minulla todettiin viime kesänä sydämessäni wolf-parkinsson-white syndrooma. Eli sydämessäni on väärin johtava oikorata.
Jo vuosia aiemmin ihmettelin ajoittaisia rytmihäiriöitä, sydämen muljahtelua tai nopeaa pulssia. kouluterveyden hoitajaakin kävin jututtamassa mutta kuulemma stressiä tms joten sydänfilmiäkään ei sitten tullut otettua.
Viime kesäkuussa sitten sydämeni oirehti todella vakavasti ja jouduin sairaalaan ja diagnoosi oli selvä.
wpw-syndrooma hoidetaan usein ablaatiolla eli suuria verisuonia pitkin mennään katetreilla sydämeen ja 'poltetaan' paha oikorata poikki. Melko rutiinihoitoa mutta itselläni niin vaikeassa paiakssa tämä oikorata että nyt odotan jo neljättä kutsua ablaatioon. odotellessa syön beta-salpaajia ja muuten pystyn viettämään aivan normaalia elämää.
Jos foorumilla käy muita wpw-syndroomaa sairastavia tai sairastaneita niin vastatkaa toki tai laittakaa vaikka sähköpostia. Ja muutkin sydämen oikuttelusta kärsivät.
Kassu
Sydänfilmi kannattaa aina :)
wpw-syndrooma
47
34798
Vastaukset
- Minna
Mulla on ollut pienestä asti tälläsiä sydämentykytyskohtauksia jolloin alkaa huippaamaan ja jotenkin tuntuu, että paikat menee veltoiksi ja ahdistaa. Yleensä tämä kohtaus tulee väsymyksen tai fyysisen rasituksen yhteydessä. Kohtaus kestää yl. parista minuutista tuntiin, ja olen huomannut, että jos hengitän mahdollisimman rauhallisesti ja syvään, niin kohtaus useimmiten häviää ja silloin yleensä tulee sellainen tunne, että sydän pysähtyy ja hetken aikaa paikat on aivan rentoina..
On myös kausia jolloin kohtauksia ei tule lainkaan ja sitten taas yhtäkkiä esim. lähiaikoina on tullut 1-2x viikossa. Kohtauksen voi laukaista ihan pieni juttu, vaikkapa haukotus tai niistäminen..
Ajattelin että voisiko tämä mahdollisesti olla sama tauti kuin sinulla. EKG:ssä olen kerran käynyt (en kylläkään tämän vaivan takia), mutta siellä ei näkynyt mitään.
Millaisia oireita sinulla oli kun jouduit sairaalaan vaivan takia? Voiko tauti olla vakava?- Kassu
niin.. no heti alkuun että sinulla ei EKG:ssä näkynyt mitään. minulla se ekg:ssä näkyi selvästi. en sitä tiedä voiko tämä 'tauti' olla niin piilevä.
Ja wpw voi todella olla vakava mutta erittäin harvinaista. itselläni on se harvinainen versio mutta hengissä tässä nyt kuitenkin ja edelleen odotan neljättä hoitokertaa kuopioon.
oireet oli mulla sydämen mujahtelu ja epäsäännöllisen tuntuinen nopea syke. kahdesti oireet oli niin pahat että minua hiotti ja sydän takoi vähän tyyliin miten sattui. kuitenkin nopeasti. Muljahteluahan on loppujen lopuksi melkein kaikilla eikä se välttämättä tarkoita mitään. ja kai sitä nopeaa sykettäkin on terveilläkin.
aina oireeni kuitenkin menivät itsestään ohi. saattoi kestää tunnin. minuutteja. vaan sit viimekesänä ei oireet kaikonneet ennenkuin menetin tajuntani ja heräsin vasta päivien päästä sairaalassa. ja näin vakava wpw siis on todella harvinainen.
Oireet eivät mitenkään liittyneet rasitukseen vaan tuntuivat pikemmminkin tulevan milloin tahansa ja niihin pahimpiin heräsin unesta.
Hoitoa tehdään melkein rutiinina ja vaikkei ehkä kaikkein mukavimpia kokemuksia ole niin ei mistään isosta jutusta ole kyse. ei siis leikkaus.
Kerroit tunteesta jossa sydän ikäänkuin pysähtyisi ja hetken aikaa paikat ovat aivan rentoina. minulle on tämän vuoden puolella kahdesti tullut oireita (lääkkeistä huolimatta) eli pulssi on levosta huolimatta 130-150.. ja olen sitten hommannut itseni ensiapuun ja siellä pulssi on 'käännetty' takaisin normaaliksi suoneen pistettävällä lääkkeellä. ja juuri silloin kun pulssi rauhoittuu minulle on tullut tuo sama tunne.. että hetken sydän olisi seis ja sen jälkeen se mukava rento olo.
jotain yhtäläisyyksiä siis mutta niinhän niitä on ollut muihinkin palstan kirjoituksiin.
ja sinulta siis on otettu EKG eikä siinä mitään ole näkynyt niin paha minun ainakaan veikata suuntaan tai toiseen. pointti kuitenkin on että vakava wpw on tosi tosi harvinaista.. ja ehkä ne syyt sydämen outoon käyttäymiseen ovat usein kuitenkin paljon arkisempia kuin minulla. Mutta kai lääkärin kanssa kuitenkin voisi keskustella eri vaihtoehdoista tai jotain..
[email protected] - Minna
Kassu kirjoitti:
niin.. no heti alkuun että sinulla ei EKG:ssä näkynyt mitään. minulla se ekg:ssä näkyi selvästi. en sitä tiedä voiko tämä 'tauti' olla niin piilevä.
Ja wpw voi todella olla vakava mutta erittäin harvinaista. itselläni on se harvinainen versio mutta hengissä tässä nyt kuitenkin ja edelleen odotan neljättä hoitokertaa kuopioon.
oireet oli mulla sydämen mujahtelu ja epäsäännöllisen tuntuinen nopea syke. kahdesti oireet oli niin pahat että minua hiotti ja sydän takoi vähän tyyliin miten sattui. kuitenkin nopeasti. Muljahteluahan on loppujen lopuksi melkein kaikilla eikä se välttämättä tarkoita mitään. ja kai sitä nopeaa sykettäkin on terveilläkin.
aina oireeni kuitenkin menivät itsestään ohi. saattoi kestää tunnin. minuutteja. vaan sit viimekesänä ei oireet kaikonneet ennenkuin menetin tajuntani ja heräsin vasta päivien päästä sairaalassa. ja näin vakava wpw siis on todella harvinainen.
Oireet eivät mitenkään liittyneet rasitukseen vaan tuntuivat pikemmminkin tulevan milloin tahansa ja niihin pahimpiin heräsin unesta.
Hoitoa tehdään melkein rutiinina ja vaikkei ehkä kaikkein mukavimpia kokemuksia ole niin ei mistään isosta jutusta ole kyse. ei siis leikkaus.
Kerroit tunteesta jossa sydän ikäänkuin pysähtyisi ja hetken aikaa paikat ovat aivan rentoina. minulle on tämän vuoden puolella kahdesti tullut oireita (lääkkeistä huolimatta) eli pulssi on levosta huolimatta 130-150.. ja olen sitten hommannut itseni ensiapuun ja siellä pulssi on 'käännetty' takaisin normaaliksi suoneen pistettävällä lääkkeellä. ja juuri silloin kun pulssi rauhoittuu minulle on tullut tuo sama tunne.. että hetken sydän olisi seis ja sen jälkeen se mukava rento olo.
jotain yhtäläisyyksiä siis mutta niinhän niitä on ollut muihinkin palstan kirjoituksiin.
ja sinulta siis on otettu EKG eikä siinä mitään ole näkynyt niin paha minun ainakaan veikata suuntaan tai toiseen. pointti kuitenkin on että vakava wpw on tosi tosi harvinaista.. ja ehkä ne syyt sydämen outoon käyttäymiseen ovat usein kuitenkin paljon arkisempia kuin minulla. Mutta kai lääkärin kanssa kuitenkin voisi keskustella eri vaihtoehdoista tai jotain..
[email protected]vastauksesta! Helpotti kovasti tietää, että tauti on niinkin harvinainen, eli on epätodennäköistä, että sitä minulla olisi..
Ja jos enemmän alkaa vaivaamaan, niin paras aina tietenkin kääntyä lääkärin puoleen (vaikkei noista arvauskeskuksista niin tiedäkkään..). Mutta kiitos vastauksestasi ja vaivannäöstäsi. Ja jaksamisia 'tautisi' kanssa =) - kassu
Minna kirjoitti:
vastauksesta! Helpotti kovasti tietää, että tauti on niinkin harvinainen, eli on epätodennäköistä, että sitä minulla olisi..
