Mitä te, vanhemmat pidätte pph.ssa tärkeimpänä kriteereinä Hyvän Hoidon suhteen?
Entä mitä ette haluaisi pph.ssa tapahtuvan?
Miksi pph on huonompi/ parempi vaihtoehto kuin päiväkotihoito?
Kumman näkisit olevan ammattitaitoisempi : pph.n vai lh.n tms. päiväkodissa?
Lisää kysymyksiä tulee vastausten mukaan :)
Entä mitä ette haluaisi pph.ssa tapahtuvan?
Miksi pph on huonompi/ parempi vaihtoehto kuin päiväkotihoito?
Kumman näkisit olevan ammattitaitoisempi : pph.n vai lh.n tms. päiväkodissa?
Lisää kysymyksiä tulee vastausten mukaan :)
Vastaukset 21
Vanhimmat
vähän sitä sun tätä.
Mitä olen nähnyt ympärilläni perhepäivähoitajien toimivan,
- en haluaisi että lapseni ovat kulkemassa kauppamatkoja.
Hoitaja työntää esim. rattaita ja muutama lapsi pitää niistä kiinni, hoitajan tahti voi olla nopeakin pienille jaloille. Lapset voisivat mieluimmin leikkiä ulkona hoitajan valvonnassa tuonkin ajan, retket ymmärrän jos kävellään.
Lapset saattavat olla kaupassa talviakaan kuumat hatut päässään, hiki valuu ja sitten mennään pakkaseen.
Kävelystä väsyksissä, jos kauppamatka on pitkä, tullaan sisälle syömään ja päiväunille.
Perhepäivähoitaja hyvinkin ostaa lasten tarpeisiin ruokaa ym. mutta lapset jäävät jostain paitsi kaupassa käynnin ajalla. Senkin ajan voisi jos ei ulkoleikkiä sateella, niin lukea lapsille satuja jne.
Ulospäin saatetaan näyttää niin ihastuneelta hoitolapseen, mutta kuitenkin hoitaja saattaa tehdä kaikkea muuta kuin keskittyä hoitolapsiin, kunhan päivä kuluu että lähtevät kotiin...kaikki perhepäivähoitajat eivät kuulu tähän, mutta olen nähnyt.
Tässä tapauksessa lapset leikkivät omakotipihalla, hoitaja puisteli mattoja ( juu. lapset kyllä murustavat) ja kun vanhempi tulee hakemaan lastaan, ollaan sitä niin tykkääväisiä vaikka ei ole pajon yhdessä mitään tehtykään.
Ymmärrän mattojen puistelun jos lapsi kuljettaa pientä mattoa hoitajan avuksi, ravistelee esim. kaverin kansssa, rullaa maton hoitajalle jne. mitä tekee hoitajan kanssa.
en varmasti kuulu vastaaja ryhmään, mutta halusin ottaa kantaa vastaajan ajatuksiin.
on tosi kurjaa, että vanhemmille on tullut näin huono kuva pphoidosta.
onneksi meitä on paljon jotka teemme kaikkemme , että lapsilla olisi hyviä muistoja hoidosta.
kävin muutama vuosi sitten pphoitajan ammattitutkinnon ja siellä kehotettiin antamaan lapsille pieniä työtehtäviä, esim. roskien lakaisua ruokailun jälkeen.
no minähän ostin "pikku siivousvälineet" ja sanoin, että jokainen vuorollaan lakaisee pöydän alta muruset.
hoidossa ollut tyttö kysyi, että mitä maksat? siihen loppui minun siivous kokeilut.
on ikävää, että muutama hoitaja antaa huonoa kuvaa, siitä kärsii kaikki hoitjat.
meillä päiväkodissa lapset hinkuu auttamaan.olen opettanut eskareille lakanoitten viikkausta,pienille pöydän pyyhintää (niillä pieni rätti jollane menee edeltä ja ite tuun perässä),roskien viennissä kantaneet kevyitä pussukoita.purkaneet wc-paperi säkkejä.tietty itse olen mukana näissä.enkä jätä heitä yksin.ikinä en ole pakottanut ketään.vaan aina kysy että haluaako joku tulla apuun.sitten jos ei jaksa tai ei kiinnosta enää tehdä niin voi lähteä ryhmään.en usko että pakottamalla noihin hommiin ei tule mitään hyvää aikaiseksi.kyllähän ne kerkiää vielä ne oppia.mutta jos intoa on.niin siitä vaan mun mukaan.pitää vaan aina kattoo että on lapselle sopivaa hommaa.eikä mitään vessapesua esim :).
näistä sitten annan tarran palkaksi :).
