suhde toiseen ei haittaa.
        Epätoivoiset ihmiset toimivat niin, ja ymmärrän sen tavallaan kyllä. Toisen hyväuskoisen huijaamista en kuitenkaan hyväksy. Pitää olla reilu peli.
        Voihan näissä ankkurisuhteissa olla mukana rakkauttakin, ainakin seksiä. Mutta yleensä se ei paljoa paina. Kaiken ikäiset ja näköiset kelpaavat, tärkeintä on päästä Suomeen.
        En tiedä, onko olemassa tutkimusta siitä, kuinka paljon tällaisia liittoja Suomessa on. Minä tiedän useita. Tiedän, että esim. venäläiset naiset sietävät perheväkivaltaa ja laskevat päiviä pysyvän oleskeluluvan saamiseen. Tiedän, että nuori morsian Kosovossa laskee samoin päiviä siihen, että mies vapautuu ja että hänelle voidaan pitää häät. Siihen asti on kestettävä tekstiviestien, sähköpostin ja muutamien kesäisten yhdessäolon viikkojen voimalla.
        Ota selvää miehen suunnitelmista ja aloita juuri oleskeluluvasta. Ehkä hän on poikkeus tästä yhä uudestaan toistuvasta kaavasta. Ole tarkkana myös siinä, pyytääkö hän sinulta rahaa lainaksi - ei ihan vielä, vaan vasta sitten, kun suhteenne on lujittunut. Kuinka paljon rahaa hän lähettää Kosovoon? Entä matkustaako hän yksin kotimaahansa? Ei vielä sitäkään, vasta myöhemmin.

        On vaan harmillista, että pitää odottaan vakiintumiseen asti että tietää varmasti mitkä toisella motiivit. Jos silloinkaan. Tietysti miehen ikä on sen verti "korkea", että on hänellä varmasti jotain naima-aikeita/ehdokkaita siellä ehtinyt olla. Tuntuu kyllä sairaalta, jos joku oikeasti odottaisi miestä 7 vuotta..plus siihen vielä uuden suhteen kesto avioon asti.

        Kun katsoo kosovolaisnaisten kuvia, niin paljasta pintaa kyllä näkyy eikä yhtään saa sellaista kuvaa että siellä oltaisiin todella vanhoillisia. Eikö nuoret siellä muka lainkaan seurustele ennen aviota? Ajatellaanko kaikista naisista ennen aviota horatsuna tms?

        Jos pysyvää oleskelulupaa ei ole, niin en tiedä mitä tehdä..toisaalta on paljon monikulttuurisia pareja, joiden rakkaus on vaakalaudalla juuri byrokratian takia. Jos yhteiselo lopulta onnistuu, siitä ollaan kiitollisia eikä ole mitään varavaimoja odottamassa. Kun ei vaan voi tietää...Yritän koko ajan hokea itselleni, että kyllä hän varmaan olisi toiminut paljon aiemmin jos hakisi oikotietä suomalaisnaisen kautta.


      • nainennn... kirjoitti:

        On vaan harmillista, että pitää odottaan vakiintumiseen asti että tietää varmasti mitkä toisella motiivit. Jos silloinkaan. Tietysti miehen ikä on sen verti "korkea", että on hänellä varmasti jotain naima-aikeita/ehdokkaita siellä ehtinyt olla. Tuntuu kyllä sairaalta, jos joku oikeasti odottaisi miestä 7 vuotta..plus siihen vielä uuden suhteen kesto avioon asti.

        Kun katsoo kosovolaisnaisten kuvia, niin paljasta pintaa kyllä näkyy eikä yhtään saa sellaista kuvaa että siellä oltaisiin todella vanhoillisia. Eikö nuoret siellä muka lainkaan seurustele ennen aviota? Ajatellaanko kaikista naisista ennen aviota horatsuna tms?

        Jos pysyvää oleskelulupaa ei ole, niin en tiedä mitä tehdä..toisaalta on paljon monikulttuurisia pareja, joiden rakkaus on vaakalaudalla juuri byrokratian takia. Jos yhteiselo lopulta onnistuu, siitä ollaan kiitollisia eikä ole mitään varavaimoja odottamassa. Kun ei vaan voi tietää...Yritän koko ajan hokea itselleni, että kyllä hän varmaan olisi toiminut paljon aiemmin jos hakisi oikotietä suomalaisnaisen kautta.

        vaikka hänellä olisi se oleskelulupa(luulen että on jos on asunut jo 7 vuotta suomessa,niin silti ett voi olla varma että hän on tosissan.Tiedän monia kosovolaisia jolla on kaikki paperit kunnossa mutta seurustelevat suomalaisen naisen kanssa siihen asti kun ovat valmiita /tai löytävät oikean naisen Kosovosta.aika usein olen kuullut että suomalaisen naisen kanssa ollaan vaan siihen asti kun ottavat vaimon kosovosta ja perustavat perheen.


      • nainennn... kirjoitti:

        On vaan harmillista, että pitää odottaan vakiintumiseen asti että tietää varmasti mitkä toisella motiivit. Jos silloinkaan. Tietysti miehen ikä on sen verti "korkea", että on hänellä varmasti jotain naima-aikeita/ehdokkaita siellä ehtinyt olla. Tuntuu kyllä sairaalta, jos joku oikeasti odottaisi miestä 7 vuotta..plus siihen vielä uuden suhteen kesto avioon asti.

        Kun katsoo kosovolaisnaisten kuvia, niin paljasta pintaa kyllä näkyy eikä yhtään saa sellaista kuvaa että siellä oltaisiin todella vanhoillisia. Eikö nuoret siellä muka lainkaan seurustele ennen aviota? Ajatellaanko kaikista naisista ennen aviota horatsuna tms?

        Jos pysyvää oleskelulupaa ei ole, niin en tiedä mitä tehdä..toisaalta on paljon monikulttuurisia pareja, joiden rakkaus on vaakalaudalla juuri byrokratian takia. Jos yhteiselo lopulta onnistuu, siitä ollaan kiitollisia eikä ole mitään varavaimoja odottamassa. Kun ei vaan voi tietää...Yritän koko ajan hokea itselleni, että kyllä hän varmaan olisi toiminut paljon aiemmin jos hakisi oikotietä suomalaisnaisen kautta.

        Suomesta ja muista maista lähtee iso joukko kosovolaismiehiä morsiamenhakumatkalle vanhaan kotimaahan. Tuttavien ja sukulaisten kautta tiedustellaan, mistä löytyisi "hyvä tyttö", ja kun sellainen löytyy, pannaan toimeksi, mennään kihloihin tai naimisiin. Naimisiinmenon jälkeen mies palaa Suomeen, ja aletaan odottaa oleskelulupaa morsiamelle. Odotus voi kestää parikin vuotta, eikä mies sitä aikaa selibaatissa vietä. Hän kuitenkin lähettää rahaa ja lahjoja vaimolleen ja huolehtii hänestä etänä sekä käy häntä tapaamassa aina kun voi.
        Suomeen tms. naimisiin pääsy on monelle kosovolaistytölle suuri haave. Eivät he ymmärrä, millaista elämä täällä on.
        Kahden Kosovossa asuvan nuoren seurustelu ja perheen perustaminen on vaikeaa rahanpuutteen vuoksi. Tietysti hekin seurustelevat. Seurustelu on suurelta osalta istumista ja teen juomista jomman kumman vanhempien kotona. Avoliitoista en ole koskaan kuullut, mutta saattaahan niitäkin olla.
        Jos minä olisin sinun tilanteessasi, en äkkipäätä ryhtyisi seksisuhteeseen kosovolaisen miehen kanssa - paitsi ellen haluaisi sen enempää. He kuitenkin toivovat tulevan vaimonsa olevan neitsyt, kunnollinen, nöyrä ja ahkera. Toisenlaiset tytöt ovat vain väliaikaista huvittelua varten.


      • vesthe kirjoitti:

        Suomesta ja muista maista lähtee iso joukko kosovolaismiehiä morsiamenhakumatkalle vanhaan kotimaahan. Tuttavien ja sukulaisten kautta tiedustellaan, mistä löytyisi "hyvä tyttö", ja kun sellainen löytyy, pannaan toimeksi, mennään kihloihin tai naimisiin. Naimisiinmenon jälkeen mies palaa Suomeen, ja aletaan odottaa oleskelulupaa morsiamelle. Odotus voi kestää parikin vuotta, eikä mies sitä aikaa selibaatissa vietä. Hän kuitenkin lähettää rahaa ja lahjoja vaimolleen ja huolehtii hänestä etänä sekä käy häntä tapaamassa aina kun voi.
        Suomeen tms. naimisiin pääsy on monelle kosovolaistytölle suuri haave. Eivät he ymmärrä, millaista elämä täällä on.
        Kahden Kosovossa asuvan nuoren seurustelu ja perheen perustaminen on vaikeaa rahanpuutteen vuoksi. Tietysti hekin seurustelevat. Seurustelu on suurelta osalta istumista ja teen juomista jomman kumman vanhempien kotona. Avoliitoista en ole koskaan kuullut, mutta saattaahan niitäkin olla.
        Jos minä olisin sinun tilanteessasi, en äkkipäätä ryhtyisi seksisuhteeseen kosovolaisen miehen kanssa - paitsi ellen haluaisi sen enempää. He kuitenkin toivovat tulevan vaimonsa olevan neitsyt, kunnollinen, nöyrä ja ahkera. Toisenlaiset tytöt ovat vain väliaikaista huvittelua varten.

        Mitä paskaa te ihmiset puhutte jos ette tiedä asioista mitään!???! Ensinnäkään Kosovossa ei TODELLAKAAN viedä seurustelukumppania perheen luo jos ei mennä vihille, ja siellä suurin osa paikoista on todellakin sellaisia, että naisella on vaan yksi mies elämänsä aikana!! Ja kaikki idiootit ketkä ette tiedä, Suomen kansalaisuuden VOI SAADA VASTA kun on asunut 9 vuotta Suomessa, käsittelyaika kestää noin vuoden, vähän ylikin jossain tapauksissa.. Ja moni ei ees halua kansalaisuutta koska eivät halua unohtaa mistä ovat tulleet, ja kansalaisuus maksaa muistaakseni 400 euroa... tai se kun jättää paperit. Ja pysyvä oleskelulupa on sellainen mitä ei oteta pois, ellei sitten ala sarjamurhaajaksi, että ei ne kaikki miehet vaan lupaa ajattele herran isä sentään!!
        Sen takia yleensä päätyvät kosovolaiseen naiseen koska nämä eivät juo eivätkä petä, ja hoitavat lapsia kotona ilman mitään omaa elämää.


      • kosovolainen kirjoitti:

        vaikka hänellä olisi se oleskelulupa(luulen että on jos on asunut jo 7 vuotta suomessa,niin silti ett voi olla varma että hän on tosissan.Tiedän monia kosovolaisia jolla on kaikki paperit kunnossa mutta seurustelevat suomalaisen naisen kanssa siihen asti kun ovat valmiita /tai löytävät oikean naisen Kosovosta.aika usein olen kuullut että suomalaisen naisen kanssa ollaan vaan siihen asti kun ottavat vaimon kosovosta ja perustavat perheen.

        Lopulta päästään siihen, että eikö sama päde moneen suomalaiseenkin. Koskaan et voi tietää pitääkö joku sinua vaan varalla, toisin sanoen elääkö kanssasi kevytsuhteessa tai ihan avoliitossakin vilkuillen samalla mahdollista parempaa vaihtoehtoa. Sitten ku löytyy ni oho, yhtäkkiä menikin sitten sen toisen kanssa naimisiin ja lapset siihen päälle, joita ei ekan naisen kanssa halunnut.

        Silti en jaksa uskoa, etteikö voisi tapahtua puhdasta rakastumista eri kansalaisten välillä. Entä jos mies rakastuu niin paljon suomalaisnaiseen, että ei pidä enää hyvänä vaihtoehtona etsiä vaimoa Kosovosta? Ei kai nyt niillä kaikilla voi olla naista siellä odottamassa?? Entä ne, joiden vanhemmatkin asuvat Suomessa? Ovatko he päättäneet jonkun naisen sieltä Kosovosta kenet pitää noutaa tänne heti kun voi, vai katsovatko he täältä jonkun kosovoleidin miehelle? He, jotka ovat asuneet Suomessa ikänsä varmaan asia erikseen, mutta ei kai voi olla niin että jokainen kosovolainen mies ajattelisi niin vanhoillisesti kuin tällä sanotaan?

        Mitäs sitten jos asiasta keskustellaan vakavasti, niin unohtaako kosovolaismies (yleistäen) jo heti kättelyssä epäilevän fiksun suomalaistypyn ja siirtyy sinisilmäisempään, vai tekeekö kaikkensa pitääkseen kulisseja yllä? Jos mies on käynyt ettimässä morsianta eikä ole löytynyt, tarkoittaako silloin että muu kuin kosovotar ei tule kyseeseen? Entä jos vaan hemmetti rakastuu muunmaalaiseen?! Ehkä pitäis unohtaa koko mies tän takia, itse tulee vaan hulluksi. Ihan perseestä vaan kun intuitio sanoi ainakin aluksi ihan muuta...en haluaisi ajatella niin kyynisesti asioista miten täällä puhutaan mut ehkä se sitten on niin.


      • vesthe kirjoitti:

        Suomesta ja muista maista lähtee iso joukko kosovolaismiehiä morsiamenhakumatkalle vanhaan kotimaahan. Tuttavien ja sukulaisten kautta tiedustellaan, mistä löytyisi "hyvä tyttö", ja kun sellainen löytyy, pannaan toimeksi, mennään kihloihin tai naimisiin. Naimisiinmenon jälkeen mies palaa Suomeen, ja aletaan odottaa oleskelulupaa morsiamelle. Odotus voi kestää parikin vuotta, eikä mies sitä aikaa selibaatissa vietä. Hän kuitenkin lähettää rahaa ja lahjoja vaimolleen ja huolehtii hänestä etänä sekä käy häntä tapaamassa aina kun voi.
        Suomeen tms. naimisiin pääsy on monelle kosovolaistytölle suuri haave. Eivät he ymmärrä, millaista elämä täällä on.
        Kahden Kosovossa asuvan nuoren seurustelu ja perheen perustaminen on vaikeaa rahanpuutteen vuoksi. Tietysti hekin seurustelevat. Seurustelu on suurelta osalta istumista ja teen juomista jomman kumman vanhempien kotona. Avoliitoista en ole koskaan kuullut, mutta saattaahan niitäkin olla.
        Jos minä olisin sinun tilanteessasi, en äkkipäätä ryhtyisi seksisuhteeseen kosovolaisen miehen kanssa - paitsi ellen haluaisi sen enempää. He kuitenkin toivovat tulevan vaimonsa olevan neitsyt, kunnollinen, nöyrä ja ahkera. Toisenlaiset tytöt ovat vain väliaikaista huvittelua varten.

        suomalaistytön kohdalla? Kunnollinen, nöyrä ja ahkera ainakin olen...ja yhdessä vakavassa parisuhteessa ollut, valitettavasti tuli silloin seksiä harrastettua mutta...olenko sen takia hylkiökamaa? Jotenkin tuntuu tosi vaikealta uskoa, että jokainen kosovolaisnainen olisi naimisiin mennessä neitsyt...Ei varmasti jakele pe***että kuten meillä monet yläasteikäiset tytöt jo tekee mutta kuitenkin.


      • nainennn.. kirjoitti:

        Lopulta päästään siihen, että eikö sama päde moneen suomalaiseenkin. Koskaan et voi tietää pitääkö joku sinua vaan varalla, toisin sanoen elääkö kanssasi kevytsuhteessa tai ihan avoliitossakin vilkuillen samalla mahdollista parempaa vaihtoehtoa. Sitten ku löytyy ni oho, yhtäkkiä menikin sitten sen toisen kanssa naimisiin ja lapset siihen päälle, joita ei ekan naisen kanssa halunnut.

        Silti en jaksa uskoa, etteikö voisi tapahtua puhdasta rakastumista eri kansalaisten välillä. Entä jos mies rakastuu niin paljon suomalaisnaiseen, että ei pidä enää hyvänä vaihtoehtona etsiä vaimoa Kosovosta? Ei kai nyt niillä kaikilla voi olla naista siellä odottamassa?? Entä ne, joiden vanhemmatkin asuvat Suomessa? Ovatko he päättäneet jonkun naisen sieltä Kosovosta kenet pitää noutaa tänne heti kun voi, vai katsovatko he täältä jonkun kosovoleidin miehelle? He, jotka ovat asuneet Suomessa ikänsä varmaan asia erikseen, mutta ei kai voi olla niin että jokainen kosovolainen mies ajattelisi niin vanhoillisesti kuin tällä sanotaan?

        Mitäs sitten jos asiasta keskustellaan vakavasti, niin unohtaako kosovolaismies (yleistäen) jo heti kättelyssä epäilevän fiksun suomalaistypyn ja siirtyy sinisilmäisempään, vai tekeekö kaikkensa pitääkseen kulisseja yllä? Jos mies on käynyt ettimässä morsianta eikä ole löytynyt, tarkoittaako silloin että muu kuin kosovotar ei tule kyseeseen? Entä jos vaan hemmetti rakastuu muunmaalaiseen?! Ehkä pitäis unohtaa koko mies tän takia, itse tulee vaan hulluksi. Ihan perseestä vaan kun intuitio sanoi ainakin aluksi ihan muuta...en haluaisi ajatella niin kyynisesti asioista miten täällä puhutaan mut ehkä se sitten on niin.

        miten voin selvittää, onko perhe vanhoillinen vai ei? Eli vaikka mies haluaisi olla mun kanssa tosissaan mutta perhe vaatii kosovolaista morsmaikkua. Niin kuinka pian "liberaali kosovolaismies" vie tytön näytille kotiin (jos vanhemmat siis asuvat suomessa)?? (Tässäkin on muuten ihan sama mikä pätee suomalaisiin, jollei vie perheelle esittelyyn niin ei varmaan ole tosissaan...) Ollaan nyt nähty siis muutamia kertoja vasta, pitäiskö alkaa jo kyselee koska viet näytille :) ei olla seksiä harrastettu.


      • yksinainenvain kirjoitti:

        Mitä paskaa te ihmiset puhutte jos ette tiedä asioista mitään!???! Ensinnäkään Kosovossa ei TODELLAKAAN viedä seurustelukumppania perheen luo jos ei mennä vihille, ja siellä suurin osa paikoista on todellakin sellaisia, että naisella on vaan yksi mies elämänsä aikana!! Ja kaikki idiootit ketkä ette tiedä, Suomen kansalaisuuden VOI SAADA VASTA kun on asunut 9 vuotta Suomessa, käsittelyaika kestää noin vuoden, vähän ylikin jossain tapauksissa.. Ja moni ei ees halua kansalaisuutta koska eivät halua unohtaa mistä ovat tulleet, ja kansalaisuus maksaa muistaakseni 400 euroa... tai se kun jättää paperit. Ja pysyvä oleskelulupa on sellainen mitä ei oteta pois, ellei sitten ala sarjamurhaajaksi, että ei ne kaikki miehet vaan lupaa ajattele herran isä sentään!!
        Sen takia yleensä päätyvät kosovolaiseen naiseen koska nämä eivät juo eivätkä petä, ja hoitavat lapsia kotona ilman mitään omaa elämää.

        kiukkusi kohdistit, niin en voi muuta kuin kertoa, että vajaa viikko sitten olen viimeksi nähnyt kihloissa olevan kosovolaisen nuorenparin viettävän aikaa vuorotellen kummankin vanhempien luona. Tämä siis ihan Kosovossa, ja juuri teenjuonnin merkeissä. Vähän toki pussailtiinkin.
        Mistä muuten tuon 9 vuotta repäisit?
        Aika moni kosovolainenkin haluaa Suomen kansalaisuuden, sen voin sinulle vakuuttaa. Kielitaitotestistä sen saaminen yleisimmin jää kiinni.
        Kaikki miehet eivät ajattele pelkkää oleskelulupaa, mutta yllättävän monet kuitenkin.


      • nainenn... kirjoitti:

        suomalaistytön kohdalla? Kunnollinen, nöyrä ja ahkera ainakin olen...ja yhdessä vakavassa parisuhteessa ollut, valitettavasti tuli silloin seksiä harrastettua mutta...olenko sen takia hylkiökamaa? Jotenkin tuntuu tosi vaikealta uskoa, että jokainen kosovolaisnainen olisi naimisiin mennessä neitsyt...Ei varmasti jakele pe***että kuten meillä monet yläasteikäiset tytöt jo tekee mutta kuitenkin.

        pitää varmaankin kysyä mainitulta mieheltä eikä minulta.
        En ole puhunut mistään hylkiökamasta, mutta yleensä kosovolaismiehet haluavat lastensa äidiksi ja perheensä kuningattareksi neitsyen.


      • vesthe kirjoitti:

        pitää varmaankin kysyä mainitulta mieheltä eikä minulta.
        En ole puhunut mistään hylkiökamasta, mutta yleensä kosovolaismiehet haluavat lastensa äidiksi ja perheensä kuningattareksi neitsyen.

        ne kriteerit jos saan kysyä? Jos siis olet suomalainen...


      • kosovolainen kirjoitti:

        vaikka hänellä olisi se oleskelulupa(luulen että on jos on asunut jo 7 vuotta suomessa,niin silti ett voi olla varma että hän on tosissan.Tiedän monia kosovolaisia jolla on kaikki paperit kunnossa mutta seurustelevat suomalaisen naisen kanssa siihen asti kun ovat valmiita /tai löytävät oikean naisen Kosovosta.aika usein olen kuullut että suomalaisen naisen kanssa ollaan vaan siihen asti kun ottavat vaimon kosovosta ja perustavat perheen.

        Onko se teistä ihan ok? Jos kerran tiedät että näin on...onko toi systeemi mielestäsi moraalisesti oikein?


      • yksinainenvain kirjoitti:

        Mitä paskaa te ihmiset puhutte jos ette tiedä asioista mitään!???! Ensinnäkään Kosovossa ei TODELLAKAAN viedä seurustelukumppania perheen luo jos ei mennä vihille, ja siellä suurin osa paikoista on todellakin sellaisia, että naisella on vaan yksi mies elämänsä aikana!! Ja kaikki idiootit ketkä ette tiedä, Suomen kansalaisuuden VOI SAADA VASTA kun on asunut 9 vuotta Suomessa, käsittelyaika kestää noin vuoden, vähän ylikin jossain tapauksissa.. Ja moni ei ees halua kansalaisuutta koska eivät halua unohtaa mistä ovat tulleet, ja kansalaisuus maksaa muistaakseni 400 euroa... tai se kun jättää paperit. Ja pysyvä oleskelulupa on sellainen mitä ei oteta pois, ellei sitten ala sarjamurhaajaksi, että ei ne kaikki miehet vaan lupaa ajattele herran isä sentään!!
        Sen takia yleensä päätyvät kosovolaiseen naiseen koska nämä eivät juo eivätkä petä, ja hoitavat lapsia kotona ilman mitään omaa elämää.

        -Suomen kansalaisuuden voi saada jo 5 vuoden yhtäjaksoisen asumisen päästä
        -Kosovossa on myös nykyaikaisiakin ihmisiä, yleensä he jotka asuvat kaupungissa, maalla asuvat ovat aika vanhollisia
        -Vaikka hakee kansalaisuutta, ei se tarkoita että unohtaa mistä on tullut
        -Suomalainen nainen huolehtii kodistaan, lapsistaan, miehestään ja käy siinä ohella vielä töissä tienaamassa rahaa, yleensä kosovolaiset naiset istuvat päivät pitkät kotona teetä lipitellen ja kyttäävät toinen toisiaan kun ei ole muuta tekemistä
        -suomalaiset naiset eivät petä eikä ryyppää, taidat asua jossain slummissa jos et muusta tiedä
        -ohje kosovolaisille naisille, hankkikaa elämä. Kun tietää asioista niin silloin yleensä keskustelukin voi olla järkevää, sinun tyylisi on niin agressiivista, eli kun ei osaa eikä älyä muuta niin silloin nyrkit yleensä heiluu, kertoo luonteen heikkoudesta

        Minun kosovolainen mieheni rakastaa minua, koska en roiku hänessä kiinni, me tuemme toinen toistamme asiassa kuin asiassa!


