Mitä sääntöjä

En huoli sellasta työkaveria joka lintsaa jo opiskeluaikana...nii joo, eipä välttämättä pääse läpi...

Sinä kun et tiedä näistä opiskelijoiden projekteista yhtään mitään, niin et todellakaan ole pätevä arvostelemaan kenenkään tapaa hankkia tietoja. Ehkä joku kyselee täältä, jolloin saa selville esimerkiksi epäkohtia, joita voi sitten tutkia ihan oikeasti. Ne kun eivät välttämättä tule edes mieleen sellaiselle, joka ei niitä koe itse. Ehkä hänellä on jo tuhat kyselylomaketta täytetty, mutta lisäaineistosta ei silti ole haittaa. Mistä sinä voit tietää, saavatko he täältä valmiit vastaukset, kun et tiedä edes niitä kysymyksiä. Pitäisikö opiskelijan tehdä itse lauma lapsia ja sijoittaa heidät eri päiväkoteihin, että voisi saada omakohtaisesti selville päiväkotien ongelmia tai sääntöjä tai milloin mitäkin? Eikä sekään auttaisi, kun siinä ei ole sitä toisten ihmisten näkökantaa. Mikä on yhdestä hyvin, voi toisesta olla huonosti.

Varsinkin opinnäytetyöt tai vastaavat ovat sellaisia, että opettajat ja ohjaajat eivät yleensä edes tiedä niitä vastauksia, kun opiskelija on se, joka tutkii asiaa, ei ohjaaja. Mistä opiskelija saa tarvittavan aineiston? No, kysymällä tietysti. Mikä olisi paras tapa sinun mielestäsi selvittää esimerkiksi päiväkotien sääntöjä? Luuletko, että päiväkodin muutenkin kiireiset hoitajat mielellään uhraa kallista aikaansa vastailemalla kysymyksiin? Ja jos tarkoitus on saada niihin vanhempien näkökantaa, niin sitä he eivät ainkaan pysty selvittämään.

Ei enää opiskelija kirjoitti:

Sinä kun et tiedä näistä opiskelijoiden projekteista yhtään mitään, niin et todellakaan ole pätevä arvostelemaan kenenkään tapaa hankkia tietoja. Ehkä joku kyselee täältä, jolloin saa selville esimerkiksi epäkohtia, joita voi sitten tutkia ihan oikeasti. Ne kun eivät välttämättä tule edes mieleen sellaiselle, joka ei niitä koe itse. Ehkä hänellä on jo tuhat kyselylomaketta täytetty, mutta lisäaineistosta ei silti ole haittaa. Mistä sinä voit tietää, saavatko he täältä valmiit vastaukset, kun et tiedä edes niitä kysymyksiä. Pitäisikö opiskelijan tehdä itse lauma lapsia ja sijoittaa heidät eri päiväkoteihin, että voisi saada omakohtaisesti selville päiväkotien ongelmia tai sääntöjä tai milloin mitäkin? Eikä sekään auttaisi, kun siinä ei ole sitä toisten ihmisten näkökantaa. Mikä on yhdestä hyvin, voi toisesta olla huonosti.

Varsinkin opinnäytetyöt tai vastaavat ovat sellaisia, että opettajat ja ohjaajat eivät yleensä edes tiedä niitä vastauksia, kun opiskelija on se, joka tutkii asiaa, ei ohjaaja. Mistä opiskelija saa tarvittavan aineiston? No, kysymällä tietysti. Mikä olisi paras tapa sinun mielestäsi selvittää esimerkiksi päiväkotien sääntöjä? Luuletko, että päiväkodin muutenkin kiireiset hoitajat mielellään uhraa kallista aikaansa vastailemalla kysymyksiin? Ja jos tarkoitus on saada niihin vanhempien näkökantaa, niin sitä he eivät ainkaan pysty selvittämään.

Lue lisää

vanhempien vstaus voi kysyä päiväkodin lasten vanhemmilta. Ja kyllä päiväkodin työntekijöltä saa vastauksia opinäytetöitä varten. Lähärin opinnäytetyöhön ei tarvita valtavan suurta otosta.

Keskustelupalsta ei ole luotettavin tiedon lähe, koska tänne voi kirjoittaa kuka tahansa mitä tahansa.

19 kirjoitti:

vanhempien vstaus voi kysyä päiväkodin lasten vanhemmilta. Ja kyllä päiväkodin työntekijöltä saa vastauksia opinäytetöitä varten. Lähärin opinnäytetyöhön ei tarvita valtavan suurta otosta.

Keskustelupalsta ei ole luotettavin tiedon lähe, koska tänne voi kirjoittaa kuka tahansa mitä tahansa.

Lue lisää

Miksi kuka tahansa kirjoittaisi mitä tahansa? Keskustelupalstalla on mahdollisuus kuulla mielipiteitä ja ajatuksia joita ei ehkä haluta ilmaista muussa yhteydessä. Vanhemmat sekä hoitajat ovat usein hyvinkin varovaisia vastaamaan omassa päiväkodissa tehtyihin kyselyihin, vaikka heille taataankin anonymiteetti.

Kyselypalsta antaa aivan toisella tavalla mahdollisuuden tuoda keskusteluun kipeitäkin asioita. Koska dialogia tulisi lisätä vanhempien ja hoitajien välillä, näkisin että pohdinta kyselypalstalla saattaisi hyvinkin olla askel oikeaan suuntaan. Kaikissa tilanteissa voi tulla epäasiallisia kommentteja, mutta eiköhän sekin kestetä.

Itse tutkimus ja tiedon luotettavuus on asia erikseen. Tärkeähän on että analyysi tehdään eri tavoin kerätystä tiedosta.

Ei enää opiskelija kirjoitti:

Sinä kun et tiedä näistä opiskelijoiden projekteista yhtään mitään, niin et todellakaan ole pätevä arvostelemaan kenenkään tapaa hankkia tietoja. Ehkä joku kyselee täältä, jolloin saa selville esimerkiksi epäkohtia, joita voi sitten tutkia ihan oikeasti. Ne kun eivät välttämättä tule edes mieleen sellaiselle, joka ei niitä koe itse. Ehkä hänellä on jo tuhat kyselylomaketta täytetty, mutta lisäaineistosta ei silti ole haittaa. Mistä sinä voit tietää, saavatko he täältä valmiit vastaukset, kun et tiedä edes niitä kysymyksiä. Pitäisikö opiskelijan tehdä itse lauma lapsia ja sijoittaa heidät eri päiväkoteihin, että voisi saada omakohtaisesti selville päiväkotien ongelmia tai sääntöjä tai milloin mitäkin? Eikä sekään auttaisi, kun siinä ei ole sitä toisten ihmisten näkökantaa. Mikä on yhdestä hyvin, voi toisesta olla huonosti.

Varsinkin opinnäytetyöt tai vastaavat ovat sellaisia, että opettajat ja ohjaajat eivät yleensä edes tiedä niitä vastauksia, kun opiskelija on se, joka tutkii asiaa, ei ohjaaja. Mistä opiskelija saa tarvittavan aineiston? No, kysymällä tietysti. Mikä olisi paras tapa sinun mielestäsi selvittää esimerkiksi päiväkotien sääntöjä? Luuletko, että päiväkodin muutenkin kiireiset hoitajat mielellään uhraa kallista aikaansa vastailemalla kysymyksiin? Ja jos tarkoitus on saada niihin vanhempien näkökantaa, niin sitä he eivät ainkaan pysty selvittämään.

Lue lisää

että missähän ne vastaukset viipyy mitä opiskelija odottaa mm. näistä päivähoidossa olevista säännöistä.

Täällä uhotaan kuinka täytyy auttaa, mutta kukaan ei näemmä kerro kuitenkaan. Miksi ette auta kertomalla mitä sääntöjä teillä on päivähoidossa?

