Tunnen itseni nyt hieman hölmöksi kirjoittaessani tänne. En varsinaisesti siksi, että kirjoitan tänne, vaan ennemminkin siksi että aihe on yksi turhimpia.
Elän onnellisessa parisuhteessa tyttöystäväni kanssa. Tapasin kuitenkin eräänä hämyisenä iltana naisen, jota olen ajatellut siitä lähtien. En tunne naista, enkä ole ollut häneen yhteydessä/nähnyt häntä sen jälkeen. No nimen tiedän kuitenkin. Tyttöystävälläni ja tällä naisella on yhteinen tuttava.
Nyt en tiedä, mitä tehdä... haluaisin ottaa yhteyttä tähän naiseen, tutustua ihan kaverina. Myönnän että ajatuksissani hän on ollut muutakin. En kuitenkaan halua loukata tyttöystävääni, hän on todella rakas minulle. Tämä nainen tietää minun seurustelevan, mutta luulen että hän silti olisi suudellut minua silloin illalla kun tapasimme.
Nyt jään pohtimaan, mitä teen. Tämä nainenkaan tosin ei ole ottanut minuun yhteyttä sen yhden illan jälkeen.
Elän onnellisessa parisuhteessa tyttöystäväni kanssa. Tapasin kuitenkin eräänä hämyisenä iltana naisen, jota olen ajatellut siitä lähtien. En tunne naista, enkä ole ollut häneen yhteydessä/nähnyt häntä sen jälkeen. No nimen tiedän kuitenkin. Tyttöystävälläni ja tällä naisella on yhteinen tuttava.
Nyt en tiedä, mitä tehdä... haluaisin ottaa yhteyttä tähän naiseen, tutustua ihan kaverina. Myönnän että ajatuksissani hän on ollut muutakin. En kuitenkaan halua loukata tyttöystävääni, hän on todella rakas minulle. Tämä nainen tietää minun seurustelevan, mutta luulen että hän silti olisi suudellut minua silloin illalla kun tapasimme.
Nyt jään pohtimaan, mitä teen. Tämä nainenkaan tosin ei ole ottanut minuun yhteyttä sen yhden illan jälkeen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ja haaskaa kaikki hyvä, mitä elämässäsi on.
Kyllä yhden lumppusen takia kannattaa pilata aivan kaikki.
Miten ihmisestä tekee lumppusen jos toinen osoittaa kiinnostuksen? Me tiedämme vain sen, että tämä varattu on kiinnostunut. En haluaisi tavata sinunlaistasi ihmistä, anteeksi vain. Ennemmin vaikka sen "lumppusen"
ensisijaisesti vastuu tekemisistään,mutta mun mielestä myös tällä ap:n ihastuksella on vastuuta tässä miten toimii kun varattu osoittaa kiinnostusta siihen.Itse en kyllä antaisi mitään vastakaikua naiselle jonka tiedän olevan vahvasti parisuhteessa,vaikka sitten kuinka olisi molemminpuolista ihastusta ilmassa.
Että mielummin pysyttelisin mahdollisuuksien mukaan poissa häne lähettyviltä niin kauan kunnes ihastumisen tunteet menee ohi.Ja nehän menee ohi aikanaan jos niillä on rakkausparisuhde kyseessä!
Pitäköö paikkansa sananparsi "Poissa silmissä,poissa mielestä".
Ei minkäänlaista kotikasvatusta ja sitten vielä selitetään huoraaminen bissejen ongelmaksi, vaikka itsellä ovat molemmt jalat upoksissa polviin asti.
Olisin suudellut, jos olisin uskaltanut. Olet pyörinyt mielessäni siitä lähtien. Ihastuin sinuun niin voimakkaasti kun tuntui lyhyen juttelun jälkeen, että meillä on paljon yhteistä. Olet niin ihana ja herttainen, mutta en halua rikkoa teidän parisuhdetta. Odotan jos otat yhteyttä ja samalla toivon että voisin jotenkin unohtaa.
Minä se ketä tarkoitat... rakastuin sinuun. Voiko se olla koskaan väärin?
Olisikin niin hauskaa jos olisit Hän :) mutta itse ajattelen ettei yhden juttelukerran perusteella vielä rakastuta, ihastutaan ehkä.. eikä se voi olla väärin!
Toisaalta Hänkin voisi ottaa yhteyttä minuun..
Jos sulla on onnellinen parisuhde,niin älä nyt herranjumala vaaranna sitä toivomalla että se nainen ottais suhun yhteyttä tai ite tekemällä suhteen kehittymisen eteen jotain!!!
