Mulla on sama juttu... mistään ei löydy sitä sopivaa naista, haeskeltu on semmonen kymmenisen vuotta..
käyty kaikissa mahdollisissa Helsingin homopaareissa,, naistenpileissä.. kokeiltu deittipalstoja ,, käyty sitä kautta sokkotreffeille ja ei mitään.. oikeesti oon jo miettinyt jos vaan "pakottaisin" itteni olemaan miehen kanssa, niitä kun ois tarjolla hyvinkn paljon.. joskus tämä asia masentaa ja aika pahasti mut olen jotenkin jo hyväksynyt yksinäisen elämäni ja ei siis suurempia hätiä.. ystäviä olisi kyllä kiva saada siis lisää.. suurin osa kuitekin jo omissa parisuhteissa ja en aina saa seuraa esim. kirpparille, shoppaileen, oopperaan, näyttelyyn, ulos syömään, lenkille, ulkomaan matkoille jne. ( pääsen kyllä yksinkin..mut ihminen on luotu laumaeläimeksi ;) ) Ja toki viihdyn ihmisten seurassa..
Olen muuten todella eläinrakas, omia eläimiä ei ole, kun matkustelen paljon mutta olisi kiva saada vaikka ihan ystävä , jolla olisi esim.. koira :) Mistä teitä siis löytyisi? Olen savuton.. ja naiselliset naiset on mun juttu..
käyty kaikissa mahdollisissa Helsingin homopaareissa,, naistenpileissä.. kokeiltu deittipalstoja ,, käyty sitä kautta sokkotreffeille ja ei mitään.. oikeesti oon jo miettinyt jos vaan "pakottaisin" itteni olemaan miehen kanssa, niitä kun ois tarjolla hyvinkn paljon.. joskus tämä asia masentaa ja aika pahasti mut olen jotenkin jo hyväksynyt yksinäisen elämäni ja ei siis suurempia hätiä.. ystäviä olisi kyllä kiva saada siis lisää.. suurin osa kuitekin jo omissa parisuhteissa ja en aina saa seuraa esim. kirpparille, shoppaileen, oopperaan, näyttelyyn, ulos syömään, lenkille, ulkomaan matkoille jne. ( pääsen kyllä yksinkin..mut ihminen on luotu laumaeläimeksi ;) ) Ja toki viihdyn ihmisten seurassa..
Olen muuten todella eläinrakas, omia eläimiä ei ole, kun matkustelen paljon mutta olisi kiva saada vaikka ihan ystävä , jolla olisi esim.. koira :) Mistä teitä siis löytyisi? Olen savuton.. ja naiselliset naiset on mun juttu..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Saankos udella mistäpäin kirjoittelet?
Minä asustelen kaukana pääkaupunkiseudulta. Itse olen kyllä bi, mutta eksyn aina välillä tännekkin puolella lueskelemaan ja jopa kirjoittelemaankin. Ystäviä kaipaan, todella. Kun löytäisi yhden sydänystävän asiat olisivat kunnossa. Vaikka sijaintini onkin täällä jumalan selän takana, matkustelen paljon joten ystävän kohdalla välimatkakaan ei olisi este.
deittipalstoja..Mihin ne deitit on sitten päättyneet ?
Olen naisellinen, eläinrakas l-nainen ja sinkku. Monesti olen ollut treffeillä ja silti ei ole tärpännyt, yleensä
ne naiset ovat olleet niin eri maailmasta, että ei tosiaankaan vois ajatella yhteistä elämää. Nyt olen ihan tyytyväinen ihan sinkkunakin. Osaan elää ilmankin:)
Monet sanovat, että ei ole tärpännyt vaikka kuinka yrittäisi. Useimmiten se on kuitenkin niin, että moni itse päättää sen orastavan suhteen ja sitten valitellaan kun ei millään löydy. Monesti olen saanut vastauksia deitti-ilmoihin, mutta usein se vastapuoli on lopettanut sen kirjoittelun ja sitten joskus taas törmään samaan naiseen ja valittelee kuinka ei millään löydy naista vaikka kuinka yrittäisi.