Ei enää opiskelija kirjoitti:

Sinä kun et tiedä näistä opiskelijoiden projekteista yhtään mitään, niin et todellakaan ole pätevä arvostelemaan kenenkään tapaa hankkia tietoja. Ehkä joku kyselee täältä, jolloin saa selville esimerkiksi epäkohtia, joita voi sitten tutkia ihan oikeasti. Ne kun eivät välttämättä tule edes mieleen sellaiselle, joka ei niitä koe itse. Ehkä hänellä on jo tuhat kyselylomaketta täytetty, mutta lisäaineistosta ei silti ole haittaa. Mistä sinä voit tietää, saavatko he täältä valmiit vastaukset, kun et tiedä edes niitä kysymyksiä. Pitäisikö opiskelijan tehdä itse lauma lapsia ja sijoittaa heidät eri päiväkoteihin, että voisi saada omakohtaisesti selville päiväkotien ongelmia tai sääntöjä tai milloin mitäkin? Eikä sekään auttaisi, kun siinä ei ole sitä toisten ihmisten näkökantaa. Mikä on yhdestä hyvin, voi toisesta olla huonosti.

Varsinkin opinnäytetyöt tai vastaavat ovat sellaisia, että opettajat ja ohjaajat eivät yleensä edes tiedä niitä vastauksia, kun opiskelija on se, joka tutkii asiaa, ei ohjaaja. Mistä opiskelija saa tarvittavan aineiston? No, kysymällä tietysti. Mikä olisi paras tapa sinun mielestäsi selvittää esimerkiksi päiväkotien sääntöjä? Luuletko, että päiväkodin muutenkin kiireiset hoitajat mielellään uhraa kallista aikaansa vastailemalla kysymyksiin? Ja jos tarkoitus on saada niihin vanhempien näkökantaa, niin sitä he eivät ainkaan pysty selvittämään.

Lue lisää

ei tälleen edes tehdä !
No kysellä voi toki ja esittää sitten omina mielipiteinään!
Mutta apuja ei tule kun kysellään sen tai tämän pallukan perään, tai pyydetään tee mulle se tai tämä suunnitelma!
Nimim. juuri työn ohessa opiskeleva aikuinen!

dgfhgjhrt kirjoitti:

ei tälleen edes tehdä !
No kysellä voi toki ja esittää sitten omina mielipiteinään!
Mutta apuja ei tule kun kysellään sen tai tämän pallukan perään, tai pyydetään tee mulle se tai tämä suunnitelma!
Nimim. juuri työn ohessa opiskeleva aikuinen!

Lue lisää

ei ole puhunut sinun opiskeluistasi mitään, vaan ainoastaan siitä, että sinä et tiedä toisten opiskeluista. Kuka täällä on pyytänyt ketään missään vaiheessa tekemään omat harjoitustyönsä? Ei esimerkiksi tuollaisia sääntöasioita voi esittää omina mielipiteinään. Ei se ole mielipidekysymys, mitä sääntöjä missäkin on.

sdsdsdsäsif kirjoitti:

En huoli sellasta työkaveria joka lintsaa jo opiskeluaikana...nii joo, eipä välttämättä pääse läpi...

Okei just mä en ymmärrä?

En vaan ymmärrä kysyjän, "opiskelijaaa" tarkoitusta.

Hän kertoo olevansa jo valmis alan ammattilainen, aivan kuten moni muukin tätä lukeva päivähoidon työntekijä. Eikö vastaukset ole itsestään selviä alan ammattilaiselle, kysyjälle?

Ei kai säännöt missään sen kummemmat ole, onhan kysyjän työpaikalla sääntöjä vai eikö ole?

Jotenkin aihe "mättää" koska kysyjälle ei tule jostain syystä yhtään keskustelua säännöistä tai valmista vastausta mitä kaikkea voidan kieltää.

Kysyjä kirjoittaa:

-Mitä sääntöjä teillä on päivähoidossa?
Jos kysyjä on ammatttilainen ja työssä päivähoidon alalla, miksi hän ei tiedä?

-Alalle aikova kaipaa apua sääntöjen luomiseen.
Luulisi alalla olevan huomaavan esim. ryhmässään mitä tarttis tehdä, siitähän se lähtee...

Halua auttaa kysyjää, mutta luulisi alan ammattilaisella olevan samat vastaukset ja tiedot, kokemukset ja opiskelut kuin muillakin alan ammattilaisilla, -täällä.

täti kirjoitti:

En vaan ymmärrä kysyjän, "opiskelijaaa" tarkoitusta.

Hän kertoo olevansa jo valmis alan ammattilainen, aivan kuten moni muukin tätä lukeva päivähoidon työntekijä. Eikö vastaukset ole itsestään selviä alan ammattilaiselle, kysyjälle?

Ei kai säännöt missään sen kummemmat ole, onhan kysyjän työpaikalla sääntöjä vai eikö ole?

Jotenkin aihe "mättää" koska kysyjälle ei tule jostain syystä yhtään keskustelua säännöistä tai valmista vastausta mitä kaikkea voidan kieltää.

Kysyjä kirjoittaa:

-Mitä sääntöjä teillä on päivähoidossa?
Jos kysyjä on ammatttilainen ja työssä päivähoidon alalla, miksi hän ei tiedä?

-Alalle aikova kaipaa apua sääntöjen luomiseen.
Luulisi alalla olevan huomaavan esim. ryhmässään mitä tarttis tehdä, siitähän se lähtee...

Halua auttaa kysyjää, mutta luulisi alan ammattilaisella olevan samat vastaukset ja tiedot, kokemukset ja opiskelut kuin muillakin alan ammattilaisilla, -täällä.

Lue lisää

Ehkä auttaisi jos kysyjä vähän lähemmin määrittelisi mistä säännöistä on kyse, missä tilanteissa. Otettaisiin vaikka erilaiset päivähoidon tilanteet ja toiminnat ja mietittäisiin yksi kerrallaan?

Ei mun lapset tarvii mitään sääntöjä tai rajoitteita. Kyllä elämä opettaa.

ehkä apua kirjoitti:

Ehkä auttaisi jos kysyjä vähän lähemmin määrittelisi mistä säännöistä on kyse, missä tilanteissa. Otettaisiin vaikka erilaiset päivähoidon tilanteet ja toiminnat ja mietittäisiin yksi kerrallaan?

Lue lisää

kyllä ainakin minua mietityttää.

Usein kuulee kuinka hoitaja tivaa lapselta jossain tilanteessa -Kuinka katsot silmiin...tai - Täytyy katsoa aikuista silmiin jne. haluten katsekontaktin.

Jotkut lapset menevät "lukkoon" kun jotenkin ahdistetaan silmiin katsomisessa. On toki kaunis tapa ja pitääkin katsoa toista silmiin, kun keskustellaan, mutta kun siitä tehdään numero jopa pitäen lasta käsistä kiinni tarkoittaen -ennen et lähde mihinkään ennen kuin olet katsonut silmiin...

Jotkut vanhemmat ovat antaneet tästä palautetta, että lapsi ei pidä tästä tivauksesta.

Usein kun saa jotain ja kiitetään, on silmiin katsominen mukava ele, tai kun joskus lasta puhutellaan jne. jolloin oletetaan katsekontaktia.

Tätähän voisi harjoitella muussa vapaammassa tilanteessa jolloin ne muutamat eivät olisi "silmätikkuina" vaan osana koko porukkaa.

Miksi ei voisi esim. jonossa ollessa jossain tilanteessa antaa tällaisen lapsen vain mennä eteenpäin ilman katsekontaktia eikä pysäyttää jonon etenemistä vaatimalla katsomista aikuista silmiin?

Koska lopulta lapsen katsottua on katse kuitenkin välttelevä, ja olo sellainen ettei enää toivoisi joutuvansa samaan tilanteeseen uudelleen. Saattaa ahdistaa aamulla päiväkotiin lähtökin.

Monet vieraat asiat lapsella tulevat tutuiksi huomaamattaan ilman sen suurempia numeroita asiasta. Myös vuorovaikutus aikuisen kanssa, kuinka se sujuu on omaltaan edistämässä katsekontaktia kuten muutakin kasvuun ja kehitykseen kuuluvaa.

Jos on oikein "tärkeän tuntuinen" aikuinen ja puhuu lapselle sellaista hienoa kieltä, ettei lapsi kaikkea ymmärrä, voi olla varma ettei lapsi anna odotettua palautetta, on katsetta välttelevä jne.

