Olen elänyt koko elämäni heteroelämää ja elämässäni on ollut vaikka minkälaista sekoilua miesten kanssa. Olo tuntui aina jotenkin kummalliselta ja siltä, että kaikki ei ole kohdallaan. En koskaan nauttinut seksistä miesten kanssa, mutta pakonomaisesti harrastin sitä kuitenkin. N. vuosi sitten tajusin olevani lesbo. Ajatus tuli niin kirkkaana mieleeni kun olin tavannut erään ihanan naisen. Olin silloin parisuhteessa miehen kanssa. Asioita mietittyäni mun oli viimein pakko kertoa silloiselle kumppanilleni, en enää voinut pitää asiaa sisälläni. Kertominen oli todella vaikea tilanne ja sai aika rankkoja reaktioita aikaan. Oma oloni oli todella helpottunut, salailu loppui viimein!
Vaikka olenkin siitä aivan varma, että pidän naisista, olen heidän seurassaan todella ujo. Miesten kanssa mulla ei ollut mitään ongelmaa tehdä aloitetta, koska se oli mulle vaan peliä. En uskalla mennä yksin lesbobaariin ja olen välillä todella ahdistunut. Miksi en uskalla, vaikka niin kovasti haluan! Tätä menoa olen varmaan loppuelämäni yksin, muttamutta... Se ei vaan ole niin helppoa kuitenkaan, vaikka en tiedä mitä pelkään.
Vaikka olenkin siitä aivan varma, että pidän naisista, olen heidän seurassaan todella ujo. Miesten kanssa mulla ei ollut mitään ongelmaa tehdä aloitetta, koska se oli mulle vaan peliä. En uskalla mennä yksin lesbobaariin ja olen välillä todella ahdistunut. Miksi en uskalla, vaikka niin kovasti haluan! Tätä menoa olen varmaan loppuelämäni yksin, muttamutta... Se ei vaan ole niin helppoa kuitenkaan, vaikka en tiedä mitä pelkään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olin nuori silloin kun ensimmäisen kerran menin homo/lesbobaariin ja olin elänyt siihen asti heteroelämää. Onneksi tutustuin yhteen homo poikaan , joka puoliväkisin raahas mut baariin. Muistan vieläkin sen tunteen , tärisin kun haavanlehti ovella ja tuntui että pyörryn jännityksestä siihen paikkaa. Mutta nyt vahempana ja viisaana vähän kaduin sitä ,että miksi mietin niin kauan ne kalliit ja arvokkaat vuodet meni miettiessä, kun olisi voinut pitää hauskaa. Että rohkeasti vaan sinne baariin, huomaat eka käynnin jälkeen että ei tässä mitään kauheeta ollutkaan.
vastauksesta! Olen ollut useita kertoja homobaarissa "heteroaikanani". On vaan niin hassua nyt kolmekymppisenä jänistää ja kun on oppinut ymmärtämään itseään.
Kolmekymppisestä alkaa paras aikakausi, ever ;)
Itse koen olevani uuden elämän kynnyksellä pitkän parisuhteen päätyttyä naisen kanssa. Olo on vähän kuin villivarsalla, vaikka ikäluokitukseni on keski. :) Ajattelin ensin, että tässä pitää nyt matallalla profiililla elellä ja surra ja kaikkea masentavaa. Kunnes pääni kirkastui; mitä pitää surra? Liittomme päättyi yhteisestä sopimuksesta, ilman riitaa, pettämistä tai mitään sellaista. Molempien elämänlaatu on selkeästi kohentunut eron myötä.
Koska en asu pääkaupunkiseudulla, on kontaktien solmiminen omanlaisiin hmm.. hieman hankalaa (tarkoitan, että lesbobaareja ei lähimailta löydy). Niinpä suuntasin tänne palstoille tilannetta ihmettelemään. Aika paljon täälläkin puhutaan yksinäisyydestä ja tutustumisen vaikeudesta. En kuitenkaan aio menettää toivoani heti kättelyssä vaan uskon, että tästä maasta löytyy edelleen sen verran rohkeita naisia, että saan uusia tuttavuuksia "uuteen elämääni". Tsemppiä ja rohkeutta meille kaikille! :)
Moni asia kirjoituksessasi oli aivan kuin minun kirjoittamaa, varsinkin tämä:
"Vaikka olenkin siitä aivan varma, että pidän naisista, olen heidän seurassaan todella ujo. Miesten kanssa mulla ei ollut mitään ongelmaa tehdä aloitetta, koska se oli mulle vaan peliä."