      • nainenn... kirjoitti:

        suomalaistytön kohdalla? Kunnollinen, nöyrä ja ahkera ainakin olen...ja yhdessä vakavassa parisuhteessa ollut, valitettavasti tuli silloin seksiä harrastettua mutta...olenko sen takia hylkiökamaa? Jotenkin tuntuu tosi vaikealta uskoa, että jokainen kosovolaisnainen olisi naimisiin mennessä neitsyt...Ei varmasti jakele pe***että kuten meillä monet yläasteikäiset tytöt jo tekee mutta kuitenkin.

        Hyvä suomalainen nainen, ei tarvitse yhtään tuntea alemmuutta, olet varmasti hyvä nainen ja hyvää vaimoainesta.

        Toinen nainen kuka kirjoittelee, oliko myt Vestje tai jotain sinne päin.. Usko häntä, hän kirjoittaa asiaa ja tietää asioista. Itsekkin avioitunnena kosovolaisen kanssa tiedän jos monen monta tarinaa. Monella on vain halu päästä ulkomaille ja sitä myötä töihin tienaamaan rahaa perheelleen. Mutta kukapa voi sanoa kuka on tosissaan ja kuka ei, mutta kirjotin jossain niitä varoituksia, ja kannattaa ottaa tosissaan. Jos se sulho ei sinua vie perheelleen näytille, niin sitten pitäisi hälytyskellot soida.


      • nainennn... kirjoitti:

        ne kriteerit jos saan kysyä? Jos siis olet suomalainen...

        ollut parisuhteessa kosovolaisen kanssa.
        Siitä huolimatta tai juuri siksi täytän melko korkeat kriteerit.


      • hyvä!!! kirjoitti:

        Hyvä suomalainen nainen, ei tarvitse yhtään tuntea alemmuutta, olet varmasti hyvä nainen ja hyvää vaimoainesta.

        Toinen nainen kuka kirjoittelee, oliko myt Vestje tai jotain sinne päin.. Usko häntä, hän kirjoittaa asiaa ja tietää asioista. Itsekkin avioitunnena kosovolaisen kanssa tiedän jos monen monta tarinaa. Monella on vain halu päästä ulkomaille ja sitä myötä töihin tienaamaan rahaa perheelleen. Mutta kukapa voi sanoa kuka on tosissaan ja kuka ei, mutta kirjotin jossain niitä varoituksia, ja kannattaa ottaa tosissaan. Jos se sulho ei sinua vie perheelleen näytille, niin sitten pitäisi hälytyskellot soida.

        Ongelmana on nyt vaan ennakkopelon takia se, että uskallanko jatkaa suhdetta edes niin pitkälle että jään odottamaan kutsua kotiin...mikä on se aika, jossa se kutsu pitäisi tulla? Muutama kuukausi, vuosi, kaksi?


      • nainennn.. kirjoitti:

        Lopulta päästään siihen, että eikö sama päde moneen suomalaiseenkin. Koskaan et voi tietää pitääkö joku sinua vaan varalla, toisin sanoen elääkö kanssasi kevytsuhteessa tai ihan avoliitossakin vilkuillen samalla mahdollista parempaa vaihtoehtoa. Sitten ku löytyy ni oho, yhtäkkiä menikin sitten sen toisen kanssa naimisiin ja lapset siihen päälle, joita ei ekan naisen kanssa halunnut.

        Silti en jaksa uskoa, etteikö voisi tapahtua puhdasta rakastumista eri kansalaisten välillä. Entä jos mies rakastuu niin paljon suomalaisnaiseen, että ei pidä enää hyvänä vaihtoehtona etsiä vaimoa Kosovosta? Ei kai nyt niillä kaikilla voi olla naista siellä odottamassa?? Entä ne, joiden vanhemmatkin asuvat Suomessa? Ovatko he päättäneet jonkun naisen sieltä Kosovosta kenet pitää noutaa tänne heti kun voi, vai katsovatko he täältä jonkun kosovoleidin miehelle? He, jotka ovat asuneet Suomessa ikänsä varmaan asia erikseen, mutta ei kai voi olla niin että jokainen kosovolainen mies ajattelisi niin vanhoillisesti kuin tällä sanotaan?

        Mitäs sitten jos asiasta keskustellaan vakavasti, niin unohtaako kosovolaismies (yleistäen) jo heti kättelyssä epäilevän fiksun suomalaistypyn ja siirtyy sinisilmäisempään, vai tekeekö kaikkensa pitääkseen kulisseja yllä? Jos mies on käynyt ettimässä morsianta eikä ole löytynyt, tarkoittaako silloin että muu kuin kosovotar ei tule kyseeseen? Entä jos vaan hemmetti rakastuu muunmaalaiseen?! Ehkä pitäis unohtaa koko mies tän takia, itse tulee vaan hulluksi. Ihan perseestä vaan kun intuitio sanoi ainakin aluksi ihan muuta...en haluaisi ajatella niin kyynisesti asioista miten täällä puhutaan mut ehkä se sitten on niin.

        monenlaisia.
        Totta kai suomalaisetkin voivat pitää naista varalla/huvin vuoksi tms., mutta eivät samoista syistä kuin ulkomaalaiset, esim. juuri kosovolaiset.
        Rakastumistakin voi yli kansallisuusrajojen varmasti tapahtua ja tapahtuu. Perheen kosovolaiset perustavat kuitenkin havaintojeni mukaan mieluiten oman kansansa edustajan kanssa. En ole nähnyt tästä tutkimustietoa, joten täytyy turvautua omiin havaintoihin.
        Tyypillisesti täällä varttuneet kosovolaisnuoret, niin miehet kuin naisetkin, käyvät etsimässä itselleen puolison Kosovosta. Enpä tunne tapauksia, että kaksi täällä ikänsä elänyttä kosovolaislähtöistä olisi mennyt keskenään naimisiin. Voitte kuvitella, miten haluttu naimakumppani on suloinen Suomessa kasvanut kosovolaistyttö sukunsa kotikylässä. Samoin täällä ja muissa maissa asuvat kosovolaismiehet ovat erittäin suosittuja, tarjoavathan he pääsyn pois kotimaan köyhyydestä. Eivät nämä liitot ole varsinaisesti järjestettyjä, mutta puhemiehinä toimivat yhteiset tuttavat.
        Käsitykseni mukaan kosovolaisten puolisonvalinnassa on merkitystä muillakin seikoilla kuin rakastumisella. Se varmaan onkin yksi syy avioliittojen kestävyyteen.


      • nainenn... kirjoitti:

        Ongelmana on nyt vaan ennakkopelon takia se, että uskallanko jatkaa suhdetta edes niin pitkälle että jään odottamaan kutsua kotiin...mikä on se aika, jossa se kutsu pitäisi tulla? Muutama kuukausi, vuosi, kaksi?

        Aika vaikea kysymys, koska ei kai siinä ole mitään sääntöä. Jos vaikka alustavasti kyselisit, koska menisitte tapaamaan anoppia, kyllä sinä tiedät, takitiikkaa.... Haluaako hän lapsia ja milloin, koska hän voisi viedä sinut vaikka Kosovoon tutustumaan maahan ja sukulaisiin, jne.

        Suhdetta jatkat niin kauan kuin sinusta itsestä tuntuu hyvälle, turha täällä sitä on kysellä. Vain otat kuitenkin varoituksen sanat huomioon, koska kuitenkin kosovolaiset miehet kuuluvat riskiryhmään lumeliittojen suhteen.


      • kosovolainen kirjoitti:

        vaikka hänellä olisi se oleskelulupa(luulen että on jos on asunut jo 7 vuotta suomessa,niin silti ett voi olla varma että hän on tosissan.Tiedän monia kosovolaisia jolla on kaikki paperit kunnossa mutta seurustelevat suomalaisen naisen kanssa siihen asti kun ovat valmiita /tai löytävät oikean naisen Kosovosta.aika usein olen kuullut että suomalaisen naisen kanssa ollaan vaan siihen asti kun ottavat vaimon kosovosta ja perustavat perheen.

        no entäpä jos kosovossa on jo perheperustettuna ja täällä ollaan naimisissa mut kosovossa ei ja avioerokin tullut voimaan jne? sen rakkaan kosovolaisen-vaimon kanssa..mutta kuitenkin valehdeltu täällä niin kotimaisille kuin suomalaisillekkin ystäville ja perheelle omasta elämästään? onko tää se perus kosovolainen käytäntö jos sieltä kerra vaimoa jne haketaan..ja jo 2 kertaa ihan oman maalaisen kanssa naimisissa oltu ja todettu mitä ne kotimaalaiset naiset on, ni sittenkään ei voi olla tosissaa suomalaisen kanssa esmer?


      • hyväuskoinenhölmö kirjoitti:

        no entäpä jos kosovossa on jo perheperustettuna ja täällä ollaan naimisissa mut kosovossa ei ja avioerokin tullut voimaan jne? sen rakkaan kosovolaisen-vaimon kanssa..mutta kuitenkin valehdeltu täällä niin kotimaisille kuin suomalaisillekkin ystäville ja perheelle omasta elämästään? onko tää se perus kosovolainen käytäntö jos sieltä kerra vaimoa jne haketaan..ja jo 2 kertaa ihan oman maalaisen kanssa naimisissa oltu ja todettu mitä ne kotimaalaiset naiset on, ni sittenkään ei voi olla tosissaa suomalaisen kanssa esmer?

        että en ymmärtänyt viestisi sisältöä.
        Siis Kosovossa perhe perustettuna ja täällä naimisissa? Tarkoitatko, että mies on yhtä aikaa naimisissa molemmissa paikoissa? Tuntuu oudolta. Ja kenestä on erottu?
        Entä mitä on valehdeltu ja kuka on valehdellut?
        Tulee mieleen sellainenkin, että yhtä hyvin kuin lumeavioliittoja saattaa olla myös lumeavioeroja. Tapahtuuhan niitä täällä Suomessakin, mm. parempien sosiaalietuisuuksien toivossa. Miksipä ei oleskeluluvankin toivossa. Ainakin kihlaukset pannaan herkästi jäähylle lumeavioliiton ajaksi.
        Tuntuu, että henkilö, josta kerrot, ei ole tosissaan kenenkään kanssa. Sinun kanssasi hänellä - kuten minullakin - on suuria ymmärtämisvaikeuksia.


      • vesthe kirjoitti:

        että en ymmärtänyt viestisi sisältöä.
        Siis Kosovossa perhe perustettuna ja täällä naimisissa? Tarkoitatko, että mies on yhtä aikaa naimisissa molemmissa paikoissa? Tuntuu oudolta. Ja kenestä on erottu?
        Entä mitä on valehdeltu ja kuka on valehdellut?
        Tulee mieleen sellainenkin, että yhtä hyvin kuin lumeavioliittoja saattaa olla myös lumeavioeroja. Tapahtuuhan niitä täällä Suomessakin, mm. parempien sosiaalietuisuuksien toivossa. Miksipä ei oleskeluluvankin toivossa. Ainakin kihlaukset pannaan herkästi jäähylle lumeavioliiton ajaksi.
        Tuntuu, että henkilö, josta kerrot, ei ole tosissaan kenenkään kanssa. Sinun kanssasi hänellä - kuten minullakin - on suuria ymmärtämisvaikeuksia.

        joo kosovossa on se ex-vaimo minkä osoitetta hän ei edes tiedä ja käräjäoikeuden paperit ei kyseistä naista ikinä tavoittanut, niin se avioero piti hoitaa täällä ei normikäytännöllä..kosovossa ei omien sanojensa mukaan ole ollenkaan naimisissa.

        ollut siis 2 kertaa suomessa asuessaan 2 eri naisen kanssa naimisissa joista molemmat ovat nyt ex:iä (kosovolaisia)

        mies on valehdellut tästä viimeisimmästä ex:ästään koska lapsistakin on selvinnyt sellaisia asioita että taitaapi olla kosovolaiset eukot huoria siinä missä nää suomalaiset-viinan menevät naikkosetkin..

        ymmärtämisvaikeuksia on joo ja pahasti, koska miehen perhe haluaa että hän on kuitenkin tämän kosovolaisen naisen kanssa ihan vaan sen takia että on antanut joskus tämän lapsille heidän sukunimensä, vaikka ei tosiaankaa varmaksi tiedä onko ne omia koska tämä nainen on juossut suomessa ollessaan pakolaiskeskuksista toisiin hakenut lähestymiskieltoa jne jne jne. eli mitähän itse luulet haluaako tää mies enää ikinä lähteä hakemaan sitä "prinsessaa" sieltä kosovosta vai onkohan ne jo koettu ja nähty ja huonoksi todettu kun elämän on hyvin sekavaksi sellaisten takia saanut..

        tai en tiedä minua ainakin hävettäisi myöntää tälläisiä asioita kenellekkään..


      • sukuonpahin. kirjoitti:

        joo kosovossa on se ex-vaimo minkä osoitetta hän ei edes tiedä ja käräjäoikeuden paperit ei kyseistä naista ikinä tavoittanut, niin se avioero piti hoitaa täällä ei normikäytännöllä..kosovossa ei omien sanojensa mukaan ole ollenkaan naimisissa.

        ollut siis 2 kertaa suomessa asuessaan 2 eri naisen kanssa naimisissa joista molemmat ovat nyt ex:iä (kosovolaisia)

        mies on valehdellut tästä viimeisimmästä ex:ästään koska lapsistakin on selvinnyt sellaisia asioita että taitaapi olla kosovolaiset eukot huoria siinä missä nää suomalaiset-viinan menevät naikkosetkin..

        ymmärtämisvaikeuksia on joo ja pahasti, koska miehen perhe haluaa että hän on kuitenkin tämän kosovolaisen naisen kanssa ihan vaan sen takia että on antanut joskus tämän lapsille heidän sukunimensä, vaikka ei tosiaankaa varmaksi tiedä onko ne omia koska tämä nainen on juossut suomessa ollessaan pakolaiskeskuksista toisiin hakenut lähestymiskieltoa jne jne jne. eli mitähän itse luulet haluaako tää mies enää ikinä lähteä hakemaan sitä "prinsessaa" sieltä kosovosta vai onkohan ne jo koettu ja nähty ja huonoksi todettu kun elämän on hyvin sekavaksi sellaisten takia saanut..

        tai en tiedä minua ainakin hävettäisi myöntää tälläisiä asioita kenellekkään..

        miekkosen asiat olevan melkoisessa solmussa.
        Kyllä sinun olisi minun mielestäni hyvä tietää, onko mies naimisissa vai ei, ja kuinka monta vaimoa ja lasta hänellä on. Hänenhän kuuluisi huolehtia ennen kaikkea lastensa elatuksesta. Ovatko lapset Kosovossa vai Suomessa? Säälittää, jos he ovat Kosovossa ilman sosiaaliturvaa ja elatusmaksuja. Vai yrittääkö mies saada sinusta maksajaa?
        Kukapa mies varmuudella tietää, ovatko lapset omia vai ei, mutta mielestäni hänen on selvitettävä asia joko isyystutkimuksella tai pidettävä suunsa kiinni, kun kerran on siitoshommissa heilunut. Huorittelut ja äpäröinnit eivät todista mitään. Eikö sinua muuten yhtään inhota noin raukkamaisesti käyttäytyvä mies? Mitä hän mahtaa sinusta muille puhua? Ja mietipä sitäkin, miksi miehelle on haettu lähestymiskieltoa.
        Ja totta kai ensimmäiselle vaimolle on ilmoitettava avioerosta. Eihän ero voi olla lainvoimainen, ellei toinen siitä tiedä. Kyllä viralliset paperit toimitetaan perille, ei Kosovossakaan kivikaudella eletä.
        Miehesi tuntuu sotkeutuneen pahasti omiin valheisiinsa. Toivottavasti hän ei hae Kosovosta prinsessaa eikä ota Suomestakaan ketään eikä mitään, vaan hoitaa nykyiset perheensä.
        Sinuna kiertäisin tuon miehen kaukaa.


      • sukuonpahin. kirjoitti:

        joo kosovossa on se ex-vaimo minkä osoitetta hän ei edes tiedä ja käräjäoikeuden paperit ei kyseistä naista ikinä tavoittanut, niin se avioero piti hoitaa täällä ei normikäytännöllä..kosovossa ei omien sanojensa mukaan ole ollenkaan naimisissa.

        ollut siis 2 kertaa suomessa asuessaan 2 eri naisen kanssa naimisissa joista molemmat ovat nyt ex:iä (kosovolaisia)

        mies on valehdellut tästä viimeisimmästä ex:ästään koska lapsistakin on selvinnyt sellaisia asioita että taitaapi olla kosovolaiset eukot huoria siinä missä nää suomalaiset-viinan menevät naikkosetkin..

        ymmärtämisvaikeuksia on joo ja pahasti, koska miehen perhe haluaa että hän on kuitenkin tämän kosovolaisen naisen kanssa ihan vaan sen takia että on antanut joskus tämän lapsille heidän sukunimensä, vaikka ei tosiaankaa varmaksi tiedä onko ne omia koska tämä nainen on juossut suomessa ollessaan pakolaiskeskuksista toisiin hakenut lähestymiskieltoa jne jne jne. eli mitähän itse luulet haluaako tää mies enää ikinä lähteä hakemaan sitä "prinsessaa" sieltä kosovosta vai onkohan ne jo koettu ja nähty ja huonoksi todettu kun elämän on hyvin sekavaksi sellaisten takia saanut..

        tai en tiedä minua ainakin hävettäisi myöntää tälläisiä asioita kenellekkään..

        Sinäkö ihan tosissasi olet sitä mieltä, että tämä sankari on luottamuksesi arvoinen? Jos ajattelisit asiaa yhtään järjellä, juoksisit jo toiseen suuntaan. Äijähän on ihan ilmiselvä seppä. Niin, historia on paras tapa ennustaa tulevaa.


      • sepänse. kirjoitti:

        Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

        muslimeista, kaiketi myös kosovolaisista, tuli selväksi viestisi viimeisestä lauseesta. Ihmettelen vain, miksi sinä olet sellaisen pummin halunnut.


      • vesthe kirjoitti:

        kansalaisuus ja passi helpottavat matkustelua huomattavasti: Suomen kansalainen ei tarvitse viisumia juuri mihinkään maahan, kun taas Kosovon kansalainen tarvitsee viisumin lähes kaikkiin maihin. Toisaalta taas alle 30-vuotias mies kutsutaan heti kansalaisuuden saatuaan suorittamaan asevelvollisuutta. Se lienee syy, miksi nuoret miehet eivät kiirehdi kansalaisuuden hakemista. Toinen syy on tietenkin suomen kielen koe.
        Ihmettelen, miksi sinusta on vaikeaa kysyä mieheltä, millä statuksella hän Suomessa asuu. Eikös se kuulu normaaliin kanssakäymiseen? Jos kehtaat olla hänen kanssaan intiimisuhteessa, niin luulisi tuon kysymisen olevan paljon helpompaa. Ja mistä päättelet, että hän silloin luulisi sinun epäilevän hänen tunteitaan? Onko hän ehkä vihjannut jotakin sellaista?
        Kun ja jos puhutte siitä, kuinka kauan mies on ollut Suomessa tms., niin minusta voit mainiosti kysyä, onko hän jo Suomen kansalainen tai onko hän ajatellut hankkia Suomen kansalaisuuden. Siihen sitten vain jatkoksi, että onko pysyvä oleskelulupa.
        Puhumalla asiat selviävät. Tuo on niin tärkeä tieto, että minusta suhdetta ei kannata kehittää, ellei sitä tiedä.

        hmmm. jos jo 7 vuotta asunut suomessa ja tekee töitä niin on 100% varma asia, että oleskelulupa on pysyvä!! Ja kyllä kosovolaisella passilla voi matkustella useaaan maahan kun on pysyvä oleskelulupa. Itse olen asunut suomessa vuodesta 1992 lähtien (siis olen kosovolainen) ja olen hankkinut suomalaisen kansalaisuuden vasta 3 vuotta sitten, koska en meinannut saada uutta kosovolaista passia. Muuten en olisi koskaan hakenutkaan suomalaista kansalaisuutta! Mielestäni suomen kansalaisuus ei ole vaikuttanut elämääni tai matkustamiseen millään tavalla ja kaikkialle on voinut matkustaa aikaisemminkin eikä rajoituksia ole ollut.

        Kosovossakin on tänäpäivänä asiat hyvin ihmisillä. Meilläpäin kaikki sukulaiset tekee töitä jopa koulun ohella ja heillä on omat omakotitalot (hienot sellaiset). Kukaan sukulaisistani ei edes kaipaa ulkomaille, siksipä he ovat menneet naimisiin kosovossa asuvien avopuolisoiden kanssa. Meidänkin piti muuttaa takaisin kosovoon sodan rauhoituttua ja vanhempani ovat säästäneet paluuliput muistoksi. Täytyy sanoa, että harmittaa että koskaan tulimme suomeen (vaikka töissä ja koulussa käydään), koska suomesta on tullut meille koti josta on näköjään vaikea lähteä pois ( ei liity taloudelliseen tilanteeseen vaan ystäviin ja siihen, että koko elämän on ollu täällä).

        Itse olen mennyt kosovolaisen kanssa naimisiin (muutti norjasta suomeen) vuosi tulee kohta täyteen. Mieheni löysin serkkuni kautta. Ei ole yhtään valittamista enkä usko, että tulen koskaan katumaan päätöstäni. Olen enemmänkin erittäin onnellinen, että minulla on tuollainen mies!! Hän siivoaa, tiskaa, imuroi ja tekee jopa ruokaa! En muista milloin olen viimeksi imuroinut.
        Kovasti puhutaan siitä, kun kosovolaiset miehet alistavat naisiaan. Se ei pidä paikkansa, hyvänä esimerkkinä on omat vanhempani sekä minä ja mieheni! Osa kirjoituksista on mennyt liian yleistämiseksi --> kateutta ilmassa??


      • Kosv.S?? kirjoitti:

        hmmm. jos jo 7 vuotta asunut suomessa ja tekee töitä niin on 100% varma asia, että oleskelulupa on pysyvä!! Ja kyllä kosovolaisella passilla voi matkustella useaaan maahan kun on pysyvä oleskelulupa. Itse olen asunut suomessa vuodesta 1992 lähtien (siis olen kosovolainen) ja olen hankkinut suomalaisen kansalaisuuden vasta 3 vuotta sitten, koska en meinannut saada uutta kosovolaista passia. Muuten en olisi koskaan hakenutkaan suomalaista kansalaisuutta! Mielestäni suomen kansalaisuus ei ole vaikuttanut elämääni tai matkustamiseen millään tavalla ja kaikkialle on voinut matkustaa aikaisemminkin eikä rajoituksia ole ollut.

        Kosovossakin on tänäpäivänä asiat hyvin ihmisillä. Meilläpäin kaikki sukulaiset tekee töitä jopa koulun ohella ja heillä on omat omakotitalot (hienot sellaiset). Kukaan sukulaisistani ei edes kaipaa ulkomaille, siksipä he ovat menneet naimisiin kosovossa asuvien avopuolisoiden kanssa. Meidänkin piti muuttaa takaisin kosovoon sodan rauhoituttua ja vanhempani ovat säästäneet paluuliput muistoksi. Täytyy sanoa, että harmittaa että koskaan tulimme suomeen (vaikka töissä ja koulussa käydään), koska suomesta on tullut meille koti josta on näköjään vaikea lähteä pois ( ei liity taloudelliseen tilanteeseen vaan ystäviin ja siihen, että koko elämän on ollu täällä).

        Itse olen mennyt kosovolaisen kanssa naimisiin (muutti norjasta suomeen) vuosi tulee kohta täyteen. Mieheni löysin serkkuni kautta. Ei ole yhtään valittamista enkä usko, että tulen koskaan katumaan päätöstäni. Olen enemmänkin erittäin onnellinen, että minulla on tuollainen mies!! Hän siivoaa, tiskaa, imuroi ja tekee jopa ruokaa! En muista milloin olen viimeksi imuroinut.
        Kovasti puhutaan siitä, kun kosovolaiset miehet alistavat naisiaan. Se ei pidä paikkansa, hyvänä esimerkkinä on omat vanhempani sekä minä ja mieheni! Osa kirjoituksista on mennyt liian yleistämiseksi --> kateutta ilmassa??