On yleensä sääntönä vaatia ja opettaa lapsille silmiin katsominen, minä jättäisin sen asian luonnollisena tullakseen.

siniset silmät kirjoitti:

kyllä ainakin minua mietityttää.

Usein kuulee kuinka hoitaja tivaa lapselta jossain tilanteessa -Kuinka katsot silmiin...tai - Täytyy katsoa aikuista silmiin jne. haluten katsekontaktin.

Jotkut lapset menevät "lukkoon" kun jotenkin ahdistetaan silmiin katsomisessa. On toki kaunis tapa ja pitääkin katsoa toista silmiin, kun keskustellaan, mutta kun siitä tehdään numero jopa pitäen lasta käsistä kiinni tarkoittaen -ennen et lähde mihinkään ennen kuin olet katsonut silmiin...

Jotkut vanhemmat ovat antaneet tästä palautetta, että lapsi ei pidä tästä tivauksesta.

Usein kun saa jotain ja kiitetään, on silmiin katsominen mukava ele, tai kun joskus lasta puhutellaan jne. jolloin oletetaan katsekontaktia.

Tätähän voisi harjoitella muussa vapaammassa tilanteessa jolloin ne muutamat eivät olisi "silmätikkuina" vaan osana koko porukkaa.

Miksi ei voisi esim. jonossa ollessa jossain tilanteessa antaa tällaisen lapsen vain mennä eteenpäin ilman katsekontaktia eikä pysäyttää jonon etenemistä vaatimalla katsomista aikuista silmiin?

Koska lopulta lapsen katsottua on katse kuitenkin välttelevä, ja olo sellainen ettei enää toivoisi joutuvansa samaan tilanteeseen uudelleen. Saattaa ahdistaa aamulla päiväkotiin lähtökin.

Monet vieraat asiat lapsella tulevat tutuiksi huomaamattaan ilman sen suurempia numeroita asiasta. Myös vuorovaikutus aikuisen kanssa, kuinka se sujuu on omaltaan edistämässä katsekontaktia kuten muutakin kasvuun ja kehitykseen kuuluvaa.

Jos on oikein "tärkeän tuntuinen" aikuinen ja puhuu lapselle sellaista hienoa kieltä, ettei lapsi kaikkea ymmärrä, voi olla varma ettei lapsi anna odotettua palautetta, on katsetta välttelevä jne.

On yleensä sääntönä vaatia ja opettaa lapsille silmiin katsominen, minä jättäisin sen asian luonnollisena tullakseen.

Lue lisää

Parhaimmillaan säännöt tuovat järjestystä ja turvallisuutta lasten elämään päiväkodissa kuten myös kotona. Säännöt ovat tätä varten ei muuta. Sääntöjen hyväksyminen ja niiden kanssa eläminen ja noudattaminen ei lapsille aina ole helppoa,kuten ei meille aikuisillekaan. Mutta kun ymmärrämme niiden tärkeyden oman hyvinvointimme kannalta haluamme myös itse niitä ylläpitää ja noudattaa. Sama pätee lapsiin, lapset tarvitsevat aikuisten apua ja tukea sääntöjen välttämättömyyden ymmärtämisessä.Paljon on kuitenkin turhia sääntöjä jotka tekee olemisen tukalaksi lapsille,kannattaa varmaan tarkkaan miettiä, ja ottaa lapset myös mukaan pohdintaan, mitkä säännöt ovat välttämättömiä kaikkien hyvinvoinnille.
Kun aikuiset vain eri tavoin määräilevät ja pyrkivät valvomaan sääntöjen noudattamista ilman lasten apua ei toimita pedagogisesti oikein ei auteta lapsia hallitsemaan myös sääntöjä ja omaa käytöstä. Sitä paitsi homma tulee melko raskaaksi jos aikuiset joutuvat jatkuvasti yksin hallitsemaan isoa lapsiryhmää.

Katsekontaktin vaatiminen lapselta tilanteessa jossa aikuinen ja lapsi useimmiten molemmat ovat tuohuksissa ei ehkä paljoakaan lasta auta. Jos lapsi on tehnyt jotain "tuhmaa", mistä tavallisesti juuri on kyse, ei hän halua aikuista katsoa silmiin koska ehkä pelkää aikuisen kiukkua tai tuntee itsensä noloksi. Me aikuiset reagoimme aivan samalla tavalla eikä kukaan käske meitä vastaavissa tilanteissa katsomaan silmiin. Kyse on silloin suojautumisyrityksestä. Tärkeätä on tätä kunnioittaa myös lapsessa. Kun aikuinen kyseisessä tilanteessa pystyy lasta auttamaan, selkeyttämään tilannetta ja löytämään ratkaisun joka lapsesta tuntuu hyvältä silloin lapsi uskaltaa,ja tavallisesti haluaa katsekontaktin aikuiseen.

äiti äippä kirjoitti:

Ei mun lapset tarvii mitään sääntöjä tai rajoitteita. Kyllä elämä opettaa.

Mistä noita äippiä oikein tulee?

kummastelija kirjoitti:

Mistä noita äippiä oikein tulee?

Katkerista naisista tietenkin:)

siniset silmät kirjoitti:

kyllä ainakin minua mietityttää.

Usein kuulee kuinka hoitaja tivaa lapselta jossain tilanteessa -Kuinka katsot silmiin...tai - Täytyy katsoa aikuista silmiin jne. haluten katsekontaktin.

Jotkut lapset menevät "lukkoon" kun jotenkin ahdistetaan silmiin katsomisessa. On toki kaunis tapa ja pitääkin katsoa toista silmiin, kun keskustellaan, mutta kun siitä tehdään numero jopa pitäen lasta käsistä kiinni tarkoittaen -ennen et lähde mihinkään ennen kuin olet katsonut silmiin...

Jotkut vanhemmat ovat antaneet tästä palautetta, että lapsi ei pidä tästä tivauksesta.

Usein kun saa jotain ja kiitetään, on silmiin katsominen mukava ele, tai kun joskus lasta puhutellaan jne. jolloin oletetaan katsekontaktia.

Tätähän voisi harjoitella muussa vapaammassa tilanteessa jolloin ne muutamat eivät olisi "silmätikkuina" vaan osana koko porukkaa.

Miksi ei voisi esim. jonossa ollessa jossain tilanteessa antaa tällaisen lapsen vain mennä eteenpäin ilman katsekontaktia eikä pysäyttää jonon etenemistä vaatimalla katsomista aikuista silmiin?

Koska lopulta lapsen katsottua on katse kuitenkin välttelevä, ja olo sellainen ettei enää toivoisi joutuvansa samaan tilanteeseen uudelleen. Saattaa ahdistaa aamulla päiväkotiin lähtökin.

Monet vieraat asiat lapsella tulevat tutuiksi huomaamattaan ilman sen suurempia numeroita asiasta. Myös vuorovaikutus aikuisen kanssa, kuinka se sujuu on omaltaan edistämässä katsekontaktia kuten muutakin kasvuun ja kehitykseen kuuluvaa.

Jos on oikein "tärkeän tuntuinen" aikuinen ja puhuu lapselle sellaista hienoa kieltä, ettei lapsi kaikkea ymmärrä, voi olla varma ettei lapsi anna odotettua palautetta, on katsetta välttelevä jne.

On yleensä sääntönä vaatia ja opettaa lapsille silmiin katsominen, minä jättäisin sen asian luonnollisena tullakseen.

Lue lisää

Minä tivaan lapselta silmiin katsomista silloin kun lapsi on tehnyt jotain sellaista mitä ei saa tehdä , esim lyönyt toista. Ei oikein tunnu asia perille menevän jos lapsi katsoo vinoon, kun näin vakavasta asiasta puhutaan.
Voivoi jos mirapetteri saa tästä trauman. Varsinkin jos tiedän että pystyy muuten silmiin katsomaan. Onhan se kamalan noloa kun joutuu ihan katsomaan silmiin, sehän on kuin tunnustaisi tekonsa ja joutuu siitä vastuuseen?

joita yhä noudatetaan, mitä tarkoittaa

-toisten häiritsemisestä nukkarissa voi seurata kirjoittamisrangaistus?