Se on kamalinta :( Tosi kova ujous iskee juuri naisten kanssa, varsinkin jos olen kiinnostunut eikä toinenkaan ole luultavasti hetero. Lamaannun, vaikkei pitäisi. Siitä kai voi hölmöinkin päätellä, etteivät naiset ole mitään "peliä" minulle, toisin kuin miehet... Miesten kanssa on aina ollut helpompaa olla tekemisissä ja flirttaillakin, koska ei ole ollut niin kovaa epäonnistumisenpelkoa, useimmiten ei sitä ollenkaan. Omien pelkojen ja ujouden lisäksi tässä kaikessa on tietenkin lisänä vielä se pikkuinen ylimääräinen seikka, ettei lesbous ole "normaalia" tässä "heteromaailmassa". Teoriassa voi monen mielestä ollakin, mutta se on jo ihan eri asia kun todellisuus tulee vastaan, ihmiset joille oletus on heterous.
Juuh, rakkaus on rohkeille.
tosi rakkaus tosi rohkeille.
nyt se alkaa, sun elämä vihdoinkin. Sä olet löytänyt itsesi ja sun on aika alkaa nauttia siitä. Tietty se jännittää mennä ja miten ne naiset ottaa vastaan ja jne. Tuhansia kysymyksiä keksii kyllä aiheesta. Päätät nyt vain että menet, kun sä olet siellä sä huomaat ettei se olekkaan niin vaikeata. Asiat alkaa mennä omalla painollaan. Luultavasti sä olet eka jännityksessä, sitten sä olet ihmeissäsi että kaikki tuntuu tuntevan toisensa ja tunnet itsesi ulkopuoliseksi, sitten tulee vaihe kun et viitsi mennä kun kukaan ei tule juttelemaan tai kiinnostu, sen jälkeen sä et mene vaan laitat seuranhakuilmoituksen johon huomaat että kaikki Suomen naimisissa olevat miehet vastaa ja muutama sinkkumieskin. Sitten sä olet jo pikkuisen kauhuissasi että et ikinä löydä ketään ja mistä! Palaat takaisin ravintolaan ja tuskastut enemmän ja kuin huomaamatta et jännitä enään niin paljoa ja pikku hiljaa sä huomaat että sulla on muutama kaveri sitten kaverin kaveri on kauheen kiva ja sen kaa oli jotain silmäpeliäkin ja sitten sä huomaat että seukkaat ja elät elämääsi. Ihan niin kuin me muutkin.
Asiat ei tapahdu yhdessä yössä, mitään ei saavuteta vain saapumalla paikalle, ketään ei tuoda sun eteen ja anneta sinulle.
Tee ja ole, muista pitää mielesi avoimena ja rohkeana ja älä lannistu. Se maistuu makealle vaikka sitä joskus saa odottaa. Kaikki tapahtuu ajallaan kuitenkin. Ensimmäisen askeleen ottaminen on tärkeää ja se sun pitää tehdä.
mun pitäisi viimeinkin alkaa nauttia mun elämästä! :) Lesbouden tajuaminen on ollut mun elämässä todella merkittävä asia. On ollut yllättävää huomata, miten monia solmuja se on avannut mm. työelämässä. Olen saanut valtavasti uusia ideoita ja olo on paljon vapaampi niiden toteuttamiseen ja en enää ajattele, mitä muut musta ajattelevat. Aina ennen mua ahdisti, mutta en tiennyt miksi. Ehkä myös ajattelin muiden huomaavan musta jotain "mitä ei pitäisi". Nyt voin olla paljon vapaammin etenkin naisten seurassa (vaikka ihastuksen kohdalla menenkin lukkoon). Aikaisemmin mun suhtautuminen naisiin oli jotenkin... en osaa selittää, jotenkin ongelmallinen. Mun oli vaikeaa saada naisista ystäviä. Miesten kanssa säätäminen (puistattaa ne kaikki ällöt muistot!) meni todellakin överiksi ja oli varmasti jotakin alitajuista asian peittelyä..
Olen ollut monta kertaa uusien asioiden edessä, jotka ovat jännittäneet aluksi, mutta osoittautuneet aivan ihaniksi! Tämä uusi alue vaan tuntuu harvinaisen jännittävälle. Oikein naurattaa miten lukkoon menin viime viikolla, kun näin ihanan naisen, jonka tunnistin lesboksi. Olo oli kuin teinillä..
Eiköhän se tästä! Rohkeasti nyt vaan, iik...
sun kirjoituksesta:) Sanasi henkii positiivisuutta ja toivoa...otan kiinni tästä tunteesta;)
Kiinnostamaan jäi,miten tunnistit sen naisen lesboksi?