Ja jos enemmän alkaa vaivaamaan, niin paras aina tietenkin kääntyä lääkärin puoleen (vaikkei noista arvauskeskuksista niin tiedäkkään..). Mutta kiitos vastauksestasi ja vaivannäöstäsi. Ja jaksamisia 'tautisi' kanssa =)lisätietoa aiheesta WPW englanniksi sivulla:
http://www.c-r-y.org.uk/wpw.htm
sivun mukaan 3:lla ihmisellä kahdesta tuhannesta on wpw ja vain murto-osalla heistä se on vakava. Lievempiäkin kyllä hoidetaan sillä kiusallisiahan sydämen epämääräiset tykytykset yms kuitenkin ovat.
eikä kestä kiittää :) ja hyvää vointia itsellesikin! - wpw-syndrooma
kassu kirjoitti:
lisätietoa aiheesta WPW englanniksi sivulla:
http://www.c-r-y.org.uk/wpw.htm
sivun mukaan 3:lla ihmisellä kahdesta tuhannesta on wpw ja vain murto-osalla heistä se on vakava. Lievempiäkin kyllä hoidetaan sillä kiusallisiahan sydämen epämääräiset tykytykset yms kuitenkin ovat.
eikä kestä kiittää :) ja hyvää vointia itsellesikin!Mullakin on todettu wpw-syndrooma. Oireili nuorempana..väsymys aiheutti eniten. Varalle oli beetasalpaajaa, mutta käytin harvoin. Lääkäri kehotti juomaan lasillisen kylmää vettä aina kun nopea tikutus tulee.. Ei olla leikattu ja tikutusta ei ole ollut nyt moneen vuoteen. Stressi pahensi, joten muutin elämäntyylin "levolliseksi"..;)
Nopein tikutus on ollu 270..olin tajuissani koko ajan..pohjalla hyvä peruskunto. - kassu
wpw-syndrooma kirjoitti:
Mullakin on todettu wpw-syndrooma. Oireili nuorempana..väsymys aiheutti eniten. Varalle oli beetasalpaajaa, mutta käytin harvoin. Lääkäri kehotti juomaan lasillisen kylmää vettä aina kun nopea tikutus tulee.. Ei olla leikattu ja tikutusta ei ole ollut nyt moneen vuoteen. Stressi pahensi, joten muutin elämäntyylin "levolliseksi"..;)
Nopein tikutus on ollu 270..olin tajuissani koko ajan..pohjalla hyvä peruskunto.on aikamoista tikutusta ollut. kaikkee se sydän kestääkin. varmasti aika epämiellyttävä tunne kun hitaampikin nakutus on aika ilkeetä.
Minulla kai se oikoradan sijainti teki wpw:stäni niin vakavan ja vaikkei ihan 200 kai syke koskaan ollutkaan niin henki oli mennä silti. Siksi nykyisin tulee säikähdettyä lievempiäkin oireita ja onneks niitä ei nyt pariin kuukauteen ole ollutkaan. edelleen odottelen että pääsis kuopioon ja mahdollisesti sais kokonaan ton hoidettua pois. - panic
kassu kirjoitti:
on aikamoista tikutusta ollut. kaikkee se sydän kestääkin. varmasti aika epämiellyttävä tunne kun hitaampikin nakutus on aika ilkeetä.
Minulla kai se oikoradan sijainti teki wpw:stäni niin vakavan ja vaikkei ihan 200 kai syke koskaan ollutkaan niin henki oli mennä silti. Siksi nykyisin tulee säikähdettyä lievempiäkin oireita ja onneks niitä ei nyt pariin kuukauteen ole ollutkaan. edelleen odottelen että pääsis kuopioon ja mahdollisesti sais kokonaan ton hoidettua pois.Varsin vastaavanlaisista oireista kun täällä ylempänä on kerrottu, olen myös niistä siis kärsinyt enempi vähempi vuosien ajan. Ja nyt ½vuoden ajan rytmihäiriöt, muljahdukset ja pulssin kiivas tahti pisti menemään tarkempiin tutkimuksiin. Sain juuri vastaukset ja diagnoosit, eli myös WPW-syndrooma epäily sydänfilmien ja muiden oireiden perusteella. EKG löydöksenä myös ajoittaisia delta-aaltoja..mitä lie?
Oireet pahimmillaan ovat tosi "häijyn" tuntuisia, kovaa tykytystä ja epärytmisyyttä ja muljahduksen tunteita..Eikä syynä ole rasitus, voipi tulla lähes koska vaan.
Eli tarkempi tutkimus varmaan paikallaan ja sainkin Meikkuun lähetteen EFT-tutkimukseen...mutta. Ongelmana on kun inhoan ja suorastaan kammoan tutkimustilanteita. Ja tässä elektrofysiologisessa tutkimuksessahan ollaan hereillä ja kesto on mahdollisesti 4-6 tuntia..?
Olisiko jollakin kertoa minkälainen se tutkimustilanne käytännössä on ja miten ihmeessä sen kestää?!!
Siis lievää paniikkihäiriötä poden jo hammaslääkärin tuolissa..niin tuo jo tuntuu mahdottomuudelta..Mutta tutkittavahan tuo sydän olisi.
Kiitollinen "jo ennalta paniikissaoleva" olisi kaikista vinkeistä:)!! - Kassu
panic kirjoitti:
Varsin vastaavanlaisista oireista kun täällä ylempänä on kerrottu, olen myös niistä siis kärsinyt enempi vähempi vuosien ajan. Ja nyt ½vuoden ajan rytmihäiriöt, muljahdukset ja pulssin kiivas tahti pisti menemään tarkempiin tutkimuksiin. Sain juuri vastaukset ja diagnoosit, eli myös WPW-syndrooma epäily sydänfilmien ja muiden oireiden perusteella. EKG löydöksenä myös ajoittaisia delta-aaltoja..mitä lie?
Oireet pahimmillaan ovat tosi "häijyn" tuntuisia, kovaa tykytystä ja epärytmisyyttä ja muljahduksen tunteita..Eikä syynä ole rasitus, voipi tulla lähes koska vaan.
Eli tarkempi tutkimus varmaan paikallaan ja sainkin Meikkuun lähetteen EFT-tutkimukseen...mutta. Ongelmana on kun inhoan ja suorastaan kammoan tutkimustilanteita. Ja tässä elektrofysiologisessa tutkimuksessahan ollaan hereillä ja kesto on mahdollisesti 4-6 tuntia..?
Olisiko jollakin kertoa minkälainen se tutkimustilanne käytännössä on ja miten ihmeessä sen kestää?!!
Siis lievää paniikkihäiriötä poden jo hammaslääkärin tuolissa..niin tuo jo tuntuu mahdottomuudelta..Mutta tutkittavahan tuo sydän olisi.
Kiitollinen "jo ennalta paniikissaoleva" olisi kaikista vinkeistä:)!!Sen tutkimuksen kuvaaminen tässä saa sut varmasti vaan pelkäämään enempi vaikkei se loppujenlopuksi nii kamalaa ole.
Siinä ollaan hereillä. vain nivunen puudutetaan johon sitten tehdään pieni reikä jota pitkin päästään sydämeen.
Selällään suurinpiirtein liikkumatta kokoajan ja kyllä.. 4-6 tuntiin saa varautua. voi kestää vähemmänkin mutta parempi olla hieman pessimistinen tai minuutit alkaa tuntua pitkiltä. ja voi myös kestää pidempäänkin.. toi 4-6 on kai keskiverto.
tutkimuksen aikana sydämeen tulee tykytys tunteita mutta varsinaista kipua ei oikeastaan puudutuksen jälkeen pitäis olla.
Tipan kautta on myös mahis ottaa rentouttavaa lääkettä joka todella helpottaa oloa.
Mikäli ne delta aallot ja tykytykset aiheuttava oikorata löytyy niin samassa operaatiossa se on mahdollista katkaista 'polttamalla'. sekään ei mitään erityistä kipua aiheuta joskin saattaa tuntua kuitenkin.
Tutkimuksen jälkeen seuraa vielä pari tuntia sängyssä selällään ja alavartaloa ei saa/voi liikuttaa.. itselleni tässä vaiheessa alkoi selässä tuntua jo melkoisen pahalta mutta siihenkin sai särkylääkettä.
yksi tärkee yksityiskohta johon voi varautua on virtsaaminen.. sillä itse en todellakaan osannut selältäni sitä pulloon tehdä ja 6-8 tuntia on melkoisen pitkä aika pidätellä kun olet kokoajan tipassa.