Alalle aikova kyseli mitä sääntöjä on sekä halusi apua sääntöjen luomiseen.

Kai teillä on puuhun kiivetessä myös joku merkki mihin asti saa kiivetä? -Sääntönä että saa kiivetä vain merkkiin asti.

Kun EU on sanellut mm. alustan pehmeyden esim. monien liikuntavälineiden alle, niin onko teillä huomioitu millainen maa tai pinta on kiipeilypuusta mahdollisesti putoavalle lapselle? Aina ei tällaisia ohjeita tule huomioiduksi, on aikuinen vieressä jne. mutta puun alla voi olla kovaa kun siihen mätkähtää. Joskus näkee kiven särmän pilkottavan maan alta tai kovan puun juuren.

Työssäni kerran pääsi eräs lapsi kiipeämään puuhun, lupaa ei ollut kiivetä yhteenkään puuhun. Lapsi putosi aika vakavin seurauksin, leuan alle tikkejä, illalla nousi kuume ja sisäelinvauriot josta seurasi oleskelua teholla jonkun aikaa. Kova täräys ollut. -Sääntönä päiväkodille; turvallinen alusta mahdollisen putoamisen varalle.

Sitten viime vuosina yhä enemmässä määrin ollaan laitettu lapset keräämään leluja ym. kun täytyy lopettaa hommat. Muistan kuinka pienten puolella sijaistaessani ennen lounasta yksi hoitaja oli vessassa käsipesua varten, yksi ottamassa vastaan pöytiin ja yksi hoitaja keräsi leluja laittaen paikoilleen.

Ryhmässä oli jo lähes 3-vuotiaita, jotka kyllä pystyvät palauttamaan lelun jolla on leikkinyt. Kysyin "hölmönä" työkaverilta, että täällä aikuisetko keräävät lasten leikkeihinsä ottamat lelut?

Seuraavana päivänä alkoi lasten ohjaaminen tavaroiden ja lelujen palautukseen. On hyvä mahdollisimman nuoresta asti tukea lasta palauttamaan ottamansa tavaran ennen kuin ottaa mitään uutta tekemistä tai leikkimistä. -Sääntönä näin ollen ettei saa jättää levälleen leluja ym. jos ei enää itse käytä ja kaikki on palautettava paikoilleen, aikuinen voi auttaa iästä riippuen.

Ulkoilusta suoraan lähteviä lapsianäkee heittävän esim. lapion kädestää kun häntä haetaan, sanoo "heit" ja lelu jää maahan tai hiekkikselle. Ihmettelin eräässä paikassa ja sanoinkin että onpas hyvää palvelua kun lasten lähdettyä aikuinen jää keräämään ulkolelut. Vihjasin johtajalle että toimikauden alussa on hyvä alkaa opettamaan lapsille että vievät ennen kotiin lähtöä tavaran takaisin latikkoon tai muuhun sille varatulle paikalle.

Entä lasten riisumat vaatteet isompien puolella? Saavatko he jättää sukat kääntämättä oikein päin jättäen myttyyn vaatepaikalle, suoristaen sitten kun alkaa taas pukemaan? Olen näyttänyt lapsille kuinka viikataan ja esim. liikuntaan mentyä on kaikilla oltava hyvä pino vaatteistaan.

Pukiessa päälle ei sitten tarvitse enää käännellä vaatteita oikein päin. Pinon ei tarvitse olla muu kuin että vaatteet ovat päällekkäin kasassa. Toimintakauden alkaessa itse liikunta-aika on hieman kutistunut juuri vaatteiden viikkaamisen takia, mutta homma kehittyy kummasti muutamassa viikossa. -Sääntönä ettei vaatteita saa jättää levälleen penkille tai lattialle vaan viikataan omalle paikalle.

Minkä säännön koen turhaksi on, jos sitä missään enää onkaan, ruuan odottaminen. Joissain on ollut että kukaan ei saa pöydässä ruokaa ennen kuin on aivan hiljaista. Monesti ruoka ehtii jäähtyä kun odotellaan kaikkien hiljentymistä. Lautaset eivät ole edes lämmitettyjä, jolloin ruoka on aika kylmää lopulta. Poistaisin tämän säännön, sillä viattomatkin kärsivät ja pitkästyvät.

Paljonhan sitä olisi, päiväkodeilla on eroja säännöissä, vaikka pääosin samaa työtä siellä tehdään.

Niin säännöt ovat turvallisen ja toimivan arjen tueksi. Mikä kuitenkin vastauksestasi tuli esille oli se tapa miten näitä , usein hyvinkin tärkeitä sääntöjä (johon maistamispakko ei kuitenkaan mitenkään kuulu), pyritään päiväkodissa toteuttamaan. Jos rangaistus on se keino jonka avulla pyritään auttamaan lapsia noudattamaan sääntöjä, on tämä tosi surullista. Koska sääntöjen seuraaminen on myös lasten hyvinvoinnin kannalta tärkeää pitäisi meidän aikuiseten auttaa lapsia tämän näkemisessä ja myös luottaa lapsen kehittyvään kykyyn myös itse kantaa vastuuta sääntöjen seuraamisessa. Erilaisten rangaistusten jakelu ei auta lapsia kantamaan vastuuta tekemisistään.

ehkä apua kirjoitti:

Niin säännöt ovat turvallisen ja toimivan arjen tueksi. Mikä kuitenkin vastauksestasi tuli esille oli se tapa miten näitä , usein hyvinkin tärkeitä sääntöjä (johon maistamispakko ei kuitenkaan mitenkään kuulu), pyritään päiväkodissa toteuttamaan. Jos rangaistus on se keino jonka avulla pyritään auttamaan lapsia noudattamaan sääntöjä, on tämä tosi surullista. Koska sääntöjen seuraaminen on myös lasten hyvinvoinnin kannalta tärkeää pitäisi meidän aikuiseten auttaa lapsia tämän näkemisessä ja myös luottaa lapsen kehittyvään kykyyn myös itse kantaa vastuuta sääntöjen seuraamisessa. Erilaisten rangaistusten jakelu ei auta lapsia kantamaan vastuuta tekemisistään.

Lue lisää

Niin elämässä vain väistämättä tulee tilanteita, joissa teoilla on seuraus. Jos ajat autolla päin punaisia tai ylinopeutta, saat sakot. Jos jätät laskut maksamatta olet ulosotossa.
Jos et maksa vuokraa tai lainaa, olet asunnoton.

Jos koulussa jätät läksyt tekemättä, olet ennen pitkää siitä vastaamssa. Viimeistään todistuksessa.

Turvallisessa ympäristössä on turvallista oppia, että teoilla on seuraamuksensa.

Jos esim. lapsi lyö toista, kyllä siitä seuraus on tultava.
Tai jos yksi lapsi häiritsee koko ajan muuta ryhmää, ei se ole oikein toisia kohtaan.

Vasukeskusteluissa, vanhempainilloissa ja arvopohjakeskusteluissa vanhemmat ovat toimintatapamme hyväksyneet.
Ovat tyytyväisiä siihen, että on napakat rajat ja ne seuraamukset/ rangaistukset myös.

Mutta mielenkiinnolla kuulisin myös miten päiväkodeissa hoidetaan tilanteita, jos ei seuraamuksia tule?

Puussa on sääntönä, että alimmalle oksalle saa kiivetä. Ja vain niin, että ketään ei ole alla, ja aikuinen valvomassa. Aikaisemmin ei saanut suunnilleen kivellekään kiivetä. Mutta motoriikka kehittyy erityisesti ulkoillessa, ja siellä kiipeillessä, juostessa, hyppiessä jne.

Meillä on tarkka johtaja, joka tutkii lait ja asetukset ja näistä vastuukysymyksistä on keskusteltu paljon. Onpa joskus sosiaali- ja terveysministeriöstä saakka kysytty tulkintaa joillekin laeille.
Esim. lakimääräisestä lapsiluvusta ollaan tosi tarkkoja, työvuorosta ei lähdetä ennen kuin lapsia on sopiva määrä. Myös ulkoilussa on aina tarvittava määrä aikuisia.

