Olemme nyt perheen kanssa päättäneet pitkän harkinnan jälkeen hankkia ensimmäisen koiramme. Mikä olisi hyvä rotu ensimmäiseksi koiraksi?
Koiran pitäisi olla helppohoitoinen ja helppo kouluttaa. Vähän ollaan mietitty näitä rotuja: Mittelspitz, Shetlanninlammaskoira, Labradorinnoutaja tai Kooikerhondje. Onko omia kokemuksia noista esim. ensimmäisenä koirana, tai muuta.
Asutaan omakotitalossa, pihaa on paljon. Ihan pieniä lapsia ei enää ole, nuorin on 8v. Koiran pitäisi pärjätä yksin kotona noin 6 tuntia kun lapset on koulussa. Pääsisi aamulla noin 15min lenkille, päivällä kun lapset tulevat kotiin 30-60min lenkille, iltapäivällä 30-60min lenkille ja illalla 15min lenkille. Ajatuksina harrastaa agilityä yms.
Laitoin nyt tänne, kun en oikein tiennyt minne muuallekkaan laittaa..
Koiran pitäisi olla helppohoitoinen ja helppo kouluttaa. Vähän ollaan mietitty näitä rotuja: Mittelspitz, Shetlanninlammaskoira, Labradorinnoutaja tai Kooikerhondje. Onko omia kokemuksia noista esim. ensimmäisenä koirana, tai muuta.
Asutaan omakotitalossa, pihaa on paljon. Ihan pieniä lapsia ei enää ole, nuorin on 8v. Koiran pitäisi pärjätä yksin kotona noin 6 tuntia kun lapset on koulussa. Pääsisi aamulla noin 15min lenkille, päivällä kun lapset tulevat kotiin 30-60min lenkille, iltapäivällä 30-60min lenkille ja illalla 15min lenkille. Ajatuksina harrastaa agilityä yms.
Laitoin nyt tänne, kun en oikein tiennyt minne muuallekkaan laittaa..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Labradorinnoutaja on voimakas koira, joten sitä ei voi antaa 8-vuotiaan ulkoilutettavaksi. Se voi riistäytyä helposti aikuisenkin käsistä irti. Ei ole ihan helpoin rotu muutenkaan. Mittelspitz taas on niin pieni, että ei ehkä sovi 8-vuotiaan lapsen ulkoleikkeihin mukaan, ettei se vahingoitu vahingossa.
Nuo muut ajattelemasi ovat varmasti mitä mainioimpia perheeseenne. Kooikerhondjella tosin voi olla voimakas metsästysvietti, joten hyvin aidattu piha voi olla tarpeen, koska ovet varmasti ovat omakotitalossa usein auki ja koira voi päästä karkuteille. Nämä asiat tulivat mieleeni ajattelemistasi roduista.
>>Kooikerhondjella tosin voi olla voimakas metsästysvietti, joten hyvin aidattu piha voi olla tarpeen, koska ovet varmasti ovat omakotitalossa usein auki ja koira voi päästä karkuteille.>>?
-Kooikerhondje ei tarkoituksella lähde jäljestämään ja etsimään riistaa, vaan vasta sellaisen havaittuaan lähtee sen perää, ja heti saaliin hävitettyään palaa takaisin. Mutta riistavietti vaihtelee koikkareilla yksilöittäin mitättömästä voimakkaaseen, samoin kuin labbiksillakin.
Ja:
>>Labradorinnoutaja on voimakas koira, joten sitä ei voi antaa 8-vuotiaan ulkoilutettavaksi. Se voi riistäytyä helposti aikuisenkin käsistä irti.>>?
-Tietääkseni labbis on suosittu rotu sokeiden opaskoirana. Jos se tosiaan on noin mahdoton vetämään, niin kuinka sokeat sen kanssa kulkiessa pärjäävät? Eiköhän koiria pystytä kouluttamaan.
Taas tässä tulee jaeskeltua meidän omia kokemuksiamme ja käsityksiämme eri koiraroduista. Mutta yleisesti ottaen minusta nuo kaikki aloittajan mainitsemat rodut sopivat heille hyvin. Onhan se hyvä, että jotkut osaavat tehdä itse omat rotuvalintansa oikein, ja tämän kyselyn aloittajat vaikuttavat ne oikein tehneen:-)
No kuka osaa kouluttaa ensimmäisen koiransa hyvin? Sanoisin, että ensimmäisen koiran kanssa tulee aina tehdyksi virheitä, toki ei aina mitään peruuttamatonta. Lapsen ulkoilutettava koira labbis ei ole vaikka olisi kuinka koulutettu. Labbis vaatii määrätietoisen koulutuksen. Se ei välttämättä tottele lasta, jos ei koe tätä johtajakseen. Jos labbiksen ja jonkun vastaantulevan koiran kanssa tulee riitaa, ei lapsi pysty hallitsemaan tuollaista voimakasta koiraa ja seurauksen voivat olla vakavat jollekulle. Tai jos koira lähtee juoksemaan jonkun riistan perään, ei lapsi sitä pysty hallitsemaan. Muutenhan labbis on mitä parhain perhekoira, mutta ei lapsen ulkoilutettava.
