vielä kerran

olisi, se joka pilvenhattaroiden seasta, kurkistaa ja on innoissaan....

Toivottomuuden raskas taakka
painaa hartiat alas
nostaa hapot suuhun
ja kastelee silmänurkan.

Kuinka olinkaan toivonut,
että tässä on uuden elämän alku.
Mutta ei.

Ja kun huudan ja raivoan,
itken, valvon ja kiemurtelen,
miksi jouduin huijauksen kohteeksi,
kärsimään,
tunteet paljaana, vereslihalla..
Miksi mikis miksi?

Hartiat alas painuneena
luovutan

- olkoon -

Sinä.

Ei koskaan enää.
Et ymmärtänyt.

Ei kerro tuuli, ei kuiskaa
aamu, vaikka sinussa herään.
On vain tämä nousevan auringon
kehrä ja säteet hiustesi lävitse.

Ikkunamme ja aamussa keinuvat
puiden oksat. Ajatuksemme, toisemme
ja nälkäinen halumme kohdata raukeus.
Ojentautua kohti nousevaa päivää.

Tuoksu ikkunanraosta meihin kuin
kutsuna. Imeytyen sisäämme ja
kehoihimme. Kohtaamisia aamussamme
ja ihojemme hehkua aamun kajossa.

Ei kerro tuuli ja silti tietoisuutemme tapaa
elämän pitsin. Janoavat huulemme tapaavat
ja käyvät leikkiin. Sielumme virkoavat ja
viriävät. Aamu keinuttaa Rakkauttamme.

Ei kuiskaa aamu ja kuitenkin kuulen,
kuinka ihosi kutsuu. Sanattomalla kielellä
taas viettelee minut. Lämmöllään suottaa
sävelen ja rytmin ja tuuli ei sitä kerro.

Ja yö irroittaa meistä ottennsa ja
nukahtaa uneensa.

Tässä elämässä.

Tänään.

http://www.youtube.com/watch?v=Xs-ZjIkeMjM&feature=related

Kosketus runo ja tunnusteleva runo.

ihmisestä ihmiseen.

Kaunis ja hieno sinun runo.