Kun sitten saa luvan kääntyä sängyssä on helpotus melkoinen ja kaikki pahin onkin takana. ja muutaman tunnin päästä pääsee jo varovasti jalkeille. ja seuraavana päivänä kotiin.
kolmen kerran kokemuksella voin sanoa että jos ei ole ongelmaa virtsaamisen kanssa niin tukimus on melkoisen rento ja kivuton. ja parhaassa tapauksessa yhdellä hoitokerralla pääset eroon tykytyksistä.
Onnea ja reipasta mieltä!
[email protected] - panic
panic kirjoitti:
Varsin vastaavanlaisista oireista kun täällä ylempänä on kerrottu, olen myös niistä siis kärsinyt enempi vähempi vuosien ajan. Ja nyt ½vuoden ajan rytmihäiriöt, muljahdukset ja pulssin kiivas tahti pisti menemään tarkempiin tutkimuksiin. Sain juuri vastaukset ja diagnoosit, eli myös WPW-syndrooma epäily sydänfilmien ja muiden oireiden perusteella. EKG löydöksenä myös ajoittaisia delta-aaltoja..mitä lie?
Oireet pahimmillaan ovat tosi "häijyn" tuntuisia, kovaa tykytystä ja epärytmisyyttä ja muljahduksen tunteita..Eikä syynä ole rasitus, voipi tulla lähes koska vaan.
Eli tarkempi tutkimus varmaan paikallaan ja sainkin Meikkuun lähetteen EFT-tutkimukseen...mutta. Ongelmana on kun inhoan ja suorastaan kammoan tutkimustilanteita. Ja tässä elektrofysiologisessa tutkimuksessahan ollaan hereillä ja kesto on mahdollisesti 4-6 tuntia..?
Olisiko jollakin kertoa minkälainen se tutkimustilanne käytännössä on ja miten ihmeessä sen kestää?!!
Siis lievää paniikkihäiriötä poden jo hammaslääkärin tuolissa..niin tuo jo tuntuu mahdottomuudelta..Mutta tutkittavahan tuo sydän olisi.
Kiitollinen "jo ennalta paniikissaoleva" olisi kaikista vinkeistä:)!!Nojuu, tieto lisää tuskaa..ei vaan, kiitos kun kerroit tarkemmin. Parempi se on suurinpiirtein tietää mihin valmistautua. Tuo liikkumattomuus tuossa kyllä ahdistaa, selkä ei ole niitä kestävämpiä, eli särkyjä varmasti siis tiedossa.
Luulisi että toimenpiteen ajaksi voisi katetroida virsaamisen helpottamiseksi..aika pitkä aika pidätellä.
Eiköhän ne lääkärit siellä ole kohdanneet muitakin "pelkopotilaita" ja tropit tietysti auttavat oloa.
Jaksamista myös itsellesi tykytysten kanssa ja toimenpidettä odottelemaan! - kassu
panic kirjoitti:
Nojuu, tieto lisää tuskaa..ei vaan, kiitos kun kerroit tarkemmin. Parempi se on suurinpiirtein tietää mihin valmistautua. Tuo liikkumattomuus tuossa kyllä ahdistaa, selkä ei ole niitä kestävämpiä, eli särkyjä varmasti siis tiedossa.
Luulisi että toimenpiteen ajaksi voisi katetroida virsaamisen helpottamiseksi..aika pitkä aika pidätellä.
Eiköhän ne lääkärit siellä ole kohdanneet muitakin "pelkopotilaita" ja tropit tietysti auttavat oloa.
Jaksamista myös itsellesi tykytysten kanssa ja toimenpidettä odottelemaan!Juu.. no sen virtsakatetrin minäkin suosiolla otan.. en vaan halunnut pelotella sillä sehän voi kuulostaa aika kamalalta.. vaan siihen pidättelyyn verrattuna pientä :)
Ei kestä kiittää. kiva kuulla muidenkin samaan sairastuneiden kommentteja. - Hanne
kassu kirjoitti:
Juu.. no sen virtsakatetrin minäkin suosiolla otan.. en vaan halunnut pelotella sillä sehän voi kuulostaa aika kamalalta.. vaan siihen pidättelyyn verrattuna pientä :)
Ei kestä kiittää. kiva kuulla muidenkin samaan sairastuneiden kommentteja.Onnea teille tutkimuksiin. Itelleni niitä ei tehdä kuten tuossa aiemmin kirjottelin. Täytyisi tulla päivittäin tykytyksiä...Eihän noita nyt tule, mut pelkään että sitten "vielä" vanhempana ilmaantuvat uudelleen. On mulla lisälyöntejä silloin tällöin, muttta olen oppinut kuuntelemaan niitä. Mulle lääkäri sanoi että oikorata olisi suoraan periytyvä...? Mitenhän lie..ei aina tiedä ketä lääkäriä uskoisi. Mietin aina miksi ei tätä minun oikorataa hoideta "pois", mutta vastaus on aina sama...pitäisi tulla useimmin tykytyksiä! Eihän tässä muuten, mutta kyllä se kalvaa aina mielessä...=))Eikun etiäpäin =>>
- Minttu
Hanne kirjoitti:
Onnea teille tutkimuksiin. Itelleni niitä ei tehdä kuten tuossa aiemmin kirjottelin. Täytyisi tulla päivittäin tykytyksiä...Eihän noita nyt tule, mut pelkään että sitten "vielä" vanhempana ilmaantuvat uudelleen. On mulla lisälyöntejä silloin tällöin, muttta olen oppinut kuuntelemaan niitä. Mulle lääkäri sanoi että oikorata olisi suoraan periytyvä...? Mitenhän lie..ei aina tiedä ketä lääkäriä uskoisi. Mietin aina miksi ei tätä minun oikorataa hoideta "pois", mutta vastaus on aina sama...pitäisi tulla useimmin tykytyksiä! Eihän tässä muuten, mutta kyllä se kalvaa aina mielessä...=))Eikun etiäpäin =>>
mulla on operoitu wpw-syndrooma 11 v. sitten, olin silloin 24 v. Tykytyskohtauksia oli silloin melko usein, ei kuitenkaan läheskään joka päivä. Tykytys tuli usein silloin kun kumarruin, esim. laittamaan kenkää jalkaan, ja muutenkin se tuli pikemminkin levossa, ei rasituksessa. Hoito onnistui ekalla kerralla,ja suoraan sanottuna en muista siitä paljoakaan enää.Siis se oli, ainakin mulle, tosi helppo toimenpide, eli älkää turhaan pelätkö tutkimuksia tai katetriablaatiota. Mulla ei ole tullut sen toimenpiteen jälkeen mitään kohtauksia, eli elämänlaatu parani todellakin!!! Tsemppiä kaikille "kohtalotovereille"!!!
- Tuija
Minttu kirjoitti:
mulla on operoitu wpw-syndrooma 11 v. sitten, olin silloin 24 v. Tykytyskohtauksia oli silloin melko usein, ei kuitenkaan läheskään joka päivä. Tykytys tuli usein silloin kun kumarruin, esim. laittamaan kenkää jalkaan, ja muutenkin se tuli pikemminkin levossa, ei rasituksessa. Hoito onnistui ekalla kerralla,ja suoraan sanottuna en muista siitä paljoakaan enää.Siis se oli, ainakin mulle, tosi helppo toimenpide, eli älkää turhaan pelätkö tutkimuksia tai katetriablaatiota. Mulla ei ole tullut sen toimenpiteen jälkeen mitään kohtauksia, eli elämänlaatu parani todellakin!!! Tsemppiä kaikille "kohtalotovereille"!!!
Tähän sairauteen voi myös kuolla kuten minun 23-vuotiaalle pojalleni on nyt käynyt. Hänet jätettiin hoitamatta, kun ei ilmeisesti ollut tarpeeksi usein noita tykyttelyjä. Nyt kuitenkin kuolintodistuksessa kuolinsyy on WPW. Vaatikaa siis hyvät ihmiset hoitoa!!! Kaikki lääkäritkään eivät näytä tietävän aiheesta tarpeeksi. Haluaisin myös tietoa siitä millaisia oireita teillä on ollut ko. sairauteen liittyen. Vastatkaa vaikka sähköpostiini [email protected] Kiitos jo etukäteen.