Kirjoittamisrangaistus tarkoittaa, että jos tulee " töllöntöitä" liikaa, saattaa joutua leikkihetken ajaksi kirjoittamaan tiettyä lausetta aikusen valvonnass. Eipä ole näitä yhtä kertaa enempää yleensä tarvinnut antaa.

Ei minusta rankaiseminen hauskaa ole, ja olen joutunut opettelemaan siihen, että aina ei voi olla vain kiva.

Mielenkiintoista on kuulla myös kritiikkiä toimintatapoja kohtaan, sekä uusia ideoita. Sillälailla sitä omaa toimintaa pystyy kehittämään. Vanhemmilta kun enimmäkseen tulee palaute, että ovat tosi tyytyväisiä, eikä ole mitään ihmeellistä kehitettävää.

neitihoitajatar kirjoitti:

Niin elämässä vain väistämättä tulee tilanteita, joissa teoilla on seuraus. Jos ajat autolla päin punaisia tai ylinopeutta, saat sakot. Jos jätät laskut maksamatta olet ulosotossa.
Jos et maksa vuokraa tai lainaa, olet asunnoton.

Jos koulussa jätät läksyt tekemättä, olet ennen pitkää siitä vastaamssa. Viimeistään todistuksessa.

Turvallisessa ympäristössä on turvallista oppia, että teoilla on seuraamuksensa.

Jos esim. lapsi lyö toista, kyllä siitä seuraus on tultava.
Tai jos yksi lapsi häiritsee koko ajan muuta ryhmää, ei se ole oikein toisia kohtaan.

Vasukeskusteluissa, vanhempainilloissa ja arvopohjakeskusteluissa vanhemmat ovat toimintatapamme hyväksyneet.
Ovat tyytyväisiä siihen, että on napakat rajat ja ne seuraamukset/ rangaistukset myös.

Mutta mielenkiinnolla kuulisin myös miten päiväkodeissa hoidetaan tilanteita, jos ei seuraamuksia tule?

Puussa on sääntönä, että alimmalle oksalle saa kiivetä. Ja vain niin, että ketään ei ole alla, ja aikuinen valvomassa. Aikaisemmin ei saanut suunnilleen kivellekään kiivetä. Mutta motoriikka kehittyy erityisesti ulkoillessa, ja siellä kiipeillessä, juostessa, hyppiessä jne.

Meillä on tarkka johtaja, joka tutkii lait ja asetukset ja näistä vastuukysymyksistä on keskusteltu paljon. Onpa joskus sosiaali- ja terveysministeriöstä saakka kysytty tulkintaa joillekin laeille.
Esim. lakimääräisestä lapsiluvusta ollaan tosi tarkkoja, työvuorosta ei lähdetä ennen kuin lapsia on sopiva määrä. Myös ulkoilussa on aina tarvittava määrä aikuisia.

Kirjoittamisrangaistus tarkoittaa, että jos tulee " töllöntöitä" liikaa, saattaa joutua leikkihetken ajaksi kirjoittamaan tiettyä lausetta aikusen valvonnass. Eipä ole näitä yhtä kertaa enempää yleensä tarvinnut antaa.

Ei minusta rankaiseminen hauskaa ole, ja olen joutunut opettelemaan siihen, että aina ei voi olla vain kiva.

Mielenkiintoista on kuulla myös kritiikkiä toimintatapoja kohtaan, sekä uusia ideoita. Sillälailla sitä omaa toimintaa pystyy kehittämään. Vanhemmilta kun enimmäkseen tulee palaute, että ovat tosi tyytyväisiä, eikä ole mitään ihmeellistä kehitettävää.

Lue lisää

Jäi sitten kirjoittamatta kun kertaalleen pyyhkäsin kaiken jo vahingossa pois...

Toki lasten turvallisuuden jälkeen ykkösasia on itsetunnon vahvistaminen. Paljon positiivista palautetta, ja pidettävä huoli siitä, että kukaan ei ala kokea aina olevansa se syntipukki:)

neitihoitajatar kirjoitti:

Niin elämässä vain väistämättä tulee tilanteita, joissa teoilla on seuraus. Jos ajat autolla päin punaisia tai ylinopeutta, saat sakot. Jos jätät laskut maksamatta olet ulosotossa.
Jos et maksa vuokraa tai lainaa, olet asunnoton.

Jos koulussa jätät läksyt tekemättä, olet ennen pitkää siitä vastaamssa. Viimeistään todistuksessa.

Turvallisessa ympäristössä on turvallista oppia, että teoilla on seuraamuksensa.

Jos esim. lapsi lyö toista, kyllä siitä seuraus on tultava.
Tai jos yksi lapsi häiritsee koko ajan muuta ryhmää, ei se ole oikein toisia kohtaan.

Vasukeskusteluissa, vanhempainilloissa ja arvopohjakeskusteluissa vanhemmat ovat toimintatapamme hyväksyneet.
Ovat tyytyväisiä siihen, että on napakat rajat ja ne seuraamukset/ rangaistukset myös.

Mutta mielenkiinnolla kuulisin myös miten päiväkodeissa hoidetaan tilanteita, jos ei seuraamuksia tule?

Puussa on sääntönä, että alimmalle oksalle saa kiivetä. Ja vain niin, että ketään ei ole alla, ja aikuinen valvomassa. Aikaisemmin ei saanut suunnilleen kivellekään kiivetä. Mutta motoriikka kehittyy erityisesti ulkoillessa, ja siellä kiipeillessä, juostessa, hyppiessä jne.

Meillä on tarkka johtaja, joka tutkii lait ja asetukset ja näistä vastuukysymyksistä on keskusteltu paljon. Onpa joskus sosiaali- ja terveysministeriöstä saakka kysytty tulkintaa joillekin laeille.
Esim. lakimääräisestä lapsiluvusta ollaan tosi tarkkoja, työvuorosta ei lähdetä ennen kuin lapsia on sopiva määrä. Myös ulkoilussa on aina tarvittava määrä aikuisia.

Kirjoittamisrangaistus tarkoittaa, että jos tulee " töllöntöitä" liikaa, saattaa joutua leikkihetken ajaksi kirjoittamaan tiettyä lausetta aikusen valvonnass. Eipä ole näitä yhtä kertaa enempää yleensä tarvinnut antaa.

Ei minusta rankaiseminen hauskaa ole, ja olen joutunut opettelemaan siihen, että aina ei voi olla vain kiva.

Mielenkiintoista on kuulla myös kritiikkiä toimintatapoja kohtaan, sekä uusia ideoita. Sillälailla sitä omaa toimintaa pystyy kehittämään. Vanhemmilta kun enimmäkseen tulee palaute, että ovat tosi tyytyväisiä, eikä ole mitään ihmeellistä kehitettävää.

Lue lisää

Pienellä lapsella on paljon opittavaa. On paljon sääntöjä ja kieltoja ja on myös seuraumuksia kun sääntöjä ei noudateta.Emme me kuitenkaan ensi kädessä ole esim. tekemättä pankkiryöstöä koska pelkäämme vankilaan joutumista. Noudatamme lakia ja sääntöjä koska meillä on silloin hyvä olo, koska teemme nk mielestämme on oikein.
Lapset oppivat meiltä aikuisilta miten erilaisissa tilanteissa pärjätä ja miten käyttäytyä. Parhaiten lapset oppivat aikuisilta joista he tykkäävät ja jotka heistä pitävät. Kun lasten kanssa sääntöjä yhdessä mietitään ja kuunnellaan myös heidän tunteitaan ja mielipiteitään sekä pystytään myös aikuisena lapsille kertomaan miksi sääntö on tärkeä, saavutetaan huomattavasi parempia tuloksia kuin rikos ja rangaistus periaatteella.