>>Se ei välttämättä tottele lasta, jos ei koe tätä johtajakseen.>>
-Ei niin, mutta jo se ymmärtää, että lapsi on lapsi, niin se kohtelee sitä kuin lasta ja tottelee >>lapsen kieltä>>.
Minun tuntemistani koirista monet kyllä menevät lasten seurassa juuri lasten ehdoilla, koska ymmärtävät, että >>lapsia on helppo pomottaa, mutta ne ovatkin vasta lapsia>>.
Tosin se on totta, että kukaan ei ole taituri vielä ensimmäisen koiransa kanssa, ainakaan yleensä.
Mutta toivotaan nytten, että ongelmia ei kenellekään koirien kanssa synny, niin kuin jatkuvasti kuulee tapahtuvan koko ajan vain useammin. Ja jokaisella on tietysti oikeus käyttää myös omaa maalaisjärkeä.
Olen nähnyt ja niin on moni muukin niitä onnettomia tapauksia, joissa lapsi on laitettu liian ison koiran kanssa ulos ja koira päässyt irti ja hyökkäämään vastaantulevan koiran päälle. Onhan näistä paljon juttuja ollut koirapalstoillakin. Aikoinaan yksi naapuruston pienikokoinen nainen sitoi ison labbiksen hihnan puun tai pylvään ympäri, kun vastaan tuli koiria, ettei se päässyt irti. Jos ei ollut pylvästä, raahautui nainen labbiksen perässä ihan kevyesti. Oli kyllä surullista nähtävää, väärä koira tällä ihmisellä. Tämä oli näyttelylinjainen labbis, joka oli todella iso ja lihava. Metsästyslinjaiset eivät kai ole niin isoja yleensä.
>>"Minun tuntemistani koirista monet kyllä menevät lasten seurassa juuri lasten ehdoilla, koska ymmärtävät, että >>lapsia on helppo pomottaa, mutta ne ovatkin vasta lapsia>>.
Kaikki koirat eivät ymmärrä, että lapsen kanssa ulkona pitäisi käyttäytyä jotenkin eri tavalla. Sisätiloissa taas voivat olla lapsille paljon ymmärtäväisempiä. Jos joku viholliskoira tulee ulkona vastaan, voi lapsi olla lapsi aika heikoilla. Aikuinen pystyy (ehkä) komentamaan koiran käyttäytymään, mutta ei välttämättä lapsi. Onhan näitä remmiräyhääjiä todella paljon ja eivät ole edes ensimmäisiä koiria.
Koiran hankinnan kanssa pitää olla realistinen.
Onnea aloittajalle omalle perheelle sopivan rodun löytymiseksi.
samaa mieltä. Labbiksen jättäisin pois koska aikuistuminen sillä hidasta (3v asti helppoa sitä ennen vars. käyttölabbis energinen ja työläs) ja koulutus menee sen mukaan sekä lapselle ei saa antaa kookasta koiraa kuljetettavaksi missään nimessä...
sanoisin myös että lapsen ei saa antaa viedä myöskään koiraa yksin koirapuistoon koska jos tappelu tulee ei hänestä ole koiransa perään katsojaksi tai varsinkin tappelun estämiseksi. Siellä täytyy olla hieman valmiimpi koiranomistaja jotta osaa tulkita eleitä.
mittelspitz on erittäin haukkuherkkä siihen on hyvä kiinnittää heti huomiota.
sheltti ja kookerhond hyviä vaihtoehtoja.
mikäli luulette että koulutus ei tule olemaan ihan hanskassa ja haluatte helpommin sosiaalistettavan ja koulutettavan niin narttu parempi vaihtoehto yleensä ottaen.
On vähän eri asia kun labbiksen kouluttaa ammattitaitoinen kouluttaja opaskoiraksi, kuin ensimmäistä koiraa kouluttava. Ja opaskoiriksikaan eivät pääse kaikki labbikset, vaan niissä on tiukat kriteerit...opaskoiriksihan valitaan vain joidenkin määrättyjen vanhempien pennut, ja sitten vuoden iässä katsotaan, onko niistä edes ainesta opaskoiriksi.