- wpw-patient
Minna kirjoitti:
vastauksesta! Helpotti kovasti tietää, että tauti on niinkin harvinainen, eli on epätodennäköistä, että sitä minulla olisi..
Ja jos enemmän alkaa vaivaamaan, niin paras aina tietenkin kääntyä lääkärin puoleen (vaikkei noista arvauskeskuksista niin tiedäkkään..). Mutta kiitos vastauksestasi ja vaivannäöstäsi. Ja jaksamisia 'tautisi' kanssa =)Ei wpw-ole harvinaista, vaan sen muoto, joka mm. maratoonareilla on johtanut äkkikuolemiin. Erittäin monella on tälläinen sydän, mutta oireita heille ei välttämättä tule koko elämänsä aikana. Kannataa katsoa lisää tietoa kirjoista: Kardiologia, EKG tai Urheilulääketiede (Duodecim)
- opeukkeli
kassu kirjoitti:
Juu.. no sen virtsakatetrin minäkin suosiolla otan.. en vaan halunnut pelotella sillä sehän voi kuulostaa aika kamalalta.. vaan siihen pidättelyyn verrattuna pientä :)
Ei kestä kiittää. kiva kuulla muidenkin samaan sairastuneiden kommentteja.Mulle tehtiin eka elektrofysiologinen tutkimus ja laserpolttoyritys Kuopion Cordiassa 2000 v keväällä ja sit neljän viikon päästä onnistuneesti uudelleen. 5 vuotta oli oireetonta aikaa, kunnes tänä keväänä käväsin taas Cordiassa samoissa tutkimuksissa, polttaa ei tarvinnut edellinen "oikoradan poltto oli pitävä".
Minusta ikävintä operaatiossa on se "haulipussien hautominen pistoskohdassa nivusissa" operaation jälkeen ! Hiukan se sattui (siteet liian kireällä?) ja selkä puutui paikallaanolosta. Se varsinainen tutkimus meni ja operaatiohan menee avustavan leikkausalihoitajan kanssa jutellessa :)
Virtsaamisvaikeuksia ei ollut, tippa oli niin nopealla, että hyvä , kun tytöt ehtivät "sorsan käydä välillä tyhjentämässä :) "
Aamulla kasilta "lavalle" ja illalla kotiin ! eikä maksanut yksityisellä kuin 5500 egee kerta.....
Taas kaikki OK ilman lääkitystä.
Tsemppiä , kanssasiskot ja -veljet
Terv.opeukkeli vm 1953 - kakar
wpw-patient kirjoitti:
Ei wpw-ole harvinaista, vaan sen muoto, joka mm. maratoonareilla on johtanut äkkikuolemiin. Erittäin monella on tälläinen sydän, mutta oireita heille ei välttämättä tule koko elämänsä aikana. Kannataa katsoa lisää tietoa kirjoista: Kardiologia, EKG tai Urheilulääketiede (Duodecim)
itelläni on todettu WPW ja tyyppikin on tiedossa eli mitäs tarkoitat tolla maratoonarin tyypillä??? Tilannehan on se että lääkärit ei taho kertoo mitään vaikka suoraa kysyy? Tiedossa on että jotain tässä on kun sanovat suoralta kädeltä että leikataan (ablaatio)....Mitäs tuohon tulee niin mulla tämä oireyhtymä joko näkyy tai ei näy ollenkaan? Homma on näkyvissä vain silloin kun johtorata on käytössä eikä millonkan muullon! Todellakaan ei näy "normaalissa" filmissä ja tämän takia sitten on 20 vuotta arvottu ja arvottu ja paniikkikohtauksiksi väitetty vaikka olenkin ollut koko ajan sitä mieltä että siitä ei ole kyse...
- janette
panic kirjoitti:
Varsin vastaavanlaisista oireista kun täällä ylempänä on kerrottu, olen myös niistä siis kärsinyt enempi vähempi vuosien ajan. Ja nyt ½vuoden ajan rytmihäiriöt, muljahdukset ja pulssin kiivas tahti pisti menemään tarkempiin tutkimuksiin. Sain juuri vastaukset ja diagnoosit, eli myös WPW-syndrooma epäily sydänfilmien ja muiden oireiden perusteella. EKG löydöksenä myös ajoittaisia delta-aaltoja..mitä lie?
Oireet pahimmillaan ovat tosi "häijyn" tuntuisia, kovaa tykytystä ja epärytmisyyttä ja muljahduksen tunteita..Eikä syynä ole rasitus, voipi tulla lähes koska vaan.
Eli tarkempi tutkimus varmaan paikallaan ja sainkin Meikkuun lähetteen EFT-tutkimukseen...mutta. Ongelmana on kun inhoan ja suorastaan kammoan tutkimustilanteita. Ja tässä elektrofysiologisessa tutkimuksessahan ollaan hereillä ja kesto on mahdollisesti 4-6 tuntia..?
Olisiko jollakin kertoa minkälainen se tutkimustilanne käytännössä on ja miten ihmeessä sen kestää?!!
Siis lievää paniikkihäiriötä poden jo hammaslääkärin tuolissa..niin tuo jo tuntuu mahdottomuudelta..Mutta tutkittavahan tuo sydän olisi.
Kiitollinen "jo ennalta paniikissaoleva" olisi kaikista vinkeistä:)!!Ensimmäisen kerran ablaatio tehtiin mulle kuukausi sitten. se epäonnistui, koska johtoratani sijaitsee vaikeassa paikassa, sydämen alla suunnilleen. Omalle kohdalleni toimenpide oli TODELLA raskas, pyörryin muutaman kerran kun puudutuspiikit osuivat hermoihin jaloissani jne. raskainta siinä on se, että on hereillä. oma toimenpiteeni kesti 5,5h, eli suhteessa todella kauan. toimenpiteen jälkeen en päässyt kävelemään koska jalastani oli katkennut pari hermoa, rintaani pisti koska sydämeen oli tullut nestettä ja tällä hetkellä poden edelleen sydänpussitulehdusta tapahtuneen vuoksi. silti, kuukauden päästä minulle tehdään uusi toimenpide, tällä kertaa kaulan kautta.
en tahdo pelotella ketään, mutta tässä oli omat kokemukseni. - pelokaskys
Kassu kirjoitti:
Sen tutkimuksen kuvaaminen tässä saa sut varmasti vaan pelkäämään enempi vaikkei se loppujenlopuksi nii kamalaa ole.
Siinä ollaan hereillä. vain nivunen puudutetaan johon sitten tehdään pieni reikä jota pitkin päästään sydämeen.
Selällään suurinpiirtein liikkumatta kokoajan ja kyllä.. 4-6 tuntiin saa varautua. voi kestää vähemmänkin mutta parempi olla hieman pessimistinen tai minuutit alkaa tuntua pitkiltä. ja voi myös kestää pidempäänkin.. toi 4-6 on kai keskiverto.
tutkimuksen aikana sydämeen tulee tykytys tunteita mutta varsinaista kipua ei oikeastaan puudutuksen jälkeen pitäis olla.
Tipan kautta on myös mahis ottaa rentouttavaa lääkettä joka todella helpottaa oloa.
Mikäli ne delta aallot ja tykytykset aiheuttava oikorata löytyy niin samassa operaatiossa se on mahdollista katkaista 'polttamalla'. sekään ei mitään erityistä kipua aiheuta joskin saattaa tuntua kuitenkin.
Tutkimuksen jälkeen seuraa vielä pari tuntia sängyssä selällään ja alavartaloa ei saa/voi liikuttaa.. itselleni tässä vaiheessa alkoi selässä tuntua jo melkoisen pahalta mutta siihenkin sai särkylääkettä.
yksi tärkee yksityiskohta johon voi varautua on virtsaaminen.. sillä itse en todellakaan osannut selältäni sitä pulloon tehdä ja 6-8 tuntia on melkoisen pitkä aika pidätellä kun olet kokoajan tipassa.
Kun sitten saa luvan kääntyä sängyssä on helpotus melkoinen ja kaikki pahin onkin takana. ja muutaman tunnin päästä pääsee jo varovasti jalkeille. ja seuraavana päivänä kotiin.
kolmen kerran kokemuksella voin sanoa että jos ei ole ongelmaa virtsaamisen kanssa niin tukimus on melkoisen rento ja kivuton. ja parhaassa tapauksessa yhdellä hoitokerralla pääset eroon tykytyksistä.
Onnea ja reipasta mieltä!