Lapset rikkovat aivan varmasti sääntöjä myös tämänkaltaisessa, lasta huomioivassa, lähestymistavassa mutta silloin tavalliseti on aivan riittävä ojennus lapselle muistuttaminen siitä mitä oltiin keskusteltu ja sovittu. Kannattaa todella uskoa siihen että kun suhde on hyvä lapseen, haluaa lapsi tehdä nk. aikuinen toivoo koska yhdessäolo silloin tuntuu hyvältä ja koska lapsi arvostaa aikuisen mielipiteitä.
Kun me aikuiset asetamme sääntöjä ottamatta lasta mukaan pohdintaan, auttamatta lapsia todella ymmärtämään säännön välttämättömyys, silloin lapsesta säännöt tuntuvat vain aikuisten kenkkuilulta.Silloin rangaistus vain herättää lapsessa lisää kiukkua eikä siinä opita ainakaan mitään hyödyllistä elämästä.

Silloin kun lapsi tekee jotain toista lasta loukkaavaa tai rikkoo jotain on lapsen oppimisen kannalta huomattavasti tehokkaampaa että aikuinen antaa lapselle mahdollisuuden hyvittää ja korjata tilanne, ymmärtää että pieleen meni tällä kertaa eikä se varmaankan lapsestakaan hyvältä tunnu. Hyvittäminen ja korjaaminen auttaa sekä myös aikuisen apu pohdinnassa miten siinä niin kävi ja olisikohan olemassa parempi tapa ensi kerralla.

Tärkeä on myös pitää mielessä pienen lapsen kehittymättömyys tunteiden ja tilanteiden hallinnassa. Lapsi joka jatkuvasti "rikkoo sääntöjä" on usein tilanteessa jossa oma kyky ja omat taidot eivät vielä ole riittäviä. Kun lasta silloin rangaistaan tuntuu lapsesta vain pahalta. Kun osaamista ei vielä ole, ei rangaistus auta lasta osaamaan paremmin ensi kerralla, vaan päin vastoin. Usein seuraa oravan pyörä jossa jatkuvat rangaistukset vain lisäävät "huonoa käytöstä". Jos lapsi ei saa apua tunteiden käsittelemisessä ja hallinnassa jää hänellä ainoaksi väyläksi niiden purkaminen toiminnan kautta.

ehkä apua kirjoitti:

Pienellä lapsella on paljon opittavaa. On paljon sääntöjä ja kieltoja ja on myös seuraumuksia kun sääntöjä ei noudateta.Emme me kuitenkaan ensi kädessä ole esim. tekemättä pankkiryöstöä koska pelkäämme vankilaan joutumista. Noudatamme lakia ja sääntöjä koska meillä on silloin hyvä olo, koska teemme nk mielestämme on oikein.
Lapset oppivat meiltä aikuisilta miten erilaisissa tilanteissa pärjätä ja miten käyttäytyä. Parhaiten lapset oppivat aikuisilta joista he tykkäävät ja jotka heistä pitävät. Kun lasten kanssa sääntöjä yhdessä mietitään ja kuunnellaan myös heidän tunteitaan ja mielipiteitään sekä pystytään myös aikuisena lapsille kertomaan miksi sääntö on tärkeä, saavutetaan huomattavasi parempia tuloksia kuin rikos ja rangaistus periaatteella.

Lapset rikkovat aivan varmasti sääntöjä myös tämänkaltaisessa, lasta huomioivassa, lähestymistavassa mutta silloin tavalliseti on aivan riittävä ojennus lapselle muistuttaminen siitä mitä oltiin keskusteltu ja sovittu. Kannattaa todella uskoa siihen että kun suhde on hyvä lapseen, haluaa lapsi tehdä nk. aikuinen toivoo koska yhdessäolo silloin tuntuu hyvältä ja koska lapsi arvostaa aikuisen mielipiteitä.
Kun me aikuiset asetamme sääntöjä ottamatta lasta mukaan pohdintaan, auttamatta lapsia todella ymmärtämään säännön välttämättömyys, silloin lapsesta säännöt tuntuvat vain aikuisten kenkkuilulta.Silloin rangaistus vain herättää lapsessa lisää kiukkua eikä siinä opita ainakaan mitään hyödyllistä elämästä.

Silloin kun lapsi tekee jotain toista lasta loukkaavaa tai rikkoo jotain on lapsen oppimisen kannalta huomattavasti tehokkaampaa että aikuinen antaa lapselle mahdollisuuden hyvittää ja korjata tilanne, ymmärtää että pieleen meni tällä kertaa eikä se varmaankan lapsestakaan hyvältä tunnu. Hyvittäminen ja korjaaminen auttaa sekä myös aikuisen apu pohdinnassa miten siinä niin kävi ja olisikohan olemassa parempi tapa ensi kerralla.

Tärkeä on myös pitää mielessä pienen lapsen kehittymättömyys tunteiden ja tilanteiden hallinnassa. Lapsi joka jatkuvasti "rikkoo sääntöjä" on usein tilanteessa jossa oma kyky ja omat taidot eivät vielä ole riittäviä. Kun lasta silloin rangaistaan tuntuu lapsesta vain pahalta. Kun osaamista ei vielä ole, ei rangaistus auta lasta osaamaan paremmin ensi kerralla, vaan päin vastoin. Usein seuraa oravan pyörä jossa jatkuvat rangaistukset vain lisäävät "huonoa käytöstä". Jos lapsi ei saa apua tunteiden käsittelemisessä ja hallinnassa jää hänellä ainoaksi väyläksi niiden purkaminen toiminnan kautta.

Lue lisää

miten ihmeessä meistä on tullut lainkuuliaisia kansalaisia ilman näitä
pilkuntarkkoja sääntöjä. Ei saa kiivetä puuhun( kilpailtiin kuka uskaltaa korkeammalle)
Lyötiinkin kaveria, mutta sovittiin aina sen jälkeen riidat ilman vanhempia.
Vaatteet puettiin ja riisuttiin, välillä oikein päin naulakkoon ja toisinaan
myös väärinpäin (itse ne oiottiin pukiessa). Ja kuitenkin joukossamme on lääkäreitä
yksi toiminut kansanedustajana, ja suurinosa työelämässa erilaisissa ammateissa.
Sääntöjä, sääntöjä niitä riittää, mutta miksi ja keitä varten?

säännöt kirjoitti:

miten ihmeessä meistä on tullut lainkuuliaisia kansalaisia ilman näitä
pilkuntarkkoja sääntöjä. Ei saa kiivetä puuhun( kilpailtiin kuka uskaltaa korkeammalle)
Lyötiinkin kaveria, mutta sovittiin aina sen jälkeen riidat ilman vanhempia.
Vaatteet puettiin ja riisuttiin, välillä oikein päin naulakkoon ja toisinaan
myös väärinpäin (itse ne oiottiin pukiessa). Ja kuitenkin joukossamme on lääkäreitä
yksi toiminut kansanedustajana, ja suurinosa työelämässa erilaisissa ammateissa.
Sääntöjä, sääntöjä niitä riittää, mutta miksi ja keitä varten?

Lue lisää

Kiitos vastauksista ja mielipiteistänne:)

neitihoitajatar kirjoitti:

Kiitos vastauksista ja mielipiteistänne:)

Tylsää ettei tämän enempää keskustelua aiheesta syntynyt. Päivähoidon puolelta kerrottiin aika yksityiskohtaisesti säännöistä ja niiden ylläpitämisestä. Aika vähän kuitenkin osallistumista muista päiväkodeista. Mikä kuitenkin silmiin pistävää oli vanhempien osallistuminen. Ainoa kommentti (t) otti täysin vastakkaisen asennoitumisen sääntöihin ja niiden merkitykseen. Tässä kohtaa, kuten monen muun asian, ei varmaan riittävää pohdintaa yhdessä olla käyty. Kerroit varsin yksityiskohtaisesti päiväkotisi perjaatteista ja myös siitä miten vanhemmat kokivat tapanne hyvänä. Mielenkiintoista olisi kuulla miten paljon vanhemmat osallistuivat keskusteluun ja miten paljon mietittiin yhdessä tapoja auttaa lapsia hyväksymään ja elämään sääntöjen kanssa sekä pohdittiinko yhdessä jokaista sääntöä erikseen ja sen tarpeellisuutta.

ehkä apua kirjoitti:

Tylsää ettei tämän enempää keskustelua aiheesta syntynyt. Päivähoidon puolelta kerrottiin aika yksityiskohtaisesti säännöistä ja niiden ylläpitämisestä. Aika vähän kuitenkin osallistumista muista päiväkodeista. Mikä kuitenkin silmiin pistävää oli vanhempien osallistuminen. Ainoa kommentti (t) otti täysin vastakkaisen asennoitumisen sääntöihin ja niiden merkitykseen. Tässä kohtaa, kuten monen muun asian, ei varmaan riittävää pohdintaa yhdessä olla käyty. Kerroit varsin yksityiskohtaisesti päiväkotisi perjaatteista ja myös siitä miten vanhemmat kokivat tapanne hyvänä. Mielenkiintoista olisi kuulla miten paljon vanhemmat osallistuivat keskusteluun ja miten paljon mietittiin yhdessä tapoja auttaa lapsia hyväksymään ja elämään sääntöjen kanssa sekä pohdittiinko yhdessä jokaista sääntöä erikseen ja sen tarpeellisuutta.