Nyt kuule mieti vähän mitä oot suunnittelemassa!
Suomeks ja suoraan sanottuna suunnittelet pettämistä! Inhottavaa,että edes toivot yhteydenottoa siltä naiselta.
Nyt pistät moiset ajatukset narikkaan ja annat niiden siellä olla,tai otat eron "onnellisesta parisuhteesta".
Valitettavasti ajattelen itsekkin juuri näin. Inhoan pettäjiä ja pettämistä, mutta tämä nainen on ajatuksissani... ei kokoaikaa kuitenkaa! En halua loukata kumppaniani, joten mitään en nyt asioiden eteen aio tehdä.
Kuitenkin tunne on sellainen kutkuttavan ihana kun ajattelen tätä naista. Ja samalla inhoan itseäni kun ajattelen häntä, se ajatus loukkaa tyttöystävääni.
Teenpä niin tai näin, ajattelen toista. Kohdatessani tämän naisen ajattelin vain tyttöystävääni.
Menet sinne. Petät sun tyttistä. Oot ihan hulluna siihen ylimääräiseen gimmaan. Otat sen mitä halusitkin. Jätät gimman. Palaat kotiin. Gimma on yhä lääpällään suhun. Sulta tulee yrjö kun vaan ajatteletkin mitä teit sen kanssa. Ja tiedätkö mitä ?
- eikä se ollut edes rakkautta.
Siksi että mun tyttöystävän "tarina",kuullostaa aivan sun sepustukselta!
Mä hyväksyn ihastumiset toisiin ajatuksen tasolla,ihastunhan silloin tällöin itsekkin.Mut sit jos konkreettisesti toimii esim.tavatakseen ihastuksensa,sitä en oikein sulata.Tai että jos sattumalta tapaa,aloittaa silmäpeliä tai muuta.Miks haluaisi asettaa itsensä ehdoin tahdoin kiusaukselle alttiiksi,tai "kokeilla" tapahtuuko jotain?Hiveleekö se sun itsetuntoa jos vastapuoli osoittaa kiinnostusta suhun?
Mä kyllä annoin tyttöystävälle anteeks sen "häröilyn",mutten vieläkään ole unohtanut.Tyttöystäväni ei siis pettänyt,mutta kai sitä voisi kutsua "pelaamiseksi" toisen naisen kanssa.Halua saada selville onko se toinenkin ihastunut jne.
Mutta ei tuollaista touhuta kun ollaan suhteessa,ainakaan minun kanssani!
Joten suosittelen kyllä että annat asian ja naisen olla ja tyydyt haaveilemaan.Mitä sinä edes sillä tiedolla teet onko hän ihastunut sinuun?Kun kerran olet hyvässä parisuhteessa naisen kanssa jota rakastat ja kunnioitatkin kun et tahdo loukata,ymmärsinkö oikein?
Teet sen kuitenkin, sanottiin me sitten mitä tahansa.
Kysymykseesi ei voi vastata. Jos otat yhteyttä, saatat rikkoa nykyisen suhteesi ja jäädä yksin, tai saattaa olla saat vain selvyyden siitä että sinulla ja tuolla naisella ei voisi olla mitään yhteistä, tai sitten saatat avata kokonaan uuden oven.
Minulle kävi niin, että rakastuin ns. perhetuttuun. Olimme molemmat tukevasti pitkissä parisuhteissa. Sinnittelin n. vuoden ilmaisematta mitään kunnes aloin aavistaa että ihastukseni ei ollutkaan yksipuolista. Sinnittelimme toisen vuoden tietäen että tunnemme samoin. Emme todellakaan olleet valmiita rikkomaan pitkiä suhteitamme. No, sitten rakastumiseni kohde (ja minuun rakastunut) oli kerran arki-iltapäivänä ottanut kännin (ei hänen tapaistaan) ja hän soitti meille (silloin oli vielä lankapuhelimet) ja minun kumppanini vastasi. Kun minä otin luurin niin toinen siellä sai juuri ja sanottua, että rakastan sinua. Vastasin viileästi että ei kannata puhua nyt kun olet humalassa, mutta että soitan huomenna töihin ja kysyn miten voit. Soitin hänelle töihin seuraavana päivänä, puhuttiin, parin päivän päästä tavattiin kahdestaan ja siitä se alkoi. En ole katunut vaikka käytiinkin läpi melkoisia helvettejä. Asiat olisivat tietysti voineet mennä ihan jotenkin muutenkin.