Myöskin ne naiset, jotka ilmoittavat, että katellaan tässä nyt ainakin puoli vuotta tai enemmänkin ja sitten EHKÄ aletaan seurustella jos tuntuu siltä. Omasta mielestäni tämä "ehkä" on kyllä aika kohtuutonta. Näitä naisia ainakin kartan.
No mutta vältelkää vain ihmeessä toisianne, kyllä sekin on varmaan aivan oivallinen tapa kohdata se oikea !
Ja miksi te vaaditte heti suhteeltanne sitä "yhteistä elämää" ?
Tollanen, uudelta suhteeltaan kaiken vaativa (ja nähtävästikin kokematon) nainen on mielestäni enemmänkin kuin pelkästään vastenmielinen.
miten joku voi sanoa että kattellaan tässä nyt ainakin puoli vuotta ja sitten ehkä aletaan seurustella jos tuntuu siltä. Kuulostaa liiketoimelta tai järjestetyltä avioliitolta. Kun minun mielestäni ensin rakastutaan ja sitten aletaan seurustella. Jos ei ole mitään ulkopuolisia esteitä (esim. jommankumman selvittämätön nykysuhde tai tosi pitkä välimatka) niin seurustelu alkaa itsestään siten, että tavataan yhä tiiviimmin ja yhä intiimimmin ja kokien, että tässä on minun toinen puoliskoni, tärkein ihmiseni maailmassa.. kaikkeni.. Miten sitä asiaa voi katsoa?
Minä en halua alkaa seurustelemaan vaan haluan että tapahtuu jotain sellaista, mikä vie minut kokonaan mukanaan, järisyttää koko elämääni, vie yöunet ja keskittymiskyvyn ja saa pään tuottamaan yhä uusia mielikuvia joissa henkilö x on mukana. Jos en ole rakastunut niin en seurustele vaan elelen muuten vaan.
Miten nyt kukaan voisi päättää, että ensin tässä rakastutaan ja sitten aletaan seurustella ??? Haloo hei !!!
Eiks ihmiset ensin kiinnostu edes jollain tapaa toisistaan, ei siihen tarvitse heti rakkautta ja liipanlääpän-tunnelmaa !!!
Toi: "Jos en ole rakastunut niin en seurustele vaan elelen muuten vaan" on mitä mahtavampaa löpinää. Nähtävästi päätät rakastua ilman seurustelua. Oma vikasi sitten, jos ei kumppania löydy.
niitä jotka rakastuu heti ja ihQ älyttömästi. sitten ne kirjottelee seinille ja metrolippuihin ja suomipalstalle kuinka ne on niin v*tun rakastuneita ja kärsii siitä. tollasille ihmisille pitäis laittaa otsaan jokin nappi että "hei haloo tarraan kiinni ja oon ihan oikee kusip** jos vain hymyiletkin tänne päin" Mun mielestäni sellaset tarttee vain oman peilin eteensä jonka valheellista heijastumaa ne voi rakastaa oikean elämän puuttuessa kokonaan.
Kirjoitin kai huonosti. Yritin nimenomaan sanoa, että rakastumista ja sen myötä tulevaa seurustelua ei voi päättämällä päättää. Ja kyllä, rakastun ensin ja seurustelen vasta sitten, mutta tämä ei ole päätös vaan tosiasia.
Ihan eri juttu on olla kiinnostunut tai inspiroitunut tms. Mutta ainakaan minun käsitteistössäni kiinnostus ei ole samaa kuin rakastuminen. Kun olen kiinnostunut jostakusta niin en ainakaan itse kutsu tilannetta seurusteluksi. Jos joku muu kokee seurustelevansa ilman rakastumista niin eihän se minulle kuulu. Ja tietenkään en tarkoittanut sitä, että olisi viisasta laittaa heti hynttyyt yhteen ja ottaa yhteinen asuntolaina ja koira ja alkaa odottaa yhteistä vauvaa jne. jne.