Lue lisää

Yhteistyötä tosiaan tehdään paljon vanhempien kanssa. Ensiksikin päivittäiset kohtaamiset ovat tärkeitä. Toimintaperiaatteenamme on, että aina ollaan vastassa lasta ja vanhempaa. Äärimmäisen harvoin tässä poikkeuksia on.

Syksyllä järjestetään vanhempainillat ja arvopohjakeskustelut, jossa nimenomaan käydään läpi vanhempien toivomuksia hyvästä hoidosta. Niihin käytetään runsaasti aikaa.

Myös vasukeskusteluja on useamman kerran vuodessa ja n. 1-2 h on keskusteluihin varattu aikaa. Näissä aina kysymme vanhemmilta mitä mieltä ovat päiväkotimme säännöistä/ rajoista, toivovatko jotain jne. Jokaista sääntöä tuskin erikseen läpi käydään, mutta hyvin vanhempamme perillä päiväkodin asioista ovat. Johtuen varmasti runsaasta tiedotuksesta.

Viikottain koteihin lähtee viikkokirje, jossa kerrotaan mitä viikon aikana on puuhattu ja tiedotetaan esim. jos on otettu joku uusi sääntö käyttöön. Niinkuin nyt vaikka lepohetkellä jouduttiin otetta tiukentamaan, siitä ilmoitettiin viikkokirjeessä koteihin. Myös sähköpostitse ja puhelimitse ollaan koteihin yhteydessä ihan vain kertoaksemme miten lapsella menee, jos ei muuten vanhemaa kunnolla ehditä tavat.

Jos joku sääntö on sellainen, että vanhempi kokee sen huonona, asiasta keskustelllaan. Esim. kuravaatteita eivät kaikki vanhemmat koe tärkeänä lasten pitää (esim. jos on reimatecit). Ei se ole ongelma, sitten ei kuriksia käsketä pukemaan. Tai jos joku vanhempi on sitä mieltä, että ruokaa ei tarvitse maistaa, ei tämä lapsi sitten maista. En kyllä muista, että meillä olisi vanhempia jotka olisivat sanoneet ettei tarvitse.

Yhteistyötähän tämä on, ja se on tärkeintä.

neitihoitajatar kirjoitti:

Yhteistyötä tosiaan tehdään paljon vanhempien kanssa. Ensiksikin päivittäiset kohtaamiset ovat tärkeitä. Toimintaperiaatteenamme on, että aina ollaan vastassa lasta ja vanhempaa. Äärimmäisen harvoin tässä poikkeuksia on.

Syksyllä järjestetään vanhempainillat ja arvopohjakeskustelut, jossa nimenomaan käydään läpi vanhempien toivomuksia hyvästä hoidosta. Niihin käytetään runsaasti aikaa.

Myös vasukeskusteluja on useamman kerran vuodessa ja n. 1-2 h on keskusteluihin varattu aikaa. Näissä aina kysymme vanhemmilta mitä mieltä ovat päiväkotimme säännöistä/ rajoista, toivovatko jotain jne. Jokaista sääntöä tuskin erikseen läpi käydään, mutta hyvin vanhempamme perillä päiväkodin asioista ovat. Johtuen varmasti runsaasta tiedotuksesta.

Viikottain koteihin lähtee viikkokirje, jossa kerrotaan mitä viikon aikana on puuhattu ja tiedotetaan esim. jos on otettu joku uusi sääntö käyttöön. Niinkuin nyt vaikka lepohetkellä jouduttiin otetta tiukentamaan, siitä ilmoitettiin viikkokirjeessä koteihin. Myös sähköpostitse ja puhelimitse ollaan koteihin yhteydessä ihan vain kertoaksemme miten lapsella menee, jos ei muuten vanhemaa kunnolla ehditä tavat.

Jos joku sääntö on sellainen, että vanhempi kokee sen huonona, asiasta keskustelllaan. Esim. kuravaatteita eivät kaikki vanhemmat koe tärkeänä lasten pitää (esim. jos on reimatecit). Ei se ole ongelma, sitten ei kuriksia käsketä pukemaan. Tai jos joku vanhempi on sitä mieltä, että ruokaa ei tarvitse maistaa, ei tämä lapsi sitten maista. En kyllä muista, että meillä olisi vanhempia jotka olisivat sanoneet ettei tarvitse.

Yhteistyötähän tämä on, ja se on tärkeintä.

Lue lisää

Kodin ja päiväkodin välillä on säännöistä ollut myös vielä muutakin yhteistyötä.

Jos lapsella on kotona joku möykkypaikka, olemme käyttäneet hymynaamavihkoa. Esim. jos on hankaluutena aamulla lähteä reippaasti hoitoon. Vihkoon lapsi merkkaa VANHEMMAN kanssa KOTONA kuinka aamupukemiset sujui. Jos lapsi saa sovitun määrän ilonaamoja on siitä palkintona PÄIVÄKODISSA esim. leikkihetki sisällä kaverin kanssa. Tai jos vastaavasti tulee surunaamoja, tulee siitä sitten seuraamus, esim. sisällä olo ulkoilun aikana tms. Tämä vihko katsotaan lapsen kanssa siis päivittäin.

Tämä on ollut toimiva tapa, lapsi huomaa, että SAMAT SÄÄNNÖT pätevät kotona ja päiväkodissa.

Ja olisipa kiva, kun voisi tummentaa noita tärkeitä kohtia niin ei tarvitsisi kauheita isoja kirjaimia käyttää:D

neitihoitajatar kirjoitti:

Kodin ja päiväkodin välillä on säännöistä ollut myös vielä muutakin yhteistyötä.

Jos lapsella on kotona joku möykkypaikka, olemme käyttäneet hymynaamavihkoa. Esim. jos on hankaluutena aamulla lähteä reippaasti hoitoon. Vihkoon lapsi merkkaa VANHEMMAN kanssa KOTONA kuinka aamupukemiset sujui. Jos lapsi saa sovitun määrän ilonaamoja on siitä palkintona PÄIVÄKODISSA esim. leikkihetki sisällä kaverin kanssa. Tai jos vastaavasti tulee surunaamoja, tulee siitä sitten seuraamus, esim. sisällä olo ulkoilun aikana tms. Tämä vihko katsotaan lapsen kanssa siis päivittäin.

Tämä on ollut toimiva tapa, lapsi huomaa, että SAMAT SÄÄNNÖT pätevät kotona ja päiväkodissa.

Ja olisipa kiva, kun voisi tummentaa noita tärkeitä kohtia niin ei tarvitsisi kauheita isoja kirjaimia käyttää:D

Lue lisää

Yhteistyön kehittäminen vanhempien kanssa on varmasti yksi tärkeimmistä asioista päiväkodeissa. Olette asiaa selkeästi miettineet. Toivottavasti vanhemmat ovat kokeneet pyrkimyksenne hyväksi ja kokeneet siitä hyötyvän. Vielä asia joka jäi epäselväksi ja johon et myöskään kantaa ottanut oli, miten teillä lapsia autetaan sääntöjen ymmärtämisen ja vastuun kantamisen kanssa?

ehkä apua kirjoitti:

Yhteistyön kehittäminen vanhempien kanssa on varmasti yksi tärkeimmistä asioista päiväkodeissa. Olette asiaa selkeästi miettineet. Toivottavasti vanhemmat ovat kokeneet pyrkimyksenne hyväksi ja kokeneet siitä hyötyvän. Vielä asia joka jäi epäselväksi ja johon et myöskään kantaa ottanut oli, miten teillä lapsia autetaan sääntöjen ymmärtämisen ja vastuun kantamisen kanssa?