Siis perhepäivähoitohan on kodinomaista hoitoa, jolloin monia kodin pikkuaskareita saa tehdä hoitolasten kanssa. Isoja viikko-ostoksia ei saa tehdä, mutta jos maito on loppunut, niin sitä saa hakea, jos matot roskaantuu (ja varmasti roskaantuu päivän aikana), niin ne saa imuroida tai ravistella, pyykkejä saa ripustella kuivumaan lasten kanssa jne. Ei kai nyt sentään kukaan hoitaja joka päivä käy hoitolasten kanssa kaupassa, tai edes joka toinen päivä? Monien leikkipuistojen vieressä on kauppa, joten maitopurkin hakeminen kaupasta ei ole edes lasten ajasta pois. Ei hoitajan tarvitse venyttää 12-tuntista työpäiväänsä vielä pidemmäksi tekemällä kaikki lapsista aiheutuvat työt omalla ajallaan.
Itse olen pph. Teen 9,5 tuntista päivää (siis virallisesti, epävirallisesti väkisinkin pidempää) alkaen aamulla 6.15. Lasten ollessa hoidossa sen yli 9 tuntia, teen työstä aiheutavat hommat työpäivän aikana, tottakai. Imuroin eteisen ja keittiön, pesen vessan, teen ruoat, pesen pyykkiä, tiskaan jne. Teen hommat lasten leikkiessä, piirtäessä, muovaillessa, katsoessa televisiota, nukkuessa jne. Ei tulisi mieleenikään, että joku vanhempi katsoisi pahalla, jos puistelisin mattoja jotka heidän lapsensa ovat murustaneet! Vai pitäisikö sinusta kaikki em työ tehdä VAPAA-AJALLA?! Sitten en ehtisi edes nukkua yöllä! Pidän työstäni paaaaaljon, mutta pidän myös huolen itsestäni ja oikeuksistani, ja teen palkatonta työtä mahdollisimman vähän! Koska pph on KODINOMAISTA hoitoa, kaikki mainitsemani työt saa tehdä lasten aikana, koska hoitajia on vain yksi. Illalla on oma perhe ja omat harrastukset. Päiväkodissa hieman eri asia, kun on keittäjät, siivoojat ja monta hoitajaa.
kyllä minäkin puistelen joskus mattoja ja imuroinkin, samalla kun lapset muovailee, rakentaa legoja tms.
pyykkiäkin pesen ja ripustan kesällä ulos samalla kun lapset leikkii hiekkalaatikolla.
eikä se tarkoita etten osallistu lasten päivän.
eli lapset jotka haluavat saavat auttaa, mutta en pakota.
monasti in joku lapsi joka aina haluaa auttaa, imuroida, antaa pyykkipoikia, täyttää pyykkikonetta, astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys, pöydän kattaus ym.
siis nämä jutut kuuluu tähän työhön ja työaikaan ja siksi niitä tehdään ja yleisempää kuin uskotkaan.
siis perhepäivähoitoa.
päiväkoti on eri asia. siellä tuskin lapset tietää miltä keittiö näyttää tai miten ruokaa tehdään ja kuka sitä tekee.
tai miten käy pertin pissale kun on lattialla. jääkö se siihen kun tädit eivät siihen koske.
joskus aikoinaan olin harjoittelemassa päiväkodissa ja lapsi pissasi potan yli, niin siihen ne jäi, tai olisis jäänyt ellen minä harjoittelijana olisi pyyhkinyt isompia paperiin.
siinä vaan sitten tassuteltiin ja pissa levisi joka paikkaan.
itse pph:na korjaan kyllä heti rätillä ja pesuaineella pissat pois. näkee lapsikin että jäljet kuuluu siivota eikä vain jättää siihen, kysyn vain että mistä tulee niitä nuoria jotka eivät tiedä että jäljet kuuluu siivota?!?!