Jos ei ole, eikä halua aidata pihaa, jättäisin metsästysviettiset koirat pois laskuista. Kuitenkin niitä jäniksiä pomppii siellä pihalla, ja se on äkkiä kun koira lähtee perään. Ja metsästysviettisen koiran opettaminen pysymään aitaamattomalla pihalla tilanteessa kuin tilanteessa, ei ole helpoimmasta päästä.
Mielestäni mikään koira, iso tai pieni, ei sovellu 8-vuotiaan ulkoilutettavaksi. Pieni lapsi kun ei osaa lukea omaa koiraa. Ja kannattaa miettiä sekin, että jos irti oleva vieras koira käy oman kimppuun, pystyykö lapsi tekemään yhtään mitään.
Sheltti voisi olla noista koirista hyvä...
>>Kaikki koirat eivät ymmärrä, että lapsen kanssa ulkona pitäisi käyttäytyä jotenkin eri tavalla.>>
-Eivät niin, mutta kyllä sen aikuisesta koirasta tietää, jos on sen pennusta saakka tuntenut. Tässä tilanteessa tosiaan kaiken varalta olisi pieni rotu hyvä valinta.
>>Onhan näitä remmiräyhääjiä todella paljon ja eivät ole edes ensimmäisiä koiria.>>
-Oletkos tietoinen siitä, miksi ne rähjäävät?
Mutta ehkä tuohon tilanteeseen labbis saattaa olla tosiaan liian suuri, sillä vielä vallattomana pentunakin se on niin voimakas, että ennen järjen oppimista vie helposti lapsen talutushihnassa mukanaan mennen tullen.
Minä muuten jopa tunnen erään sokeiden opaskoiran. Se on rodultaan belgianpaimenkoira tervueren ja auttanut tähän asti kahta sokeaa potilasta kulkemaan keskustojen halki paikasta toiseen, ilman minkään laisia ongelmia. Se kertoo jo jotain koirien älykkyydestä.
Minun omakin koirani suhtautuu kadulla vastaan tuleviin räyhääjiin valinpitämättömästi: kääntää kyllä katseensa sinne suuntaan, mutta jatkaa tasaisesti matkaansa.
Oikeissa käsissä koirasta kasvaa tottelevainen ja luotettava, mutta väärissä käsissä epäsosiaalinen ja arvaamaton.
Hyvä että näihin asioihin otetaan kantaa, ja aloittelijalle onnea rotupäätökseen ja uuteen koiraelämään!
Ja aivan, aloittelija on aina aloittelija. Koirista oppaa kaiken laista kokemuksen, eli oman koiran, kautta.
Mutta kyllä se siitä, kooikerhondje, shetlanninlammaskoira ja mittelspitz ovat kumminkin yleensä sosiaalisia, eivätkä haasta riitaa sekä ovat sopivan kokoisia lasten talutettaviksi: hyviä valintoja aloittelijoille. Ja nartut ovat yleensä sosiaalisempia kuin urokset, joten ensimmäiseksi koiraksi suosittelisin narttua.
Tässä minun osuuteni tästä kyselystä;-)
ihan itse minkälaisen koiran haluatte ja mikä sopii teille. Miten joku joka ei tunne teitä voisi valita teille koiran?
Ihan noikin kuulostavat ookoilta, joita teillä jo on vaihtoehtoina, tosin olen siinä samaa mieltä edellisten kanssa, että labbis on voimakas koira, jota ei kannata antaa lapselle talutettavaksi, ellei sitä ole kouluttanut niin hyvin ja sen persoona on niin lempeän rauhallista että lapsi pärjää ok sen kanssa lenkillä. Siltikin lapsen ikärajaksi laittaisin mieluiten tuonne 12 v hujakoille tuossa, poikkeuksia voi olla mutta jos halutaan olla vastuullista jne.
Tulee tässä mieleen hauska kertomus niiltä ajoilta, kun olin lapsi ja jo silloin (tietenkin!) eläinihmisiä ja etenkin koiraihmistä. No, kotona ei vielä ollut eläimiä ja paremman puutteessa ramppasin muualla eläimiä katsomassa ja lopulta etsin lähistöltä koirakaverin lenkkeilytettäväksi. Yritin yhden naapurinaisen spanielia saada lenkitettäväksi, mutta eihän se onnannut, nainen halusi itse lenkittää koiransa. Tilanne alkoi näyttää epätoivoiselta sillä silloin seudulla ei juuri ollut monia koiria. Huomasin kuitenkin yhdessä pihassa isokokoisen labbisuroksen ja menin sinne kysymään, pariskunta ei suostunut ja juuri siksi koska olin 10-vuotias nutiainen ja perusteluna oli juuri se, että koira oli liian voimakas.
Labbisuros oli myös saanut potkut sokeainkoulusta.