        Kosovohan itsenäistyi 2008, sitä aikaisemmin sai vain unmikin passin. Olisko alkaneet tekmään Kosovon passeja 2008 kesällä, muistaisin niin. Onko paperisi olleet kunnossa Kosovossa, kun et saanut passia. No onhan niitä maita johon ei pääse Kosovon passilla, Kiina, Venäjä ym. Olisko jotain vähän yli 60 maata tunnustanut Kosovon. Suomen passilla taitaa päästä maahan kuin maahan.
        Aika kummallisella verukkeella olet hakenut Suomen kansalaisuutta. Taidatkohan edes itse tietää minkä maalainen olet loppujen lopuksi.?
        Ainahan voi muuttaa Kosovoon, itse en edes ymmärrä miksi joku voi asua maassa, jossa ei viihdy. Tiedät varmaan itsekkin, että perheet Kosovossa ovat riippuvaisia ulkomailla asuvista perheenjäsenistä. Siellä ei ole vielä sosiaalijärjestelmää. Jotain pientä työtä voit saada, jolla ei tule välttämättä edes toimeen. Hienot talot ovat melkein kaikki rakennettu ulkomailta tulleilta varoilta. Minusta asiat eivät ole lähelläkään hyvin Kosovossa, sosiaalijärjestelmä puuttuu, terveydenhuollossa suuria aukkoja, korruptoituneita poliiseja ja virkamiehiä. Työttömyys vaivaa todella. Taitaa kuule olla pitkä matka Kosovolla vielä hyvinvointivaltioon.
        Minun mieheni on paras, hän tulee kanssa Kosovosta. Mutta joka maassa on pahoja ja hyviä ihmisiä, kansalaisuuteen katsomatta.
        Kaikkea hyvää teille!


      • suokos kirjoitti:

        Kosovohan itsenäistyi 2008, sitä aikaisemmin sai vain unmikin passin. Olisko alkaneet tekmään Kosovon passeja 2008 kesällä, muistaisin niin. Onko paperisi olleet kunnossa Kosovossa, kun et saanut passia. No onhan niitä maita johon ei pääse Kosovon passilla, Kiina, Venäjä ym. Olisko jotain vähän yli 60 maata tunnustanut Kosovon. Suomen passilla taitaa päästä maahan kuin maahan.
        Aika kummallisella verukkeella olet hakenut Suomen kansalaisuutta. Taidatkohan edes itse tietää minkä maalainen olet loppujen lopuksi.?
        Ainahan voi muuttaa Kosovoon, itse en edes ymmärrä miksi joku voi asua maassa, jossa ei viihdy. Tiedät varmaan itsekkin, että perheet Kosovossa ovat riippuvaisia ulkomailla asuvista perheenjäsenistä. Siellä ei ole vielä sosiaalijärjestelmää. Jotain pientä työtä voit saada, jolla ei tule välttämättä edes toimeen. Hienot talot ovat melkein kaikki rakennettu ulkomailta tulleilta varoilta. Minusta asiat eivät ole lähelläkään hyvin Kosovossa, sosiaalijärjestelmä puuttuu, terveydenhuollossa suuria aukkoja, korruptoituneita poliiseja ja virkamiehiä. Työttömyys vaivaa todella. Taitaa kuule olla pitkä matka Kosovolla vielä hyvinvointivaltioon.
        Minun mieheni on paras, hän tulee kanssa Kosovosta. Mutta joka maassa on pahoja ja hyviä ihmisiä, kansalaisuuteen katsomatta.
        Kaikkea hyvää teille!

        passi kyllä kelpaa moniin maihin, mutta miten on viisumivapauden laita? Serbiahan on jo saanut viisumivapauden EU-maihin, mutta jäivätkö kosovolaiset kuin eno veneestä? Niin kai, vaikka se onkin outoa, kun Serbia kerran ei tunnusta Kosovon itsenäisyyttä. Nythän albanialaisillakin on jo sama viisumivapaus.
        Kuka tietää tästä asiasta tarkemmin?
        Kuten edellä kerrottiin, Kosovo on edelleen kehitysmaa. Muut maat eivät ole halukkaita investoimaan sinne, ja työttömyys on järkyttävän laajaa, samoin korruptio ja rikollisuus. Maan talous on pitkälti ulkomaisen tekohengityksen varassa, sekä yksityisellä että yleisellä tasolla. "Länteen" hinnalla millä hyvänsä pyrkiviä riittää edelleen.


      • vesthe kirjoitti:

        pitää varmaankin kysyä mainitulta mieheltä eikä minulta.
        En ole puhunut mistään hylkiökamasta, mutta yleensä kosovolaismiehet haluavat lastensa äidiksi ja perheensä kuningattareksi neitsyen.

        Todella vanhanaikaista meininkiä. Naurettavaa sekä säälittävää, mies juhlii nuoruutensa ja pokaa naisia ja sitten epävarmat miehet vaativat itselleen neitsyen. Voiko säälittävämpää enää olla. Tuo aikaisin naimisiin meno on muutenkin naurettavaa, tiedän todella paljon kosovolaisia jotak päälinpuolin on mukavia ja ovat olleet naimisissa 20-30v ja esittävät onnellista. Mutta kumminkin nämä kaverit ovat baareissa nuorten naisten kimpussa. Todella luotettavaa sakkia.


      • Voi apua.. naiset naisten kanssa vai.. ja joo tätä keskustelua käyty monta vuotta sitten. Mutta mistä ihmeestä olet saanut tälläisiä tietoja?? Ihan vitun ufoa.. Olen itse kosovolaisen. Eikä meillä miehet ole miesten kesken ja naiset naisten kesken. Ollaan ihan kaikki yhessä.


    • Minulla oli vähän juttua Kosovon albaanin kanssa, kun olin Keski-Euroopassa vaihto-oppilaana noin 9 vuotta sitten. Tyyppi oli varsin hurmaava, todella rento ja mukava, ja ilmeisen ihastunut minuun. Treffeillekin päädyin hänen kanssaan sillä tavalla, että oltiin vain kerran baarissa juteltu, ja sitten muutaman viikon päästä tyypin kaverit näkivät minut sattumalta junassa ja tulivat kertomaan kaverinsa ihastuneen minuun ja pyysivät puhelinnumeroni.

      Hän kertoi kuitenkin melkein heti, että hänet oli muutama kuukausi sitten vasten tahtoaan naitettu jollekin suunnilleen lukutaidottomalle kosovolaiselle, johon hän ei edes ollut koskenut hääyönään ja halusi erota. Meidän välillämme juttu lopahti siihen, kun hän vei minut ehkä 3. tapaamisen jälkeen autolla baarista kotiin ja minä torjuin kaikki suutelua pidemmälle menevät lähentymisyritykset. Sen jälkeen ei tyypistä enää kuulunut pihaustakaan. Mutta sen laskisin kuitenkin plussaksi, että hän kertoi heti rehellisesti olevansa naimisissa toisaalla.

      • uskoit, mitä heppu kertoi.
        Jos mies kertoo tuollaista tuoreesta vaimostaan, se kertoo aika paljon - nimittäin miehestä itsestään. Mitähän hän mahtoi kertoa sinusta kavereilleen, vaimolleen ja seuraavalle tytölle, joka häntä suostui kuuntelemaan?


    • Kosovon albaanin kanssa ja olen ollut mieheni kanssa yhdessä reilut neljä vuotta. Myös minä olen muiden kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että suhdetta aloittaessa Kosovolaisen miehen kanssa kannattaa olla varovainen.

      Niin kuin moni jo täällä aiemmin mainitsi harvassa ovat tosiaan ne miehet, jotka valitsevat puolisokseen muun maalaisen kuin Kosovolaisen naisen. Toki poikkeuksiakin on, kuten oma puolisoni. Silti varovainen kannattaa olla. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että pysyvän oleskeluluvan saamisen eteen ollaan valmiita menemään jopa naimisiin asti Suomalaisen naisen kanssa, ja näytä hyväksikäyttäjiä riittää (ei ainoastaan Kosovolaisissa miehissä vaan suurimmassa osassa köyhistä maihista tulevissa miehissä). Jopa minun mieheltäni on kysytty miksi et eroa vaimostasi, kun nyt olet saanut oleskeluluvan Suomeen. Todella törkeää, mutta totta; sitä joka menee naimisiin/aloittaa vakavissaan suhteen varsinkin länsimaisen naisen kanssa pidetään kummajaisena.

      Jos tapaamallasi miehelle on kuitenkin jo pysyvä oleskelulupa Suomeen, en näkisi riskiä niin suurena. Kuitenkin kannattaa muistaa, että Kosovolaisille perhe ja suku merkitsee paljon. Eli perheen ja suvun mielipidettä kuunnellaan myös kumppanin valinnassa. Itse olen myös mieheni kanssa saanut kuulla jos jonkinlaisia kommentteja naimisiin menosta ulkomaalaisen kanssa, mutta onneksi monet ennakkoluulot ovat ehtineet karista tässä vuosien myötä.

      Näistä varoituksen sanoista huolimatta niitä hyviäkin Kosovolaisia miehiä. Tutustu kaikessa rauhassa mieheen, varmista myös minkälaisessa tilassa hänen oleskelulupansa on Suomeen. Tsemppiä!

      • Ok, nyt on puhuttu aika paljon asiasta. Pysyvä lupa on ja kansalaisuutta aikoo hakea. Hän on kaupungista kotoisin ja sanoi että maalla eletään enemmän vanhoja tapoja noudattaen. Hän on vienyt kaksi eri naista kotiinsa Kosovoon, toinen suomalainen ja toinen kosovolainen, kummankin kanssa asui avoliitossa eikä perhe pitänyt sitä ongelmana koska poika saa itse valita kuinka elämänsä elää. Kunhan tulee toimeen ja elää muuten kunniallista elämää. Siitä että naisen pitäisi olla neitsyt ym ja kosovosta, sanoi ettei hän voi tulla Suomeen ja elää täällä kuin Kosovossa, ei ole realistista vaatia naiselta enempää mitä hänkään on. Ja että Kosovossakaan ei olla enää niin vanhoillisia, se murenee jatkuvasti siellä. Minusta hän vaikuttaa tosi liberaalilta ihmiseltä, mutta tiedä sitten onko tosiaan niin vielä parin vuoden päästä...Ystäväpiirissä hänellä on paljon suomalaisia, osaa kielen niin hyvin että on helpottanut tutustumista. Se osaltaan vaikuttaa siihen, että omaksunut länsimaisia tapoja. Suomalaiset kaverit myös olleet Kosovossa hänen kanssa monta kertaa.

        Myönsi kyllä että on yleistä moni näistä asioista mitä täällä kirjoitettu. Mutta sanoi että nykyään Kosovossakin avioerot huimasti lisääntyneet. Hän sanoi, että ei pidä pelätä liikaa ja uskoa stereotypioihin sokeasti, että ei hänkään olisi nyt minun kanssa jos uskoisi mitä suomalaisista naisista tietyissä piireissä sanotaan, juovat liikaa ja ovat aina baarissa ym..että jos hän uskoisi etukäteen kaiken mitä sanotaan niin ei ikinä edes tutustuisi välttämättä suomalaiseen naiseen.

        Se vähän ihmetyttää, hän on tosiaan ollut mukana sodassa...niin ei hän suhtaudu siihen mitenkään erityisemmin. Sanoi ettei se aika ole onneksi niin isoja traumoja jättänyt kuin olisi voinut, että hänen sukulaiset selvisi hengissä kaikki ym. Tietysti voi olla ettei ihminen halua muistella niitä aikoja, mutta pakkohan sodan on jotenkin ihmiseen vaikuttaa.

        Kiitos kuitenkin tosi paljon neuvoista. Nyt vaan täytyy ajan antaa näyttää, terve järki mukana...


      • nainennnn.. kirjoitti:

        Ok, nyt on puhuttu aika paljon asiasta. Pysyvä lupa on ja kansalaisuutta aikoo hakea. Hän on kaupungista kotoisin ja sanoi että maalla eletään enemmän vanhoja tapoja noudattaen. Hän on vienyt kaksi eri naista kotiinsa Kosovoon, toinen suomalainen ja toinen kosovolainen, kummankin kanssa asui avoliitossa eikä perhe pitänyt sitä ongelmana koska poika saa itse valita kuinka elämänsä elää. Kunhan tulee toimeen ja elää muuten kunniallista elämää. Siitä että naisen pitäisi olla neitsyt ym ja kosovosta, sanoi ettei hän voi tulla Suomeen ja elää täällä kuin Kosovossa, ei ole realistista vaatia naiselta enempää mitä hänkään on. Ja että Kosovossakaan ei olla enää niin vanhoillisia, se murenee jatkuvasti siellä. Minusta hän vaikuttaa tosi liberaalilta ihmiseltä, mutta tiedä sitten onko tosiaan niin vielä parin vuoden päästä...Ystäväpiirissä hänellä on paljon suomalaisia, osaa kielen niin hyvin että on helpottanut tutustumista. Se osaltaan vaikuttaa siihen, että omaksunut länsimaisia tapoja. Suomalaiset kaverit myös olleet Kosovossa hänen kanssa monta kertaa.

        Myönsi kyllä että on yleistä moni näistä asioista mitä täällä kirjoitettu. Mutta sanoi että nykyään Kosovossakin avioerot huimasti lisääntyneet. Hän sanoi, että ei pidä pelätä liikaa ja uskoa stereotypioihin sokeasti, että ei hänkään olisi nyt minun kanssa jos uskoisi mitä suomalaisista naisista tietyissä piireissä sanotaan, juovat liikaa ja ovat aina baarissa ym..että jos hän uskoisi etukäteen kaiken mitä sanotaan niin ei ikinä edes tutustuisi välttämättä suomalaiseen naiseen.

        Se vähän ihmetyttää, hän on tosiaan ollut mukana sodassa...niin ei hän suhtaudu siihen mitenkään erityisemmin. Sanoi ettei se aika ole onneksi niin isoja traumoja jättänyt kuin olisi voinut, että hänen sukulaiset selvisi hengissä kaikki ym. Tietysti voi olla ettei ihminen halua muistella niitä aikoja, mutta pakkohan sodan on jotenkin ihmiseen vaikuttaa.

        Kiitos kuitenkin tosi paljon neuvoista. Nyt vaan täytyy ajan antaa näyttää, terve järki mukana...

        että olette pystyneet keskustelemaan noista asioista. Olen varma, että se vahvistaa suhteenne perustaa.
        Toivon teille kaikkea hyvää.


      • Mikä saa sinut tuntemaan että miehesi on kanssasi oikeasti aviossa? En tarkoita kysymystä pahalla. Vaan ihan kriteereitä jotka täyttyisivät sinun kohdallasi.


      • nainennnn.. kirjoitti:

        Ok, nyt on puhuttu aika paljon asiasta. Pysyvä lupa on ja kansalaisuutta aikoo hakea. Hän on kaupungista kotoisin ja sanoi että maalla eletään enemmän vanhoja tapoja noudattaen. Hän on vienyt kaksi eri naista kotiinsa Kosovoon, toinen suomalainen ja toinen kosovolainen, kummankin kanssa asui avoliitossa eikä perhe pitänyt sitä ongelmana koska poika saa itse valita kuinka elämänsä elää. Kunhan tulee toimeen ja elää muuten kunniallista elämää. Siitä että naisen pitäisi olla neitsyt ym ja kosovosta, sanoi ettei hän voi tulla Suomeen ja elää täällä kuin Kosovossa, ei ole realistista vaatia naiselta enempää mitä hänkään on. Ja että Kosovossakaan ei olla enää niin vanhoillisia, se murenee jatkuvasti siellä. Minusta hän vaikuttaa tosi liberaalilta ihmiseltä, mutta tiedä sitten onko tosiaan niin vielä parin vuoden päästä...Ystäväpiirissä hänellä on paljon suomalaisia, osaa kielen niin hyvin että on helpottanut tutustumista. Se osaltaan vaikuttaa siihen, että omaksunut länsimaisia tapoja. Suomalaiset kaverit myös olleet Kosovossa hänen kanssa monta kertaa.

        Myönsi kyllä että on yleistä moni näistä asioista mitä täällä kirjoitettu. Mutta sanoi että nykyään Kosovossakin avioerot huimasti lisääntyneet. Hän sanoi, että ei pidä pelätä liikaa ja uskoa stereotypioihin sokeasti, että ei hänkään olisi nyt minun kanssa jos uskoisi mitä suomalaisista naisista tietyissä piireissä sanotaan, juovat liikaa ja ovat aina baarissa ym..että jos hän uskoisi etukäteen kaiken mitä sanotaan niin ei ikinä edes tutustuisi välttämättä suomalaiseen naiseen.

        Se vähän ihmetyttää, hän on tosiaan ollut mukana sodassa...niin ei hän suhtaudu siihen mitenkään erityisemmin. Sanoi ettei se aika ole onneksi niin isoja traumoja jättänyt kuin olisi voinut, että hänen sukulaiset selvisi hengissä kaikki ym. Tietysti voi olla ettei ihminen halua muistella niitä aikoja, mutta pakkohan sodan on jotenkin ihmiseen vaikuttaa.

        Kiitos kuitenkin tosi paljon neuvoista. Nyt vaan täytyy ajan antaa näyttää, terve järki mukana...

        sori mutta voi olla että se on totta mutta toi juttu että hän olisi elänyt avoliitossa kosovolaisen kanssa mä en tota usko yhtään,kosovolaiset eivät elää avoliitossa toisen kosovolaisen kanssa.vaikka tän pojan perhe pitää ok,mutta tytön perhe ei.

        Se vähän ihmetyttää, hän on tosiaan ollut mukana sodassa...niin ei hän suhtaudu siihen mitenkään erityisemmin. Sanoi ettei se aika ole onneksi niin isoja traumoja jättänyt kuin olisi voinut, että hänen sukulaiset selvisi hengissä kaikki ym. Tietysti voi olla ettei ihminen halua muistella niitä aikoja, mutta pakkohan sodan on jotenkin ihmiseen vaikuttaa.

        on mahdollista että hän ei ollut sodassa,jos hän on vaikka asunut sodan aikana jossain muissa euroopan maaissa ja saanut lähdön sieltä aika moni just sodan jälkeen saksasta ja sveitsistä joutui lähtemään kun ei ollut papereita.osaatko kerto mistä kaupungista hän on??


      • kosovolainen kirjoitti:

        sori mutta voi olla että se on totta mutta toi juttu että hän olisi elänyt avoliitossa kosovolaisen kanssa mä en tota usko yhtään,kosovolaiset eivät elää avoliitossa toisen kosovolaisen kanssa.vaikka tän pojan perhe pitää ok,mutta tytön perhe ei.

        Se vähän ihmetyttää, hän on tosiaan ollut mukana sodassa...niin ei hän suhtaudu siihen mitenkään erityisemmin. Sanoi ettei se aika ole onneksi niin isoja traumoja jättänyt kuin olisi voinut, että hänen sukulaiset selvisi hengissä kaikki ym. Tietysti voi olla ettei ihminen halua muistella niitä aikoja, mutta pakkohan sodan on jotenkin ihmiseen vaikuttaa.

        on mahdollista että hän ei ollut sodassa,jos hän on vaikka asunut sodan aikana jossain muissa euroopan maaissa ja saanut lähdön sieltä aika moni just sodan jälkeen saksasta ja sveitsistä joutui lähtemään kun ei ollut papereita.osaatko kerto mistä kaupungista hän on??

        miksei yhtä lailla tytön vanhemmat voi olla liberaaleja? Siis on Suomessa asunut kosovotytön kanssa. En tiedä vaikka tyttö olisi syntynytkin täällä..minusta täällä vähän liikaa lietsotaan pelkoa, hyvä on varoittaa mutta turha lietsominen, sitä voisi rajoittaa.

        Kyllä hän oli ihan sodassa sodassa ja tullut sen jälkeen suoraan Suomeen. Tiedän kaupungin mutta en viitsi täällä sanoa.


      • nainennn... kirjoitti:

        miksei yhtä lailla tytön vanhemmat voi olla liberaaleja? Siis on Suomessa asunut kosovotytön kanssa. En tiedä vaikka tyttö olisi syntynytkin täällä..minusta täällä vähän liikaa lietsotaan pelkoa, hyvä on varoittaa mutta turha lietsominen, sitä voisi rajoittaa.

        Kyllä hän oli ihan sodassa sodassa ja tullut sen jälkeen suoraan Suomeen. Tiedän kaupungin mutta en viitsi täällä sanoa.

        Minustakin vähän turhan paljon lietsotaan pelkoa. Ihmisiä he kosovolaisetkin ovat, eivätkä ainakaan minun kokemukseni mukaan mitään ihmekummajaisia... Minä ajattelen, että ihminen joka aloittaa tällaisen keskustelun, omaa jo jonkin verran sellaista tervettä epäilystä ja varovaisuutta, että jos luottaa omaan arvostelukykyyn, pääsee jo pitkälle monikulttuurisessa suhteessa. :)
        Itse olen ollut naimisissa 10 vuotta albanialaisen miehen kanssa ja seurustellut muutaman vuoden pidempään. Tunnistan kyllä keskustelun tapauksia, mutta tässä "suomalais-albanialaisessa kulttuurissa" pitkään eläneenä en kuitenkaan osaisi olla lainkaan noin kriittinen ja tuomitseva kuin moni.
        Minulla on monta hyvää ystävää joihin olen vuosien varrella tutustunut sen vuoksi, että meille kaikilla on albaanimies. Kaksi heistä on eronnut - toinen sillä ikävällä tavalla, että mies haki yllättäin yhtenä kesänä uuden vaimon Kosovosta ja vain tylysti ilmoitti, että tämä oli nyt sitten tässä, heippa ja kiitti oleskeluluvasta! Ystäväni meni tästä aika sekaisin, niin yllättäin se hänelle tuli (vaikka minusta mies oli kyllä omituinen jo paljon aiemmin). Joutui jopa sairaalaan kun tuli niin paha hermoromahdus.
        Toinen taas ihan vapaasta tahdostaan jätti miehensä, koska tämä oli uhkapelaamiseen kovasti taipuvainen. Mies meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta. He ovat edelleen yhdessä, enkä tiedä miten miehen uhkapelaamisen on käynyt. Töissä hän ainakin käy ja vaikuttaa ns. aikuiseksi kasvaneelta tapaukselta.
        Muut ystäväni (8 naista) ovat edelleen onnellisesti naimisissa, osa yhtä pitkään kuin minä ja mieheni, osa jotain kolmen ja kuuden vuoden väliltä ja kaikkien miehillä on ollut jo vuosia pysyvä oleskelulupa ja osalla myös kansalaisuus. Tosin kaksi ystävistäni asuu ulkomailla, joten lupa on johonkin muuhun maahan kuin Suomeen.
        Ehkä minut on sitten ympäröity jostain kumman syystä erityisen tervejärkisillä ja liberaaleilla kosovolaisilla ja albanialaisilla, koska tunnen jopa pareja, jotka asuvat avoliitossa (siis kosovolais- ja albanialaispareja) ja herranmanjee, tunnen heitäkin, jotka ovat eronneet! Maailma muuttuu ilmeisesti muissakin kulttuureissa kuin suomalaisessa.......


      • evelyn ei jaksa kirj kirjoitti:

        Minustakin vähän turhan paljon lietsotaan pelkoa. Ihmisiä he kosovolaisetkin ovat, eivätkä ainakaan minun kokemukseni mukaan mitään ihmekummajaisia... Minä ajattelen, että ihminen joka aloittaa tällaisen keskustelun, omaa jo jonkin verran sellaista tervettä epäilystä ja varovaisuutta, että jos luottaa omaan arvostelukykyyn, pääsee jo pitkälle monikulttuurisessa suhteessa. :)
        Itse olen ollut naimisissa 10 vuotta albanialaisen miehen kanssa ja seurustellut muutaman vuoden pidempään. Tunnistan kyllä keskustelun tapauksia, mutta tässä "suomalais-albanialaisessa kulttuurissa" pitkään eläneenä en kuitenkaan osaisi olla lainkaan noin kriittinen ja tuomitseva kuin moni.
        Minulla on monta hyvää ystävää joihin olen vuosien varrella tutustunut sen vuoksi, että meille kaikilla on albaanimies. Kaksi heistä on eronnut - toinen sillä ikävällä tavalla, että mies haki yllättäin yhtenä kesänä uuden vaimon Kosovosta ja vain tylysti ilmoitti, että tämä oli nyt sitten tässä, heippa ja kiitti oleskeluluvasta! Ystäväni meni tästä aika sekaisin, niin yllättäin se hänelle tuli (vaikka minusta mies oli kyllä omituinen jo paljon aiemmin). Joutui jopa sairaalaan kun tuli niin paha hermoromahdus.
        Toinen taas ihan vapaasta tahdostaan jätti miehensä, koska tämä oli uhkapelaamiseen kovasti taipuvainen. Mies meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta. He ovat edelleen yhdessä, enkä tiedä miten miehen uhkapelaamisen on käynyt. Töissä hän ainakin käy ja vaikuttaa ns. aikuiseksi kasvaneelta tapaukselta.
        Muut ystäväni (8 naista) ovat edelleen onnellisesti naimisissa, osa yhtä pitkään kuin minä ja mieheni, osa jotain kolmen ja kuuden vuoden väliltä ja kaikkien miehillä on ollut jo vuosia pysyvä oleskelulupa ja osalla myös kansalaisuus. Tosin kaksi ystävistäni asuu ulkomailla, joten lupa on johonkin muuhun maahan kuin Suomeen.
        Ehkä minut on sitten ympäröity jostain kumman syystä erityisen tervejärkisillä ja liberaaleilla kosovolaisilla ja albanialaisilla, koska tunnen jopa pareja, jotka asuvat avoliitossa (siis kosovolais- ja albanialaispareja) ja herranmanjee, tunnen heitäkin, jotka ovat eronneet! Maailma muuttuu ilmeisesti muissakin kulttuureissa kuin suomalaisessa.......