kiva kun lapsoset pääsee hoitajan kanssa edes kauppaan pankkiin yms , kun te vanhemmat käytte aina kaupassa pankissa yms ennen kuin haette lapsosenne sieltä hoidosta. eikös niin , ettei tule turhaa kiukuttelua .terv 22v toiminut pph
Yksinhuoltaja olin, joten lasta ei kukaan muu ollut hoitamassa. Ja hain aina lapsen hoidosta ennen kauppaan/ asioille menoa. Sitten ajettiin 14 kilometriä takaisin kaupunkiin mistä olin töistä tullut sinnekauppaan, lapsi kiukkusi väsymystä ja nälkääkin siinä viiden pintaan tietenkin jo.
Ei mikään hirveän ruusuinen kuva tuosta jäänyt. Mutta ei päässyt kukaan sanomaan, että annat lapsen olla hoidossa ja hoidat vain omia asioita. Ei ole kuitenkaan sädekehää pään päälle ilmaantunut.
Toki käytiin välillä kaupassa viikonloppuisinkin, mutta välillä sinne kauppaan tulee tarve viikollakin.
Ei siitä ehkä suurta vahinkoa olisi päässyt syntymään, jos olisin joskus siellä kaupassa piipahtanut vartin kotimatkalla.
taidat olla sitten niitä vanhempia jotka vievät ne lapsensa kaupoille , valitettavasti teitä on kyllä vähän , eli yhdyn edellisen hoitajan kanssa samoille linjoille .mutta pääasia on että lapset viihtyvät hoidossa ja vanhempien kanssa avoimet ja reilut välit eikös niin . joulun odotusta kaikille :)
Olen itse pph, muuta myös äiti joka aikanaan vienyt lapsen päiväkotiin hoitoon, kun olin muualla töissä. Ikävä kyllä nuo kaupassa/pankissa/asioilla käyvät hoitajat leimaavat kaikki hoitajat, samat käyvät päivittäin vuodesta toiseen ja roikottavat lapsia perässä. Lupahan on käydä jos maito loppu tms. Itse olen tainnut viimeisen vuoden aikana kerran käydä, silloinkaan ei ole koko ryhmä ollut mukana. Mistähän päin suomea tuo seuraava kirjoittaja on kun kuulostaa niin tutulta!
Itse arvostan pph verrattuna päiväkotiin, kodinomaisuutta, sama hoitaja ottaa vastaa ja luovuttaa (siksi työpäivät venyvät 12h) lapsen henkilökohtaiset tarpeet huomioidaan paremmin kun aikataulu ei ole kiinni päiväkodin ruoka- yms aikatauluissa. Toki hoitajasta paljon kiinni mitä tehdään, syödään ja miten ryhmä toimii.
Perhepäivähoidon vahvuus onkon juuri se että lapsi pystyy elämään oikeata elämää.Käymään kaupassa ja postissa ja siivoamaan jne. Juuri niitä asioita joita lapsi äidin kanssa tekisi jos olisi kotona. Alle kolmevuotias tarvitsee juuri tätä. Lähiympäristöönsä tutustumista ja sen ymmärtämistä yhdessä läheisen aikuisen kanssa.Virikkeellinen suunniteltu toiminta on vain osa lapsen arkea, jonka merkitys alle kolmevuotiaan kohdalla on varsin pieni. Kodinomainen lapsesta huolehiminen saattaa kuitenkin tuntua ristiriitaiselta etenkin äideistä jotka vievät lapsen hoitoon, hoitaessaan itse vauvaa kotona. On ehkä helpompaa kuvitella että päiväkoti pystyy alle kolmevuoltiaalle tarjoamaan jotain parempaa kun mihin itse pystyy. Kun taas perhepäivähoidossa juuri pyritään kodinomaisuuteen silloin äidin on ehkä vaikeampaa itselleen vakuuttaa että lapsella on parempi olla päivähoidossa kuin kotona äidin ja vauvan kanssa.
Ihana:D
Nauratti tuo, että kamalaa, kun hoitajat käy lasten kanssa kaupassa. Kun olin lapsi se oli mukava, että pääsi sieltä ulkoa välillä hetkeksi kauppaan. En ollut mikään innokas ulkoilija ja sitä pihalla oloa oli riittämiin...
