Parhaimmillaan koti on kuin vanhassa lastenlaulussa.
Tiedän paikan armahan
rauhallisen ihanan
joss' on olo onnekas
elo tyyni suojakas...
Tai jotain sinnepäin.......
Miten tuon saisi aikaiseksi.
Paljon on lauluja tehty kaipuusta kotiin. Mitä niissä kaivataan?
Voiko kiertolainen, 'ei kenekään lähimmäinen', olla kotonaan missään?
Nykyään on lapsella monta kotia.
Miten niitä edes kutsuisi. Isä-koti / äiti-koti ? Osoitteen mukaan vai kuinka.
Onko ihmisellä vain yksi oikea koti?
Tiedän paikan armahan
rauhallisen ihanan
joss' on olo onnekas
elo tyyni suojakas...
Tai jotain sinnepäin.......
Miten tuon saisi aikaiseksi.
Paljon on lauluja tehty kaipuusta kotiin. Mitä niissä kaivataan?
Voiko kiertolainen, 'ei kenekään lähimmäinen', olla kotonaan missään?
Nykyään on lapsella monta kotia.
Miten niitä edes kutsuisi. Isä-koti / äiti-koti ? Osoitteen mukaan vai kuinka.
Onko ihmisellä vain yksi oikea koti?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mun mielestäni Ihmiset tekevät se kodikkaalta tuntuvan olon.
Vaikka olisi missä, niin kun ympärillä on esim. lähimmäiset, joita rakastaa, niin tuntuu ihanan kodikkaalta.
Vaikka koti olisi kuinka kaunis, hieno, tyylikäs ja sitä rataa, niin jos siellä ei ole rauhaa ja rakkautta, niin ei sielä kotona sitten viihdy eikä kodikkuudesta ole tietoakaan.
Mulle kodikkuus on Tunnetila.
Ihan nätti asunto on itselläni, mutta ei tule tuntemuksia, että "aijee, kun täälä on kodikasta."
Heti tuntuu kodikkaammalta, jos tänne änkee ihmisiä.
Ennen muinoin oli tosi kodikasta istua esim. saaressa mieheni kanssa kivellä ja kattella merta.
KodinTUNTU tekee asunnosta kodin. Lapsuudenkotini oli vauras ja sisustettu erittäin hienoksi. Huoneita oli 8 ja vielä erillinen yksiö päälle. Olohuoneessa ei saanut olla ja muutenkin koti oli ensi sijaisesti edustuskoti, jota sitten näyteltiin ihmisille. En viihtynyt tässä kodissa ollenkaan.
Oman perheeni koti on paikka, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja jokaisella on tilaa, joskin myäs omat vastuunsa jne. Kodissamme on paljon valokuvia näytillä isoisovanhempien hääkuvista lasten erilaisiin tapahtumiin ja merkkipäiviin yms. asti. Kodissamme on paljon kynttilöitä, joita poltellaan pimeinä iltoina, samoin leivon paljon koska on jotankin uskomattoman kodikasta kun lepomukset tuoksuvat ja aikuiset lapset pistäytyvät äidin paistoksia syömässä. Tykkään sisustamisesta ja jatkuvasti hankin jotakin kotiini mutta en koskaan näytille mitään vaan aina kaikkien meidän kotiväen silmän iloksi ja käytäntöä helpottamamaan.
jotka tekee kodista kodin. Ensimmäiseksi, kodin henki, millainen se on? Kyllähän kalusteetkin, joilla kodin on sisustanut jotain merkitystä on.. Mut tärkein A ja O = Ihmisillä, jotka sen hengen kotiin luo:)))
Koti on koti vasta kun sen omistaa ja senjälkeen kodin tunnun tekevät siinä asuvat, aina eivät mieleisekseen, mutta harvapa meistä täydellinen on.
Olen siitä veneen tervaamisesta jauhanu jo liiankin paljon, mutta kodin stailauksen rinnalla vähintään yhtä tärkeää on yrittää ylläpitää kodin hyvää henkeä.
Onko todella tärkein asia omistaa koti? Siis rahallisesti ja paperilla. Mitä se sinulle kuvastaa kodistasi. Vain sellaisenko koet omaksesi?