Ehkä sinun kannattaa ainakin ottaa aikaa ja ehkä järjestää joku tilanne, jossa tapaatte sattumalta uudelleen?
Uskoisin että tapaamme vielä, ainakin ohimennen. Katsotaan mitä tapahtuu, katsommeko vain toisiamme pitkään, niin kuin tähän asti, vai puhummeko, niin kuin kerran on tapahtunut, vai emmekö enää huomaa toisiamme..
Tiedätkö mun sukunimen tai puhelinnumeron? Laita vaan joku viesti tai pyydä facebook-kaveriks tms :P jooko? :)
P*skaa saa varmaan ku tilaa. Sitäx sä haluat?
Mieti asiaa. Oletko todella valmis rikkomaan parisuhteesi, jos otat yhteyttä? Tietenkin voit saada tämän ihastuksesi itsellesi, mutta kannattaa myös miettiä kumman kanssa olisit parisuhteessa mieluummin.
Vaikka tekisit tyttöystävääsi kohtaan väärin, kannattaa valita se, joka tuntuu parhaimmalta. Tiedän että nyt muut alkavat haukkua minua tämän kirjoituksen perusteella, mutta jos luulet, että olisit onnellisempi ehkä tämän ihasruksen kanssa, yritä. Mutta älä seurustele molempien kanssa samaa aikaa, muista se.
Toi "onnellisessa parisuhteessa" elävä on jo tehnyt valintansa!Haluaa seikkailua toisen kanssa,tyttöystävästä viis!
Kuinka tuollaista muuten edes harkitsis!?
Sääliks käy sen tyttöystävää:( Sen pitäis saada tietää mitä tää sen tyttis suunnittelee!
Ehdotankin aloittajalle että kertoo haaveistaan omalle tyttöystävälle ja kysyy siltä neuvoa miten pitäisi toimia ihastuksen suhteen!
ole synti tuntea jotain toisia kohtaan parisuhteessakaan, ihminen ihastuu niin helposti eikä sitä tunnetta pidä pitää kauheana. Toiset ottaa sitä vauhtia omaan elämäänsä ja parisuhteeseensa ja toiset lähtevät parisuhteestaan sen ihastuksen perään katsomaan voisiko se olla se mitä on etsinyt. Ilmeisesti silloin se nykyinen ei tunnu sille oikealle ja se on vain elämää. Vastuu on kuitenkin hyvä ottaa jo nyt tunteistasi ja ajatuksistasi. Kun sä otat yhteyttä tähän naiseen niin ole rehellinen itsellesi mihin sä olet päätäsi pistämässä. Ole rehellinen tunteillesi ja kunnioita tyttöystävääsi niin että otat hänet huomioon ihan ekana kaikissa päätöksissäsi. Rakkautta ja sitä oikeaa pitää tulla tavoitella mutta olisi hyvä ettei ketään tallottaisi siinä tohinassa.
Sä ehkä huijaat että haluat häneen kaverina tutustua, oikeasti sä haluat katsoa tunteeko hän sinua kohtaan mitään ja vahvistuuko sinun tunteesi häntä kohtaan. Ei valkoisia valheite edes itselle, siinä sä päädyt satuttamaan monia ihmisiä tällaisen asian ollessa kyseessä.
Jos susta tuntuu ettei nykyinen ole sulle se oikea, jos sulla on pienikin tunne sydämessäsi että voisit vaihtaa hänet asia on juurikin niin. Älä ala polttamaan kynttilää molemmista päistä vaan tee ratkaisusi, mikään parisuhde ei ole ansainnut että sitä käytetään odotushuoneena etsiessä samalla sitä oikeaa.
Hyväksyttävää on kokeilla onko ihastus "se oikea",parempi,ihanempi tai no vaan parempi!
Nykyinen tyttöystävä kyllä tuntui ennen ihastusta parhaalta mahdolliselta,mutta entä jos tää ihastus onkin parempi.Nykyistä en tahdo loukata,toimin siis niin vaivihkaan ettei se huomaa mitään.Katson vain onko ihastus oikeampi mulle,en tee mitään väärää.
Jos se ei ole,voidaan olla niinkuin ennenkin tyttöystävän kanssa.TAI siis tyttöystävähän on ollut koko ajan niinkuin ennenkin,eihän se mitään tiedä.En siis satuta sitä millään lailla.