Jatkoin käymistä heillä ja ehdotin kokeilua, että jos pienen pätkän mentäisiin omistajamiehen katseen alla jne. Niin tehtiin ja meni ok, olivat edelleen epävarmoja päästämään tätä nutipäätä lenkityttäjäksi, mutta lapsen into on joskus niin palavaa että siinä tsemppaa parhaimmilleen. Sitten olinkin joka päivä koko kesän läpi labbiksen lenkittäjänä. Meillä sujui leppoisasti, mutta koira oli viisas, ei se lähtenyt kokeilemaan rajojaan ja veuhtoroimaan, olisihan se voittanut - nautti leppoisista lenkeistä. Tosin 2 kertaa pääsi yllättämään ja sanoisinpa että tuntui kovin tarkkaan harkituilta vedoilta, kirjaimellisesti. Leikki tyyntä mutta juuri sopivalla hetkellä täysin harkitun oloinen veto läheiseen puroon kesäpäivänä. Sitten sieltä tuli tyynenä pois ja asettui taas vierelle kuin ei mitään.
Ymmärrän sokeainkoulun linjauksen. Tuossa kun olisi ollut Helen Kellner hihnan päässä, niin jopa jopa.
Muita mieleen tulevia mukavia, suht. helppoja rotuja : mm. cavalierkingcharlesinspanieli (lapsirakkaudesta tunnettu ja suositeltu usein rotumääritelmässä ensimmäiseksi koiraksi), beagle (lempeä rotu, ei tarvitse metsästysharrastusta, liikutte vaan normisti jne), tiibetinspanieli, havannankoira. Ja jos olette jostain rodusta kiinnostunut ja se tuntuisi vastaavan hyvin teidän tilanteita ja elämäänne, niin siitä sitten etiäpäin. Liikaa ei kannata ajatella, että "voe ei, en voi ottaa mitään muuta koiraa, kuin sellaista jota on suositeltu ensimmäiseksi koiraksi."
On myös ihmisiä, joilla on ns. rescuekoira ensmmäisenä koirana, näitäkin on niin moneen lähtöön, jotkut niistä ovat tullleet suoraan kodeista jne. Esimerkiksi täällä olisi Lolitaa, Wiskeya ja Zorritoa.. http://www.espanjankatukoirat.com/ekk/pg.php?pg=Koirat/kotiaetsivat_pienet.html
Tämä vain yhtenä ajatuksena muiden ajatusten/vaihtoehtojen joukossa!
paras teille ois mun mielestä kyllä tuo sheltti.
tietääkseni sopivat hyvin lapsiperheeseen.
ovat kauniita koiria jne.:)
no kääpiövillakoira ois hyvä ekaks koiraks, mut sen turkkia ei oo mitään mannaa hoitaa:)
muuten helppo kouluttaa, mukava koira, kaunis jne. niitenkans
on hyvät mahikset myös agilityyn.:)
Jäi häiritsemään itseä tuo ikärajakohta. Koetan selkeämmin: labbis on voimakas koira, jota ei kannata antaa lapsen talutettavaksi ja vaikka koira olisi koulutettu hyvin ja on rauhallista (ja labbis ei ylipäätään ole niin rauhallinen rotu kuin voisi luulla eikä välttämättä helppo), niin aina on niin 12-vuotiaan kuin muunkin fyysisesti labbista heikomman ihmisen kohdalla riski olemassa siitä, että labbis saattaa yllättää. Ja jos tilanteet ovat päällä, kuten Kkin mainitsi omassa viestissään, ei lapsi tavallisesti handlaa niitä yhtä hyvin kuin aikuinen.
Mitkä ovat aloittajan mietteet nytten? Onko jokin muu rotu alkanut myös kiinnostaa? Vai onko Lolita jo hurmannut teidät.
Mielestäni kooikerhondje sopii hyvin lapsiperheeseen, kunhan vain kouluttaa hyvin (näinhän se on kaikkien rotujen kohdalla). Meidän suurperheen tämä nappisilmä on täysin valloittanut. Nuorin lapsista on vasta 3vuotta. Vanhemmilla on ollut molemmilla koira lapsuuskodissa, mutta lapsille ihan ensimmäinen koira.
Kooikerhondjet ovat sporttisia ja tarvitsevat paljon virikkieitä ja tekemistä, eli esim. agiliity sopii koikkereille mainiosti. Kooikerhondjet ovat myös mahtavia perhekoiria, kiintyy hetkessä omistajaansa, ja ainakin meidän koikkeri on ihan "sylivauva". Lisäksi koikkerit eivät todellakaan ole mitään räksyttäjiä, tosin kun olen ainakin shetlanninlammaskoirista kuullut...? Jos päädytte koikkeriin kannattaa liikkeelle lähteä ajoissa. Meillä meni kauan ennen kuin sopiva pentu löytyi.
Onnea koiran hankintaan!