Tässäpä tarinan tynkää: Rohkenin jättää pitkän harkinnan jälkeen paikalliseen sanomalehteen tekstari-deitti-ilmoituksen, jolla etsin "rehellistä, vapaata" mieshenkilöä ystäväkseni. Jännittyneenä odotin vastauksia ja tulihan niitä monta kymmentä.
Mutta auta armias, ensimmäinen tapaamani herra ilmoitti olevansa naimisissa, mutta voisi siitä huolimatta alkaa tapailla minua. Kuinkahan hän järkkäisi asian, kun on paikkakunnalla varsin tunnettu henkilö? Jos hän olisi vapaa, kiinnostuisin varmasti, on hän niin mukava ja luonteva puheissaan, oppinut varmaan tarvittavan supliikin työssään.
Vastoin luontoani ajattelen kuitenkin, että mahtaisi olla ihanaa päästä upealle lomalle jonnekin kauas, vaikkapa Hawaijille! Olen ollut siellä kerran, menisin varmasti uudelleen, jos olisi mahdollisuus!
Nyt jännitän henkilöä 2, ainakin vannoi olevansa eronnut, sinkku, kerroin edellisestä tapauksesta. Löytyi jopa pari yhdistävää asiaa: Äidillään ja minulla on samat etunimet ja lapsillamme on sama sairaus. Mistä sitä tietää, mitä luurankoja pöllähtää kaapeista, ei kai niitä kuitenkaan tarvitse pelätä hirveästi etukäteen?
Uskon, että onnea ja oikeaa hyvää ystävää kannattaa etsiä niillä keinoilla, mitkä milloinkin tuntuvat toimivan. En käy ravintoloissa, en seurakunnassa, en juuri missään harrastuspiireissä. Haluan luottaa siihen, että jossain on minullekin hyvä, rehellinen, kunnollinen ja kiinnostava ystävä. Mistäpä tietää, vaikka hän luuraisi jossain täällä ja ehkä kiinnostuisi minusta? Täältä varmaan löytää hakemansa.
Oikein vuodatin sydäntäni, kiitos jos luitte loppuun asti! Toivotan meille kaikille hyvää Joulun odotusta ja rauhallista mieltä, parhain terveisin Hi.
Mutta auta armias, ensimmäinen tapaamani herra ilmoitti olevansa naimisissa, mutta voisi siitä huolimatta alkaa tapailla minua. Kuinkahan hän järkkäisi asian, kun on paikkakunnalla varsin tunnettu henkilö? Jos hän olisi vapaa, kiinnostuisin varmasti, on hän niin mukava ja luonteva puheissaan, oppinut varmaan tarvittavan supliikin työssään.
Vastoin luontoani ajattelen kuitenkin, että mahtaisi olla ihanaa päästä upealle lomalle jonnekin kauas, vaikkapa Hawaijille! Olen ollut siellä kerran, menisin varmasti uudelleen, jos olisi mahdollisuus!
Nyt jännitän henkilöä 2, ainakin vannoi olevansa eronnut, sinkku, kerroin edellisestä tapauksesta. Löytyi jopa pari yhdistävää asiaa: Äidillään ja minulla on samat etunimet ja lapsillamme on sama sairaus. Mistä sitä tietää, mitä luurankoja pöllähtää kaapeista, ei kai niitä kuitenkaan tarvitse pelätä hirveästi etukäteen?
Uskon, että onnea ja oikeaa hyvää ystävää kannattaa etsiä niillä keinoilla, mitkä milloinkin tuntuvat toimivan. En käy ravintoloissa, en seurakunnassa, en juuri missään harrastuspiireissä. Haluan luottaa siihen, että jossain on minullekin hyvä, rehellinen, kunnollinen ja kiinnostava ystävä. Mistäpä tietää, vaikka hän luuraisi jossain täällä ja ehkä kiinnostuisi minusta? Täältä varmaan löytää hakemansa.
Oikein vuodatin sydäntäni, kiitos jos luitte loppuun asti! Toivotan meille kaikille hyvää Joulun odotusta ja rauhallista mieltä, parhain terveisin Hi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja samanlaisia kokemuksia itsellä deittipalstoilta ja treffeiltä. Mukavia naimisissa olevia miehiä saa seuraksi, mutta kerran sellaisen kanssa pitkään tunnettuani ja silloin tällöin tavattuani en enää halua toista aloittaa. Siinä jää kuitenkin yksin vaikka vaikuttaisi, että toinen voisi olla eroamassa.
Olen miettinyt olenko itse liian vaativa ja ovatko vastaavasti miehet vaativia, kun ei minunlaiseni hiukan ylipainoinen nainen kelpaa. Luonteenihan on aivan mahtava ja huumorintajua löytyy ;) Olen tullut siihen tulokseen, ettei minun ikäiselleni ole vapaata, omat kriteerini täyttävää seuraa tarjolla. Ei sitä ollut nuorena, nättinä ja hoikkana usein silloinkaan, joten ei liene ihme ettei nytkään. Naimisissa olin 15v, mutta ero tuli. Ystävättärieni miesten kanssa saa leppoisasti jutella kun heitä pari kertaa vuodessa tapaa ja taksinkuljettajien kanssa tulee myös vähän syvemmin juteltua. Siinäpä sitä sinkkunaiselle jo mieskontaktia siinäkin.