        Kun näkee paljon vierestä niin miksi salaisin asioita. Olen sen verran käynyt Kosovossa ja sen verran pyörinyt kosovolaisten kanssa että voin kyllä sanoa että suurin osa huijaavat sinisilmäisiä suomalaisia sekä muun maalaisia naisia. Oletko koskaan miettinyt miksei Suomessa luvan kanssa asuva kosovolainen ota koskaan suomalaista naista? Kaikki jotka avioituvat kosovolaisen kanssa niin tarvitsevat oleskeluluvan Suomeen. Ei ne poikien äidit edes halua että avioutuvat suomalaisen naisen kanssa, vaan vierailevat kesäisin metsästämässä hyvää, kaunista ja neitsyttä nuorta naista Kosovosta.
        Kun täällä antaa varovaisia neuvoja, niin heti mokumorsiamet saavat hirveen raivarin. Jos itsellä olisi sellainen epäilyttävä olo miestäni kohtaan, en kyllä täällä kyselisi vinkkejä vaan ottaisin ihan itse selvää miehestä.
        Minun mielestä on parempi kun kerrotaan ihan julkisesti kaikki heidän virheet että voisivat edes jotkut välttyä huijauksilta. Mikä sen hirveempää kun on menettänyt rahat, luottamuksen ja uskon elämiseen.


      • ymmärrä? kirjoitti:

        Kun näkee paljon vierestä niin miksi salaisin asioita. Olen sen verran käynyt Kosovossa ja sen verran pyörinyt kosovolaisten kanssa että voin kyllä sanoa että suurin osa huijaavat sinisilmäisiä suomalaisia sekä muun maalaisia naisia. Oletko koskaan miettinyt miksei Suomessa luvan kanssa asuva kosovolainen ota koskaan suomalaista naista? Kaikki jotka avioituvat kosovolaisen kanssa niin tarvitsevat oleskeluluvan Suomeen. Ei ne poikien äidit edes halua että avioutuvat suomalaisen naisen kanssa, vaan vierailevat kesäisin metsästämässä hyvää, kaunista ja neitsyttä nuorta naista Kosovosta.
        Kun täällä antaa varovaisia neuvoja, niin heti mokumorsiamet saavat hirveen raivarin. Jos itsellä olisi sellainen epäilyttävä olo miestäni kohtaan, en kyllä täällä kyselisi vinkkejä vaan ottaisin ihan itse selvää miehestä.
        Minun mielestä on parempi kun kerrotaan ihan julkisesti kaikki heidän virheet että voisivat edes jotkut välttyä huijauksilta. Mikä sen hirveempää kun on menettänyt rahat, luottamuksen ja uskon elämiseen.

        Nyt en ole kyllä nähnyt vielä yhtään mokumamman raivaria, tai siis korjaan - olihan tuolla joku edellä huutomerkkien kanssa huutamassa, että mitä te puhutte kun ette mistään tiedä... Minä en ole sinun kokemustasi ja mielipiteitäsi tallannut maanrakoon, mutta ilmeisesti sinua jotenkin korpee, että minä en ole tutustunut yhtä kamaliin tapauksiin? Tämä on tosiaan minun kokemukseni asiasta, eli ilmeisesti se kolikon toinen puoli. Ehkä minä tunnen ne harvat tyypit, joille suomalainen nainen on vain nainen ja yhtä lailla mahdollinen rakas kuin kosovolainen tai albanialainen...
        Varovainen pitää olla (käsittääkseni jo aiemmin mainitsen siitä terveestä varovaisuudesta?) ja ainakin itse olen aina luottanut siihen, että sen verran järkevä nainen olen, että oma järki vie pitkälle. Ja näin se on myös tehnyt. Tässä keskustelussa on tullut paljon hyviä vinkkejä esille, mitä tulee seurata monikulttuurisen suhteen alkuvaiheilla, koska niitä huijareita on joukossa. Alkaa kuitenkin mennä sellaiseksi jankkaamiseksi, että tuntuu, ettei ne ole ihmisiä laisinkaan ne kosovolaiset...
        Lisäksi on myös mahdollista, että tässä ollaan ihan eri ikäluokkaa? Minä en ole enää parikymppinen, eivät ole kaverinikaan vaan monilla, kuten minulla, on jo kouluikäisiä lapsia. Monet ihmiset kasvavat aikuiseksi, myös ne kosovolaiset...


      • ymmärrä? kirjoitti:

        Kun näkee paljon vierestä niin miksi salaisin asioita. Olen sen verran käynyt Kosovossa ja sen verran pyörinyt kosovolaisten kanssa että voin kyllä sanoa että suurin osa huijaavat sinisilmäisiä suomalaisia sekä muun maalaisia naisia. Oletko koskaan miettinyt miksei Suomessa luvan kanssa asuva kosovolainen ota koskaan suomalaista naista? Kaikki jotka avioituvat kosovolaisen kanssa niin tarvitsevat oleskeluluvan Suomeen. Ei ne poikien äidit edes halua että avioutuvat suomalaisen naisen kanssa, vaan vierailevat kesäisin metsästämässä hyvää, kaunista ja neitsyttä nuorta naista Kosovosta.
        Kun täällä antaa varovaisia neuvoja, niin heti mokumorsiamet saavat hirveen raivarin. Jos itsellä olisi sellainen epäilyttävä olo miestäni kohtaan, en kyllä täällä kyselisi vinkkejä vaan ottaisin ihan itse selvää miehestä.
        Minun mielestä on parempi kun kerrotaan ihan julkisesti kaikki heidän virheet että voisivat edes jotkut välttyä huijauksilta. Mikä sen hirveempää kun on menettänyt rahat, luottamuksen ja uskon elämiseen.

        Anteeksi, unohdin kirjoittaa, että yksi näistä kahdeksasta ystäväpariskunnastani on tapaus, jossa mies otti suomalaisvaimon siitä huolimatta, että hänellä oli jo pysyvä lupa. Hän tuli tänne pakolaisena sota-aikana aivan aikuisuuden kynnyksellä. Saivat koko perhe pysyvän luvan, vanhemmat ja neljä eri ikäistä lasta. Kyseinen pariskunta on ollut yhdessä vuodesta 99 saakka. Kolme lasta löytyy myös. Joten en valitettavasti pysty oikein vastaamaan kysymykseen, jonka minulle esitit. Toki minulla on nyt vain yksi esimerkki tästä asiasta annettavana, joten en kiellä etteikö väitteessäsi olisi perääkin.


      • evelyn ei jaksa kirj kirjoitti:

        Nyt en ole kyllä nähnyt vielä yhtään mokumamman raivaria, tai siis korjaan - olihan tuolla joku edellä huutomerkkien kanssa huutamassa, että mitä te puhutte kun ette mistään tiedä... Minä en ole sinun kokemustasi ja mielipiteitäsi tallannut maanrakoon, mutta ilmeisesti sinua jotenkin korpee, että minä en ole tutustunut yhtä kamaliin tapauksiin? Tämä on tosiaan minun kokemukseni asiasta, eli ilmeisesti se kolikon toinen puoli. Ehkä minä tunnen ne harvat tyypit, joille suomalainen nainen on vain nainen ja yhtä lailla mahdollinen rakas kuin kosovolainen tai albanialainen...
        Varovainen pitää olla (käsittääkseni jo aiemmin mainitsen siitä terveestä varovaisuudesta?) ja ainakin itse olen aina luottanut siihen, että sen verran järkevä nainen olen, että oma järki vie pitkälle. Ja näin se on myös tehnyt. Tässä keskustelussa on tullut paljon hyviä vinkkejä esille, mitä tulee seurata monikulttuurisen suhteen alkuvaiheilla, koska niitä huijareita on joukossa. Alkaa kuitenkin mennä sellaiseksi jankkaamiseksi, että tuntuu, ettei ne ole ihmisiä laisinkaan ne kosovolaiset...
        Lisäksi on myös mahdollista, että tässä ollaan ihan eri ikäluokkaa? Minä en ole enää parikymppinen, eivät ole kaverinikaan vaan monilla, kuten minulla, on jo kouluikäisiä lapsia. Monet ihmiset kasvavat aikuiseksi, myös ne kosovolaiset...

        mutta ilmeisesti sinua jotenkin korpee, että minä en ole tutustunut yhtä kamaliin tapauksiin?

        -Ei sitten yhtään korpee

        Tarkoitan että täällä on jo monta ketjua kosovolaisista, jokaisessa saman tyyppinen alku, kysytään ns. samat kysymykset ja vastaukset ovat aivan samaa. Varoituksia varoituksen perään. Niitä lupametsästäjiä notkuu aikas tavalla tälläkin hetkellä. Ethän varmaan tapaakkaan näitä lumenaisia, koska ne pidetään piilossa. Siksi olen aina kysynyt, kulkeeko julkisesti, viekö tapaamaan perhettä, viekö omaan maahan vierailulle ja lomille jne. Jos kysymyksiini tulee kyllä vastaus, niin ei varmaan silloin syytä huoleen. Mutta minä tunnen myös näitä piilotettua lumenaisia, jotka rakkauden sokaisemana eivät näe huijausta tai sitten ei halua. Myös niitäkin joita on jo huijattu ja erottu. Kuten sanoin, ne lumanaiset on piilossa ja ehkä siksi et heitä tapaakkaan!

        En ole kaikkiin kysymyksiin vastannut täällä, olen vain antanut vinkkejä ja jos tuntee kaikki olevan ok, niin antaa palaa vaan. Itse saan hyvää kohtelua omalta kosovolaiselta mieheltäni ja hän myös minulle kertoo aika paljon maanmiestensä huijausavioliitoista.

        En ole 20, vaan jo kohta 40 puolella, pitkä historia mieheni kanssa.

        Ottako korpeen kun vastasin? :)


      • evelyn ei jaksa kirj kirjoitti:

        Minustakin vähän turhan paljon lietsotaan pelkoa. Ihmisiä he kosovolaisetkin ovat, eivätkä ainakaan minun kokemukseni mukaan mitään ihmekummajaisia... Minä ajattelen, että ihminen joka aloittaa tällaisen keskustelun, omaa jo jonkin verran sellaista tervettä epäilystä ja varovaisuutta, että jos luottaa omaan arvostelukykyyn, pääsee jo pitkälle monikulttuurisessa suhteessa. :)
        Itse olen ollut naimisissa 10 vuotta albanialaisen miehen kanssa ja seurustellut muutaman vuoden pidempään. Tunnistan kyllä keskustelun tapauksia, mutta tässä "suomalais-albanialaisessa kulttuurissa" pitkään eläneenä en kuitenkaan osaisi olla lainkaan noin kriittinen ja tuomitseva kuin moni.
        Minulla on monta hyvää ystävää joihin olen vuosien varrella tutustunut sen vuoksi, että meille kaikilla on albaanimies. Kaksi heistä on eronnut - toinen sillä ikävällä tavalla, että mies haki yllättäin yhtenä kesänä uuden vaimon Kosovosta ja vain tylysti ilmoitti, että tämä oli nyt sitten tässä, heippa ja kiitti oleskeluluvasta! Ystäväni meni tästä aika sekaisin, niin yllättäin se hänelle tuli (vaikka minusta mies oli kyllä omituinen jo paljon aiemmin). Joutui jopa sairaalaan kun tuli niin paha hermoromahdus.
        Toinen taas ihan vapaasta tahdostaan jätti miehensä, koska tämä oli uhkapelaamiseen kovasti taipuvainen. Mies meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta. He ovat edelleen yhdessä, enkä tiedä miten miehen uhkapelaamisen on käynyt. Töissä hän ainakin käy ja vaikuttaa ns. aikuiseksi kasvaneelta tapaukselta.
        Muut ystäväni (8 naista) ovat edelleen onnellisesti naimisissa, osa yhtä pitkään kuin minä ja mieheni, osa jotain kolmen ja kuuden vuoden väliltä ja kaikkien miehillä on ollut jo vuosia pysyvä oleskelulupa ja osalla myös kansalaisuus. Tosin kaksi ystävistäni asuu ulkomailla, joten lupa on johonkin muuhun maahan kuin Suomeen.
        Ehkä minut on sitten ympäröity jostain kumman syystä erityisen tervejärkisillä ja liberaaleilla kosovolaisilla ja albanialaisilla, koska tunnen jopa pareja, jotka asuvat avoliitossa (siis kosovolais- ja albanialaispareja) ja herranmanjee, tunnen heitäkin, jotka ovat eronneet! Maailma muuttuu ilmeisesti muissakin kulttuureissa kuin suomalaisessa.......

        Eihän täällä saa mitään negatiivista kertoa. No, parempi sitten kun kaikki laitamme ne vaaleanpunaiset lasit silmille ja ollaan onnellisia ja rakastuneita, huomisesta ja tulevaisuudesta viis!


      • silmille kirjoitti:

        Eihän täällä saa mitään negatiivista kertoa. No, parempi sitten kun kaikki laitamme ne vaaleanpunaiset lasit silmille ja ollaan onnellisia ja rakastuneita, huomisesta ja tulevaisuudesta viis!

        Joku kyllä jaksaa taas vääristää, en ymmärrä tällaista. :D Hei jokaisella oma järki päässä, toisista tulee onnellisia, toisista ei. Toiset liitot päättyy eroon, joko luvan takia, rakkauden loppumisen tai pettämisen, oli kansalaisuus mikä hyvänsä!


      • korpeen kirjoitti:

        mutta ilmeisesti sinua jotenkin korpee, että minä en ole tutustunut yhtä kamaliin tapauksiin?

        -Ei sitten yhtään korpee

        Tarkoitan että täällä on jo monta ketjua kosovolaisista, jokaisessa saman tyyppinen alku, kysytään ns. samat kysymykset ja vastaukset ovat aivan samaa. Varoituksia varoituksen perään. Niitä lupametsästäjiä notkuu aikas tavalla tälläkin hetkellä. Ethän varmaan tapaakkaan näitä lumenaisia, koska ne pidetään piilossa. Siksi olen aina kysynyt, kulkeeko julkisesti, viekö tapaamaan perhettä, viekö omaan maahan vierailulle ja lomille jne. Jos kysymyksiini tulee kyllä vastaus, niin ei varmaan silloin syytä huoleen. Mutta minä tunnen myös näitä piilotettua lumenaisia, jotka rakkauden sokaisemana eivät näe huijausta tai sitten ei halua. Myös niitäkin joita on jo huijattu ja erottu. Kuten sanoin, ne lumanaiset on piilossa ja ehkä siksi et heitä tapaakkaan!

        En ole kaikkiin kysymyksiin vastannut täällä, olen vain antanut vinkkejä ja jos tuntee kaikki olevan ok, niin antaa palaa vaan. Itse saan hyvää kohtelua omalta kosovolaiselta mieheltäni ja hän myös minulle kertoo aika paljon maanmiestensä huijausavioliitoista.

        En ole 20, vaan jo kohta 40 puolella, pitkä historia mieheni kanssa.

        Ottako korpeen kun vastasin? :)

        Anteeksi? Miksi ihmeessä olet noin vihamielinen? (piilotetusti tosin, laitoithan iloisen hymiön viimeiseksi... ;))) Ottiko korpeen kun vastasit? Miksi kysyt? Ei toki ottanut, miksi ihmeessä ottaisi? Päinvastoin, KIITOS kun vastasit. En itseasiassa malttanut mennä nukkumaan kun odotin, että oletko vielä linjoilla...
        Minä oikein mielelläni käyn tällaista järkevämielistä keskustelua, mutta en jaksa lukea sellaista jankkaamista jossa lähes jokaisessa viestissä kerrotaan vain niitä huonoja puolia ja alkaa pikku hiljaa tosiaan tuntumaan, että kosovolaisissa ole hiukkaakaan inhimillisyyttä. Halusin kirjoituksellani tuoda sen esiin, että myös pitkällä kokemuksessa voi olla päinvastaisia kokemuksia (ja mainitsin myös, että tunnen myös niitä tapauksia, joilla homma ei toiminut. Joutuipa yksi ystäväni jopa sairaalahoitoon...joten ihan ihqu-ihanuus-kokemuksia en ole jakelemassa).
        Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että sellaisella kultaisella keskitiellä pääsee lähimmäs totuutta ja myös parhaiten vakuuttaa kuulijansa. Olen samaa mieltä siitä, että huijareita on joukossa, jopa enemmistö jos katsoo tiettyä miesten ikäluokkaa. Joku viisaasti totesi, että näin on kaikista köyhistä maista tulleissa. Oliko se Nessla? Mutta helmiä löytyy sikalastakin, joten ei kannata heti kättelyssä hylätä hyvältä tuntuvaa miestä vain koska keskustelupalstalla varoitettiin. Kunhan pitää silmänsä auki...se maalaisjärki, se maalaisjärki. Ketjun pituudelta on tosiaan aiheesta varoiteltu, mutta eikö se ole jo pikku hiljaa tullut selväksi?
        Muutenkin, minusta ei ole oikein toimivaa mainita, että täällä on monta ketjua, joissa kysytään samaa ja varoitetaan samasta. Tässä ketjussa esimerkiksi nimimerkki vesthe on kirjoittanut vajaa 15 viestiä viidestäkymmenenestä ja itse kysyjä enemmän. Ja minä nyt, mitä? 5? Eli ei tässä nyt kauhean laajaa keskustelua monen ihminen välillä käydä... Sama on suurimmassa osassa ketjuista, tiedän koska olen myös lukenut ne kaikki ja osaan osallistunut. Harvemmin tosin enää jaksan, koska tunnen itseni jotenkin vanhaksi monen ongelmien kohdalla. Mies kun alkaa olemaan tässä elämänvaiheessa enää vain mies eikä ulkomaalainen mies...

        Nyt menen nukkumaan, koska aamulla on aikainen herätys, mutta kaikin mokomin, vastaa ihmeessä jos tulee jotain mieleen. Palaan huomenna linjoille.


      • lupaa odotellessa. kirjoitti:

        Joku kyllä jaksaa taas vääristää, en ymmärrä tällaista. :D Hei jokaisella oma järki päässä, toisista tulee onnellisia, toisista ei. Toiset liitot päättyy eroon, joko luvan takia, rakkauden loppumisen tai pettämisen, oli kansalaisuus mikä hyvänsä!

        Ei kaikilla todellakaan ole järki päässä. Varsinkaan rakastuneilla järjen sivuuttaminen on varsin yleinen ilmiö. Tuo sinun harrastamasi "toiset eroaa, toiset ei" -tyyppinen syväluotaava analyysi ei ainakaan auta ketään. Asiat pitää purkaa osiinsa ja tarkastella niitä järkiperäisesti. Jos asenne on se, että heittäydytään vain onnen varaan, niin kyllähän siinä tulee maksimoineeksi kaikki mahdolliset riskit. Ihmisissä on erilaisa ominaisuuksia ja riskitekijöitä, kun ajatellaan parisuhdetta. Esimerkiksi linnakundi sisältää tiettyjä riskitekijöitä. Myös paperiton kosovolainen sisältää tiettyjä riskitekijöitä, jotka on syytä ottaa huomioon. Tietysti jos haluaa elämänsä sotkea oikein kunnolla, voi asioihin suhtautua sinun tavallasi: que sera, sera.


      • ymmärrä? kirjoitti:

        Kun näkee paljon vierestä niin miksi salaisin asioita. Olen sen verran käynyt Kosovossa ja sen verran pyörinyt kosovolaisten kanssa että voin kyllä sanoa että suurin osa huijaavat sinisilmäisiä suomalaisia sekä muun maalaisia naisia. Oletko koskaan miettinyt miksei Suomessa luvan kanssa asuva kosovolainen ota koskaan suomalaista naista? Kaikki jotka avioituvat kosovolaisen kanssa niin tarvitsevat oleskeluluvan Suomeen. Ei ne poikien äidit edes halua että avioutuvat suomalaisen naisen kanssa, vaan vierailevat kesäisin metsästämässä hyvää, kaunista ja neitsyttä nuorta naista Kosovosta.
        Kun täällä antaa varovaisia neuvoja, niin heti mokumorsiamet saavat hirveen raivarin. Jos itsellä olisi sellainen epäilyttävä olo miestäni kohtaan, en kyllä täällä kyselisi vinkkejä vaan ottaisin ihan itse selvää miehestä.
        Minun mielestä on parempi kun kerrotaan ihan julkisesti kaikki heidän virheet että voisivat edes jotkut välttyä huijauksilta. Mikä sen hirveempää kun on menettänyt rahat, luottamuksen ja uskon elämiseen.

        neitsyettä kosovosta, oot sä ihan kivikaudella, siel on nykyää samat säännöt ton pillun jakamisen kans ja mun tietojen mukaa ne jakaa itteää viel kovemmasti ku nää sinisilmäset suomalaistytöt..ja kyllä, tiedän moniakin luvan kanssa täällä olevia kosovolaisia miehiä mil on vaimo suomalainen ja yhes oltu 10 vuotta...ei pidä yleistää katsos.


      • kysymys?? kirjoitti:

        Mikä saa sinut tuntemaan että miehesi on kanssasi oikeasti aviossa? En tarkoita kysymystä pahalla. Vaan ihan kriteereitä jotka täyttyisivät sinun kohdallasi.

        yhtä suur riski on et kosovolaisel on vaimo ku et suomalaisel thai tyttöjen nussia miehel on hiv.


      • evelyn ei jaksa kirj kirjoitti:

        Anteeksi? Miksi ihmeessä olet noin vihamielinen? (piilotetusti tosin, laitoithan iloisen hymiön viimeiseksi... ;))) Ottiko korpeen kun vastasit? Miksi kysyt? Ei toki ottanut, miksi ihmeessä ottaisi? Päinvastoin, KIITOS kun vastasit. En itseasiassa malttanut mennä nukkumaan kun odotin, että oletko vielä linjoilla...
        Minä oikein mielelläni käyn tällaista järkevämielistä keskustelua, mutta en jaksa lukea sellaista jankkaamista jossa lähes jokaisessa viestissä kerrotaan vain niitä huonoja puolia ja alkaa pikku hiljaa tosiaan tuntumaan, että kosovolaisissa ole hiukkaakaan inhimillisyyttä. Halusin kirjoituksellani tuoda sen esiin, että myös pitkällä kokemuksessa voi olla päinvastaisia kokemuksia (ja mainitsin myös, että tunnen myös niitä tapauksia, joilla homma ei toiminut. Joutuipa yksi ystäväni jopa sairaalahoitoon...joten ihan ihqu-ihanuus-kokemuksia en ole jakelemassa).
        Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että sellaisella kultaisella keskitiellä pääsee lähimmäs totuutta ja myös parhaiten vakuuttaa kuulijansa. Olen samaa mieltä siitä, että huijareita on joukossa, jopa enemmistö jos katsoo tiettyä miesten ikäluokkaa. Joku viisaasti totesi, että näin on kaikista köyhistä maista tulleissa. Oliko se Nessla? Mutta helmiä löytyy sikalastakin, joten ei kannata heti kättelyssä hylätä hyvältä tuntuvaa miestä vain koska keskustelupalstalla varoitettiin. Kunhan pitää silmänsä auki...se maalaisjärki, se maalaisjärki. Ketjun pituudelta on tosiaan aiheesta varoiteltu, mutta eikö se ole jo pikku hiljaa tullut selväksi?
        Muutenkin, minusta ei ole oikein toimivaa mainita, että täällä on monta ketjua, joissa kysytään samaa ja varoitetaan samasta. Tässä ketjussa esimerkiksi nimimerkki vesthe on kirjoittanut vajaa 15 viestiä viidestäkymmenenestä ja itse kysyjä enemmän. Ja minä nyt, mitä? 5? Eli ei tässä nyt kauhean laajaa keskustelua monen ihminen välillä käydä... Sama on suurimmassa osassa ketjuista, tiedän koska olen myös lukenut ne kaikki ja osaan osallistunut. Harvemmin tosin enää jaksan, koska tunnen itseni jotenkin vanhaksi monen ongelmien kohdalla. Mies kun alkaa olemaan tässä elämänvaiheessa enää vain mies eikä ulkomaalainen mies...