Mitä meinaat stailauksella? Itsekö vai ammatti-ihminen sen tekee?
Miten pidetään yllä hyvää henkeä? jääkö pelkäksi yritykseksi.
Minulle tärkeintä on ihan itseni luoma tunnelma muistoineen. Myös kokemukset ja elämykset kodissa vaikuttavat viihdynkö siellä vai jopa vaihdanko huonojen fibojen takia toiseen. Hyyryläisenä pärjään, ei tartte omistaa mitään.
Mistä et pysty luopumaan, se omistaa sinut.
Kyllä se on turvallisuuden perusta.
kodin omistaminen on tärkeä asia. Asunnon omistaminen vasta antaa vapaat kädet tehdä siitä omannäköisensä kodin. Eikä se omistamisen mukanaan tuoma turvallisuuden tunnekkaan ihan vähäpätöinen asia ole.
viihtyvyys. Kaksi ensimmäistä tärkeimmät.
missä ihminen on.
Ei se ole tavarasta kiinni, eikä muista ihmisistä.
Koti on turvallinen, rauhaisa paikka, jossa voi puuhailla oman mielensä mukaan.
Lapsille se on paikka mihin ne voi tulla rauhaan maailman melskeiltä.
Se on se ihmisen ainoa paikka jossa voi olla oma itsensä ja tehdä asioita joita haluaa.
Ulkopuolelle jää työmaat, ihmisten riidat, niiden kostonhalut, rahanahne valtio ja ikävät ihmiset.
Kotiinsa ei tartte ketään päästää.
Se on sinun.
asunnon asukkaasta/asukkaista. Mikä on itse kullekkin tärkeää.
Itse olen tuntenut asuntoni oikeaksi kodiksi oikeastaan vasta vuoden verran. Maalaistalosta lähteneenä en ole oikein noihin kaupunkiasuntoihin kotiutunut, joita on ollutkin matkan varrella aika monta.
Eli kodin sijainti on tärkeä. Vanhan talon "henki" edesauttaa kodin tuntemista kodiksi. Oman käden jälki, että asunto on itse remontoitu ja sisustettu oman mielen mukaiseksi. Eikä lainkaan vähäpätöisin asia ole se, että ollaan puolison kanssa samaa mieltä siitä oikeasta kodista.
Ja tietenkin perheen ihmissuhteet on yksi tärkeä asia. Kun asiat on hyvin, on kotikin lämmin.
Itselläni ainakaan ei voi olla kuin yksi oikea koti. Nuo avioerolapset joskus surettaa. Minusta kun tuntuisi lapsen kannalta niin tärkeältä, että olisi ehjä, hyvinvoiva perhe ja lämmin koti.
Mutta eiköhän heilläkin kuitenkin yleensä ole vain se yksi oikea koti. Toisen vanhemman luona kai sitä yleensä varsinaisesti asutaan, luulisin.
olen aina tuntenut kodiksi sen missä olen asunut.
Silloin uutena aikojen alussa 40v sitten kun aloimme elää perhettä, asuimme ensin vuokra-asunnossa ja useammassakin sellaisessa, kaikki on tuntunut kodilta.
Sinne sitä on töistä tarhan kautta kotiin vaellettu, koti on tehty aina kodiksi, sisustamalla oman näköiseksi.
Myöhemmin sitten omistusasuntoja, kaikissa olen tuntenut sen kodin lämmön, viihtyvyyden, oman käden jäjen.
Nyt äsken laitoin kyntteliköt ikkunoille, eikä muuta valoa sitten olekkaan, tunnelmoin.
Minulla ei ole kokemusta tuosta lasten monesta kodista, mutta varmasti toimii useammassa perheessä, sehän on niin tätä-päivää nykyään. Joskus olen miettinyt, mitä lapsi tuntee sisällään, nyt menen iskän luo ja sit taas äidin luo, ja mahtuupa sinne varmaan mummulakin johonki väliin. Niin, se on varmasti sellainen asia et lapsi purkaa tuntojaan vasta sitten aikuisena kun kokoaa lapsuutta yhteen muottiin, tai sitten sulkee ajatukset itseensä.
Hyvää adventin aikaa kaikille.