Hoitopaikassa oleva tyttö oli kuin siskoni ja häntä odotin innolla koulusta leikkimään kanssani koulua. Olemme yhteyksissä edelleen.
Myös oma lapseni ihannoi suuresti perheen jääkiekkoilevia poikia.
Ei se ole mitenkään lapsilta pois jos joku hoitaja viitsii hetkisen kaupassa pyörähtää. Neljän pienen kanssa tuskin kukaan siellä tuntitolkulla on...
Perhepäivähoitajia on varmasti moneen junaan, niinkuin päiväkotityöntekijöitäkin. Suurin valtti perhepäivähoidossa on mielestäni se pieni ryhmä, ja kodinomaisuus. Ei tarvitse olla ihmeitä, vaan turvallinen kodikas hoitopaikka.
Suuri osa perhepäivähoitajista varmasti tekee nimenomaan kutsumustyönä ammattiaan, niin pieni palkkainen työ on ja kuitenkin pitkiksi venyvät päivät. ihanaa, että heitä vielä on, vaikka kovasti sitä alas yritetäänkin ajaa.
Minusta tärkeimpiä asioita lasten hoidossa on se, että otetaan huomioon vanhempien toiveet. Joihin luonnollisesti aina kuuluu, että lasten tarpeista pidetään huolta. Perhepäivähoidon huono puoli on se, että siinä ei ole sitä valvontaa, eli hoitajalla ei ole edes työkavereita, joiden takia pitäisi vähän yrittää. Toisaalta, kuten olemme uutisistakin saaneet lukea, eipä se päiväkodeissakaan toimi. Ja varmasti suurin osa perhepäivähoitajista tekee työnsä. Meidän lapsille on aina osunut oikein ihanat hoitajat.
Parasta perhepäivähoidossa on juuri se kodinomaisuus. Se, että lapset näkevät niitä kotitöitä ja pääsevät ehkä joskus jopa kauppaan tai pankkiin mukaan. Lapsiryhmät ovat pienempiä pph:lla kuin päiväkodissa ja se on etu sekä yleisen hälinän että turvallisuuden kannalta. Neljästä lapsesta huomaa ensi vilkaisulla, että yksi puuttuu, mutta viidestätoista ei huomaakaan, vaikka hoitajia olisikin riittävä määrä.
Kaikenlaisia askarteluja ja muuta toki pitää olla, mutta ei sitä tarvitse ylettömästi olla. Lasten pitää oppia leikkimään myös vapaasti ja keksimään itsekin itselleen tekemistä. Television tai videoiden katsomista hoidossa en hyväksy, paitsi korkeintaan joskus poikkeustapauksessa. Matot tietenkin puistellaan ja vessat pestään hoitopäivän aikana, eikä jokaista sekuntia tarvitse olla lapsia viihdyttämässä. Ihan niin kuin ei ole äitikään.
Kontakti äitiin toteutuu ehkä helpommin kun aikuisia vain yksi jonka kanssa lapsen päivää ja olemista hoidossa pohditaan. Hoitajalla ehkä helpompi tutustua ja ymmärtää hoidossa olevia lapsia kun heitä ei ole liikaa. Hoitajasta voi tulla tärkeä aikuinen lapsen elämässä ja tämä mielestäni, on kaikkein tärkeintä. Päiväkodilla hyvin rajalliset mahdollisuudet jatkuviin läheisiin suhteisiin lasten kanssa. Lapsi kasvaa ja oppii parhaiten aikuisilta josta pitää ja johon luottaa ja jolla on läheinen suhde lapsen vanhempiin. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse sitä tärkeämpi on tämä jatkuvuus turvallisessa aikuiskontaktissa.
Perhepäivähoitajan työ on toisella tavalla haastavaa kuin päiväkodissa työskentelevän. Päivät ovat usein pitempiä ja hoitaja on ainoa aikuinen joka pystyy lapsia auttamaan. Neljän eri -ikäisen lapsen lukuisista tarpeista huolehtiminen on varsin vaativa tehtävä. Hotajalla ei ole muita aikuisia joiden kanssa lapsia ja tilanteita pohtia. Tämän lisäksi on oma arki ja usein omat lapset joiden tarpeisiin vastaaminen on myös päivittäistä.