        Nyt menen nukkumaan, koska aamulla on aikainen herätys, mutta kaikin mokomin, vastaa ihmeessä jos tulee jotain mieleen. Palaan huomenna linjoille.

        En ole vihamielinen, vaan kerron asiat niin faktana kuin vain voin. Jos tosiaan luit minun viestini kunnolla, niin johan sanoin ettet niitä lumenaisia näe, koska ne piilotetaan sen verran hyvin. Ainakin nämä minun viestini on tarkoitettu niille naisille, että heräisivät. En ole tarkoittanut kaikki olisi huijareita, mutta tosi suuri osa.
        Ehkä sitten minun tarkoitus on kirjoittaa näitä varoituksia ja muiden kertoa se toinen puoli asiasta. En ole itse vastannut kaikkiin viesteihin negatiivisesti. Eli jos minua tarkoitat jankkaamisella niin en vastaa kaikkiin viesteihin, vaan taitaa täällä olla muitakin. Kirjoitan minun näkökulmani asiasta, toiset kirjoittakoot omasta. En yleensä lue viestejä, jotka eivät minua kiinnosta. Todella mielelläni juttelen kosovolaisista ja Kosovosta, mutta jos en ole varma, onko siinä mitään järkeä keskustella jonkun naisen kanssa jota kosovolainen on huijaamassa, en sen naisen takia vaan sen miehen, miksi kertoa into päällä jollekkin jota ei ehkä kiinnosta asiat enään eron jälkeen, varsinkin lumeliiton uhrin joka eroaa muutaman vuoden päästä.
        Tarkoitan että täällä on monen monta ketjua aloitettu kosovolaisista ja vastaukset on jotensakin samoja.
        Itse Kosovossa käyneenä monen monta kertaa, niin en voi välttyä miehiltä jotka kyselevät suomalaista naista vaimokseen jopa miesten äidit kyselevät, tunnenko jonkun mahdollisen vaimoehdokkaan... No, aika alentavaa minusta, koska yleensä sanovat perään, ettei tarvi olla tosissaan kunhan vai saa luvan, mutta voi olla tosissaankin jos vain se nainen haluaa. Meinaatko että mieleni on heti tarjota kavereitani moisille lupahakijoille. Haluan kavereilleni sekä muille naisille onnellisen liiton jossa on rakkautta ja välittämistä aidosti.
        Kuten kirjoitin, olen jo kohta 40 kuten miehenikin, meillä kolme lasta, mutta haluni auttaa ihmisiä on aitoa, ja tässä tapauksessa kirjoitan negatiivisesti suoraan jos siltä tuntuu. Lupahuijarit täytyy saada kuriin!!


      • mtmmt kirjoitti:

        Ei kaikilla todellakaan ole järki päässä. Varsinkaan rakastuneilla järjen sivuuttaminen on varsin yleinen ilmiö. Tuo sinun harrastamasi "toiset eroaa, toiset ei" -tyyppinen syväluotaava analyysi ei ainakaan auta ketään. Asiat pitää purkaa osiinsa ja tarkastella niitä järkiperäisesti. Jos asenne on se, että heittäydytään vain onnen varaan, niin kyllähän siinä tulee maksimoineeksi kaikki mahdolliset riskit. Ihmisissä on erilaisa ominaisuuksia ja riskitekijöitä, kun ajatellaan parisuhdetta. Esimerkiksi linnakundi sisältää tiettyjä riskitekijöitä. Myös paperiton kosovolainen sisältää tiettyjä riskitekijöitä, jotka on syytä ottaa huomioon. Tietysti jos haluaa elämänsä sotkea oikein kunnolla, voi asioihin suhtautua sinun tavallasi: que sera, sera.

        Hyvin ja ytimekkäästi kirjoitettu!!!

        Avioliittoa solmittaessa voi käyttää järkeä, itse ajattelen avioliittoa koko elämää tarkoittavaksi liitoksi, enkä sillä perusteella että tule mitä tulee, aika pinnalista, sanoisinko??


      • voiis miettiä kirjoitti:

        yhtä suur riski on et kosovolaisel on vaimo ku et suomalaisel thai tyttöjen nussia miehel on hiv.

        Aika mauton vertauskuva, pyh!


      • ja iltaa kirjoitti:

        En ole vihamielinen, vaan kerron asiat niin faktana kuin vain voin. Jos tosiaan luit minun viestini kunnolla, niin johan sanoin ettet niitä lumenaisia näe, koska ne piilotetaan sen verran hyvin. Ainakin nämä minun viestini on tarkoitettu niille naisille, että heräisivät. En ole tarkoittanut kaikki olisi huijareita, mutta tosi suuri osa.
        Ehkä sitten minun tarkoitus on kirjoittaa näitä varoituksia ja muiden kertoa se toinen puoli asiasta. En ole itse vastannut kaikkiin viesteihin negatiivisesti. Eli jos minua tarkoitat jankkaamisella niin en vastaa kaikkiin viesteihin, vaan taitaa täällä olla muitakin. Kirjoitan minun näkökulmani asiasta, toiset kirjoittakoot omasta. En yleensä lue viestejä, jotka eivät minua kiinnosta. Todella mielelläni juttelen kosovolaisista ja Kosovosta, mutta jos en ole varma, onko siinä mitään järkeä keskustella jonkun naisen kanssa jota kosovolainen on huijaamassa, en sen naisen takia vaan sen miehen, miksi kertoa into päällä jollekkin jota ei ehkä kiinnosta asiat enään eron jälkeen, varsinkin lumeliiton uhrin joka eroaa muutaman vuoden päästä.
        Tarkoitan että täällä on monen monta ketjua aloitettu kosovolaisista ja vastaukset on jotensakin samoja.
        Itse Kosovossa käyneenä monen monta kertaa, niin en voi välttyä miehiltä jotka kyselevät suomalaista naista vaimokseen jopa miesten äidit kyselevät, tunnenko jonkun mahdollisen vaimoehdokkaan... No, aika alentavaa minusta, koska yleensä sanovat perään, ettei tarvi olla tosissaan kunhan vai saa luvan, mutta voi olla tosissaankin jos vain se nainen haluaa. Meinaatko että mieleni on heti tarjota kavereitani moisille lupahakijoille. Haluan kavereilleni sekä muille naisille onnellisen liiton jossa on rakkautta ja välittämistä aidosti.
        Kuten kirjoitin, olen jo kohta 40 kuten miehenikin, meillä kolme lasta, mutta haluni auttaa ihmisiä on aitoa, ja tässä tapauksessa kirjoitan negatiivisesti suoraan jos siltä tuntuu. Lupahuijarit täytyy saada kuriin!!

        Olen minäkin tuntenut itseni Kosovossa Sir Viliksi tai ainakin minun on toivottu välittävän suomalaisia puolisoita sikäläisille miehille. Eikä millään ole mitään väliä, kunhan paperit saadaan.
        Lopuksi vielä toistan aiemmin jo sanomani, että monet kosovolaiset ovat erittäin mukavia, sydämellisiä ja korkeamoraalisia ihmisiä. Ankeat ajat, toivoton työttömyys ja köyhyys sekä väritetyt mielikuvat oloista Suomessa ajavat ihmisiä myymään itseään edellä kerrotulla tavalla. Lähes poikkeuksetta epätoivoisen suunnitelman takana on toive auttaa taloudellisesti Kosovoon jäävää sukua ja perhettä, morsianta tai vaimoa.
        Kertokaa hyvät ihmiset näille Kosovossa asuville ystävillenne, että Suomessa ei kielitaidottomille, kouluttamattomille ihmisille ole työtä, kun sitä ei ole edes suomalaisille.


      • ja iltaa kirjoitti:

        En ole vihamielinen, vaan kerron asiat niin faktana kuin vain voin. Jos tosiaan luit minun viestini kunnolla, niin johan sanoin ettet niitä lumenaisia näe, koska ne piilotetaan sen verran hyvin. Ainakin nämä minun viestini on tarkoitettu niille naisille, että heräisivät. En ole tarkoittanut kaikki olisi huijareita, mutta tosi suuri osa.
        Ehkä sitten minun tarkoitus on kirjoittaa näitä varoituksia ja muiden kertoa se toinen puoli asiasta. En ole itse vastannut kaikkiin viesteihin negatiivisesti. Eli jos minua tarkoitat jankkaamisella niin en vastaa kaikkiin viesteihin, vaan taitaa täällä olla muitakin. Kirjoitan minun näkökulmani asiasta, toiset kirjoittakoot omasta. En yleensä lue viestejä, jotka eivät minua kiinnosta. Todella mielelläni juttelen kosovolaisista ja Kosovosta, mutta jos en ole varma, onko siinä mitään järkeä keskustella jonkun naisen kanssa jota kosovolainen on huijaamassa, en sen naisen takia vaan sen miehen, miksi kertoa into päällä jollekkin jota ei ehkä kiinnosta asiat enään eron jälkeen, varsinkin lumeliiton uhrin joka eroaa muutaman vuoden päästä.
        Tarkoitan että täällä on monen monta ketjua aloitettu kosovolaisista ja vastaukset on jotensakin samoja.
        Itse Kosovossa käyneenä monen monta kertaa, niin en voi välttyä miehiltä jotka kyselevät suomalaista naista vaimokseen jopa miesten äidit kyselevät, tunnenko jonkun mahdollisen vaimoehdokkaan... No, aika alentavaa minusta, koska yleensä sanovat perään, ettei tarvi olla tosissaan kunhan vai saa luvan, mutta voi olla tosissaankin jos vain se nainen haluaa. Meinaatko että mieleni on heti tarjota kavereitani moisille lupahakijoille. Haluan kavereilleni sekä muille naisille onnellisen liiton jossa on rakkautta ja välittämistä aidosti.
        Kuten kirjoitin, olen jo kohta 40 kuten miehenikin, meillä kolme lasta, mutta haluni auttaa ihmisiä on aitoa, ja tässä tapauksessa kirjoitan negatiivisesti suoraan jos siltä tuntuu. Lupahuijarit täytyy saada kuriin!!

        En tarkoita ketään tiettyä tuolla jankkaamisella, enkä mitenkään voisi tarkoittaa sinua kun en tiedä mitä viestejä olet kirjoittanut, koska et kirjoita nimimerkillä. Tarkoitin yleismaallisesti tällaisia ketjuja, joissa varoitetaan miehistä. On tärkeää että varoitetaan, mutta minusta harvoin näissä ketjuissa oikeasti kuunnellaan sitä joka kysyy. Minusta esimerkiksi tässä kysyjän tapauksessa ei ole kauheasti niitä piirteitä, jotka saisivat minut pelkäämään. Kysyjän miesehdokas on kolmikymppinen, hänellä on työ ja oleskelulupa ja oliko vielä niinkin, että oli asunut Suomessa monta vuotta ja taitaa kielen? Minusta tuollainen tapaus on melkeinpä ihan normaali mies, ainut että on syntynyt Kosovossa. Toki hänessäkin voi olla ns. koira haudattuna, mutta ei nyt ainakaan ihan kauheasti tarvitse pelätä. Ei ole kyse paperittomasta oleskelulupapyrkyristä, jonka joku 18-vuotias on tavannut diskossa tai kielitaidottomasta miehestä, jota Kosovon perähikiän mamma yrittää naittaa jonkun suomalaiselle kaverille... Tarkoitan siis sitä jankkaamisella, että tuodaan uudelleen ja uudelleen niitä kauheimpia skenaarioita keskustelun alle vaikka ne eivät juuri kyseiseen keskusteluun mitenkään kuuluisikaan. Sama kansa kyllä, mutta ihan eri tilanne... Vai mitä?
        Minun mieheni on Albanian albaani, joten en tunne Kosovoa. Tunnen vain kosovolaisia täällä Suomessa ja albanialaisia Albaniassa. Itse en ole koskaan albanialaisten keskuudessa törmännyt tuohon miesten tuputtamiseen suomalaisille naisille, mutta olen kyllä kuullut sellaista tapahtuvan. Aika karmeaa, toivottavasti moni ei ole kiinnostunut tuollaisista ehdotuksista (en ymmärrä miksi olisi, mutta imeisesti joku on... *huokaus*)...


      • evelyn ei jaksa kirj kirjoitti:

        En tarkoita ketään tiettyä tuolla jankkaamisella, enkä mitenkään voisi tarkoittaa sinua kun en tiedä mitä viestejä olet kirjoittanut, koska et kirjoita nimimerkillä. Tarkoitin yleismaallisesti tällaisia ketjuja, joissa varoitetaan miehistä. On tärkeää että varoitetaan, mutta minusta harvoin näissä ketjuissa oikeasti kuunnellaan sitä joka kysyy. Minusta esimerkiksi tässä kysyjän tapauksessa ei ole kauheasti niitä piirteitä, jotka saisivat minut pelkäämään. Kysyjän miesehdokas on kolmikymppinen, hänellä on työ ja oleskelulupa ja oliko vielä niinkin, että oli asunut Suomessa monta vuotta ja taitaa kielen? Minusta tuollainen tapaus on melkeinpä ihan normaali mies, ainut että on syntynyt Kosovossa. Toki hänessäkin voi olla ns. koira haudattuna, mutta ei nyt ainakaan ihan kauheasti tarvitse pelätä. Ei ole kyse paperittomasta oleskelulupapyrkyristä, jonka joku 18-vuotias on tavannut diskossa tai kielitaidottomasta miehestä, jota Kosovon perähikiän mamma yrittää naittaa jonkun suomalaiselle kaverille... Tarkoitan siis sitä jankkaamisella, että tuodaan uudelleen ja uudelleen niitä kauheimpia skenaarioita keskustelun alle vaikka ne eivät juuri kyseiseen keskusteluun mitenkään kuuluisikaan. Sama kansa kyllä, mutta ihan eri tilanne... Vai mitä?
        Minun mieheni on Albanian albaani, joten en tunne Kosovoa. Tunnen vain kosovolaisia täällä Suomessa ja albanialaisia Albaniassa. Itse en ole koskaan albanialaisten keskuudessa törmännyt tuohon miesten tuputtamiseen suomalaisille naisille, mutta olen kyllä kuullut sellaista tapahtuvan. Aika karmeaa, toivottavasti moni ei ole kiinnostunut tuollaisista ehdotuksista (en ymmärrä miksi olisi, mutta imeisesti joku on... *huokaus*)...

        Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat.
        Kuten kirjoitin aikaisemmin, en vain osaa olla luottavainen noista avioliittotouhuista, liika nähnyt. Näitä lumevaimoja on myös muissa Schengenin maissa ei ainoastaan Suomessa. Onpa kuule moni nainen mennyt Kosovoon ja avioitunut siellä tapaamatta perhettä, piilotettuna hotelliin. Sitten keksitään että perhe on kuollut tai on niin köyhä ettei kehtaa viedä "vaimoa" kotiinsa. Silti joku vielä avioituu ja uskoo tuollaista. Kun täällä niistä kerrot, niin saa heti rasistin leiman. Minusta on todella hyvä kun kerrotaan näistä asioista täällä. Vesthe tietää paljon ja uskon hänen käyneen Kosovossa ja tuntee varmasti paljon kosovolaisia, mahtaakohan olla itse myös kosovolainen?? Tiedä sitten..
        Olen käynyt myös Albaniassa ja minusta ihmiset ovat siellä ystävällisempia, iloisempia ja juttelevat innoissaan kun näkevät että olen ulkomaalainen. Uskon vankasti, että kosovolaiset ja albanialaiset ovat kaksi eri marjaa.
        Tuosta 30 vuotiaasta miehestä vielä, voipi silti se äiti haluta kosovolaisen vaimon hänelle ja kosovolaiset miehet kunnioittavat äitiään todella paljon ja voi jopa äitinsä mieliksi avioitua äidin valikoiman kosovolaisen naisen. Vaikka oliskin kiinnostunut aidosti suomalaisesta naisesta, mutta kun on vastaan suku tai suomalainen nainen, totuuden mukaisesti vastaan perhe voittaa.


      • evelyn ei jaksa kirj kirjoitti:

        En tarkoita ketään tiettyä tuolla jankkaamisella, enkä mitenkään voisi tarkoittaa sinua kun en tiedä mitä viestejä olet kirjoittanut, koska et kirjoita nimimerkillä. Tarkoitin yleismaallisesti tällaisia ketjuja, joissa varoitetaan miehistä. On tärkeää että varoitetaan, mutta minusta harvoin näissä ketjuissa oikeasti kuunnellaan sitä joka kysyy. Minusta esimerkiksi tässä kysyjän tapauksessa ei ole kauheasti niitä piirteitä, jotka saisivat minut pelkäämään. Kysyjän miesehdokas on kolmikymppinen, hänellä on työ ja oleskelulupa ja oliko vielä niinkin, että oli asunut Suomessa monta vuotta ja taitaa kielen? Minusta tuollainen tapaus on melkeinpä ihan normaali mies, ainut että on syntynyt Kosovossa. Toki hänessäkin voi olla ns. koira haudattuna, mutta ei nyt ainakaan ihan kauheasti tarvitse pelätä. Ei ole kyse paperittomasta oleskelulupapyrkyristä, jonka joku 18-vuotias on tavannut diskossa tai kielitaidottomasta miehestä, jota Kosovon perähikiän mamma yrittää naittaa jonkun suomalaiselle kaverille... Tarkoitan siis sitä jankkaamisella, että tuodaan uudelleen ja uudelleen niitä kauheimpia skenaarioita keskustelun alle vaikka ne eivät juuri kyseiseen keskusteluun mitenkään kuuluisikaan. Sama kansa kyllä, mutta ihan eri tilanne... Vai mitä?
        Minun mieheni on Albanian albaani, joten en tunne Kosovoa. Tunnen vain kosovolaisia täällä Suomessa ja albanialaisia Albaniassa. Itse en ole koskaan albanialaisten keskuudessa törmännyt tuohon miesten tuputtamiseen suomalaisille naisille, mutta olen kyllä kuullut sellaista tapahtuvan. Aika karmeaa, toivottavasti moni ei ole kiinnostunut tuollaisista ehdotuksista (en ymmärrä miksi olisi, mutta imeisesti joku on... *huokaus*)...

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/2458728


      • ymmärrä? kirjoitti:

        Kun näkee paljon vierestä niin miksi salaisin asioita. Olen sen verran käynyt Kosovossa ja sen verran pyörinyt kosovolaisten kanssa että voin kyllä sanoa että suurin osa huijaavat sinisilmäisiä suomalaisia sekä muun maalaisia naisia. Oletko koskaan miettinyt miksei Suomessa luvan kanssa asuva kosovolainen ota koskaan suomalaista naista? Kaikki jotka avioituvat kosovolaisen kanssa niin tarvitsevat oleskeluluvan Suomeen. Ei ne poikien äidit edes halua että avioutuvat suomalaisen naisen kanssa, vaan vierailevat kesäisin metsästämässä hyvää, kaunista ja neitsyttä nuorta naista Kosovosta.
        Kun täällä antaa varovaisia neuvoja, niin heti mokumorsiamet saavat hirveen raivarin. Jos itsellä olisi sellainen epäilyttävä olo miestäni kohtaan, en kyllä täällä kyselisi vinkkejä vaan ottaisin ihan itse selvää miehestä.
        Minun mielestä on parempi kun kerrotaan ihan julkisesti kaikki heidän virheet että voisivat edes jotkut välttyä huijauksilta. Mikä sen hirveempää kun on menettänyt rahat, luottamuksen ja uskon elämiseen.

        luvan kanssa suomessa asuva ei ota koskaan suomalaista naista= itsehän olen suomalainen ja tuol mun lapsen isällä, minkä kanssa myöskin asunut jo sen 4 vuotta on ollu paperi suomeen sellaset kymmenisen vuotta...eli nopeella laskutoimituksella hyvin kaua kauemmi ku on mun kans ollu....... selvitetäänpä faktat ennekö käydää jeesustelee et kaikki on sitä ja tätä ja hakee nuorta lihaa sieltä missä naiset on pahempia huoria ko bordellissa.


      • evelyn ei jaksa kirj kirjoitti:

        Anteeksi? Miksi ihmeessä olet noin vihamielinen? (piilotetusti tosin, laitoithan iloisen hymiön viimeiseksi... ;))) Ottiko korpeen kun vastasit? Miksi kysyt? Ei toki ottanut, miksi ihmeessä ottaisi? Päinvastoin, KIITOS kun vastasit. En itseasiassa malttanut mennä nukkumaan kun odotin, että oletko vielä linjoilla...
        Minä oikein mielelläni käyn tällaista järkevämielistä keskustelua, mutta en jaksa lukea sellaista jankkaamista jossa lähes jokaisessa viestissä kerrotaan vain niitä huonoja puolia ja alkaa pikku hiljaa tosiaan tuntumaan, että kosovolaisissa ole hiukkaakaan inhimillisyyttä. Halusin kirjoituksellani tuoda sen esiin, että myös pitkällä kokemuksessa voi olla päinvastaisia kokemuksia (ja mainitsin myös, että tunnen myös niitä tapauksia, joilla homma ei toiminut. Joutuipa yksi ystäväni jopa sairaalahoitoon...joten ihan ihqu-ihanuus-kokemuksia en ole jakelemassa).
        Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että sellaisella kultaisella keskitiellä pääsee lähimmäs totuutta ja myös parhaiten vakuuttaa kuulijansa. Olen samaa mieltä siitä, että huijareita on joukossa, jopa enemmistö jos katsoo tiettyä miesten ikäluokkaa. Joku viisaasti totesi, että näin on kaikista köyhistä maista tulleissa. Oliko se Nessla? Mutta helmiä löytyy sikalastakin, joten ei kannata heti kättelyssä hylätä hyvältä tuntuvaa miestä vain koska keskustelupalstalla varoitettiin. Kunhan pitää silmänsä auki...se maalaisjärki, se maalaisjärki. Ketjun pituudelta on tosiaan aiheesta varoiteltu, mutta eikö se ole jo pikku hiljaa tullut selväksi?
        Muutenkin, minusta ei ole oikein toimivaa mainita, että täällä on monta ketjua, joissa kysytään samaa ja varoitetaan samasta. Tässä ketjussa esimerkiksi nimimerkki vesthe on kirjoittanut vajaa 15 viestiä viidestäkymmenenestä ja itse kysyjä enemmän. Ja minä nyt, mitä? 5? Eli ei tässä nyt kauhean laajaa keskustelua monen ihminen välillä käydä... Sama on suurimmassa osassa ketjuista, tiedän koska olen myös lukenut ne kaikki ja osaan osallistunut. Harvemmin tosin enää jaksan, koska tunnen itseni jotenkin vanhaksi monen ongelmien kohdalla. Mies kun alkaa olemaan tässä elämänvaiheessa enää vain mies eikä ulkomaalainen mies...

        Nyt menen nukkumaan, koska aamulla on aikainen herätys, mutta kaikin mokomin, vastaa ihmeessä jos tulee jotain mieleen. Palaan huomenna linjoille.

        Blad
        https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/c1919e71-2b1d-4b94-8b05-65f5772e1e2a


    • Minua kiinnostaisi kuulla kosovolaista kulttuuria tuntevien ajatuksia tilanteesta, jossa kosovolainen mies haluaa olla "vain" ystävä/kaveri suomalaisen naisen kanssa. Onko tavallista? Lähinnä tarkoitan nuoria, Suomessa jo useita vuosia asuneita kosovolaisia.

      Entäpä käsitys ystävyydestä/kaveruudesta? Onko niin, että kosovolaiset ottavat ihmisen jo aika lyhyenkin tuttavuuden jälkeen ystäväkseen, kutsuvat kylään perheen luokse jne., siinä missä suomalaiset ehkä mieltävät vastaavan suhteen vain tuttavuudeksi. Tiedän toki että kaikki ovat yksilöitä, ei voi yleistää tässäkään jne, mutta ehkä yhteisöllisen (Kosovo) ja yksilöllisen (Suomi) kulttuurin erot näkyvät tässäkin asiassa...