[email protected]Onko operaatio vaarallinen tai onko tietoa esim. onko tapahtunut mitään vakavaa kenellekään? Kerrottiinko sinulle joistain riskeistä tai vastaavaa?
- Aku79
Moikka!
Minulla WPW (lapsuusiän) todettiin vuonna 1982, kun olin 3-vuotias. Minulla oli useita tiheälyöntisyyskohtauksia, joissa pulssi kipusi parhaimmillaan 280:een. Lääkkeet pitivät kohtaukset melko hyvin kurissa ja viimeisin on jo vuodelta 1994. Lääkkeitä on ole syönyt enää neljään vuoteen, koska vuonna 2001 ylimääräisen oikoradan oletettiin surkastuneen kasvuni myötä (delta-aatoa ei enää ilmennyt EKG:ssä). Nyt kuitenkin delta-aalto on palannut sydänfilmiin ja kardiologin aika on tilattuna, että päästään pähkäilemään jatkoa. Olen kymmenisen vuotta jo elänyt täysin normaalia elämää liikunnan suhteen ja harrastan jopa judoa. Nyt kieltämättä taas mieleen hiipi pieni pelko sen suhteen mitä uskaltaa tehdä. Minulle saa kirjoittaa asiaan liittyen. :)
-Aku
[email protected]- Aku79
Moi!
Kun delta-aalto jälleen löydettiin, kardiologi suositteli välittömästi ablaatiohoitoa, joka nyt sitten ensi viikolla tehdään. Riskit ovat melko pienet ja itse en ainakaan tunne jännittäväni leikkausta juuri lainkaan. Toivottavasti elämä palautuu taas leikkauksen jälkeen normaaliksi.
-Aku
[email protected] - Maxix
Aku79 kirjoitti:
Moi!
Kun delta-aalto jälleen löydettiin, kardiologi suositteli välittömästi ablaatiohoitoa, joka nyt sitten ensi viikolla tehdään. Riskit ovat melko pienet ja itse en ainakaan tunne jännittäväni leikkausta juuri lainkaan. Toivottavasti elämä palautuu taas leikkauksen jälkeen normaaliksi.
-Aku
[email protected]Hei, miten on paraneminen onnistunut? vieläkö sydämmessä ylimääräisiä tykytyksiä? itse en vielä ole päässyt kyseiseen operaatioon, mutta kovasti toivon pääseväni näistä oireista eroon vielä joskus..
- Axu79
Maxix kirjoitti:
Hei, miten on paraneminen onnistunut? vieläkö sydämmessä ylimääräisiä tykytyksiä? itse en vielä ole päässyt kyseiseen operaatioon, mutta kovasti toivon pääseväni näistä oireista eroon vielä joskus..
Moi!
Toukokuun lopulla tehty ablaatioyritys epäonnistui eli oikorataa ei saatu poltettua. Lisäksi leikkauksessa provosoitui kaksi kertaa eteisvärinä, jotka jouduttiin tahdistamaan sähköllä nukutuksessa. Toukokuussa sovittiin aika uusinta-ablaation 30.8., ja väliaikana jouduin syömään kahta lääkettä, jotka estivät eteisvärinän.
Viime viikolla sitten tehtiin uusinta-ablaatio käyttämällä tarkempaa paikannusmenetelmää ja jäähdytettävää katetria. Polttoyrityksiä kertyi kaiketi toista kymmentä ja onneksi lopulta oikorata lopetti johtamisen (lääkärin mukaan oikorata oli erittäin sitkeää mallia). Leikkauksen jälkeinen EKG on tosiaan melko erinäköinen kuin ennen, eli kaiken pitäisi nyt olla kunnossa. Kontrolliaika on puolen vuoden kuluttua, ja jos silloin ei delta-aaltoa havaita, voidaan sanoa, että olen terve.
- kikka
minullakin luultavasti wpw-syndrooma!reilut pari vuotta sitten todettu. ensin sain tykytyskohtauksen..sydänlääkäri löysi filmistä delta aaltoa joka kuulema viittaa kyseiseen tautiin. ensin jouduin syömään jotain rytmihäiriö lääkettä,verpamilia. nyt tästä lääkkeestä ei tunnu olevan enää apua. taas tykytyskohtauksia, muljahteluja, välillä rytmihäiriö tuntemuksia ja rintakipua. nyt syön beetasalpaaja lääkettä..en tiedä onko sekään paras vaihtoehto mutta nyt taas odotan kutsua sydän kardiologille, ja katsotaan mitä jatkossa. ainakin toivon että oikorata korjattaisiin jospa vihdoin voisin jatkaa normaalia elämää eikä tarvitsisi koko aikaa pelätä mitä seuraavaksi sydän tekee...ja vielä kun on 5kuukauden ikäinen poika lapsi, haluaisi pelkästään keskittyä siihen eikä tähän sairauteen!
- onnistuu
Onko lääkäri sanonut jotain kuinka urheilla, tai kuinka ei urheilla... onko jonkinäköstä riskiä saada "kohtaus" tavoilteltaessa maksimisykettä tai muuten korkeilla sykkeillä urheiltaessa kestävyyspainoitteisesti?
Entäs kuntosali puolella harjoiteltaessa, onko ollu jotai puhetta staattisesta lihastyöstä, onko tällä jotai negatiivista kuten korkeanverenpaineen omaavilla...
kyselen koska tulevalla valmennettavalla on wpw-syndrooma... en ole kerennyt haastattelemaan vielä häntä joten en tiedä onko oireet kuinka toistuvia vai onko niitä sit ollenkaa tjsp.? tarviiko käydä lääkärissä ennen urheilemisen alottamista?- Axu79
ottamaan yhteyttä kardiologiin asian tiimoilta. WPW:t ovat kovin yksilöllisiä ja yhtä oikeaa vastausta ei voi antaa.
Itsellä WPW (lapsuusiän) aiheutti lapsena 14-vuotiaaksi asti voimakkaita lisälyöntisyyksiä, jotka olivat käytännössä aina seurausta liiallisesta rasituksesta.
- Purjelentäjä
Minullakin todettiin moinen n 6 vuotta sitten, kun hain lentolupakirjaa varten lääketieteellistä kelpoisuustodistusta. n 4 kertaa 6 vuoden aikana joista yhden kerran yöllä en pystynyt nukkumaan kun "muljahteluita" tuli vähän väliä.
Wpw:n takia en saanut lentolupakirjaa, mutta asian käsitelykin kyllä jäi kesken. - hanna
Joo mullakin taitaa olla tää wpw-sybrooma..Mut kerropas susta jotain mailaapa tähän osoiteeseen ku [email protected]
- mietin vaan
Hirveen monelle tuntuu että on tehty tällanen. Miksette ole valinneet lääkehoitoa tämän sijasta? Eikö sekin ole vaihtoehto?
- Helilee
Kun ikää on (vasta) 26v ja elämä vasta edessä, eikä lääkkeiden teho ole 100%, vaan sydänkohtauksen riskit ovat aina taustalla, niin itse ainakin suostuin mukisematta toimenpiteeseen. Itselläkin kotona 5kk poika nyt, jota varten tulisi pysyä voimissaan ja hengissä.
Ensi viikolla on ablaatioaika Kuopiossa ja kauhistuttaa melkolailla.. - Wepssumies
Helilee kirjoitti:
Kun ikää on (vasta) 26v ja elämä vasta edessä, eikä lääkkeiden teho ole 100%, vaan sydänkohtauksen riskit ovat aina taustalla, niin itse ainakin suostuin mukisematta toimenpiteeseen. Itselläkin kotona 5kk poika nyt, jota varten tulisi pysyä voimissaan ja hengissä.
Ensi viikolla on ablaatioaika Kuopiossa ja kauhistuttaa melkolailla..Mullakin todettiin WPW 28 iässä. Kävin viitisen vuotta sitten siellä ja vaikka itse operaatio kesti kohtuukauan, jäi siitä hyvät muistot ja tulokset. Puudutukset pitää huolen siitä että toimenpide on suurimmalla osalla täysin kivuton ja lopuillakin pikkujuttu. Itse kuuluin siihen osaan jolla oli pientä kipua reidessä aluksi mutta loppu menikin loistavasti. Homma onnistui ja usealla huonetoverilla myös. Osa oli jo käynyt aikaisemminkin koska kaikilla se ei onnistu ekalla kerralla. Puolen vuorokauden makailu ei haitannut pätkääkään varisnkin kun sydänosastolla näkee aika laajasti kuinka paljon huonomminkin asiat voivat olla.
