Hyvä nimimerkki ”Köyhä äippä”

Mainitsit minut useammassa kuin yhdessä samantyyppisessä postauksessa, enkä oikein tiennyt mihin niistä olisi ollut paras vastata, joten päätin ottaa vastaukseni ihan omaksi erilliseksi ketjuksi. Toivottavasti se sopii sinulle.

Olet aivan oikeassa siinä että perheeni suhteellinen elintaso on tässä elämänvaiheessa vähintäänkin kohtuullinen. Emme kuulu ”rikkaisiin”, mutta itsekin (hyvin erilaisiakin aikoja eläneenä) koen, ettei meiltä myöskään puutu mitään oleellista materiaalisesti. Tuo määritelmä ”epärikkaudesta” pohjaa siihen kun vertaan esimerkiksi elintarvikemenojamme henkeä kohtaan suomalaisten keskimääräisiin elintarvikemenoihin. http://m.taloussanomat.fi/?page=showSingleNews&newsID=200920625 .
Tuon laskun mukaan kulutamme suunnilleen keskivertohenkilön verran syöjää kohden eli emme elä eri todellisuudessa mitä ”yleensä/äidit/perheet nykyään elävät”.

Moisilla keskiverroilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, silloin kun jonkun omat käytettävissä olevat tulot jäävät selkeästi sen alle. Olen itsekin elänyt sellaisen vaiheen 90-luvulla (Edellinen lama kohteli perheemme taloutta varsin kovakouraisesti ja meiltä meni kymmenisen vuotta siihen että pääsimme uudelleen jaloillemme) ja muistan hyvin , miten paljon aikaa ja ennen kaikkea voimia jatkuva pihistely vei. Olimme (luullakseni?) sinua onnekkaammassa asemassa silloinkin, koska asumme maaseudulla, missä on mahdollisuus käyttää hyväksi runsaasti luonnon antimia , niin itse viljeltyjä/kasvatettuja kuin Tapion tarjoamiakin ja niillä helpottaa painetta kauppalaskua kohtaan.

Meillä oli myös kummallakin, niin minulla kuin puolisollani, tiettyjä sellaisia taitoja, joilla pystyimme ajan sallimisssa rajoissa hankkimaan ”ylimääräisiä” tuloja esim. ostamalla halvalla vanhoja huonekaluja ja myymällä ne kunnostuksen jälkeen eteenpäin, kirjoittamalla viihdettä, ompelemalla vaatteita, maalaamalla tauluja ja kortteja myyntiin jne. Ihmisillä on erilaisia taitoja ja kaikkien erikoiskyvyt eivät valitettavasti ole yhtä helposti muutettavissa lisätuloiksi.

Minun tekisi kovin mieleni kysellä elämänne puitteista ja yrittää avittaa sinua tarjoamalla ulkopuolisen näkökantaa tiukkaan taloudelliseen tilanteeseenne. Olin kuitenkin ymmärtävinäni kirjoituksistasi, että koet minut persoonana ”ärsyttävänä” ja sen myötä neuvot ja ehdotukset voisivat hyvinkin tuntua loukkaukselle. Jätän siis rakentavat ehdotukset muille ja tyydyn kommentoimaan enää yhteen esille ottamaasi asiaan.

Nimittäin noihin juhliin ja muuhun ”turhuuteen”. Minä todella tiedän, miten vaikea on mobilisoida itsensä etsimään juhlaa arjesta silloin kun kaikki energia tuntuu valuvan pelkästään pinnalla pysymiseen. Kuten sanottua , olen elänyt sellaista elämää istekin. Minulle kuitenkin sellaisinakin aikoina, tai oikeastaan erityisesti sellaisina aikoina, on erityisen tärkeää oman henkisen hyvinvoinnin kannalta katkaista puurtaminen milloin minkinlaisella pienellä ”juhlalla”. Se juhla voi sitten olla paikallisen seurakunnan tarjoama lounas, rekiajelu tai muu vastaava, jonkun ammattiliiton tarjoama lasten rieha, kirjaston satutunti tai kirjailijavierailu, elokuvakerhon ilmainen sunnuntaimatinea tai mikä lie. Kun ei ollut varaa kukkiin, kiikutin metsästä ja pellon reunalta kuivia oksia, havuja ja muuta vastaavaa piristämään kotia. Silloin kun varat eivät antaneet periksi matkustella, teimme pressusta ja vilteistä ”leirin” lähimetsään ja ”lomailimme” siellä. Ja niin edelleen.
En koe tuollaista ”turhuutta” turhaksi vaan hyvinkin tärkeäksi. Joku toinen voi toki passivoitumatta, masentumatta ja katkeroitumatta käyttää vapaahetkensä silkkaan lepäämiseen. Ja jos se hänelle toimii, niin hyvä niin. Itse ”tarvitsen” aktiviteetteja voidakseni hyvin.

Seurakuntien lisäksi Punaisen Ristin paikallisosastot, Lions club ja esimerkiksi Kotilieden kummikerho auttavat mielellään perheitä, jotka ovat tiukassa taloudellisessa tilanteessa. Myös tuolla ”äitien jutut”-palstan puolella muutamakin nimimerkki ilmoitti halustaan yksityisesti avustaa sellaisia perheitä jotka elävät puutteenalaista elämänvaihetta. Toivon, että jokin niistä tai jokin muu instanssi onnistuu kohtaamaan perheesi ja helpottamaan arkea ainakin joulun ylitse.

Kaikkea hyvää – ja etenkin runsaasti voimia sinulle ja perheellesi toivottaen
satu