Kun työpaikka on oma koti aiheutuu työstä paljon ylimääräistä siivoustyötä sekä oman kodin kulutusta.
Aivan olennaista olisi että perhepäivähoitajien työ saisi asianmukaisen tuen, joka myös varmistaisi hoitajan jaksamisen joka taas on paras tae hyvälle hoidolle. Perhepäivähoidon arvokkuutta etenkin alle kolmevuotiaiden päivähoidossa ei riittävästi tiedosteta.
Miksi et hyväksy tv:n tai videoiden katselua? On vaikea toteuttaa toive pphoidossa, jos kolme muuta katsovat piirettyä ja yksi ei saakkaan.
Meillä lapset katsovat aamuisin pikkukakkosta ja kun menevät hoitoon vuoden alusta, toivon, että saavat sielläkin katsoa kun aikaisin aamusta hoitoon menevät. Isompi ottaa peiton sohvalle ja heräilee pikkukakkosen tahdissa kaikessa rauhassa :)
ja tuollainen että joka lapselle annettais peittö että sais röhnöttää sohvalla ei onnistu.
meillä harvemmin muutenkaan sohvaa kulutetaan.
lapset leikkii matolla lattialla ja istuvat pienten lattiatyynyjen päällä kun katsovat joskus sitä tv:tä , meillä se on noin kerran kahdessa viikossa.
nyttenkin joulun alla on kaikkea muuta mukavaa puuhaaa että tv on jäänyt kokonaan.
katsokaa sit kotona hyvällä omalla tunnolla, mutta vanhemmathan eivät loppupeleissä määrää mitä hoidossa saa tehdä ja mitä ei.
toiveita toki voi esittää mutta kaikkia ei voi toteuttaa.
Tarkoitin että kotona ottaa peiton sohvalle, ei sentään hoidossa tarvitse. :) Mutta en ymmärrä mitä pahaa tv:n katselussa muka on, tuskin se tv kauheasti kuluu jos lapset sitä katsovat ja saapahan hoitajakin tehdä aamupalat ym rauhassa valmiiksi ennen varsinaista hulinaa. Ainakin pikkukakkosessa monipuolisia ja lyhyitä ohjelmia, sekä jumppaa ja musiikkia, joita kiva katsella heti aamutuimaan.
Ja myöskin varmaan niin päin, että vanhemmat tuskin voivat tv:n katselua/musiikin kuuntelua/lautapelejä tms hoidossa kieltää, vaikka eivät niitä "hyväksyisikään".
voisinkin olla varma siitä, mitä hoidossa katsotaan ja kuinka paljon, mutta kun näin ei ole. En pidä moniakaan "lastenohjelmia" lapsille mitenkään kehittävinä, ennemminkin päinvastoin. Esimerkkinä vaikka Pokemonit. Ihmettelin aikani, miksi lapsistani on tullut niin kauhean kiukkuisia ja väkivaltaisia leikeissään yllättäin. Selvisi, että hoidossa katsellaan joka päivä Pokemoneja, koska yksi hoitolapsista toi videoita hoitoon. Kerroin, että en halua lasteni katselevan niitä ja perustelin syyn, jolloin hoitaja itsekin myönsi, että kieltämättä hoitoryhmä on ollut aika hankala sen jälkeen kun lapset ovat niitä alkaneet katsella. Niiden katselu hoidossa loppui ja tilanne rauhoittui niin hoidossa kuin kotonakin.
Meillä ei ole kotona televisiota lainkaan, koska en pidä sitä mitenkään tärkeänä laitteena, enkä varsinkaan toivottavana lastenkasvattajana. En vain hyväksy sitä, että lapseni on hoidossa jonkin ohjelman ääressä ja hoitaja tekee niitä omia hommiaan (vaikkakin tärkeitä), ehkä jopa tietämättä lainkaan, mitä lapset oikeasti edes katsovat. Ja tietääkseni ammattikasvattajat ovat kanssani samoilla linjoilla siinä, että "ruutuaikaa" ei saisi olla liikaa lapsilla päivittäin. Sitä ei tarvita yhtään, sen sijaan leikkiä ja liikkumista tarvitaan enemmän.