Delta-aalto pysyi poissa puolen vuoden jälkeen otetussa EKG:ssä eli ongelma poistettu. Harrastan kamppailulajeja ja elän normaalia elämää. Sydämessä tuntuu edelleen joskus muljahteluja ja epäsäännöksellisyyttä mutta ei enää nopeassa käännöksessä tai kumartumisessa ilmennyttä inhottavaa sarjaa. Se on ihan normaalia lääkäreiden mukaan ja siihen se on uskottava, ei elämästä pelkäämällä mitään tule. Kannatti tutkituttaa ja teettää ablaatio ehdottomasti. - aivan hirveän paljon
Wepssumies kirjoitti:
Mullakin todettiin WPW 28 iässä. Kävin viitisen vuotta sitten siellä ja vaikka itse operaatio kesti kohtuukauan, jäi siitä hyvät muistot ja tulokset. Puudutukset pitää huolen siitä että toimenpide on suurimmalla osalla täysin kivuton ja lopuillakin pikkujuttu. Itse kuuluin siihen osaan jolla oli pientä kipua reidessä aluksi mutta loppu menikin loistavasti. Homma onnistui ja usealla huonetoverilla myös. Osa oli jo käynyt aikaisemminkin koska kaikilla se ei onnistu ekalla kerralla. Puolen vuorokauden makailu ei haitannut pätkääkään varisnkin kun sydänosastolla näkee aika laajasti kuinka paljon huonomminkin asiat voivat olla.
Delta-aalto pysyi poissa puolen vuoden jälkeen otetussa EKG:ssä eli ongelma poistettu. Harrastan kamppailulajeja ja elän normaalia elämää. Sydämessä tuntuu edelleen joskus muljahteluja ja epäsäännöksellisyyttä mutta ei enää nopeassa käännöksessä tai kumartumisessa ilmennyttä inhottavaa sarjaa. Se on ihan normaalia lääkäreiden mukaan ja siihen se on uskottava, ei elämästä pelkäämällä mitään tule. Kannatti tutkituttaa ja teettää ablaatio ehdottomasti.Elikkä itselläni kans WPW-syndrooma ollut jostain 11 -vuotiaasta lähtien. Olen nyt 20 vuotta ja vihdoin olen uskaltautunut edes ajattelemaan ablaation mahdollisuutta. Olen syönyt kaikki nämä vuodet beetasalpaajia. Olen aivan hirveän leikkaus/sairaalapelkoinen ihminen. Jo pelkkä verikokeen ottaminen vaatii monen viikon valmistautumisen, puudutuksen ja silti pelkään aina niin hirveästi, että usein alan jopa itkemään kuin pikkulapset verikoetta otettaessa...
Olen lukenut ja ahminut tietoa ablaatiosta jo kuukausia, mutta silti pelottaa. Pienempänä minulle sanottiin, että ablaatio tehtäisiin nukutuksessa, mutta ei ilmeisesti aikuisille yleensä?? Haluaisin kuitenkin nukutuksen... Pystyyköhän sellaisen ottamaan...Yleensä kai annetaan vain rauhoittavia, mutta oikeasti pelkään niin sairaasti! Pelkään että saan jonkun hysteerisen reaktion. Pelkään että kuolen (joo, tiedetään olen aivan hölmö kun ajattelen näin ja ei siihen kukaan kuole). Pelkään, että se sattuu kamalasti, tai että puuduttaminen sattuu tai että tipan laittaminen sattuu... Pelkään, että toimenpide ei onnistu ja joudun sinne uudestaan :( Olen todellakin onneton tämän asian kanssa, koska HALUAN OLLA VAIN TERVE! - Tossuli
aivan hirveän paljon kirjoitti:
Elikkä itselläni kans WPW-syndrooma ollut jostain 11 -vuotiaasta lähtien. Olen nyt 20 vuotta ja vihdoin olen uskaltautunut edes ajattelemaan ablaation mahdollisuutta. Olen syönyt kaikki nämä vuodet beetasalpaajia. Olen aivan hirveän leikkaus/sairaalapelkoinen ihminen. Jo pelkkä verikokeen ottaminen vaatii monen viikon valmistautumisen, puudutuksen ja silti pelkään aina niin hirveästi, että usein alan jopa itkemään kuin pikkulapset verikoetta otettaessa...
Olen lukenut ja ahminut tietoa ablaatiosta jo kuukausia, mutta silti pelottaa. Pienempänä minulle sanottiin, että ablaatio tehtäisiin nukutuksessa, mutta ei ilmeisesti aikuisille yleensä?? Haluaisin kuitenkin nukutuksen... Pystyyköhän sellaisen ottamaan...Yleensä kai annetaan vain rauhoittavia, mutta oikeasti pelkään niin sairaasti! Pelkään että saan jonkun hysteerisen reaktion. Pelkään että kuolen (joo, tiedetään olen aivan hölmö kun ajattelen näin ja ei siihen kukaan kuole). Pelkään, että se sattuu kamalasti, tai että puuduttaminen sattuu tai että tipan laittaminen sattuu... Pelkään, että toimenpide ei onnistu ja joudun sinne uudestaan :( Olen todellakin onneton tämän asian kanssa, koska HALUAN OLLA VAIN TERVE!Kivun vuoksi ei ablaatiota kannata lykätä. Itselläni homma hoidettiin kolmessa tunnissa ilman rauhoittavia. Ennen polttoja annettiin kipulääkettä ja sitten antoivat kerran lisää kun pyysin. Samoin ennen holkkien poisottoa sain kipulääkettä eli kivusta ei tarvitse kärsiä. Nyt ablaation jälkeen olo on ollut huomattavasti parempi kuin ennen sitä, kun rytmit ovat kohdallaan (ennen flutteri). Pitkään jatkunut lääkityskin lopetettiin ablaatiopäivänä, seikka jonka myötä olo koheni entisestään.
Jos oikoratoja ei kerralla saada pitäviksi, on tietysti olemassa mahdollisuus, että ablaatiota joudutaan täydentämään, mutta siitä ei kannata vielä murehtia. - Nainen 40
aivan hirveän paljon kirjoitti:
Elikkä itselläni kans WPW-syndrooma ollut jostain 11 -vuotiaasta lähtien. Olen nyt 20 vuotta ja vihdoin olen uskaltautunut edes ajattelemaan ablaation mahdollisuutta. Olen syönyt kaikki nämä vuodet beetasalpaajia. Olen aivan hirveän leikkaus/sairaalapelkoinen ihminen. Jo pelkkä verikokeen ottaminen vaatii monen viikon valmistautumisen, puudutuksen ja silti pelkään aina niin hirveästi, että usein alan jopa itkemään kuin pikkulapset verikoetta otettaessa...
Olen lukenut ja ahminut tietoa ablaatiosta jo kuukausia, mutta silti pelottaa. Pienempänä minulle sanottiin, että ablaatio tehtäisiin nukutuksessa, mutta ei ilmeisesti aikuisille yleensä?? Haluaisin kuitenkin nukutuksen... Pystyyköhän sellaisen ottamaan...Yleensä kai annetaan vain rauhoittavia, mutta oikeasti pelkään niin sairaasti! Pelkään että saan jonkun hysteerisen reaktion. Pelkään että kuolen (joo, tiedetään olen aivan hölmö kun ajattelen näin ja ei siihen kukaan kuole). Pelkään, että se sattuu kamalasti, tai että puuduttaminen sattuu tai että tipan laittaminen sattuu... Pelkään, että toimenpide ei onnistu ja joudun sinne uudestaan :( Olen todellakin onneton tämän asian kanssa, koska HALUAN OLLA VAIN TERVE!hölmö. Aivan luontevaa pelätä. Kerro lääkärillesi peloistasi, he kyllä osaavat auttaa.
Itselläni ollut lapsuudesta saakka rytmihäiriöitä. Tulivat yleensä silloin, kun olin pitkään ollut allpäin.
Nykyään häiriöt ovat lisääntyneet niin, että raju tykytyskohtaus tulee viikoittain. Silloin menen heikoksi ja kerran olin ajaa autolla ojaan kohtauksen sattuessa päälle, taju meinaa lähteä. Rytmihäiriö voi tulla vaikka sängyssä venyttelystä, intiimistä hetkestä mieheni kanssa, kumartuessa, kääntyessä jne. Päivittäin, lähes koko ajan, sydämeni vaihtaa rytmiään ja olo on ahdistava, mutta ei ala tykyttää hullun lailla. Huomasin, että en nykyään jaksa kävellä sellaisella tahdilla mitä aiemmin. Samoin töissä olen huomannut väsähtäväni yht`äkkiä. Johtuuko sydämestäni niin sitä en tiedä.