Eikä ole mitenkään minun vikani että olen nyt ilman kumppania. Todellakin, kumppanini kuoli. Ei sinkkuna oleminen ole mikään vika eikä kumppani juttu joka ansaitaan vaan pikemminkin ihmeellinen lahja, jonka pitääkseen haluaa nähdä paljonkin vaivaa, mutta vastaavasti saa tuhat kertaa enemmän.
Toivotan sitten tässä itselleni ja kaikille muille rakastumista arvostaville suloista joulua!
Ja että sataisi pumpulilunta ja enkelin untuvia tasapuolisesti kaikkien päälle!
Surullista,että menetit puolisosi.
Näillä palstoilla saa monesti lukea katkeria kirjoituksia.Ihmiset rakastuvat tai ainakin luulevat rakastuvansa aivan liian nopeasti. Itse olen sitä mieltä,että eron jälkeen olisi parempi olla hiljaa ja miettiä asioita,puntaroida eron merkitystä,eikä lähteä heti haukkumaan toista,kun suhteesta ei sitten tullutkaan mitään.
Oikeita ihmisiä tapaa hyvin harvoin,eikä se exä tule takaisin haukkumalla.Jos joku haluaa erota toisesta,siihen on tavallisesti jokin syy.Ero on sitten vain sen syyn seuraus.Ei täydellisen ihmisen luonta halua kukaan lähteä pois.Katse kohti omaa napaa siis,jos se toinen lähti.
saako kysyä:
mikä tekee rakastuneesta kusipään?
rakastuneesta tarraajan?
mitä on oikea elämä?
elämääkö, jossa ei olla rakastuneita ja joka on yhtä suunnitelmallista kuin firman vuosibudjetin laatiminen?
Voitko kuvailla vähän tarkemmin?
Mun ymmärtääkseni rakastuminen tapahtuu aina fantasian tasolla, toisen idealisointina, joka vähitellen toiseen tutustuessa realisoituu.
Olen kerran tapaillut ihmistä, joka jatkuvasti arvioi minua, olisinko hänelle sopiva: tulotaso, ammatti, elintavat, käytöstavat, kodin siisteys, sijainti, pukeutuminen kaikki jotenkin tiirattiin, vähän niinkuin hän olisi ostamassa asuntoa tai autoa. Samaan aikaan kun hän tapaili minua, hän kävi myös aktiivisesti ulkona: löytyisikö vielä jotain paremman hinta-laatu-suhteen omaavaa tapausta. Olin todellakin hyvin rakastunut häneen aluksi, mutta aika pian tajusin, että tunnelataus oli meillä ihan eri tasolla.
Olin tekemisissä "vaimon-ostopäätöstä-rationaalisesti" tekevän henkilön kanssa. Siinä vaiheessa kun onnistuin "toipumaan" äkkirakastumisesta ja pystyin irrottautumaan suhteesta, hän olikin yllättäen "lämmennyt" suhteeseen kanssani. Siis ihan hirveetä pelaamista... että nyt tuo hyvä "tarjous" on menossa sivu suun!
Lähdin tietenkin lätkimään... järjestetty järki-avioliitto ei kiinnosta, kyllä mitenkään. Vaikka suomalainen kulttuuri onkin epä-yhteisöllistä ja perhekeskeistä ja eläminen itsellisenä saattaa olla rankkaakin, kyllä se järkiavioliiton kuitenkin voittaa!
Soile Irmeli, mä ajattelen ihan samoin. Eli en alkaisi seurustella, ellen ole rakastunut tai vähintään ihastunut. Parisuhde ei ole ikinä ollut minulle mikään itseisarvo, joten miksi ihmeessä alkaisin seurustella tyypin kanssa, joka on ihan kiva, mutta ei aiheuta mitään sen suurempia värinöitä sydämessä.
Harvemmin sitä tietty ensitapaamisella rakastuu, vaan useimmiten pitää tapailla ja tutustua enemmän. Mutta sehän on ihan eri asia kuin seurustelu, että haluaa tutustua paremmin kiinnostavalta vaikuttavaan ihmiseen.
