4kk & virikkeet?

Mulla on hieman alle 4 kk vauva. Meillä on tietty rutiini ja jutut mitä tehdään. Aamulla vauva ilmoittaa heräämishaluistaan viuhtomalla käsiä ja potkimalla peittoa pois. Tutin laitto suuhun ei auta ja herättävä on. Kello on silloin n. 10. Sitten kysyn miten vauvan yö on mennyt jne. eli juttelen vauvalle ja se vastaa hymyllä. Laitan tutin suuhun ja sitten otan esiin makuuhuonelelun eli sellanen pupuhelisti millä siellä leikitään. Pupu viihdyttää hetken vauvaa kun käväisen laittamassa itselleni kahvit tulemaan ja voitelen parit voileivät. Sitten menen takaisin vauvan luo juomaan kahvit ja juttelen siinä samalla sen kanssa. Sitten on aamupesun aika eli pestään yöpissat pois ja pyyhitään naamaa jne. samalla hassutellen. Ja sitten mennään yläkertaan ja siellä laitan vauvan yleensä leikkimatolle selälleen ja se alkaa leikkiä ilmasta roikkuvilla leluilla. Katson itse samalla tv:tä. Välillä pistän soivan lelun soimaan ja välillä käännän masulleen (tärkeää pitää vauvaa masulla jotta tottuu! alkuun voi tuke käsistä jne.). Sitten harjoitellaan kääntymistä ja kokeillaan vauvajumppaa. Saatan joskus laittaa lastenmusiikkia soimaan ja laulaa mukana: tästä vauva oikein villiintyy. Pian onkin sitten syömisen aika ja vauva väsyy... Jossain välissä lähdetään täydellä masulla vaunulenkille ja siinä vauva nukkuu tunnin ja jää vielä vaunuihin nukkumaan toiseksi tunniksi minkä aikana ehtii tehdä kotihommia tai olla koneella. Iltapäivällä iskä tulee kotiin ja se on yksi ohjelmanumero. Iskä viihdyttää vauvaa kun teen ruokaa ja käyn suihkussa. Niin se päivä menee... esim. nyt vauva nukkuu sohvalla pikku-unia, jonka jälkeen se on sylissäni ja katsellaan telkkaa. Sitten otetaan iltavellit ja nukutaan yöunet. Aika yksinkertaisia juttujahan vauvan kanssa tehdään. Monesti saatan heijata sitä sylissä ja lauleskella ja silti katsoa itse telkkaa. Siihen se monesti nukahtaakin. Pidän itseäni "laiskana" äitinä, mutta en usko että lapsesta mitään kummajaista kasvaa silti... Tärkeää on vuorovaikutus. Kysy neuvolasta apua jos et ymmärrä mitä vauva milloinkin tahtoo. Monista oppaista olen lukenut että vaikuttaa kehitykseen jos ei vanhempi tajua mitä vauva tahtoo. Mä tiedän esim. että on väsy kun päätä silittämällä tai heijaamalla sulkee silmiä tai itku on sellaista korkeampaa. Ja nälästä tiedän kelloa katsomalla ja siitä että tarttuu tuttiin kovasti kiinni. Kipuitkuihin ei auta juuri mikään muu kuin olkapäällä kantaminen (esim. rokotuksen jälkeen on tällainen).

Hei. Meillä on 3,5kk poika joka kaipaa kovasti virikkeitä. Oppi kääntymään mahalleen 3kk iässä ja sen jälkeen on ollut kova tahto liikkeelle eikä oikein viihdy paikallaan. Selälleen kun laittaa niin yleensä kääntyy heti mahalleen jossa viihtyy hetken. Sitten meneekin hermo kun ei enää pääsekään liikkeelle/eteenpäin. Sitterissä istuessa pitää olla aina jotain käsissä, muuten ei jaksa olla paikallaan. Sylissä viihtyy jos itse seison tai kävelen ympäriinsä. Jos istun niin punkee myös istumaan selkä suorana ja sitä on tehnyt varmaan 2kk iästä asti. Leikkimatolla on viihtynyt aina mutta siinäkin nykyään kääntyy mahalleen ja jää ihmettelemään.
Lelut kiinnostaa paljon ja kaikki viedään tietysti suuhun. Sen jälkeen kun oppi tarttumaan ovat lelut kiinnostaneet. Meillä kyllä vauva juttelee paljon, alotti höpinät 1kk iässä. Naureskelee myös paljon ja hymyilee. Tähän asti on ollut tyytyväinen kun on seuraillut ihan tavallista arkea, mutta nykyään pitäisi koko ajan olla virikkeitä. Ei meinaa viihtyä paikallaan ilman tekemistä kun ihan lyhyitä aikoja.