Parempi katsoa,kuin katua!
jooo no pitäis sen sun tyttöystäväskin ensin katsoa kuin katua sitä että on sun kanssas! Tässä näemme perus omaan napaan katsojan. Mitäs jos tää sun tyttöystäväs tekis samoin. Lähtisi toisen perään "katsomaan" onko se parempi kuin on sinä eikä kerro sulle mitään. Mitäs tekisit? Tuntuisko kivalta? Mä en tajua ihmisiä jotka ajautuvat "kunnon" suhteeseen vaan siinä ajatuksella ettei halua olla yksin. Synkkaa mutta kuitenkin puuttuu se jokin jota tarvii muualta etsiä. Miksei voida olla ns. seksisuhteessa, avoimessa suhteessa, tai vaikka ei minkään näköisessä suhteessa, vain kavereina jotka pitävät joskus hauskaa yhdessä. Siinä kumpikin osapuoli on vapaita katsoa muualle josko muita ihastuksia löytyisi.
ei kukaan voi olla suhteessa väkisin, jos sydän vie toisaalle sinne on mentävä jos muuta ei voi. Mutta sanoin myös että siinä menossa on hyvä kunnioittaa sitä nykyistä sen verran että teet ensin hänen kanssaan tilit selviksi.
palaa takaisin,ku huomaa sydämmen olleenkin vain huvittelun haluinen.Ja sit hölmöt ottaa vielä takaisin!
ihastuminen on hölmön hommaa. parempihan se olisi jos pystyisi elämämään tuntematta mitään, voisi järjellä ajatella jokaisen asian. Elämään kuuluu epävakaita muuttujia, sydänasiat on yksi niistä. Onko se hölmöä ottaa joku takaisin vaikka rakastaa häntä hänen ei täydellisyydestään huolimatta? Onko se hölmöä pyytää päästä takaisin kun tajuaa missä se sydän oikeasti on ja kenen luona? Minusta ei. Ainoa hölmö asia on että ei elä vaan koittaa varoa sattumisia ja eristäytyy itseensä siten että edes itse ei tiedä kuka oiken on.
Elämä on.
Jos puhutaan RAKKAUDESTA - ei rakastumisesta ja ihastumisesta - se ei ole hölmön hommaa. Rakkauteen kuuluu erittäin iso annos puhdasta tahtoa ja myös järkeä. Se hurahtanut, tulipunainen huuma ei suurenkaan rakkauden sattuessa eteen kestä ikuisesti. Yksinkertaisesti siksi, että niin ei vaan voisi elää vuosikausia, kun on tätä muutakin eloa aikuisella ihmisellä. Ja niin vain käy. Jokaiselle. Ja silloin - juuri silloin - mitataan se, onko rakkautta, tahtoa, järkeä.
Aina puhutaan siitä, miten tunteet ovat epävakaita ja muuttuvia. Ovatko ne? Miten vanhempani voivat sitten edelleen reilut 50 vuotta naimisissa olleina olla silminnähden ja korvinkuullen hyvin onnellisia yhdessä, onnellisia toisistaan ja ehdottomasti sitä mieltä, ettei kukaan muu sitä paikkaa voisi täyttää? Eivätkä he ole ainoita, todellakaan.
Ehkä vain ihminen on nykyään epävakaa, kyvytön suuriin, aitoihin tunteisiin ja siksi taipuvainen selittelemään asiaa omaksi edukseen. En käsitä ollenkaan näitä "miksen voisi palata takaisin kun olen tajunnut erehdykseni" - juttuja. Erehdykset valitettavasti maksavat erittäin usein. Jos et näe aarretta nenäsi edessä ja olet valmis tuhlaamaan sen kun et vain tiedä itsekään mitä haluat, se ei ole minun ongelmani. Aina löytyy muita, jotka ymmärtävät asioiden arvon. Rakkaus on rohkeiden ihmisten asia.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että tärkeintä olisi tehdä tilit selväksi. Yhtä tärkeää tehdä se itsensä kanssa kuin sen toisenkin. Miettiä mitä oikeasti haluaa ja ihastumisista hakee. Jos ei ole varma omista tunteistaan, se toinen on ansainnut mahdollisuuden löytää sellaisen, joka on, mikäli sellaista elämäänsä kaipaa. Sanoisin, että erittäin usein näissä suhteesta ulospäin vilkuiluissa on kyse siitä, että koko elämä kaipaisi enemmänkin jotain muutosta. Ihminen ei ole tyytyväinen elämäänsä ja itseensä ja hakee ratkaisua siitä helpoimmasta päästä - ihastumalla uuteen. Rakastumisen perhoset vatsassa kaikki tuntuu jännemmältä ja tuoreelta.
mitä oot ajatellut tekeväsi?
Näiden kommenttejen jälkeen olet kai kovasti pohtinut asiaa,vai?