      • muu ei näytä vastaavan, kirjoitan muutamia ajatuksia, vaikka en erityisemmin tunnekaan juuri kysymääsi asiaa.
        Miksipä kosovolainenkin ei voisi haluta olla vain kaveri siinä kuin suomalainenkin? Etköhän huomaa, mistä on kysymys, kun tutustut paremmin. Ei kannata antaa asioille merkityksiä vain sen perusteella, että joku on kosovolainen tai hänen vanhempansa ovat kosovolaisia. Käsittääkseni esim. Suomessa koulua käyvillä kosovolaislapsilla ja -nuorilla on kavereita samoin kuin suomalaisillakin, vaikka jotkut heistä viihtyvät paremmin maahanmuuttajaporukoissa. Mitä taas vakavaan seurusteluun ja varsinkin avioitumiseen tulee, hyvin monet täällä asuvat kosovolaistaustaiset nuoret käyvät Kosovossa etsimässä "sitä oikeaa" ja tuovat hänet sitten Suomeen.
        Vieraanvaraisuus kuuluu kosovolaiseen kulttuuriin erittäin tärkeänä osana. Se perustuu ikivanhaan kunniakäsitykseen. Voihan siinä tietysti olla ystävyyttäkin mukana ja usein onkin. Jos menet vieraisille koko perheen luo, muista viedä tuliaisia, se kuuluu sekä kosovolaiseen että suomalaiseen kulttuuriin. Vieraisilla käymisestä vielä sen verran, että se oli Suomessakin aivan yleistä kotiäitien aikaan sukupolvi pari sitten. Kosovossa eletään edelleen sitä aikaa, ja myös useissa kosovolaisperheissä Suomessa.
        Ja jälleen kerran: "kaikki ovat yksilöitä." Pitäisi keksiä tälle toteamukselle oma hymiö, jonka voisi liittää kaikkiin viesteihin. Tai sitten lukijoiden ja kirjoittajien pitäisi pitää itsestään selvänä, että tämä on lähtökohta. Myös jokainen kirjoittaja ja lukija kun on yksilö.


      • vesthe kirjoitti:

        muu ei näytä vastaavan, kirjoitan muutamia ajatuksia, vaikka en erityisemmin tunnekaan juuri kysymääsi asiaa.
        Miksipä kosovolainenkin ei voisi haluta olla vain kaveri siinä kuin suomalainenkin? Etköhän huomaa, mistä on kysymys, kun tutustut paremmin. Ei kannata antaa asioille merkityksiä vain sen perusteella, että joku on kosovolainen tai hänen vanhempansa ovat kosovolaisia. Käsittääkseni esim. Suomessa koulua käyvillä kosovolaislapsilla ja -nuorilla on kavereita samoin kuin suomalaisillakin, vaikka jotkut heistä viihtyvät paremmin maahanmuuttajaporukoissa. Mitä taas vakavaan seurusteluun ja varsinkin avioitumiseen tulee, hyvin monet täällä asuvat kosovolaistaustaiset nuoret käyvät Kosovossa etsimässä "sitä oikeaa" ja tuovat hänet sitten Suomeen.
        Vieraanvaraisuus kuuluu kosovolaiseen kulttuuriin erittäin tärkeänä osana. Se perustuu ikivanhaan kunniakäsitykseen. Voihan siinä tietysti olla ystävyyttäkin mukana ja usein onkin. Jos menet vieraisille koko perheen luo, muista viedä tuliaisia, se kuuluu sekä kosovolaiseen että suomalaiseen kulttuuriin. Vieraisilla käymisestä vielä sen verran, että se oli Suomessakin aivan yleistä kotiäitien aikaan sukupolvi pari sitten. Kosovossa eletään edelleen sitä aikaa, ja myös useissa kosovolaisperheissä Suomessa.
        Ja jälleen kerran: "kaikki ovat yksilöitä." Pitäisi keksiä tälle toteamukselle oma hymiö, jonka voisi liittää kaikkiin viesteihin. Tai sitten lukijoiden ja kirjoittajien pitäisi pitää itsestään selvänä, että tämä on lähtökohta. Myös jokainen kirjoittaja ja lukija kun on yksilö.

        seurustelin itse 10kk kosovalaisen nuoren miehen kanssa, ja hän oli todella vieraanvarainen ja halusi mihenä kustantaa kaikki menoni häneen liittyen ja puhui että tulevaisuudessa elättää minut kokonaan. ja mitä olen kosovalaisiin tutustunut, kaikki ovat olleet todella mukavia ja nopeasti ystävystynyt ja sellaista aitoa meininkiä. sain todella hyvän kuvan siitä kansasta, ja se pitää. harmi vaan, ettei hän saanut jäädä suomeen, koska se oli syynä eroomme. harmi. ihana ihminen ja onnekas se nainen on, johon tämä herra rakastuu.


      • vesthe kirjoitti:

        muu ei näytä vastaavan, kirjoitan muutamia ajatuksia, vaikka en erityisemmin tunnekaan juuri kysymääsi asiaa.
        Miksipä kosovolainenkin ei voisi haluta olla vain kaveri siinä kuin suomalainenkin? Etköhän huomaa, mistä on kysymys, kun tutustut paremmin. Ei kannata antaa asioille merkityksiä vain sen perusteella, että joku on kosovolainen tai hänen vanhempansa ovat kosovolaisia. Käsittääkseni esim. Suomessa koulua käyvillä kosovolaislapsilla ja -nuorilla on kavereita samoin kuin suomalaisillakin, vaikka jotkut heistä viihtyvät paremmin maahanmuuttajaporukoissa. Mitä taas vakavaan seurusteluun ja varsinkin avioitumiseen tulee, hyvin monet täällä asuvat kosovolaistaustaiset nuoret käyvät Kosovossa etsimässä "sitä oikeaa" ja tuovat hänet sitten Suomeen.
        Vieraanvaraisuus kuuluu kosovolaiseen kulttuuriin erittäin tärkeänä osana. Se perustuu ikivanhaan kunniakäsitykseen. Voihan siinä tietysti olla ystävyyttäkin mukana ja usein onkin. Jos menet vieraisille koko perheen luo, muista viedä tuliaisia, se kuuluu sekä kosovolaiseen että suomalaiseen kulttuuriin. Vieraisilla käymisestä vielä sen verran, että se oli Suomessakin aivan yleistä kotiäitien aikaan sukupolvi pari sitten. Kosovossa eletään edelleen sitä aikaa, ja myös useissa kosovolaisperheissä Suomessa.
        Ja jälleen kerran: "kaikki ovat yksilöitä." Pitäisi keksiä tälle toteamukselle oma hymiö, jonka voisi liittää kaikkiin viesteihin. Tai sitten lukijoiden ja kirjoittajien pitäisi pitää itsestään selvänä, että tämä on lähtökohta. Myös jokainen kirjoittaja ja lukija kun on yksilö.

        "Ja jälleen kerran: "kaikki ovat yksilöitä." Pitäisi keksiä tälle toteamukselle oma hymiö, jonka voisi liittää kaikkiin viesteihin. Tai sitten lukijoiden ja kirjoittajien pitäisi pitää itsestään selvänä, että tämä on lähtökohta. Myös jokainen kirjoittaja ja lukija kun on yksilö."

        Lisäksi olisi keksittävä oma hymiö sille tosiseikalle, että kukaan ei ole vain yksilö. Tämäkin tuntuu unohtuvan useasti.


      • vesthe kirjoitti:

        muu ei näytä vastaavan, kirjoitan muutamia ajatuksia, vaikka en erityisemmin tunnekaan juuri kysymääsi asiaa.
        Miksipä kosovolainenkin ei voisi haluta olla vain kaveri siinä kuin suomalainenkin? Etköhän huomaa, mistä on kysymys, kun tutustut paremmin. Ei kannata antaa asioille merkityksiä vain sen perusteella, että joku on kosovolainen tai hänen vanhempansa ovat kosovolaisia. Käsittääkseni esim. Suomessa koulua käyvillä kosovolaislapsilla ja -nuorilla on kavereita samoin kuin suomalaisillakin, vaikka jotkut heistä viihtyvät paremmin maahanmuuttajaporukoissa. Mitä taas vakavaan seurusteluun ja varsinkin avioitumiseen tulee, hyvin monet täällä asuvat kosovolaistaustaiset nuoret käyvät Kosovossa etsimässä "sitä oikeaa" ja tuovat hänet sitten Suomeen.
        Vieraanvaraisuus kuuluu kosovolaiseen kulttuuriin erittäin tärkeänä osana. Se perustuu ikivanhaan kunniakäsitykseen. Voihan siinä tietysti olla ystävyyttäkin mukana ja usein onkin. Jos menet vieraisille koko perheen luo, muista viedä tuliaisia, se kuuluu sekä kosovolaiseen että suomalaiseen kulttuuriin. Vieraisilla käymisestä vielä sen verran, että se oli Suomessakin aivan yleistä kotiäitien aikaan sukupolvi pari sitten. Kosovossa eletään edelleen sitä aikaa, ja myös useissa kosovolaisperheissä Suomessa.
        Ja jälleen kerran: "kaikki ovat yksilöitä." Pitäisi keksiä tälle toteamukselle oma hymiö, jonka voisi liittää kaikkiin viesteihin. Tai sitten lukijoiden ja kirjoittajien pitäisi pitää itsestään selvänä, että tämä on lähtökohta. Myös jokainen kirjoittaja ja lukija kun on yksilö.

        Kiitos vastauksesta. Niin, olet oikeassa, miksei kosovolainen voisi haluta olla kaveri siinä missä suomalainenkin... tosin jotkuthan ovat sitä mieltä, etteivät mies ja nainen voi olla koskaan "vain ystäviä":) Minua nyt vain hämmentää, kun itseäni *huomattavasti* (yli 15 v.) nuorempi mies tuntuu haluavan kaveruuttani, haluaa auttaa minua, ehdotti perheensä tapaamista... Tunteitani hämmentää lisäksi se, että hän on erittäin viehättävä sekä ukonäöltään että käytökseltään, kuten nämä Kosovon miehet tuntuvat usein olevan. Jotenkin, osaksi tämän palstan kirjoitustenkin takia, on sellainen olo että pitää olla varuillaan ja odottaa, että milloin se hyväksikäyttö ja huijaus alkaa... Lupa-asiat ovat muuten kunnossa, joten SIITÄ ei ole kyse (pitäisikö tällekin joku hymiö kehitää?:)

        Haluaisin vielä kysyä sellaista, että onko kosovolaisessa kulttuurissa joitain asioita, jotka koetaan erityisen loukkaavana? Kysymystä on vaikea muotoilla tarkemmin, mutta tarkoitan nyt jotain sellaista "erikoispiirrettä" kuten esim. aasialaisissa kulttuurissa sosiaaliset kasvot ja niiden säilyttämiseen liittyvät asiat, jotka ovat meille outoja ja joita ei siksi aina osaa edes huomioda? Muutenkin kiinnostaisi tietää kosovolaisesta tapakulttuurista enemmän, netistä en ole kauheasti tietoa saanut.


      • ?!? kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta. Niin, olet oikeassa, miksei kosovolainen voisi haluta olla kaveri siinä missä suomalainenkin... tosin jotkuthan ovat sitä mieltä, etteivät mies ja nainen voi olla koskaan "vain ystäviä":) Minua nyt vain hämmentää, kun itseäni *huomattavasti* (yli 15 v.) nuorempi mies tuntuu haluavan kaveruuttani, haluaa auttaa minua, ehdotti perheensä tapaamista... Tunteitani hämmentää lisäksi se, että hän on erittäin viehättävä sekä ukonäöltään että käytökseltään, kuten nämä Kosovon miehet tuntuvat usein olevan. Jotenkin, osaksi tämän palstan kirjoitustenkin takia, on sellainen olo että pitää olla varuillaan ja odottaa, että milloin se hyväksikäyttö ja huijaus alkaa... Lupa-asiat ovat muuten kunnossa, joten SIITÄ ei ole kyse (pitäisikö tällekin joku hymiö kehitää?:)

        Haluaisin vielä kysyä sellaista, että onko kosovolaisessa kulttuurissa joitain asioita, jotka koetaan erityisen loukkaavana? Kysymystä on vaikea muotoilla tarkemmin, mutta tarkoitan nyt jotain sellaista "erikoispiirrettä" kuten esim. aasialaisissa kulttuurissa sosiaaliset kasvot ja niiden säilyttämiseen liittyvät asiat, jotka ovat meille outoja ja joita ei siksi aina osaa edes huomioda? Muutenkin kiinnostaisi tietää kosovolaisesta tapakulttuurista enemmän, netistä en ole kauheasti tietoa saanut.

        tulee ensimmäisenä mieleen, että perheellä saattaa olla Kosovossa joku sukulaismies, joka pitäisi saada Suomeen, ja sinua on ruvettu lämmittämään asialle. Tutustut aluksi perheeseen, lähdet jossakin vaiheessa käymään Kosovossa ja tapaat sitten tämän miehen, ja parhaassa tapauksessa suostut auttamaan. Tällaista todella tapahtuu.
        Mitä jos ottaisit puheeksi sopivan tilaisuuden tullen Kosovossa asuvan suvun, kysyisit, onko joku heistä tulossa Suomeen tms. Asia voi silloin paljastua, tai sitten ei.
        Voihan kysymys olla jostakin muustakin. En kuitenkaan voi millään uskoa, että poika kutsuisi sinut kotiinsa morsiamenaan. Oletko ehkä sellaisessa asemassa tai ammatissa, että poika tai hänen perheensä voi kuvitella hyötyvänsä sinusta?
        Kosovon kotkat osaavat loukkaantua verisesti. Sen vuoksi tilanteita ei kannata päästää niin pitkälle, että joutuu sanomaan heille suorat sanat.
        Kosovossa perinteinen elämäntapa romahtaa parhaillaan. Silti se vaikuttaa vielä: naisen paikka on kodin piirissä, jossa hän on kuningatar. Koulutetut kosovolaisnaiset ovat kuitenkin usein itsenäisiä ja eteenpäin pyrkiviä. Näitkö linnan juhlissa Fatbardhe Hetemajn? Siinä esimerkki Suomessa kasvaneesta koulutetusta kosovolaiskaunottaresta.
        Kosovossa vaikuttaa ikivanha besa-kunniakäsitys. Yksi osa sitä on vieraanvaraisuus, synkin osa verikosto. Avioliitot ovat usein sikäli järjestettyjä, että joku tuttava ehdottaa sopivaa puolisoa. Näin on varsinkin ulkomailla elävien kohdalla. Islam vaikuttaa myös jonkin verran, sianlihaa ei juuri syödä ja pojat ympärileikataan. Miehetkään eivät esiinny ilman paitaa tai shortseissa.
        Kolmantena vaikuttajana mainitsisin itäeurooppalaisuuden.
        Yksityiskohtia: kengät riisutaan sisälle mennessä jalasta ja jätetään mieluiten ulos. Kädet pestään ehdottomasti ennen ruokailua. Ruokaa tarjotaan valtavia määriä. Kannattaa ilmoittaa selvästi, minkä verran haluaa, ettei sitä menisi hukkaan. Ja teetä juodaan tämän tästä.
        Tunnen monia oikein miellyttäviä kosovolaisia. Joihinkin heistä kuten moniin muihinkin pitää kuitenkin paikkansa vanha viisaus: hauska tavata, mutta ikävä tutustua. Kannattaa siis tutustua ennen kuin heittäytyy tunteitten vietäväksi.


      • ?!? kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta. Niin, olet oikeassa, miksei kosovolainen voisi haluta olla kaveri siinä missä suomalainenkin... tosin jotkuthan ovat sitä mieltä, etteivät mies ja nainen voi olla koskaan "vain ystäviä":) Minua nyt vain hämmentää, kun itseäni *huomattavasti* (yli 15 v.) nuorempi mies tuntuu haluavan kaveruuttani, haluaa auttaa minua, ehdotti perheensä tapaamista... Tunteitani hämmentää lisäksi se, että hän on erittäin viehättävä sekä ukonäöltään että käytökseltään, kuten nämä Kosovon miehet tuntuvat usein olevan. Jotenkin, osaksi tämän palstan kirjoitustenkin takia, on sellainen olo että pitää olla varuillaan ja odottaa, että milloin se hyväksikäyttö ja huijaus alkaa... Lupa-asiat ovat muuten kunnossa, joten SIITÄ ei ole kyse (pitäisikö tällekin joku hymiö kehitää?:)

        Haluaisin vielä kysyä sellaista, että onko kosovolaisessa kulttuurissa joitain asioita, jotka koetaan erityisen loukkaavana? Kysymystä on vaikea muotoilla tarkemmin, mutta tarkoitan nyt jotain sellaista "erikoispiirrettä" kuten esim. aasialaisissa kulttuurissa sosiaaliset kasvot ja niiden säilyttämiseen liittyvät asiat, jotka ovat meille outoja ja joita ei siksi aina osaa edes huomioda? Muutenkin kiinnostaisi tietää kosovolaisesta tapakulttuurista enemmän, netistä en ole kauheasti tietoa saanut.

        "...osaksi tämän palstan kirjoitustenkin takia, on sellainen olo että pitää olla varuillaan ja odottaa, että milloin se hyväksikäyttö ja huijaus alkaa..."

        No eiväthän ne koskaan ala, jos et anna niiden alkaa. Ja mitä kysymykseesi kosovolaisesta kulttuurista tulee, niin joidenkin mielestä tämä kysymys on ilmeisesti tarpeeton, jopa asiaton. Kaikki kun ovat yksilöitä. No vakavasti ottaen: ei noissa kulttuurien välisissä kohtaamisissa tarvitse kaikkea osata huomioida. Kyllä kosoolainenkin ymmärtää, että tulet toisenlaisesta kulttuurista etkä kaikkia hänen kulttuurinsa nyansseja ymmärrä. Yleinen ystävällisyys ja hyvänthtoisuus ihmiskontakteissa toimivat kyllä kaikkialla, ei niitä yleensä vastakohdikseen tulkita. Tietysti vieraisilla ollaan aina niin kuin vieraisilla ollaan, parhaalla käytöksellä. Jos jostain väärästä sanasta tai eleestä syttyy sota, on vika kyllä siellä sodansytyttäjän päässä.


      • vesthe kirjoitti:

        tulee ensimmäisenä mieleen, että perheellä saattaa olla Kosovossa joku sukulaismies, joka pitäisi saada Suomeen, ja sinua on ruvettu lämmittämään asialle. Tutustut aluksi perheeseen, lähdet jossakin vaiheessa käymään Kosovossa ja tapaat sitten tämän miehen, ja parhaassa tapauksessa suostut auttamaan. Tällaista todella tapahtuu.
        Mitä jos ottaisit puheeksi sopivan tilaisuuden tullen Kosovossa asuvan suvun, kysyisit, onko joku heistä tulossa Suomeen tms. Asia voi silloin paljastua, tai sitten ei.
        Voihan kysymys olla jostakin muustakin. En kuitenkaan voi millään uskoa, että poika kutsuisi sinut kotiinsa morsiamenaan. Oletko ehkä sellaisessa asemassa tai ammatissa, että poika tai hänen perheensä voi kuvitella hyötyvänsä sinusta?
        Kosovon kotkat osaavat loukkaantua verisesti. Sen vuoksi tilanteita ei kannata päästää niin pitkälle, että joutuu sanomaan heille suorat sanat.
        Kosovossa perinteinen elämäntapa romahtaa parhaillaan. Silti se vaikuttaa vielä: naisen paikka on kodin piirissä, jossa hän on kuningatar. Koulutetut kosovolaisnaiset ovat kuitenkin usein itsenäisiä ja eteenpäin pyrkiviä. Näitkö linnan juhlissa Fatbardhe Hetemajn? Siinä esimerkki Suomessa kasvaneesta koulutetusta kosovolaiskaunottaresta.
        Kosovossa vaikuttaa ikivanha besa-kunniakäsitys. Yksi osa sitä on vieraanvaraisuus, synkin osa verikosto. Avioliitot ovat usein sikäli järjestettyjä, että joku tuttava ehdottaa sopivaa puolisoa. Näin on varsinkin ulkomailla elävien kohdalla. Islam vaikuttaa myös jonkin verran, sianlihaa ei juuri syödä ja pojat ympärileikataan. Miehetkään eivät esiinny ilman paitaa tai shortseissa.
        Kolmantena vaikuttajana mainitsisin itäeurooppalaisuuden.
        Yksityiskohtia: kengät riisutaan sisälle mennessä jalasta ja jätetään mieluiten ulos. Kädet pestään ehdottomasti ennen ruokailua. Ruokaa tarjotaan valtavia määriä. Kannattaa ilmoittaa selvästi, minkä verran haluaa, ettei sitä menisi hukkaan. Ja teetä juodaan tämän tästä.
        Tunnen monia oikein miellyttäviä kosovolaisia. Joihinkin heistä kuten moniin muihinkin pitää kuitenkin paikkansa vanha viisaus: hauska tavata, mutta ikävä tutustua. Kannattaa siis tutustua ennen kuin heittäytyy tunteitten vietäväksi.

        Kiitos taas vastauksesta, se avasi uutta näkökulmaa ystäväni motiiveihin, jos niin voi sanoa; tarkoitan kaikillahan meillä on syymme olla jonkun ystäviä/kavereita, enemmän ja vähemmän itsekkäitä... Niin imartelevaa kuin olisikin ajatella että tämä komea nuori mies haluaa tavata ja kaveerata minun kanssani ihan vain siksi että olen niin ihana, se ei tunnu ihan uskottavalta. Toki toisesta pitämistä/seurassa viihtymistäkin on välillämme:)

        Olet aivan oikeassa siinä, että ei hän minua kotiinsa morsiamenaan olisi viemässä. Jotain mainitsemasi tapaista (sukulaismies-kuvio) on ehkä vähän sivuttukin, mutten siihen tarttunut ja asia meni ohi... vai menikö sittenkän? Ehkä on parempi, että jätän perhekyläilyt väliin. Sillä ehkä estän asioiden menemisen liian pitkälle ja siitä seuraavan loukkaantumisen, kun totuuden hetki koittaa, vai..? Haluatko tarkentaa, mitä tarkoit sillä ettei kannata päästää tilanteita liian pitkälle?

        Toisaalta kyllä kiinnostaisikin vierailla hänen kodissaan, monestakin syystä... Tähän liittyen jäin vielä miettimään, että tapahtuisiko tämä minun mahdollinen "lämmittäminen" sukulaismiehelle jotenkin minulta salaa, vai kerrottaisiinko tällainen tilanne ja toive mahdollisesta avusta avoimesti? Siis: tulkitsevatko tällaista tekevät ihmiset käyttävänsä suomalaista naista jotenkin hyväkseen ja salaavat asian? Vai voisiko jopa olla, että kosovolaisen yhteisöllisen ja perhekeskeisen kultuurin edustajat (yksilöitä kaikki, tietty:) ajattelevat tekevänsä palveluksen minulle, yksin elävälle naiselle, tuomalla elämääni uljaan kotkan Kosovosta pitämään minusta huolta;) Riippuu varmaan siitä, onko se *oikea* vaimo jo hankittuna/katsottuna ja kärkkymässä myös Suomeen...

        Kysyn vielä yhtä asiaa: jos otan ystävältäni palveluksia (esim. apua jossain arkiaskareessa) vastan, jäänkö hänen käsityksensä mukaan hänelle vastapalveluksen velkaa? Toki Suomessakin autetaan vastavuoroisesti, mutta onko esim. siinä kunniakäsityksessä johon viittasit, jotain tähän liittyvää, joka eroaa suomalaisesta ajattelusta?