Ei exä takaisin haukkumalla tule, ei, mutta ei itsesyytöksiinkään kannata liikaa vajota. Joskus parisuhteet päättyvät eroon myös sen takia, että suhteen osapuolet haluavat tulevaisuudelta liian eri asioita. Esim. minulle ja exälleni kävi niin. Mutta ei se tee meistä kummastakaan toista huonompaa.
Minä myös olen liian yksin, sekä ystävä- että parisuhdemielessä. Tiedän saavani ainakin jonkin tason kavereita kunhan tästä voimaannun ja jaksan tehdä muutakin kuin kököttää kotona, täältä minua ei kukaan tule mihinkään hakemaan.
En halua missään nimessä viedä keneltäkään toivoa, päinvastoin. En ole koskaan kokeillut mitään deittisivustoja koska uskon, että todennäköisyys siihen, että sieltä löytäisi naisen jonka kanssa todella kolahtaa, on aika pieni (???). Kyllähän minä nytkin tapaan joka päivä naisia esim. töissä enkä rakastu tai ihastu kehenkään. Ehkä kysymykseni on se, että onko minussa joku vika? Olen kyllä rakastunut muutaman kerran elämässäni niin, että sen todella on tuntenut, jalat ovat menneet alta...
Mutta pelkäisin kauhesti tilannetta, että tapaisin jonkun naisen joka ehkä olisi ihan ok. mutta jonka kanssa ei syntyisi yhtään mitään extravärähtelyä. Olisiko tilanne vaivaannuttava? Ystäväni kerran järjesti minut jonkinlaisille sokkotreffeille erään tuntemansa naisen kanssa, ystäväni näki meissä oli jotain samuutta. Jos olisin tavannut ko. naisen jossain muualla, vaikka töissä, hän olisi ollut ihan ok. mukava nainen mutta koska tapaamisessamme oli pieni taka-ajatus olin koko ajan paniikissa koska tajusin, että en ikinä milloinkaan voi ihastua tähän naiseen. Oli noloa huomata ajattelevansa toisen ulkonäköä, puhetapaa yms. arvostellen. Jos olisin tavannut hänet neutraalissa tilanteessa olisin kiinnittänut huomiota enemmän toisiin asioihin.
En tarkoita sitä että etsisin ulkoisesti kaunista naista tms., en ole itsekään. Mutta tietyt asiat vain tekevät sen, että kaikki potentiaalinenkin kiinnostus sammuu. Kiroilu, täysin sopimattomat vaatteet, puhe joka kiertyy itsen ympärille.. Nämä nyt ovat esimerkkejä. En etsi täydellistä naista, mitä se sitten lieneekään, mutta ensimmäisillä tapaamisilla kiinnostuksen pitää lisääntyä aikä vähentyä. Olen aivan varma siitä, että myös minä herätän joissakin ihmisissä reaktion eiei-ikinä.
Siksi ihan pikkuisen toivon, että tapaisin luomutilanteessa jonkun jonkan kanssa värähtelyt alkaisivat puolin ja toisin. Kerran olen tutustunut virtuaalisesti naiseen, joka osoittautui kiinnostavaksi ja jonka kanssa keskustelut tiivistyivät.. Heräsimme yölläkin katsomaan oliko toinen kirjoittanut ko. palstalle. Kun sitten tapasimme elävässä elämässä niin menoahan se oli. Mutta se keskustelupalsta ei ollut treffipalsta ja molemminpuolinen kiinnostus rakentui muun kuin kiinnostuksen itsensä ympärille.
"Heräsimme yölläkin katsomaan oliko toinen kirjoittanut ko. palstalle."
... ei voi kun todeta, ettei elämää taida olla ilman nettiä.
tyypillistä mun tuuria :D
Mun kirjoitukseen vastannut sai keskustelua aikaan ei varsinaisesti mun oma juttu.
pari ekaa oli ihan mullekin... öö viimeisistä sokkotreffeistä on pitkä aika..
muistan, että itse olen torjunut muutaman ihan ulkoisen poikamaisuuden vuoksi ( miks pitää valehdella)
ja muutama meni siksi mönkään kun nainen halusi heti sänkyyn ja eräs jopa ehdotti, että poltetaan pilveä niin mä"kin" innostun :D
Oon stadista.