Viime viikolla lävin EKG:ssä ja sieltä löytyi Delta-aalto. Lääkäri sanoi, että tämä on selvä tapaus ja laittoi paperit ablaatioon ja sanoi minulla olevan WPW-syndrooma.
Lääkäri kielsi tekemästä mitään mistä rytmihäiriö saattaisi äityä tykyttelemään rajummin, ei jumppaa, ei ylimääräistä rasitusta. Autoa en saa ajaa kun vain työpaikalleni ja sieltä kotiin, hiljaista maantietä pitkin.
Nyt odotellaan aikaa ablaatioon ja todella ODOTAN! Haluaisin päästä sinne HETI! - Nainen 40
Nainen 40 kirjoitti:
hölmö. Aivan luontevaa pelätä. Kerro lääkärillesi peloistasi, he kyllä osaavat auttaa.
Itselläni ollut lapsuudesta saakka rytmihäiriöitä. Tulivat yleensä silloin, kun olin pitkään ollut allpäin.
Nykyään häiriöt ovat lisääntyneet niin, että raju tykytyskohtaus tulee viikoittain. Silloin menen heikoksi ja kerran olin ajaa autolla ojaan kohtauksen sattuessa päälle, taju meinaa lähteä. Rytmihäiriö voi tulla vaikka sängyssä venyttelystä, intiimistä hetkestä mieheni kanssa, kumartuessa, kääntyessä jne. Päivittäin, lähes koko ajan, sydämeni vaihtaa rytmiään ja olo on ahdistava, mutta ei ala tykyttää hullun lailla. Huomasin, että en nykyään jaksa kävellä sellaisella tahdilla mitä aiemmin. Samoin töissä olen huomannut väsähtäväni yht`äkkiä. Johtuuko sydämestäni niin sitä en tiedä.
Viime viikolla lävin EKG:ssä ja sieltä löytyi Delta-aalto. Lääkäri sanoi, että tämä on selvä tapaus ja laittoi paperit ablaatioon ja sanoi minulla olevan WPW-syndrooma.
Lääkäri kielsi tekemästä mitään mistä rytmihäiriö saattaisi äityä tykyttelemään rajummin, ei jumppaa, ei ylimääräistä rasitusta. Autoa en saa ajaa kun vain työpaikalleni ja sieltä kotiin, hiljaista maantietä pitkin.
Nyt odotellaan aikaa ablaatioon ja todella ODOTAN! Haluaisin päästä sinne HETI!sanoman, että EKG:ssäni lukee, että sydämessä on määrittämätön, vanha infarkti.
Mitä se sitten tarkoittaa? Sitä en vielä tiedä. - Onnellinen Nainen
Nainen 40 kirjoitti:
sanoman, että EKG:ssäni lukee, että sydämessä on määrittämätön, vanha infarkti.
Mitä se sitten tarkoittaa? Sitä en vielä tiedä.tehtiin ablaatiohoito. Oli juuri kävelyllä ja hengitys kulkee paremmin eikä ahdista ylämäessä. Toimenpiteessä hieman sattuivat puudutuspiikkien pistot ja katetrit jonkin verran tuntuivat. Ylimääräinen johtorata löytyi helposti. Se aiheutti spontaania rytmihäiriötä toimenpiteen aikana. Se poltettiin ja toimenpide kesti vain n. 45 min.
Minulla oli ollut viime kevättalvella vain yksi iso tykytyskohtaus. Sattumalta oli verenpainemittari kotona ja syke oli noussut 195:een. Lyhyempiä tykytyskohtauksia ollut mutta aina menneet itsestään ohi. Koko ajan raskas olo rintakehässä ja värinää levossa. Nyt Marraskuussa pääsin vihdoin Elektrofysiologisiin tutkimuksiin ja ablaatiohoitoon. Olo tällä hetkellä tosi hyvä. Lääkityksenä vain Primaspan 100mg (asperiini). Hieno hoitotiimi ja hyvä kokenut lääkäri.
Vaiva ilmeisesti synnynnäinen. Kannattaa hoitaa ehdottomasti. Lääkärin pitää varmaankin osata kiinnittää huomiota siihen Delta aaltoon. Hoitamatta jäänyt WPW voi olla vaarallinen. - Nainen 40
Onnellinen Nainen kirjoitti:
tehtiin ablaatiohoito. Oli juuri kävelyllä ja hengitys kulkee paremmin eikä ahdista ylämäessä. Toimenpiteessä hieman sattuivat puudutuspiikkien pistot ja katetrit jonkin verran tuntuivat. Ylimääräinen johtorata löytyi helposti. Se aiheutti spontaania rytmihäiriötä toimenpiteen aikana. Se poltettiin ja toimenpide kesti vain n. 45 min.
Minulla oli ollut viime kevättalvella vain yksi iso tykytyskohtaus. Sattumalta oli verenpainemittari kotona ja syke oli noussut 195:een. Lyhyempiä tykytyskohtauksia ollut mutta aina menneet itsestään ohi. Koko ajan raskas olo rintakehässä ja värinää levossa. Nyt Marraskuussa pääsin vihdoin Elektrofysiologisiin tutkimuksiin ja ablaatiohoitoon. Olo tällä hetkellä tosi hyvä. Lääkityksenä vain Primaspan 100mg (asperiini). Hieno hoitotiimi ja hyvä kokenut lääkäri.
Vaiva ilmeisesti synnynnäinen. Kannattaa hoitaa ehdottomasti. Lääkärin pitää varmaankin osata kiinnittää huomiota siihen Delta aaltoon. Hoitamatta jäänyt WPW voi olla vaarallinen....onnistuneesta ablaatiosta!!
Olen ollut jo kaksi kertaa ablaatiossa ja kolmas kerta tulossa tammikuussa. Itsellä rata on hankalassa paikassa ja osaavat lääkärit tekivät tosissaan töitä radan pois saamiseksi. Ja kyllä he deltan saivatkin häviämään, mutta aamulla sydänfilmissä näkyi delta yhtä selvänä kuin ennenkin. Rytmäreitä on tullut usein, mutta ovat lähteneet itsestään pois, mitä ei ennen ole tapahtunut. Uskon, että lääkärit saivat pikkuisen oikorataa tuhottua (kun kerran rytmäritkin ovat muuttaneet muotoaan) ja jos sitten tammikuussa lopullisesti.
- Harri07
Halusin oman kokemukseni jakaa. Omalta kantiltani haluan sanoa et miettikää tarkkaan haluutteko mennä toimenpiteeseen. Mulla tuli tosi harvoin (n.kerran puolessa vuodessa) tykytys- sydän hakkasi tosi nopeesti, muttei muuten ollut heikko olo tai mitään. Menin sen kerran ensiapuun jossa rytmi käännettiin- jonka jälkeen lääkäri kertoi että ablaatio olis hyvä ratkaisu.
No toimenpide suoritettiin n. puolen vuoden päästä siitä. Kesti noin 6h koko operaatio, pyörryin 3 kertaa. Johdinratoja poltettiin monia kertoja ja loppujen lopuks varsinaisia johtoratoja vaurioitettiin pysyvästi. Eli sydän ei enää toimi normaalisti kun normi radat katkaistiin (sehän on eräs riski tässä hoidossa).
Nyt sitte eletään tahdistimen ja sydänlääkityksen kanssa loppuiän (ikäni on 32v).
Jos tosiaan olisin saanu päättää aiemmin asiasta , en TOD. olis menny operaatioon! Jos kerran vuodessa saattoi tulla tykytys joka useimmiten meni itestään ohikin, sowhat! Verrattuna tähän kaikkeen mitä tästä seurasi.... :(
-Harri - sydänleikattu.
Se on aina riski, kun menee operaatioon jossa sörkitään ihon alle. Riski kannattaa ottaa jos oireet haittaa kovasti elämää mut muuten kehottaisin kokeilemaan ensin muita keinoja ja aikaa.