Oletko jutellut virikkeistä neuvolassa? Siis eihän vauvalla koko ajan tarvitse olla jotain virikkeitä, mutta kyllä kai 4kk ikäisen pitäisi jo olla kiinnostunut ainakin värikkäistä leluista ja yrittää niihin tarttua. Uskon kyllä että jos hymyilee ja vastaa hymyyn niin kyllä se jokeltelukin sieltä kohta alkaa. Kannattaa vaan jutella vauvalle ja hymyillä. En itse kauheasti tee mitään erikoista vauvan kanssa vaan pidän sitä mukana omissa tekemisissäni. Annan lelua tms. käteen jotta vauvalla olisi myös jotakin kiinnostavaa katseltavaa. Ja juttelen paljon vauvalle. Kyllä tietysti joka päivä on hetkiä jolloin keskityn vaan vauvaan, naureskellaan, kanniskellaan ja "leikitään".
Jos haluat oikein jotakin ohjattua tekemistä niin onhan noita vauvamuskareita, vauvauintia ja äiti-vauva jumpaa. Sieltä saa varmasti myös ideoita arkeen; loruja ym. virikkeitä.

Jokainen vauva tietysti on omanlaisensa, joten älä yhtään vertaile omaa vauvaasi muiden vauvoihin. Ota neuvolassa puheeksi vauvan liikkuminen jos se sinua huolestuttaa. Mutta tiedän monia puolivuotiaitakin, jotka tyytyvät pötköttelemään selällään. Sitten kun vauhtiin lähtevät niin sitä piisaakin. Ehkä teidän vauva on semmoinen tutkailijaluonne :)

Meidän arki on sellaista, että tyttö viihtyy aika hyvin yksinkin lattialla, etenkin herättyään. 4kk iässä oppi kääntymäään mahalleen ja yhä pitenevämpiä aikoja jaksaa tutkia leluja. Ympärikääntymistä on harjoiteltu ja sujuu jo välillä. Kun yksinolo ei enää kiinnosta, hän ilmaisee asian ja sitten koitan olla seurana, leikitellä ja höpötellä. Välillä haluaa syliin ja kävellään ympäri taloa höpötellen. Hankalimpia on väsyhetket, kun toinen ei meinaisi malttaa nukkumaan. Silloin kävellään ja paljon. Illalla meillä on yleensä sellainen hellittelyhetki, että kutitellaan ja naureskellaan, tästä tyttö nauttii kovasti. Yön nukkuu omassa sängyssä, mutta aamuyön syötöllä otan viereen. Tuntuu, että tyttö tykkää tästäkin kovasti, koska herää paljon iloisempana vierestä :)

Yhteinen harrastus on vauvajumppa sunnuntaisin ja se on kyllä tosi kiva juttu. Lähinnä tärkeintä siinä on ne muut äidit ja lapset. Saa vertaistukea ja näkee muidenkin lasten kasvua ja kehitystä. Näin ymmärtää, että tuo oma pirpana on ihan normaali kaveri!

Lapset kehittyy niin omaan tahtiinsa, ei kannata huolestua jos tuon ikäinen ei vielä paljon jokeltele.
Meidän poika 5kk on kans suht hiljainen, jonkun verran jokeltaa ja 1-2x päivässä nauraa kunnolla kun häntä kutittaa tai hyppyyttää. Hän myös "kurnuttaa" kurkkuäänellä kun haluaa huomiota tai juttelua esim. kun katson telkkaria enkä häntä...!

Kyllä väsymyksen yleensä erottaa. Kun laittaa tutin suuhun niin vauva kääntää pään sivulle tai alkaa hieroa silmiään. Meillä tutti ei kelpaa muulloin kuin väsyneenä, eli se on hyvä väsymys-indikaattori!

Poika tykkää hulluna että hänelle lauletaan. Vaikken ole tosiaan mikkää hyvä laulaja, niin olen itsekin innostunut opettelemaan lastenlauluja, joku cd:nkin vois hankkia. Suosikkeja on Pieni nokipoika ja Magdaleena... Monesti laitan hänet sitteriin keittiöön, kun haluan tehdä jotain, ja lelun käteen. siinä touhutessa voin samalla jutellä hänelle ja laulella, jos hän alkaa pitkästyä.

Kehitystasoon sopivat lelut on hyviä virikkeitä. Fisher&Price:lta löytyy meidän suosikit. Sellainen mistä saa hyvin otteen ja mitä voi jyrsiä ja mikä helisee. Peili-lelut on kans pop.

Kirjoja ollaan alettu "lukea" myös alle 4 kk iässä. Tykkäämme lorukirjoista, missä on selkeitä kuvia.

Mahallaan ei vauva jaksa välttämättä olla pitkään, mutta meillä on auttanut kun menen itse juttelemaan hänelle tai laitan jonkun lelun siihen eteen. Vauvaa on myös hyvä kannella masu-asennossa, siinäkin niska vahvistuu. Joskus jopa annan kattoa telkkua että jaksaa olla pidempään mahallaan, sohvalla siis.

Seurakunnan vauvakerho on yksi sosiaalinen tapahtuma, jota odotan aina kovasti. Siellä saa keskutella mammojen kanssa, leikimme laululeikkejä vauvojen kanssa ja muuta kivaa... riippuu tietenkin kuulutko kirkkoon, mutta suosittelen!