Lue lisää

Ehken kirjallisessa annissani on pahoja puutteita, tai sitten olen kirjoitellut jo ajatukset illan itsenäisyyspäivätraditioissamme...

Yhteiset ohjeet ovat kirjattuna ja myöskin kuvitettuna seinälle. Niitä kutsumme kultaisiksi säännöiksi. Näitä kuvia ja sääntöjä kertaamme alkusyksystä joka päivä yhteisillä kalenterihetkillä.
Toimin siis eskariryhmässä.

Seinältä on tarpeen vaatiessa hyvä napata kuva, josta keskustellaan mikäli siihen syytä on.
Hyvä käytös ja ohjeiden kuunteleminen palkitaan positiivisella palautteella. Nimellä annetut kehut ovat lapselle suurinta taivaanmannaa ja luovat pohjaa hyvälle itsetunnolle.

Lisäksi henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen, lasten on turha meillä koittaa voisiko jonkun aikuisen kohdalla säännöstä livetä.

Mukava olisi kuulla muualtakin millaisia toimintatapoja on:)

neitihoitajatar kirjoitti:

Ehken kirjallisessa annissani on pahoja puutteita, tai sitten olen kirjoitellut jo ajatukset illan itsenäisyyspäivätraditioissamme...

Yhteiset ohjeet ovat kirjattuna ja myöskin kuvitettuna seinälle. Niitä kutsumme kultaisiksi säännöiksi. Näitä kuvia ja sääntöjä kertaamme alkusyksystä joka päivä yhteisillä kalenterihetkillä.
Toimin siis eskariryhmässä.

Seinältä on tarpeen vaatiessa hyvä napata kuva, josta keskustellaan mikäli siihen syytä on.
Hyvä käytös ja ohjeiden kuunteleminen palkitaan positiivisella palautteella. Nimellä annetut kehut ovat lapselle suurinta taivaanmannaa ja luovat pohjaa hyvälle itsetunnolle.

Lisäksi henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen, lasten on turha meillä koittaa voisiko jonkun aikuisen kohdalla säännöstä livetä.

Mukava olisi kuulla muualtakin millaisia toimintatapoja on:)

Lue lisää

Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä että olisi tärkeää myös kuulla muiden päiväkotien käytäntöjä ja pohdintaa asian ympäriltä, ja myös kuulla vanhempien ajatuksia käytännöistä. Vanhemmilla on varsin usein hyvinkin epämääräinen kuva siitä mitkä päiväkodin säännöt ovat ja vielä epämääräisempi kuva siitä miten lapsia autetaan niiden noudattamisessa ja ymmärtämisessä. Säännöistä keskustelu vanhempien kanssa on aivan varmasti tärkeä osa päiväkodin työtä. Säännöt herättävät vanhemmissa melkein aina ristiriitaisia tunteita ja hekin tarvitsevat apua niiden ymmärtämisessäja hyväksymisessä vasta silloin myös he tukevat omalta osaltaan lapsia vastuun ottamisessa säännöistä.Vasta silloin voidaan puhua yhteistyöstä.

neitihoitajatar kirjoitti:

Niin elämässä vain väistämättä tulee tilanteita, joissa teoilla on seuraus. Jos ajat autolla päin punaisia tai ylinopeutta, saat sakot. Jos jätät laskut maksamatta olet ulosotossa.
Jos et maksa vuokraa tai lainaa, olet asunnoton.

Jos koulussa jätät läksyt tekemättä, olet ennen pitkää siitä vastaamssa. Viimeistään todistuksessa.

Turvallisessa ympäristössä on turvallista oppia, että teoilla on seuraamuksensa.

Jos esim. lapsi lyö toista, kyllä siitä seuraus on tultava.
Tai jos yksi lapsi häiritsee koko ajan muuta ryhmää, ei se ole oikein toisia kohtaan.

Vasukeskusteluissa, vanhempainilloissa ja arvopohjakeskusteluissa vanhemmat ovat toimintatapamme hyväksyneet.
Ovat tyytyväisiä siihen, että on napakat rajat ja ne seuraamukset/ rangaistukset myös.

Mutta mielenkiinnolla kuulisin myös miten päiväkodeissa hoidetaan tilanteita, jos ei seuraamuksia tule?

Puussa on sääntönä, että alimmalle oksalle saa kiivetä. Ja vain niin, että ketään ei ole alla, ja aikuinen valvomassa. Aikaisemmin ei saanut suunnilleen kivellekään kiivetä. Mutta motoriikka kehittyy erityisesti ulkoillessa, ja siellä kiipeillessä, juostessa, hyppiessä jne.

Meillä on tarkka johtaja, joka tutkii lait ja asetukset ja näistä vastuukysymyksistä on keskusteltu paljon. Onpa joskus sosiaali- ja terveysministeriöstä saakka kysytty tulkintaa joillekin laeille.
Esim. lakimääräisestä lapsiluvusta ollaan tosi tarkkoja, työvuorosta ei lähdetä ennen kuin lapsia on sopiva määrä. Myös ulkoilussa on aina tarvittava määrä aikuisia.

Kirjoittamisrangaistus tarkoittaa, että jos tulee " töllöntöitä" liikaa, saattaa joutua leikkihetken ajaksi kirjoittamaan tiettyä lausetta aikusen valvonnass. Eipä ole näitä yhtä kertaa enempää yleensä tarvinnut antaa.

Ei minusta rankaiseminen hauskaa ole, ja olen joutunut opettelemaan siihen, että aina ei voi olla vain kiva.

Mielenkiintoista on kuulla myös kritiikkiä toimintatapoja kohtaan, sekä uusia ideoita. Sillälailla sitä omaa toimintaa pystyy kehittämään. Vanhemmilta kun enimmäkseen tulee palaute, että ovat tosi tyytyväisiä, eikä ole mitään ihmeellistä kehitettävää.

Lue lisää

missä pienet lapset kirjoittaa! Ja muutenkin...typerä rangaistus,oppivat inhoamaan kirjoittamista...ja jäähypenkit sais polttaa, oletteko muka sitä mieltä että se auttaa...pas*at auttaa, selkäs käännät niin sama meno jatkuu...

Älä huoli vaan ole iloinen siitä että olet hyvän suhteen pystynyt ainakin yhteen lapseen luomaan.Suhde jolla lapselle merkitystä auttaa myös lasta parhaiten löytämään turvallisuuden tunteen päiväkodissa. Valitettavaa on että harjoitteluaika usein liian lyhyt että pystyttäisiin riittävästi tutustumaan kaikkiin lapsiin ja siksi uskon että olet oppinut työssäsi lasten kanssa jo sitä kaikkein olennaisinta, että kun suhde lapseen on hyvä ja pelaa, silloin kaikki tuntuu hyvältä ja pystyt parhaiten lasta auttamaan. Pinnallinen yhdessäolo mahdollisimman monen lapsen kanssa ei sinulle olennaista opeta ja valitettavaa on että päiväkodissasi ei tätä ymmärretä!

No mikä silloin on ongelma. Jos olet tasapuolisesti kaikkien lapsien kanssa, niin ethän silloin vietä aikaa enemmän yhden lapsen kanssa. Voithan kysyä ohjaajaltasi, miksi sanovat sinulle kyseisestä asiasta. Ja se, että tämä yksi lapsi hakeutuu syliisi, voi estää muita lapsia lähestymästä sinua. Mutta parhaiten saat selvyyden tähän saat, kun kysyt sieltä päiväkotiryhmästä, mitä mieltä he ovat olleet asiasta ja miksi.