Toivomuksia saa toki esittää, mutta en usko, että kenelläkään on oikeus määrätä hoitopaikan televisiokäytäntöjä siten, että lapset saisivat katsoa televisiota, jos vanhemmat niin haluavat (eikä hoitaja halua). Sen sijaan vanhemmilla pitää olla oikeus kieltää lastensa television katsominen hoidossa. Jollainhan saattaa olla jo sellainen uskontokin, joka sen kieltää. Tai muuten vakaumus tai elämänkatsomus. Meillä jopa koululaisten opettaja kysyi, että sopiiko, että lapsemme katsoo heidän kanssaan jotain opetusvideoita joskus (oli kuullut, ettei meillä ole kotona televisiota). Totta kai se sopi, koska he toivottavasti eivät koulussa ole jatkuvasti nenä kiinni telkkarissa.
Voisihan se hoitaja tietysti yrittää miellyttää kaikkia vanhempia, jolloin osa saisi katsoa ja osa ei. Luultavasti kaikkein kurjinta se olisi silloin sille hoitajalle itselleen, koska hänen pitäisi saada ne ei-katsovat viihtymään. Meidän perhepäivähoitajalle oli kuulemma annettu ihan päivähoidon ohjaajan puolesta sellainen määräys, että televisiota ei saa joka päivä katseluttaa, koska se ei ole hyväksi lasten kehitykselle. Olisiko sinusta ihan kauheaa, jos lapsesi vieroittuisivat televisioriippuvuudestaan?
Hoitajan television kulumisesta en ole lainkaan huolissani. Se on niin turha kapistus, että kulukoon minun puolestani vaikka kokonaan.
Meillä menee juuri näin että pikku-kakkonen katsotaan sillointällöin. Ei vie lasten7-10 tuntisista hoitopäivistä kuin murto-osan , paljon keritään tehdä muutak. Minusta pikku-kakkosessa on paljon hyviä juttuja pienillekin.
Kaupassakin käyn lasten kanssa, ostamassa pieniä ostoksia. Ryhmäni n.2 vuotiaat ovat innoissaan kun sanon kaikille jonkun asian mikä pitää muistaa ostaa. Kaikki muistavat kaupassa oman vastuuostoksensa :) ja jos ei muista ,ei haittaa ...sitten muistellaan yhdessä.
Minä siivoan myös lasten kanssa. Pienet ovat innoissaa kun saavat auttaa pyykkien levityksessä. Pienet tykkää auttaa monissa asioissa. Vessan pesen itse :-)
Minä teen myös ulkotöitä samalla kun lapset leikkivät leikkialuella. Haravoin ( monesti pienet haravoivat kanssani pikkuharavillaan) ja kitken jopa kukkapenkkejä ( siinäkin lapset joskus auttavat) ja talvella kolataan yhdessä lumikasoja.
Minä saatan pitää lasten kanssa yhtä aikaa myös päivätorkut. Lapset nukkuvat, minä torkun ja toisella korvalla vahdin heitä. Minulle riittää 15-20 min. torkut, sitten nousen laittamaan välipalaa ja pidän itse kahvitauon.
En todellakaan leiki lasten kanssa koko päivää tai ohjaa alituiseen heidän tekemisiään. Annan lasten itse keksiä leikkejä tms. Meillä ei ole myöskään tiukkaa ohjelmaa mitä milloinkin tehdään vaan lapset saa piirrellä milloin haluavat, maalailla jos mieli tekee, jumpata tai leikkiä laululeikkejä jos siltä tuntuu... mutta tiedättekö... lapset leikkivät kaikkein mieluiten vapaata leikkiä!! Ja sitä saavat meillä tehdä. Olen toki kuulolla koko ajan ja menen ohjaamaan takaisin leikkiin jos joku meinaa pistää ranttaliksi jne. , mutta lapset ovat taitavia leikkijöitä!
Minulla kaikki hoitolapset pieniä ja mielestäni rento, kodinomainen päivä on parasta hoitoa pienelle. Päiväkodissa en tykkäisi työskennellä enkä ole omia lapsiani niihin vienyt . Ne ovat kuitenkin laitoksia vaikka kuinka pyrittäisiin kodinomaisuuteen.