        Mielenkiintoisia asioita. Koetan nyt kuitenkin olla stressaamatta ja analysoimatta liikaa ja nauttia siitä hyvästä, mitä viehättävä ystäväni tuo elämääni. Koetan itsekin olla hänelle hyvä ystävä, omaa kulttuuriani kantaen ja sitä enemmän tai vähemmän stereotyyppisesti edustaen, kuten kaikki me yksilöt:)


      • ?!? kirjoitti:

        Kiitos taas vastauksesta, se avasi uutta näkökulmaa ystäväni motiiveihin, jos niin voi sanoa; tarkoitan kaikillahan meillä on syymme olla jonkun ystäviä/kavereita, enemmän ja vähemmän itsekkäitä... Niin imartelevaa kuin olisikin ajatella että tämä komea nuori mies haluaa tavata ja kaveerata minun kanssani ihan vain siksi että olen niin ihana, se ei tunnu ihan uskottavalta. Toki toisesta pitämistä/seurassa viihtymistäkin on välillämme:)

        Olet aivan oikeassa siinä, että ei hän minua kotiinsa morsiamenaan olisi viemässä. Jotain mainitsemasi tapaista (sukulaismies-kuvio) on ehkä vähän sivuttukin, mutten siihen tarttunut ja asia meni ohi... vai menikö sittenkän? Ehkä on parempi, että jätän perhekyläilyt väliin. Sillä ehkä estän asioiden menemisen liian pitkälle ja siitä seuraavan loukkaantumisen, kun totuuden hetki koittaa, vai..? Haluatko tarkentaa, mitä tarkoit sillä ettei kannata päästää tilanteita liian pitkälle?

        Toisaalta kyllä kiinnostaisikin vierailla hänen kodissaan, monestakin syystä... Tähän liittyen jäin vielä miettimään, että tapahtuisiko tämä minun mahdollinen "lämmittäminen" sukulaismiehelle jotenkin minulta salaa, vai kerrottaisiinko tällainen tilanne ja toive mahdollisesta avusta avoimesti? Siis: tulkitsevatko tällaista tekevät ihmiset käyttävänsä suomalaista naista jotenkin hyväkseen ja salaavat asian? Vai voisiko jopa olla, että kosovolaisen yhteisöllisen ja perhekeskeisen kultuurin edustajat (yksilöitä kaikki, tietty:) ajattelevat tekevänsä palveluksen minulle, yksin elävälle naiselle, tuomalla elämääni uljaan kotkan Kosovosta pitämään minusta huolta;) Riippuu varmaan siitä, onko se *oikea* vaimo jo hankittuna/katsottuna ja kärkkymässä myös Suomeen...

        Kysyn vielä yhtä asiaa: jos otan ystävältäni palveluksia (esim. apua jossain arkiaskareessa) vastan, jäänkö hänen käsityksensä mukaan hänelle vastapalveluksen velkaa? Toki Suomessakin autetaan vastavuoroisesti, mutta onko esim. siinä kunniakäsityksessä johon viittasit, jotain tähän liittyvää, joka eroaa suomalaisesta ajattelusta?

        Mielenkiintoisia asioita. Koetan nyt kuitenkin olla stressaamatta ja analysoimatta liikaa ja nauttia siitä hyvästä, mitä viehättävä ystäväni tuo elämääni. Koetan itsekin olla hänelle hyvä ystävä, omaa kulttuuriani kantaen ja sitä enemmän tai vähemmän stereotyyppisesti edustaen, kuten kaikki me yksilöt:)

        nyt kirjoitan, on pelkkää arvailua, joka tosin perustuu joihinkin näkemiini tapauksiin. Ja kaikki hymiöt mukaan tähänkin.
        Ensinnäkin uskon, että mies/poika pitää sinusta, olivatpa hänen motiivinsa mitkä hyvänsä. Jos vaikka oletetaan, että hän on puhemiehenä asialla, niin luonnolliseti hän on valinnut - mikäli valinnanvaraa on ollut - mahdollisimman mieluisan ehdokkaan. Lisäksi hän luottaa sinuun.
        Jos annat hänelle ja suvulle turhia toiveita, nautit heidän vieraanvaraisuudestaan, kuuntelet heidän luottamukselliset toiveensa ja peräännyt sitten, aiheutat tietysti pettymyksen. Jos joudut kieltäytymään tiukkaan sävyyn, loukkaat häntä ja koko perhettä. Ystävyys loppuu siihen, tilalle tulee syvä loukkaantuminen, ja anteeksi saat vain suostumalla heidän ehdotukseensa, jos silloinkaan. Kestätkö sen?
        "Kosinta" tapahtuu silloin, kun perhe katsoo sinun olevan siihen valmis. Lumeavioliiton solmimista pidetään kauppana tai ystävänpalveluksena. Yksinäistä naista ehkä vähän säälitään, varsinkin lapsetonta, joten he saattavat uskoa, että ilahtuisit saadessasi miehen. Voisi liittonne kestääkin, jos mies on esimerkiksi jäänyt leskeksi, eikä uutta ole vielä katsottuna. Vapaita aikamiehiä ei Kosovossa kylläkään kovin paljoa ole.
        Mielestäni palveluksista pitää maksaa - myös suomalaisille. Itse maksan mieluummin rahana kuin luonnossa. En tiedä, mitä besa siitä määrää, mutta ainakin verikostot tapahtuvat vastavuoroisesti.
        Jos vaikka tilanne olisi se, mitä tässä on maalailtu, ystäväsi eivät mielestään huijaisi sinua, vaan ainoastaan ja korkeintaan Suomen maahanmuuttoviranomaisia. Sinun kanssasi he kävisivät kauppaa, josta molemmat hyötyisivät. Voi olla, että sinulle tarjotaan lopuksi rahaakin palvelusten lisäksi, jos sitä on.
        Toisten motiiveja ei kannata loputtomiin arvailla. Antaa ajan kulua ja tilanteiden kehittyä. Mainitsemanilaiset mahdollisuudet on kuitenkin syytä tiedostaa, ettei joutuisi tilanteeseen, josta on hankala perääntyä.
        Omia motiivejaan sen sijaan kannattaa hieman miettiä. Useimmat meistä, minäkin, noukkisimme pullasta vain rusinat: komean nuorukaisen seuran, kohteliaisuudet ja palvelukset. Suhtaudummeko häneen kuin siirtomaarouva komeaan alamaiseensa tai peräti lemmikkiinsä, vai rohkemmeko kohdata ihmisen, joka pyrkii kaikin keinoin parempaan elämään?


    • Tää on aika vanha viestiketju mutta jos joku lukee tätä vielä.Itse seurustelin Kosovon Albaanin kanssa virallisesti 5kk ja sen jälkeen vielä "epävirallisesti" 4kk.Hän on 33v ja minä itse 31v.Hän on asunut Suomessa vajaan pari vuotta ja sitä ennemmin Saksassa ja Ruotsissa. Hän lähti kotoaan töihin ulkomaille 15 vuotiaana mutta hänellä on vain Kosovon kansalaisuus eikä halua muuta.Tapasimme baarissa , hän oli aika ujo mutta välillä yritti tulla juttelemaan kanssani. En ollut kovin kiinnostunut mutta ajattelin että voi sitä jutella.Noh sitten erään kerran olin vähän humalassa ja hän tuli taas juttelemaan ja päädyimme minun luokseni..Kokemus ei ollut mitenkään erikoinen ja ajattelin että en tiedä haluanko nähdä enää..Vaihdettiin kuitenkin nrot ja aluksi keksin tekosyitä ettei olisi tavattu. Jokin hänessä kuitenkin viehätti niin että suostuin tapaamaa. Siitä muutaman päivän päästä olimme kokoajan yhdessä :)Meillä oli mahtavaa yhdessä joka suhteessa ja hän otti minut huomioon todella hyvin ja tietysti parin kk:n päästä alettiin puhua jo vähän "vakaviakin".Hän kertoi, että on aina ajatellut ottavansa Kosovolaisen vaimon joka olisi muslimi kuten hänkin. Mutta hän sanoi ettei ole enää varma kun tapasi minut.Hän myös kertoi avoimesti ettei aio jäädä Suomeen vaan palaa Kosovoon joku päivä.En ollut vielä siinä vaiheessa varma mihin olisin valmis ja asia jäi sikseen.Jatkettiin yhdessä oloa ja hän kertoi minusta muutamalle ystävälleen Kosovossa muttei perheelleen.Sitten sanoin hänelle jossain vaiheessa että olisin valmis ehkä jopa muuttamaan Kosovoon hänen kanssaan. Hän sanoi ettei ole varma tulisiko juttumme toimimaan siellä ja että hänen vanhempansa haluaa että menee Kosovolaisen kanssa naimisiin..Jatkettiin kuitenkin yhdessä oloa. Hän sanoi ettei olisi uskonut löytävänsä minunlaistani lämmintä ja kilttiä ihmistä Suomesta. Sitten tuli hetki, että hän meni tapaamaan perhettään Kosovoon kk:si. Juteltiin mesessä lähes joka päivä ja hän kertoi minusta äidilleen sinä aikana.Olin lähettänyt hänen äidilleen lahjan ja äiti oli pyytänyt kiittämään minua.Kysyin onko kaikki hyvin ja hän sanoi, että on.Sitten yhtenä päivänä mesessä hän sanoi että äiti tosiaan haluaa hänen menevän muslimin kanssa naimisiin..Kysyin eikö hän saa itse päättää. Hän sanoi, että saa muttei halua tuottaa pettymystä äidilleen..Sitten hän tiputti pommin : Äiti on sinä aikana löytänyt hänelle "sopivan" tytön. He olivat tavanneet ja samantien sopineet seurustelusta!Olin tosi järkyttynyt ja en tiennyt mitä tehdä..Hän sanoi, että rakastaa edelleen minua mutta hänen on pakko jättää minut. Hän ei ollut osannut aavistaa, että äitinsä löytäisi hänelle jonkun sinä aikana. (Äidille taisi tulla kiire, kun oli enää vko aikaa ja poika oli kertonut että seurustelee Suomalaisen kanssa) Sovittiin, että puhutaan kun hän palaa.Kun hän palasi juteltiin ja itkettiin yhdessä. Näin kuinka hän kärsi. Hän oli sillä aikaa mennyt jo kihloihin mutta sanoi ettei halua käyttää sormusta minun takiani. Hän sanoi että tietää ettei Jumala anna ikinä hänelle anteeksi mitä teki minulle.Hän sanoi ettei voi asialle mitään...Ollaan juteltu kymmeniä kertoja asiasta..Ensin ei osattu olla erossa vielä senkään jälkeen. Tunsihan hän minut jo hyvin muttei tulevaa vaimoaan lainkaan. Tää on ollut vaikeaa molemmille. No sitten viimein hän sanoi, että nyt meidän on aika lopettaa yhdessä olo koska tilanne ei muutu ja tiesinhän sen itsekin.Oli vaan todella vaikeaa päästää irti ! Vaikeinta on, että rakastan häntä edelleen.Hän on kiltein ja huomaavaisin mies jonka olen tuntenut. Ollaan edelleen ystäviä ja kahvitellaan joskus ja voin kertoa hänelle mitä vaan. Toivon hänelle pelkkää hyvää, vaikka tottakai tämä tapahtunut loukkasi minua. Mutta jotenkin ymmärrän häntä, koska heidän kulttuuri todella on erilainen. Ollaan itketty ja muisteltu miten hyvä oli olla yhdessä.Hän on sanonut että aika kanssani oli hänen elämänsä parasta aikaa .Mutta hän ei vain nähnyt, että se jatkuisi ikuisesti ja hänen perheensä ei hyväksynyt minua..Kulttuurierot voi joskus olla vaikeita ! Mutta siitä olen kiitollinen, ettei hän valehdellut minulle. Hän kertoi kaikki kipeätkin asiat heti vaikka tiesi loukkaavansa minua. Eikä alkanut elää kaksoiselämää tms...Olen tavannut myös joitakin muita Kosovolaisia miehiä, en seurustelumielessä vaan muuten vaan. Monet ovat olleet aivan sikoja, joita löytyy tietysti joka kulttuurista. Minun mieheni ei ollut mustasukkainen vaan hyväksyi, että minulla on miehiä kavereina ja hän hyväksyi myös jos join joskus pari siideriä tai muutaman lasin viiniä.Itse hän ei juo. Ja hän sanoi, että hänen perheelleen olisi ongelma jos he tietäisivät, että käytän silloin tällöin alkoholia. Käsitin, että hänen perheensä on aika "vanhoillinen" . Tässä minun tarinani..Varmasti hyviä ja huonoja miehiä (ja naisia) löytyy joka kulttuurista ja jokainen olemme yksilöitä. Mutta totuus on ,että jossain maissa kulttuuri, perinteet, uskonto ja perhe sanelee aika paljon ihmisten elämää....

      • "Mutta totuus on ,että jossain maissa kulttuuri, perinteet, uskonto ja perhe sanelee aika paljon ihmisten elämää...."

        Tämä on ihan terveellinen muistutus. Tuntuu siltä, että nykyisin ihmiset tuppaavat usein vähättelemään kulttuurin vaikutusta. Puhutaan mielellään, että kaikkihan ovat vain yksilöitä ja siten yhtä samanlaisia tai erilaisia kaikkialla maapallolla. Tuo samanlaisuuden ja erilaisuuden korostaminen on kyllä hauska juttu. Se, kumpaa puolta korostetaan, riippuu ihan omista tarkoitusperistä: kun halutaan vaikkapa korostaa ulkomaalaisen paremmuutta suomalaiseen nähden, korostetaan erilaisuutta. Kun taas halutaan vähätellä mahdollisia kulttuurisia ristiriitoja, korostetaan kaikkien ihmisten samanlaisuutta. Usein jopa sama henkilö saattaa esittää näitä keskenään varsin ristiriitaisia näkemyksiä kulttuurin vaikutuksesta yksilöön.


      • Vain sillä erolla että mies on irakilainen.

        Minäkin tapasin miehen odottamattomasti (ei baarissa) ja olin aluksi varauksella ja epäilevällä kannalla, että mikäköhän hän on miehiään. Aloimme kuitenkin tapailla päivittäin ja viettää aikaa enemmän ja enemmän yhdessä. Mitä enemmän tutustuimme, sitä mukavampaa oli olla yhdessä. Kuten sinunkin miehesi, hän kertoi alusta asti rehellisesti, että vanhemmat tulevat vaatimaan hänelle puolison kotimaasta, eivätkä hyväksyisi minua mm sen takia etten ole muslimi (enkä myöskään kääntymässä islamiin). Ja kuten sinunkin tapauksessasi, kun perhe sai vihiä minusta, niin parissa viikossa oli etsitty miehelle vaimo kotimaasta. Tällä hetkellä tilanne on se, että tuleva vaimo on vielä Irakissa ja liitto on tarkoitus solmia alkuvuodesta (ilmeisesti ihan vain paperilla tai jotain, koska mies ei ole lähdössä käymään kotimaassa) ja sen jälkeen tyttö laittaa oleskelulupahakemuksen vireille. Minä ja mies toivomme molemmat, että prosessi vie mahdollisimman kauan, eikä hän pääse Suomeen pitkään aikaan. Mies itse on sanonut monta kertaa, ettei haluaisi naimisiin ja ottaa vastuuta vieraasta tytöstä, joka kielitaidottomana ja muutenkin ummikkona saapuu tänne hänen elätettäväkseen. Mies rakastaa minua ja käytännössä asumme yhdessä, joten en halua luopua hänestä ennen kuin on ihan pakko. Moni varmaan pitää minua ihan hulluna, kun en lopeta suhdetta jo nyt kun tiedän ettei tämä johda mihinkään, mutta jotenkin ajatukseen on jo tottunut, eikä kyse ole kumminkaan siitä että mies olisi lopettamassa suhdettamme aikanaan sen takia että olisi rakastunut toiseen, vaan sen takia että on pakko. Ja vastentahtoisesti!
        Yhdessäolokuukaudet ovat myös opettaneet kulttuuriemme valtavasta erosta, eli sisimmässäni tiedän että avioliitto ei ainakaan tämän miehen kanssa tulisi toimimaan (nuoresta iästään huolimatta on erittäin konservatiivinen, uskonnollinen ja vanhoissa perinteissä ja ajatusmaailmassa kiinni), mutta arki hänen kanssaan ihan näin aviositeiden ulkopuolella on parasta mitä olen ikinä kokenut.

        Tämän ketjun luettuani olen yllättynyt miten samanlainen kulttuuri on Kosovossa ja Irakissa. Ihan kuin omasta "äijästään"´olisi lueskellut jo noita alkupään tekstejä selatessani!


      • 8+3 kirjoitti:

        Vain sillä erolla että mies on irakilainen.

        Minäkin tapasin miehen odottamattomasti (ei baarissa) ja olin aluksi varauksella ja epäilevällä kannalla, että mikäköhän hän on miehiään. Aloimme kuitenkin tapailla päivittäin ja viettää aikaa enemmän ja enemmän yhdessä. Mitä enemmän tutustuimme, sitä mukavampaa oli olla yhdessä. Kuten sinunkin miehesi, hän kertoi alusta asti rehellisesti, että vanhemmat tulevat vaatimaan hänelle puolison kotimaasta, eivätkä hyväksyisi minua mm sen takia etten ole muslimi (enkä myöskään kääntymässä islamiin). Ja kuten sinunkin tapauksessasi, kun perhe sai vihiä minusta, niin parissa viikossa oli etsitty miehelle vaimo kotimaasta. Tällä hetkellä tilanne on se, että tuleva vaimo on vielä Irakissa ja liitto on tarkoitus solmia alkuvuodesta (ilmeisesti ihan vain paperilla tai jotain, koska mies ei ole lähdössä käymään kotimaassa) ja sen jälkeen tyttö laittaa oleskelulupahakemuksen vireille. Minä ja mies toivomme molemmat, että prosessi vie mahdollisimman kauan, eikä hän pääse Suomeen pitkään aikaan. Mies itse on sanonut monta kertaa, ettei haluaisi naimisiin ja ottaa vastuuta vieraasta tytöstä, joka kielitaidottomana ja muutenkin ummikkona saapuu tänne hänen elätettäväkseen. Mies rakastaa minua ja käytännössä asumme yhdessä, joten en halua luopua hänestä ennen kuin on ihan pakko. Moni varmaan pitää minua ihan hulluna, kun en lopeta suhdetta jo nyt kun tiedän ettei tämä johda mihinkään, mutta jotenkin ajatukseen on jo tottunut, eikä kyse ole kumminkaan siitä että mies olisi lopettamassa suhdettamme aikanaan sen takia että olisi rakastunut toiseen, vaan sen takia että on pakko. Ja vastentahtoisesti!
        Yhdessäolokuukaudet ovat myös opettaneet kulttuuriemme valtavasta erosta, eli sisimmässäni tiedän että avioliitto ei ainakaan tämän miehen kanssa tulisi toimimaan (nuoresta iästään huolimatta on erittäin konservatiivinen, uskonnollinen ja vanhoissa perinteissä ja ajatusmaailmassa kiinni), mutta arki hänen kanssaan ihan näin aviositeiden ulkopuolella on parasta mitä olen ikinä kokenut.

        Tämän ketjun luettuani olen yllättynyt miten samanlainen kulttuuri on Kosovossa ja Irakissa. Ihan kuin omasta "äijästään"´olisi lueskellut jo noita alkupään tekstejä selatessani!

        "mutta jotenkin ajatukseen on jo tottunut, eikä kyse ole kumminkaan siitä että mies olisi lopettamassa suhdettamme aikanaan sen takia että olisi rakastunut toiseen, vaan sen takia että on pakko. Ja vastentahtoisesti! "

        Ei tietenkään ole mikään pakko! Mutta jos mies on paskahousu, niin minkäs teet. Tietysti eri asia, jos mies ei edes halua vastustaa perheensä tahtoa. Mutta mikä sinä silloin olet? Kaikkeen jotkut ovatkin valmiita alistumaan / alentumaan, jos joku vain sanoo taikasanan "kulttuuri".


      • fgdh kirjoitti:

        "mutta jotenkin ajatukseen on jo tottunut, eikä kyse ole kumminkaan siitä että mies olisi lopettamassa suhdettamme aikanaan sen takia että olisi rakastunut toiseen, vaan sen takia että on pakko. Ja vastentahtoisesti! "

        Ei tietenkään ole mikään pakko! Mutta jos mies on paskahousu, niin minkäs teet. Tietysti eri asia, jos mies ei edes halua vastustaa perheensä tahtoa. Mutta mikä sinä silloin olet? Kaikkeen jotkut ovatkin valmiita alistumaan / alentumaan, jos joku vain sanoo taikasanan "kulttuuri".

        Sinänsä on pakko, koska miehen perhe ja suku on niin konservatiivista ja uskonnollista, että kieltäytymällä liiitosta mies menettäisi perheensä ja saisi kaksi sukua riitoihin (siis "vaimonsa" ja omansa) käyttäytymällä epäkunnioittavasti ja vastoin sukujen päämiesten (isien) tahtoa.
        Ja mikä minä olen? Hmm. Käytännössä varmaan määräaikainen tyttöystävä, salarakas tms. Ei ehkä mikään tavoiteltava tai kunnioitettava asema, mutta paskat minä siitä.


      • 11+9 kirjoitti:

        Sinänsä on pakko, koska miehen perhe ja suku on niin konservatiivista ja uskonnollista, että kieltäytymällä liiitosta mies menettäisi perheensä ja saisi kaksi sukua riitoihin (siis "vaimonsa" ja omansa) käyttäytymällä epäkunnioittavasti ja vastoin sukujen päämiesten (isien) tahtoa.
        Ja mikä minä olen? Hmm. Käytännössä varmaan määräaikainen tyttöystävä, salarakas tms. Ei ehkä mikään tavoiteltava tai kunnioitettava asema, mutta paskat minä siitä.

        "paskat minä siitä."

        Nepä hyvinkin. Mutta makuasioista lienee turha kiistellä. Yhden mielestä suklaa on paskan makuista, toisen mielestä päin vastoin. Joten kaikkihan on ihan niin kuin pitääkin.


      • 11+9 kirjoitti:

        Sinänsä on pakko, koska miehen perhe ja suku on niin konservatiivista ja uskonnollista, että kieltäytymällä liiitosta mies menettäisi perheensä ja saisi kaksi sukua riitoihin (siis "vaimonsa" ja omansa) käyttäytymällä epäkunnioittavasti ja vastoin sukujen päämiesten (isien) tahtoa.
        Ja mikä minä olen? Hmm. Käytännössä varmaan määräaikainen tyttöystävä, salarakas tms. Ei ehkä mikään tavoiteltava tai kunnioitettava asema, mutta paskat minä siitä.

        ilmeisesti aikuinen ihminen ja tiedät, mitä teet. Kun morsian saapuu Suomeen, muuttuu tilanteesi aivan toisenlaiseksi. Samoin miehen ja varsinkin morsiamen. Ajattelisitte vähän häntäkin, jolla ei Suomessa ole mitään muuta kuin miehensä.
        Kai sinullekin on itsestään selvää, että hataraan suhteeseenne ei pidä hankkia lapsia.


    • Kaveri seurusteli sellasen kanssa muutaman vuoden kauan sitten. Alku oli kuulema mieletön, mutta sitten... alkoi pikku hiljaa tulla turpaan, kontrollointia, rahat vietiin, eristettiin ystävistä ja perheestä. Asetta heiluteltiin ohimolla ja uhkailtiin. Loppuen lopuks tää kyseinen tyyppi sai tuomion näistä pahoinpitelyistä ja muista rikosksista ja joutui vankilaan pariksi vuodeksi. Kaverini liikkui vuoden verran varjoja pitkin kun pelkäsi sitä että mies olis voinu pistää jonkun hänen peräänsä. Nykyään hän on naimisissa suomalaisen kanssa ja mukuloitakin on siunaantunut pari, osotetiedot hänellä on edelleen visusti salassa.

      Tiedän vaan yhden tällasen tapauksen, eipä niistä muista voi mennä sanomaan.

      Mutta siltikkään en kauheesti usko/luota tietyistä maista tulleisiin ihmisiin, niin monella on päässä vinksahtanut. Liekkö sodat ja julmuus mitä ihmiset ovat nähneet ja kokeneet tehneet joistakin ihmisistä ihmishirviöitä?

