olen nuori, perusterve, työelämässä menestynyt nainen, jolla on ihana mies. Myös ihanat vanhemmat ja sisko pitävät minusta huolta. Ei ole rahasta puutetta, en ole rikas, mutta hyvin toimeentuleva. Minulla on paljon kavereita, harrastuksia. Silti usein tuntuu, ettei minulla ole mitään.
Monesta asiasta luopuisin, että saisin sen yhden, edes yhden lapsen. Jo vuosia sitä on odotettu, mutta turhaan. Olo tuntuu niin tyhjältä, turhalta. Miksi? :(
Monesta asiasta luopuisin, että saisin sen yhden, edes yhden lapsen. Jo vuosia sitä on odotettu, mutta turhaan. Olo tuntuu niin tyhjältä, turhalta. Miksi? :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jo vanha viesti, mutta pakko laittaa näkemyksiä tulemaan jos joku muukin pohtii tätä.
Elämme ekonomiaan, eli selviytymiseen perustuvassa yhteiskunnassa, jonka tehtävä on tyydyttää jokapäiväisiä tarpeitamme: seksuaalisuuta, nälkää ja janoa, hyväksyntää, jonkinasteista rakkautta ym. Nämä tyydyttävät tiettyyn pisteeseen saakka, jonka jälkeen eräs mielen mekanismi, ego astuu kuvioihin, koska aina haluamme olla aina jotain hieman enemmän. Ego on tunneperäinen kokemus, joka alkaa tyydyttämään onnettomuuttamme ja onkin taas tiettyyn pisteeseen asti palkitseva. Saat kokea olevasi jotain enemmän, kun muut nostavat sinua ylöspäin. Lopulta tyhjyys kuitenkin palaa huomattuamme, ettei muut enää pysty tyydyttämään ehtymättömiä tarpeitamme saada aina enemmän. jäljelle jää tarpeista viimeinen: vietti valaistua ja saavuttaa tietty täyttymys, joka päästää tarpeista. Mahdotonta kuvailla, joten tässä valaistuneen omin sanoin:
https://www.youtube.com/watch?v=zYXlOJlhf38