No huhhuh! Sanoinko, että lapseni olisi jotenkin RIIPPUVAINEN telkkarista?! Se, että teille se edustaa jotenkin pahuutta ja on "turha kapistus", ei tarkoita, että jos joku siitä haluaa ohjelmaa katsoa, olisi riippuvainen! Kaikkea sitä kuuleekin...
Meidän tyttö ei ole lastenohjelmista sen riippuvaisempi, kuin leluista, kivien keräilystä, muovailusta, piirtämisestäkään. Ei tulisi mieleenikään näyttää lapsille aikuisten huumepäissään tekemiä piirettyjä (esim juuri pokemonia), joita nykyään tulee, vaan laadukasta suomalaista lastenohjelmaa. Siitä kun ei lapselle mitään vahinkoa ole, kun se pidetään maksimissaan tunnin rajoissa per päivä. Meille se pikkukakkonen nyt vaan on aamun avaus, toki välissä syödään aamupala, joten tyttö katsoo sitä yhteensä ehkä 30 minuuttia päivässä, hui! Muuta syytä ei ole, kuin se, että hän pitää siitä, eikä tarvitsekaan olla. Alunperin sanoinkin, että TOIVON, että saa myös hoidossa sitä katsoa, en siis sanonut että VAADIN.
Ja uskonnoista ja elämänkatsomuksista kun puhutaan, että kaikkia pitäisi huomioida, mutta eihän päivähoitokaan ihmeisiin pysty. Kyllähän sitä voi vaatia vaikka musiikittomuutta uskonnon nimissä, mutta sitä ei voi toteuttaa, koska muilla on oikeus normaaliin elämään hoidossa, eikä yhtä voi laittaa äänieristettyyn koppiin yksikseen. Ainoa asia, mikä tulee mieleen, on oma syöminen ja pukeutuminen, jotka otetaan huomioon, koska se ei ole muilta pois. Uskonto ei saa mielestäni mitenkään näkyä päivähoidossa muutenkaan (=rukoukset sun muut rituaalit), vaikka sitä vaadittaisiin.
Näin se juuri on. On vaikeata hoitaa toisten lapsia ja on vaikeata antaa toisten hoitaa omia lapsia. Miten helposti syttyykään tämänkaltaisia yhteenottoja (ainakin netissä). Kun vanhemmat ja hoitajat ovat eri mieltä ja vihaisia toisilleen on se ensikädessä lapsi kun kärsii. Lapsi tarvitsee aikuisten yhteistä ymmärrystä ja tukea. Vanhemmat tarvitsevat hoitajan joka kunnioittaa heidän tarpeitaan vanhempina joka auttaa vanhempia ymmärtämään ja seuraamaan lapsen arkea hoidossa. Vanhemmat tarvitsevat hoitajaa säilyttääkseen hyvän suhteen lapseensa.Jos hoitajalla ei ole toimivaa suhdetta vanhempiin ei hän myöskään pysty tukemaan vanhempien ja lapsen välistä suhdetta.
Hoitaja tarvitsee vanhempien apua lapsen ymmärtämisessä hoidossa.Hoitaja tarvitsee vanhemmat jotka näkevät myös hänen työnsä päivittäiset haasteet lapsen auttamisessa ja ymmärtämisessä.
Lapsi tarvitsee hoitajan joka ymmärtää että lapselle on tärkeintä hyvä toimiva suhde vanhempiin, että hoitajan tärkein tehtävä on tämän mahdollistaminen pitkästä päivittäisestä erosta huolimatta. Hoitaja ei koskaan voi olla parempi äiti. Tämä ei tietenkään merkitse sitä etteikö päivähoidossa jouduttaisi tekemään asioita toisella tavalla kuin kotona, mutta mikä tärkeintä on että hoitaja ja vanhemmat pystyvät näitä asioita yhdessä miettimään ja saavuttamaan asioita koskevan yhteisymmärryksen. Jos tätä ei tapahdu ei voida mitenkään puhua laadukkasta hoidosta lapsen kohdalla, eikä hyvästä yhteistyöstä.