- nuori
Hei, olen 20 vuotias nuori mies ja minulle on tehty kaksi kertaa sähköinen rytminkääntö flimmereiden takia ja kävin katektri tutkimuksissa, mutta mitään ei löytynyt. Syytä ei siis tiedetä flimmereihin..ei pitäis näin nuorena olla sanoivat
- Daytune
Muutama seikka tähän viestiketjuun liittyen. Jokaisen oma päätös meneekö ablaatiohoitoon vai ei. Mutta ei kannata toisten kokemusten mukaan miettiä miten itsellä käy. Kannattaa ajatella asiaa vaikka niin jos ei välttämättä haluaisikaan syödä salpaajia lopun elämäänsä? Mitä jos sitten vähän vanhempana unohtaakin pillerin tai kaksi ja nuorena koettu kohtaus jonka vielä nätisti kesti ilman pahempaa heikotusta tuleekin vanhuusiällä ja vie sitten laakista tajun kankaalle? Nuorempana vielä jaksaa ja kestää. Ja ennenkaikkes kannattaa miettiä terveempää tulevaisuutta. Toinen asia mikä särähtää usein korvaan on tämän wpw diagnisointi. Diagnoosia ei heru pelkän ekg:n tai lääkärin kertomana, nämä on arvailuja jotka ei aina osu kohdalleen. Ensisijaisesti kardiologi tekee päätöksen lähettää potilas elektrofysikaaliseen tutkimukseen jonka lopputulos on ablaatio tai ei. Molemmissa tapauksissa viedään katetrit sydämeen. Tänäpäivänä on jo tiedot ja taidot kehittyneet tälläkin saralla, on magneettinavigoinnit sunmuut sydämen kartoituspiirrokset, ihmiset osaavat kyllä asiansa ja aina kannattaa tutkituttaa oireet koska ei voi muuten saada diagnoosia tai selvyyttä omaan tilaansa. Kolmas asia mikä vähän häiritsee on se miten wpw luokitellaan diagnoosin saaneiden keskuudessa. Minulla on wpw ja vaikein versio siitä, mistäkö tiedän sen? Opiskelin itse asian koska olen kiinnostunut tilastani, keskustelin toisella ja viimeisellä ablaatiokerralla kahden kardiologin kanssa asiasta ja puhuimme samaa kieltä kun tunsin jo etukäteen sanaston ja niiden merkityksen "lääkärikielessä". Wpw itsessään on hyvin yleinen mutta kun siitä halutaan tehdä hirviö niin katsotaan ensimmäisenä tiedot pahimmasta tapauksesta ja koetaan että se on näin myös omalla kohdalla. Tietoa on netti pullollaan ja lääkärit sekä asiantuntijat alallaan vastaavat varmasti kysymyksiin jos ei itse löydä vastausta. Sanottakoon vielä että itsellä meni toinen operaatio lähes täydellisen päin p******ä. Menisin kyllä uudelleen jos tilanne niin vaatisi koska haluan varmuutta tulevaisuudelleni. Olen 35v mies ja omaan muitakin synnynnäisiä pitkäaikaissairauksia mutta niiden ei kannata antaa viedä mennessään ainakaan ilman tappelua.
Mainittakoon vielä että SVT on vain oire joka joskus liittyy WPW:hen sitä kun monet kuvailee. Delta-aaltoa ei itselläni ole näkynyt missään vaiheessa. Sairaus oli taustalla myös piilevänä usean vuoden ajan ennen uudelleen aktivoitumista. Vasta toisessa EFT:ssa ja ablaatiossa sain diagnoosin wpw:stä ja siihen liittyvistä merkeistä, oireistani ja niiden voimakkuudesta.
Jaksamista wpw kanssaihmisille! Ja muille vastaavista oireista kärsiville - Anonyymi
Vanha keskustelu mut kerronpa kumminkin. Oon 04 poika eli oon 16v ja mulla on ollut kans ihme muljahteluu rinnassa ja pistää välillä kovaa. Ei ota terveydenhoitaja tai vanhemmat näitä vakavasti vaan kuitanneet jopa hengenahdistuksen väsymyksenä tai närästyksenä. Pahin oli rippileirillä, kun tuntu pistoa , muljahteluu ja sitte henki ei kulkenut kunnolla. Se varmaa johtu siitä, että rasitusta oli koko ajan. Koko ajan rampattiin eri rakennuksissa ja muuta tällaista joten sydän varmaan kovilla. Mä en tiiä mitä tää on mut sydäntä epäilen, kun pulssi ihan sekaisin näiden aikana. Oon siis kädellä tunnustellut ja lyö tosi oudosti vaikka ei oo ees rasitettu ennen oireita.
- Anonyymi
Taju lähteny myös pari kertaa saunassa vaikka limsaa ollut mukana ja sitä oon kovasti juonut. Monta kertaa myös meinannut lähteä mut ei sitte ookaan. Ehkä pahin oli se, kun meinas kesken uinnin lähtee ja olin uimassa järvessä ja olin ollut muutama kymmenen sekuntia aiemmin saunassa. Liikuntaa harrastan ja kunto muuten hyvä.
- Anonyymi
kuulostaa sydänlihastulehdukselta. Tai joltain muulta, nestettä keuhkoissa. Mene nyt käymään lääkärissä, varaa akuuttiaika, vaadit poissulkemaan nuo kaksi. Aika varma että on sydänlihastulehdus. Älä jätä tutkimatta. Ekg vois ottaa ja verikokeita, sydänultra, keuhkoröntgen ja mitä lie...
- Anonyymi
Hei! Vanha ketju jo, mutta virittelisin uutta keskustelua WPW:stä. Itselläni todettu n. 6 vuotta sitten mutta delta-aallot olleet nähtävissä vain silloin, ei enää sen jälkeen. Viimeinen vuosi on ollut oireinen, syke ollut esim. yöllä yli 180. Katetriablaatioon menemistä on kardiologi vinkannut mutta.. olen todella sairaalakammoinen, niin kuin muutama muukin täällä kertoi. Nyt viimeiset kuukaudet sydän ollut paljon rauhallisempi, eikä yhtäkkisiä tykytyksiä ole tullut. Tämä tietenkin saa toivomaan, että jospa ei sinne operaatioon tarvitsisikaan.. mutta mietityttää, että jos sitä ilman tuleekin sitten se pahin vaihtoehto, eli kammiovärinä joskus eteen. Voisitteko ihanat kohtalotoverit jakaa tietojanne ja kokemuksianne!
- Anonyymi
Mä oon menossa katetriablaatioon elokuun alussa TAYSiin. Jännittää! Voin sit tulla kertomaan kokemuksia, jos muistan. Soitin aiemmin TAYSiin ja mukavan oloinen hoitaja kertoi tarkemmin tutkimuksen kulusta, mikä rauhoitti omaa mieltä. Varmasti panikoin sitten ablaatioaamuna, mutta tuohan on paras paikka saada vaikka se paniikkikohtaus, kun ottavat nauhalle ja muutenkin turvallisissa käsissä ollaan.
- Anonyymi
Mäkin herättelen tätä keskustelua, miten te kaikki voitte nykyään? Kassut ja muut? Miten on menny ja millasia tuloksia hoidoista/toimenpiteistä tullu? Mulla tuli pari päivää sitten elämäni ensimmäinen tykytyskohtaus, pulssi varmaan n. 200 mutta tasainen, eikä kipua, muljahtelua tai tajunnunhäiriöitä... Tosi suuret univelat ja stressit ollu koko alkuvuoden et voi olla sen seuraus. EKG:ssä ei ollut poikkeavaa tammikuussa kun se tehtiin mutta toi pistää mietityttämään että jos se delta-aalto ei aina näy sillä hrtkellä kun EKG otetaan... Muljahteluja satunnaisia mulla on ollut 16v lähtien, mutta ei tommosia hurjia tykytyskohtauksia. Oon N, kohta 33v.
- Anonyymi
Itsellä ylim johtorata vasemmassa eteisessä. Mani vuosia ennenkuin se saatiin " kiinni", koska normaalioloissa EKG:eessä ei näy mitään. Syke kohoaa hetkessä 160:een, eli ylim impulssi kiertää eteisessä. Ollu jo vuosikymmeniä tuo ongelma, alkaa mm äkkikumarruskesta, taki kun pallea vaikka ylensyömisen takia tökkää sydämeen. Ablaatiossa ollu 2 kertaa, mutta siellä selällä maatessa ei rytmäri tullu päälle ja ei voitu nähdä missä se ylim rata/lihassäöie olisi. Kotikonsteja on opetettu ja yleensä saan takykardian ite pois, muuten sitten joudun menemään polille ja laitetaan adenosiiniä suoneen ja tilanne sekunneissa ohi
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1148584- 402595
- 1242323
- 231976
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151714- 111529
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151477"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141419- 151292
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.131203