      • mites sitten kun se mustasukkainen muslimi pääsee vankilasta ulos ryppyreikä kipeenä, muistellen nuoruuttaan jolloin pantiin lampaita ja nuorempia poikia perseeseen, lähtee kostoretkelle käyräsapelin kanssa koska koraani opettaa että kristittyä pitää kurittaa aina, sen tekee pieteetillä. varokaa noita mokkakorvia


    • Seuraava kirjoitus perustuu omaan kokemukseeni suhteesta kosovolaisen miehen kanssa ja se kertoo vain oman kokemukseni ,miksi sen tänne kirjoitan on osasyy varoittaa muita suomalaisia naisia ja saada itselleni hieman terapiatyötä, suhteemme päättyi hiljattain ja sen on erään kuin muistutus minulle mitä elämäni hänen kanssaan oli, aika kultaa haavat niinhän sitä sanotaan. Tarkoitukseni ei ole haukkua yleisesti Kosovolaisia miehiä mutta varoittaa.
      Itse kanssa olin suhteessa kosovolaisen kanssa joka päättyi, varoitusmerkkejä ei näkynyt aluksi, mutta rahaa ruvettiin pyytämään pienissä laskun muodoissa jos maksat tämän niin annan kyl sulle rahan heti käteisenä, ”ei viitsi lähteä pankkiautomaatille maksamaan laskua, sulla on netti tässä ”
      rahan sain heti, mutta laskuja joita myöhemmin maksoin 2 ei ole näkynyt niistä rahaa. Ensin maksettiin saadakseen luottamus, oman autoni luovaritodistuksia kyseltiin, ja töissä kuinka paljon tienaan. Hämäriä puheluita eri aikohin kotiin kotimaahan, jossa kolme lasta, ja vaimosta on kuulemma erottu, mutta silti taloa rakennetaan maahan, ja rahaa lähetetään joka kuukausi, vaimo kuulemma jätti koska mies lähti töihin tänne, kuitenkin täällä työssäolon aikana syntynyt uusi lapsi, pyysi minulta ainakin rahaa, ja hommaamaan kämpän helsingistä että voisimme olla yhdessä, mutta kämppä olisi pitänyt laittaa hänen nimiin ja minun maksaa enemmän vuokraa koska ansaitsin työssäni enemmän. Kaksi kertaa jäi nettipalstoilta muille naisille kahvittelusta kiinni, omasta puhelimesta jätetyistä tekstiviesteistä naisille, luulin pitkään että minä sain hänen pettämään minua, koska kyselin hänen peräänsä kun epäilyt heräsivät, totta puhuen hän haki koko ajan seuraa selkäni takana vaikka asiat olivat hyvin, kaverinsa olivat hyvin solidaarisia kukaan ei kertonut minulle tästä toiminnasta. lopulta soitteli että pitää aikaisin mennä aamulla töihin ja lopulta oli aina baarissa jossain helsingissä. tosiaan pieniä merkkejä rupeaa näkymään, hetken päästä yhdessä oltu aika tulee olemaan vaan sitä että punkkaa sun luona, syö sun ruat, raha kelpaa ja se mikä on navan alapuolella, suomalaiset naiset on kaikki toisen luokan kansalaisia, perusteluksi riittää hänen baarissa käynti ja siellä naisia katselu. itselle jäi paska olo, menetin melkein kaikki kaverini,koska hän rajasi ympäristöäni mihin sai mennä mihin ei, jos kaverillani oli mies, niin ei saanut samaan taloon yöksi jäädä, kuvitteli että siellä makaan ystäväni miehen kanssa, sama koski töitä jos olin töissä ja kollegana oli mies, niin kuulemma töissä naiskentelin, tarkitettiin työasukin,ettei spermaa ollut missään, jos puhuin puhelimessa heti kysyttiin kenen kanssa, ja väitettiin että valehtelen, soitetttiin aamusta iltaa, puoli seitsemän aamulla kun meni raksahommiin töihin että varmasti oon yksin omassa sängyssäni, ja sen jälkeen monesti päivässä kyseltiin mitä teen, jos sanoinmenen kaupungille, vihjailtiin "mayby you meet somebody there" , illalla soitettiin taas vielä 22.00 että varmasti olen yksinsängyssä, jos menin työpaikalle ennemmin kun työaika alkoi,tms postiin enemmän kuin kerran viikossa lähettää kirjetta, oli suhde postivirkailijan kanssa. jos kävin töissäni syömässä kiinalaisessa, facebookissakuvia jotka olivat kavereitanijotka olivat poikia, kuulemma suhde ollut heidänkanssaan, jos oli paljon facebook kavereita niin suhde heidän kanssaan, väitettiin että olenko ollut tummaihoisten kanssa, vastasin että en, joka oli totuus, sen jälkeen väitti aina että tumma mies kiinnostaa, baareissa jos katselin minne mennä tilaamaan, tuli väite että katselen muita miehiä, jätti minut kertaalleen niin että kun oltiin sekstailemassa painoi loppuun asti mutta sanallisesti sanoi kesken aktin että tää on loppu, yritin vastustaa mutta loppuun asti hän painoi. potki monesti pellolle aamusta kehitti riidan jostain, kuulemma minä valehtelen paljon ja minua tulee sanoa Hu###ksi koska pitää osoittaa paikkani välillä, monesti vei kauppaan vaateostoksille lapsilleen kosovoon, ei itse ostanut mitään mutta hetken kuluttua tajusin että hän halusi että minä ostan ne vaatteet, puhui kavereillensa minun vartalostani tai kehoni parhaista puolista, josta tiesin että ei ollut kovin tosissaan
      patisti monesti aamulla suihkuun että sai soittaa kotimaahan, vaimollensa luultavammin, kellekkäs muulle, kai se vaimo siellä epäili yhtä lujaa kuin minäkin mitä herra puuhaa. kiistettiin ja sanottiin että siskolle soitetaan, koska sisko hoitaa paljon lapsia, tai lapsilla hammassärkyä tms. minkä takia pitää soittaa.

    • Tämä käytös on todella absurdia. Jos me olemme suvaitsevaisia suomessa maahanmuuttajia kohtaan niin on heidänkin oltava meitä kohtaan. Ja koska he asuvat meidän maassa on heidän kunnioitettava meitä annettava seurustella ulkomaalaisten naisten kanssa koska samalla tapaa he seurustelevat miesten kanssa. Miten se voi olla eri asia että onko kosovolainenmies suomalaisen kanssa kuin se että on suomalainen mies kosovolaisen naisen kanssa. Tästä on alettava keskustelemaan julkisesti ja saatava tuo vanhanaikainen kulttuuri jo muuttumaan koska elämme 2000-luvulla ja ihmiset ovat saman vertaisia. Itse olen seurustellut nyt kohta kolme vuotta kosovolaisen naisen kanssa ja en ole kertaakaan nähnyt heidän vanhempia, minun vanhemma ottivat hänet avosylin vastaan ja kerroin heille heti hänestä kun aloin seurustelemaan hänen kanssa. Minua ottaa suunnattomasti päähän tämä rasismi mitä joudun kohtaamaan tässä suhteessa. Aina puhutaan rasismista Suomessa mutta ihmiset eivät tiedä oikeasti maahanmuuttajien rasismisia ajatuksia suomalaisista, minä niihin olen törmännyt jo kolmen vuoden ajan eikä loppua ole nähtävissä. En tiedä mihin voisin tilanteeseeni kertoa mutta tämä nöyryytys on jo ihan käsittämätöntä. En ole ikimaailmassa moista nöyryytystä kokenut omassa synnyinmaassa. Vanhanaikaisten kulttuurien ja uskonnontojen olisi jo syytä päivittyä 2000-luvulle.

      • Se on tämä perspektiiviharha, kun omat ongelmat nähdään valtavan suurina eikä osata suhteuttaa tai ymmärtää että esimerkiksi rasistinen ajattelu ei suinkaan ole vierasta Suomen ulkopuolella. Suorastaan mahdotonta on monille ymmärtää sitä, että rasismin uhri voi myös itse olla rasisti. Usein se, mikä maanmiehessä nähdään rasismina, nähdään ulkomaalaisessa vain hyväksyttävänä, jopa ihailtavana ylpeytenä omasta kulttuurista, hyvänä kansallisena itsetuntona jne. Ja eihän sellaiseen voi mennä puuttumaan!

        "Vanhanaikaisten kulttuurien ja uskonnontojen olisi jo syytä päivittyä 2000-luvulle. "

        Tismalleen. Ja sitä olisi uskallettava myös vaatia.


    • Sinulle Nöyryytetty, minulla on vastaava tilanne. Olen menestynyt urallani ja kaikki on hyvin, en ole läski, ruma tai tyhmä. Mutta mieheni on ulkomaalainen, kosovolainen. En ole nähnyt hänen perheettään livenä, netissä useita kertoja kyllä. Mutta tää rasismi? voi herranjumala! ei voi edes hääkuvaa pöydällä pitää, saati puhua "omasta terroristista" ja kaikki sukulaiset asuu "paskalähiössä". Täh? ihan samalla lailla suomalaiset elää kädestä suuhun. ja miten uskomattoman vaikeaa on saada työpaikkaa? tekee töitä kuin hullu ja puhuu täydellistä suomea. Kuka jaksaa tälläista eriarvoisuutta loputtomiin? Terassilla kuulee kesäisin, yksin istuessa, "tollakin varmana joku apina himassa". Kyllä, minun apinani on erittäin täydellinen verrattuna rasvallagrillattuun Michelin-mieheen, joka dogaa joka viikonloppu!

      • Miksi et voi pitää hääkuvaa pöydällä ja siis kenen ja missä? Hieman sekavaa sun kommenttisi.

        Huonomaineisissa lähiöissä asuu pääsääntöisesti ulkomaalaisia ja suomalaisia sossutapauksia, ei siitä nyt pääse mihinkään. Joku suomalainen on nyt voinut ostaakkin oman osakkeen halvalla juuri noista "lähiöistä", yleensä ne taloyhtiöt onkin siistejä ja meluttomia. Mitä tulee vuokra-asuntoihin kyseisissä lähiöissä, niin hyi helvetti suorastaan... haisee, kaikki rikotaan, roskia joka paikka täynnä. Ai mistäkö tiedän? Siksi kun opiskeluaikanani JOUDUIN asumaan juuri pummilähiössä, koska varani eivät riittäneet silloin paremaan paikkaan. Takaisin en todellakaan enään mene.


      • Vaikutat kovin huolestuneelta.
        Tekstisi on sekavaa, joten pyydän tarkennusta:
        "ei voi edes hääkuvaa pöydällä pitää" Kuka ei voi ja miksi? Mikä estää?
        "puhua "omasta terroristista" Mistä ihmeen terroristista? Kenellä on oma terroristi?
        "kaikki sukulaiset asuu "paskalähiössä" Kenen sukulaiset asuvat p****lähiössä ja miksi?
        "miten uskomattoman vaikeaa on saada työpaikkaa? tekee töitä kuin hullu" Töitä siis kuitenkin on, vai missä ja kuka tekee töitä kuin hullu?
        "Terassilla kuulee kesäisin, yksin istuessa, "tollakin varmana joku apina himassa"
        Kuka istuu yksin terassilla? Kuka arvelee, että himassa on apina? Millä perusteella?
        "rasvallagrillattuun Michelin-mieheen, joka dogaa joka viikonloppu" Kuka hän sitten on? Miksi häneen pitää verrata?


    • absurdia on, mutta totta joka sana! naimisiin mennään oleskeluluvan puuttuessa ja nainen odottaa kotona ja mies bailaa ja pettää baareissa! siistii!

    • Kyllä se vain on surullinen tosiasia se erilainen kulttuuri, joka todella vielä on erittäin vanhanaikainen ja vanhempia kunnioittava ja verikostot ovat vielä hyvin yleisiä, jos esim. mies lupautuu jonkun kosovolaisen kanssa menemään naimisiin, ja peruukin niin hänen/suvun ylle lankeaa verokosto, tai pitää maksaa iso summa sakkoja, n. 10-15000€. Tällaista tapahtuu siis, vaikka mies itse ei haluaisi ottaa omanmaalaista vaimoa, niin hänen pitää silti ottaa. Vaihtoehtona on ulkomaalainen rakkaus tai oma suku, ja vanhemmat ja suku ovat kosovolaisille erittäin tärkeitä ja heillä on usein iso suku ja todella läheiset välit, toisin kuin suomalaisilla monesti.. Sukulaiset tuovat miehen ollessa kotimaassaan lomalla hänelle lukuisia itse hyviksi katsomiaan morsianehdokkaita, lopulta miehen on pakko suostua ottamaan joku, viimeistään 30-40v iässä, varsinkin isän tai äidin ollessa vakavasti sairas, painostus on kovaa. Sekin on vielä tänä päivänäkin totta, että morsiamen pitää olla neitsyt ja häät sovitaan siis varsin nopeaa. Eroaminen on mahdotonta, paitsi jos hääyönä selviää, että morsian ei olekaan neitsyt. Näitä asioita voi olla vaikea uskoa/hyväksyä todeksi jopa heillä itsellä, jos ovat kauan eläneet Euroopassa ja elävät muuten eurooppalaisten tavoin. Tiedän tämän itse, koska serustelin joskus nuorempana useamman vuoden kosovolaisen miehen kans ja hän yritti monta kertaa saada "lupaa" olla ottamatta kosovolaista vaimoa ja halusi olla vain kanssani, mutta lopulta hänen oli pakko taipua, vaikka ei olisi halunnutkaan, mutta painostus oli valtavaa ja toinen vanhemmista sairastui vakavasti. Seurustelukumppanina itsessään ovat hyviä ja ihania miehiä (ei tietenkään kaikki, sama juttu kuin varmaan kaikilla kansallisuuksilla), mutta muistakaa että nautinto ei kestä loppuelämää, viimeistään sitten vanhempana heillä on pakko ottaa omanmaalainen morsian, ja eroaminen on sitten sitä tuskallisempaa, mitä kauempaan seurustellut. Poikkeuksiakin toki löytyy, jotkut ovat valmiita luopumaan koko suvustaan ja tiedän heitäkin, mutta he oikeasti eivät ole enää missään tekemisissä sukunsa kanssa. Pientä varovaisuutta siis, tietenkin jos itsekään ei halua loppuelämän suhdetta niin sitten antaa mennä vaan. :)

    • Eipäs nyt yleistetä. Tuollainen toiminta on voimissaan ehkä vielä maaseudulla.
      Mieheni suku on ottanut minut hyvin vastaan ja mieheni velikin on menossa naimisiin ei-kosovolaisen tytön kanssa.

      Kannattaa katsoa mies, joka on kaupungista eikä katunar

      • Totta, ja pienemmis kylis/kaupungeis voimissaan, mistä minunkin exäni, mut esim. Pristinas eletään kuulema aika eurooppalaisittain ja varsinkin Albanian puolella esim. Tiranassa. Lisäksi riippuu tosiaan suvusta ja siis vanhempien suvaitsevaisuudesta. Hyvin hänenkin perhe otti minut vastaan ja olivat hyvin ystävällisiä ja olen kuulema aina tervetullut, mutta siis naimisiinmenoa ei hyväksytä. Muutkin perheen pojista ovat nuorempina seurustelleet / olleet naimisissa ulkomaalaisen naisen kans, mutta sitten vanhempina taipuneet perheen ja suvun painostukseen.

        Sinun miehesi on varmaan suuremmasta kaupungista ja suvaitsevaiset vanhemmat, ja onhan mies ja hänen veljensä sitten jo "aikuisessa" iässä, eli 30-40v...? Olet kyllä onnekas nainen, kannattaa olla kiitollinen. :)


    • Flutur@nimimerkillä, saanko kysyä oliko miehelläsi oleskelulupa suomessa? kysyn vaan koska tunnen enemmän kosovolaisia jolla ei ole ollut oleskelulupa suomessa jotka ovat naimisissa suomalaisen kanssa, nää jotka on asunut suomessa jotain 20 vuotta kaikki melkein on naimisissa kosovolaisen naisen kanssa.ei sillä ole väliä onko kaupungista vai kylästä, tunnen itse paljon ihan prishtinasta kotoisin olevia jotka on ollut naimisissa ulkomaalaisen kanssa oleskelelupa varten nyt nämä on naimisissa kosovolaisen naisen kanssa, miehesi veli on varmaan sen oleskelulupan perässä,

      • Olen nähnyt aika paljon noudatettavan juuri tuota kaavaa: avioliitto suomalaisen kanssa > oleskelulupa > avioero > avioliitto kosovolaisen kanssa. Koko kuvio voi kestää monta vuotta, mutta tavallisimmin se menee noin.


    • Ei hänellä ollut, joten varmaankin meille kohta tulee ero ja mies hakee vaimonsa Kosovosta. Suunnittelimme itse asiassa kesälomareissua sinne mutta ehkä hän voisikin mennä sinne yksin niin on paremmat mahdollisuudet löytää uusi vaimo. Ei vaan..

      Miksi hän niin haluaa näyttää maataan, ystäviään, perhettään, opettaa kieltä yms. jos vain Olen perässä olisi? Vähemmälläkin pääsisi. Liikuttui jopa kyyneliin viedessään minut ensi kertaa kotiinsa.

      No en nyt puolustele häntä tai meidän suhdettamme, kaikkea voi tapahtua. Elämä on. Sitten vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Hirveän raskas elämä jos murehtii ja miettii etukäteen. Ja hei, saavatpa sitten palstalaiset nauraa tyhmälle suomi-muijalle jos huonosti käy.

      Mieheni veli ei asu Suomessa. Hänen tyttöystävänsäkään ei ole tuon maan kansalainen jossa asuvat. Eli ehkä motiivit ovat muualla kuin Olessa?

      • sinä sen tiedät varmasti paremmin että onko miehesi veljellä motiivit muualla kuin oleskelulupassa, mutta mitä pensselitäti on kirjoittanut toi on ihan totta, mutta se että miehen perhe on ,sinua hyvin joo se on totta, koska poika pääse suomeen ja saa oleskelulupan, siis joka kesä kun olen kosovossa just kosovolaiset miehet hirveästi kyselevät tunnenko suomalaisia naisia jotka haluavat naimisiin, heille kelpaa vaikka 70 vuotias kunhan saa paperit.


      • kosovolainen kirjoitti:

        sinä sen tiedät varmasti paremmin että onko miehesi veljellä motiivit muualla kuin oleskelulupassa, mutta mitä pensselitäti on kirjoittanut toi on ihan totta, mutta se että miehen perhe on ,sinua hyvin joo se on totta, koska poika pääse suomeen ja saa oleskelulupan, siis joka kesä kun olen kosovossa just kosovolaiset miehet hirveästi kyselevät tunnenko suomalaisia naisia jotka haluavat naimisiin, heille kelpaa vaikka 70 vuotias kunhan saa paperit.

        Olen 52 v ja haluan miehen itselleni. Kysy nyt niitä kosovolaisia miehiä, josko olisivat innostuneita suomalaisesta naisesta kuten minä.


      • 52 v kirjoitti:

        Olen 52 v ja haluan miehen itselleni. Kysy nyt niitä kosovolaisia miehiä, josko olisivat innostuneita suomalaisesta naisesta kuten minä.

        minä pidän avioliitton pyhänä, jos kosovolaisen miehen haluat mene kosovoon,


      • kosovolainen kirjoitti:

        minä pidän avioliitton pyhänä, jos kosovolaisen miehen haluat mene kosovoon,

        Senkun pidät, kunhan vitsailin, en kuuna päivänä huolisi kosovolaista tappaja -murhaajaa. Varmaan muutenkin ihan sekopäistä sakkia.


      • Aivan oikea asenne, nautit niin kauan kuin sitä kestää, ennen kuin hän joutuu ottamaan vaimon Kosovosta. Et ole tyhmä, eikä siinä pitäisi ollla mitään nauramisen aihetta vaikka niin käykin, olet vain rakastunut. Olet kuitenkin saanut kokea aidon rakkauden, eihän välttämättä suomalaisetkaan miehet halua kuin muutaman vuoden olla, ja lähtevät tai vaihtavat nuorempaan/parempaan, joten ei kannata miettiä ja murehtia tosiaan loppuelämää jo etukäteen. Mutta sitä kannattaa miettiä, että jos haluat lapsia ja hän ei niitä sinun kanssa ala tekemään, että et kadu sitten kun olet jo liian vanha niitä tekemään (esim 10v seurustelun/naimisissaolon jälkeen) ja hän ottaa vaimon Kosovosta ja tekee hänen kanssaan niitä. Ja tiedän, ei kannata yleistää; kaikki suomalaiset naiset ei tietenkään edes halua lapsia, joten senki puolesta sitten ok. :)

        Ei siinä ole mitään "vaivan näkemistä" hänen puoleltaan, vaan ihan normaali suhde ja hän vaan on rakastunut, ja tottakai haluaa silloin näyttää kaiken maastaan, ystävistään ja perheestään ja opettaa kieltään ja haluaa myös tietää kaiken sinusta, ystävistäsi ja perheestäsi. Been there, done that! ;) Opettelin myös kieltäkin. :) Siinä vaan ei hänen mielipiteillään ja tunteillaan ole miitään merkitystä, kun vanhemmat määräävät hänelle vaimon. (paitsi jos siis päättää luopua koko suvustaan, mutta jos häntä rakastat niin oletko valmis antaa hänen kestää sellaista tuskaa mikä tulee suvun hänet jättäessä)

        Balkanin maiden kulttuuriin kuuluu se, että vieraille ollaan todella ystävällisiä ja auttavaisia. Tarjotaan vieraalle hyvää ruokaa, ja jaetaan se vähäinenkin. Turisteja neuvotaan ja autetaan, ennen kuin ehtii edes apua kysyä. :)


      • 52 v kirjoitti:

        Senkun pidät, kunhan vitsailin, en kuuna päivänä huolisi kosovolaista tappaja -murhaajaa. Varmaan muutenkin ihan sekopäistä sakkia.

        :D naurattaa ihan.. olen itse kosovolainen tyttö enkä pidä itseäni sekopäänä. Ihmisiä ollaan kaikki, kaikilla on eri kasvatus ja ympäristö ja oma taustansa mikä tekee ihmisestä erilaisen. Luulis sun tietävän jotain, oothan sä aika vanha mummokin jo. :D


    • tarkoitukseni ei ole loukata sinua tai jotain muuta, mutta kosovolainen jolla on oleskelulupa harvoin mene naimisiin suomalaisen naisen kanssa, kyllä on varmaan tosissaan mutta kun tiedän tosi paljon näitä jotka eroavat kun saavat sen oleskelulupan ja hakevat vaimon kosovosta, tälläkin puhutaan paljon että perhe painosta naimisiin kosovolaisen naisen kanssa, kosovolainen mies taas sano että ei ole mitään elämä suomalaisen naisen kanssa ei näiden kanssa voi olla loppuun elämän ihan kosovolaisen miehen suusta tämän olen kuullut ja monenkin, ei ole tapana nauraa mutta rohkea olet kun olet uskalltanut ottaa miehen ilman oleskelulupa, jos mies ei suunnitele lapsia tai jotain niin hän ei tulee olemaan kanssasi aina, lapset ovat kosovalaisille tärkeitä, mä tunnen kosovolaisen miehen tällä helsingissä ,naimisissa suomalaisen naisen kanssa, pettää tätä naista , mua käy sääliksi tätä naista kun tämä luule että on tosissaan,

      • Näin se useimmiten on.
        Ja oikeasti, kuinka moni suomalainen nainen haluaisi elellä elämänsä loppuun asti tai edes omaishoitajavaiheeseen asti kosovolaisen tai muuta vierasta kulttuuria edustavan miehen kanssa? Tietysti suomalaisella on Suomessa helpompaa, kun hallitsee kielen, kulttuurin ja elämäntavan, täällä on sukulaiset ja ystävät jne., ja ulkomaalainen mies on vain vähän eksoottista ekstraa. Mutta ymmärrän hyvin, että täällä vieraalla maalla asuva haluaisi edes omaan kotiinsa palan kotimaata.
        Olisi paljon parempi, jos ihminen voisi elää synnyinmaassaan sitä rakentamassa. Nyt kun Kosovo on ollut jo monta vuotta itsenäinen ja sodasta on viisitoista vuotta, olisi kaikkien aika tosiaan ruveta rakentamaan Kosovosta normaalia omillaan toimeentulevaa valtiota.


    • miehen nimikirjaimet?

    • kerrotko vielä missä päin helsinkiä niin voitkin sen jälkeen sääliä tätä miestä jos osuu oikeaan.

    • E.:llä alkaa etunimi, , mies esittää sinkkua, on kiinnostunut kosovolaisista naisista jotka asuu suomessa,

    • Ok, ei koske sitten meitä. Kiitos.

    • Rakastan yhtä. Ja hänenkin mielestä miehet on tosi surkeita.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Greta Thunberg kritisoi Suomen hallitusta

      ”Tämä on epäonnistuminen”. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006515088.html Thunberg on liittänyt mukaan perustamansa Fridays for Future -liikkeen
      Maailman menoa
      294
      12049
    2. Tiesikö Martina miehensä taustat?

      Turkkilainen miljonääri onkin irakilainen jolla huikea rikostausta? Askarruttaa tiesikö Martina mistä on kyse vai tuliko yllätyksenä. Joka tapauksessa
      227
      7634