Se koen olevani,nyt puolisoni kuoltua.Ei siitä ole vielä niin kauan, kun hän oli rinnallani jakaen arkeni ja sunnuntaini. Vähitellen on elämä käynyt tyhjemmäksi, käteni sylini kaipaa kosketusta.
Nyt ymmärrän oman tarpeettomuuteni, vaikka rakastankin elämää ja ihmisiä niin minua ei tarvita enään siinä mielessä.
Lapseni elävät omaa elämäänsä ja ovat luonnollisesti kiintyneet minuun. samoin kuin minä heihin, mutta näen jo selvästi oman kohtaloni.
Yksinäisyys, toisen ihmisen läsnäolo on puute, joka ei enään korjaannu.Lienekö lähestyvän joulun tuoma tunne,kaipuu siihen onnelliseen tunteeseen kun toinen iloitsi valmisteluista, ja elämä oli ehjää, oli kumppani jonka kanssa keskustella, jakaa arkisetkin asiat, vaan niin rakkaat.
Kuinka kauan kestää ennenkuin sopeutuu yksinäisyyteen?Ennenkuin alkaa antamaan periksi?
Nyt ymmärrän oman tarpeettomuuteni, vaikka rakastankin elämää ja ihmisiä niin minua ei tarvita enään siinä mielessä.
Lapseni elävät omaa elämäänsä ja ovat luonnollisesti kiintyneet minuun. samoin kuin minä heihin, mutta näen jo selvästi oman kohtaloni.
Yksinäisyys, toisen ihmisen läsnäolo on puute, joka ei enään korjaannu.Lienekö lähestyvän joulun tuoma tunne,kaipuu siihen onnelliseen tunteeseen kun toinen iloitsi valmisteluista, ja elämä oli ehjää, oli kumppani jonka kanssa keskustella, jakaa arkisetkin asiat, vaan niin rakkaat.
Kuinka kauan kestää ennenkuin sopeutuu yksinäisyyteen?Ennenkuin alkaa antamaan periksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kovin yksilöllistä se on.
Minulla meni kaksi vuotta, sitten alkoi elämä ulkopuolella onnistumaan.
Viikot meni paremmin, mutta viikonloput olivat itkun täyttämiä.
Kehottaisin Sinua hakeutumaan harrastusten pariin, toimettomuus ja kodin yhteiset hetket ovat aina mielessä, jos kodissa vain oleilet.
Ystävät ovat hyvä apu, puhu ja puhu, pura suruasi, tai kirjoita ylös tunteesi.
Aikaa se saattaa viedä, mutta kyllä Sinä elämän sisällön löydät ja olo helpottuu.
Toivon lämpimästi Sinulle voimia ja jaksa uskoa, että se "möykky" sieltä rinnasta pieneenee, kokonaan tuskin koskaan lähtee, eihän tarvitsekaan, kunhan sen kanssa oppiii elämään.
Muistot joskus aikojen perästä lohdun antaa.
Hyvää joulua kaikesta huolimatta, joulun aika on varmaan Sinulle ikävän aikaa.
Siitä on jo kohta 28 vuotta. Jossain vaiheessa puin tuntemuksia runomuotoon. (joku on voinut joskus lukea tämän täällä)
Kuolemaa ei ymmärtää voi,
se kuitenkin suuren surun toi.
Ei millään käsitä
ettei enää nähdä.
Ovikello soi,
onko hän siellä, oi.
Taas petyin
ja kertaa monta
toivotonta
ennenkuin uskoa voin.
Minusta puolet poissa,
kuinka elää voin
kun vain puoli sydäntä
yksi käsi ja yksi jalka.
Mutta vähitellen
alkaa
haamusärky lakata.
Puolikkaasta kokonainen kasvaa
ja taas elää jaksaa
ja jatkaa matkaa-yksin.
Siipirikko, elon lintu,
nyt ei jaksa laulaa säveltään,
vaan sointunsa tuo äänetön
niin tuskaisena helkähtää.
Ei voimat enää jaksa kantaa,
väsyneenä lintu visertää.
Siipirikko, elon lintu
vielä helkyttele laulujasi.
Vaikka siipesi on raiskatutkin
niin soinnuttele sointujasi,
sillä laulusi tuo äänetönkin
helpottaa sua tuskassasi.
Siipirikko, elon lintu
tuskasi nyt tukahduta,
anna äänes viserrellä
äänetönnä…Voita tuskas.
Anna laulus helähdellä
soinnuillasi ilahduta…
Unohda nyt siipes särkyneet!
Ystäväpiirissäsi on varmasti joku myös aivan yksin oleva ihminen, jonka kanssa voit vaihtaa kuulumisia. Suruun menee oma aikansa, mutta pidä myös itsestäsi huolta, että et uppoa murheeseen.
oma itseni, tämä yllätti itsenikin tämä pohjaton surumielisyys, ja tarpeettomuuden tunne.Ei ole ympärilläni yksinäisiä ihmisiä lähipiirissäni.Nettituttu tai ystävä on , jonka kanssa on hieman yksipuolinen kontakti, enemmänkin minun puoleltani otettu, mutta pelkään pahoin että en hänelle merkitse paljoakaan.
En näe tällä hetkellä minne menisin tapaamaan ihmisiä, eikä tee mieli mennä ravintoloihin, niissä en ole koskaan pyörinyt, kodin ihminen kun olen ikäni ollut. Elämän muutos on niin suuri entiseen, että en voi kuin sopeutua tähän.
Kiitos teille kaikille, jotka riensitte lohduttamaan saman kokeneina, ja yritän hakeutua kodinpiiristä ihmisiin. Kaipa nuo siivet vielä jaksavat kantaa jonkin aikaa.Nyt hepottaaa vain kyyneleet.