Tällä osastolla voisi vilkaista kahta kommenttia
otsakkeiltaan ”Ei ystävää ”nettikaupasta”
ja ”Miksi aina nuorempaa???”
Ensin mainittu on naiselta ja toinen mieheltä.
Kummatkin valittavat suurin piirtein samaa
juttua.
Toiveet menevät näköjään ristiin näillä ”vapailla
markkinoilla”.
Se näkyy kaikilla foorumeilla joita olen
seurannut, ja syyttely molemmin puolin tuntuu
olevan ainoa ratkaisu.
Olen itse lähes viisikymppinen nainen ja olen
myös ottanut kontaktia näillä kanavilla muutamaan
otteeseen .
Vain yhden(siis ikäiseni) olen tavannut,ja hän
edusti täysin eri maailmaa kuin minä.
Vaikka ensin ajattelin,ettei se haittaa, ja
kaikenlaisiin ihmisiin pitää osata suhtautua
avoimin mielin,ei siitä mitään tullut.
Mies oli sellainen monesta suhteesta
katkeroitunut puujumala, jonka leukaperät
kiristyivät( jopa näkyvästi) ikään kuin
pidätetystä raivosta.
Puhuminen tuntui olevan vaikeaa ja työhulluus
tuli pian esiin.
(Monet miehet pakenevat tunnetilojaan
työtoimeliaisuuteen, joka on monelle naiselle
kauhistus,ja sen nojalla tapahtuu paljon eroja.
En siltikään yleistä rankasti, myös naisilla on
samaa vikaa olemassa,mutta mies fiksoituu
helpommin työkuvioihin,joka on usein ainoa arvon
mitta heille, perinteenkin mukaan.)
Kuvaamani mies menetteli kyllä vielä ”paperilla”,
mutta tapaaminen oli toista.
Olen itse taiteellinen persoonallisuus, ja elänyt
sellaisen nk. ”rokkenroll” elämän, joten minun on
aika vaikea sopeutua johonkin jermumieheen,ja
humppakuvioihin.
Minun vikani on se,etten jaksa useinkaan miettiä
miten rahat riittäisivät parhaiten,en ole mikään
talousihme siis.
Siinä asiassa toisen järkevämpi ote olisi minulle
apuisa.
Muuten hän kyllä saisi olla rennommanpuoleinen
ihminen,eli sellainen pikkujutuista
pingoittamaton.
Olen itse sellainen aika pitkälle, eli siis
hiukan boheemi,mutta en sekoilija,mitä en toivo
toisenkaan olevan.
Huumorintaju on myös sellainen asia,että siitä
puhutaan aivan liian helposti,ja yksinkertaisena,
parinvalinnan kriteerinä.
Eräs kokenut psykiatri sanoi jossain ylen
avoimenyliopiston yölähetyksessä, että yleensä
ne,jotka kehuvat olevansa huumorintajuisia, ovat
sitä vähiten.
Niin olen itsekin havainnut kokemani perusteella
olevan.
Minusta jokaisella on lähinnä omansalainen
huumori, ja siihen pääsee sisälle vasta
oppiessaan tuntemaan toista paremmin,ja mikä
tärkeintä siinä on oltava jotain samantapaista
kummallakin.
Huumorihan kehittyy kunkin omien kokemuksien
myötä, ja on ollut usein pitkissä liitoissakin
sellaista sisäpiirihuumoria,jo siksikin,että
pitkissä suhteissa on olleet omat,ja yhteiset
tuttavapiiritkin,pitkäaikaisia.
Sitten vielä ikäkokemasta yhteyksissäni.
Tarjolla on tosiaankin nuoria miehiä.
Yksikin oli kolmikymppinen, ja selvisipä että
sellainen ”peräkamarinpoika”,jonka äiti oli pari
vuotta vanhempi itseäni.
Siinäpä lienee olisi soma soppa syntynyt.
Reppana nuorimies oli muutenkin tunneilmaisultaan.
Nämä kai hakevat kai toista äitiä, kun ei oman
kanssa sukupuoliasioita sentään kehtaa hoidella.
Pari muutakin yhteyden ottoa on nuorukaisilta
tullut,mutta en todellakaan hae heitä,vaan
hyväksyn vasta kun ehkä näen sen pakkona,jos
ikäisiäni ei kerta kaikkiaan sitten löydy.
Muutamaan ikäiseeni olen ollut chatin kautta
yhteyksissä myös,mutta se on tullut eteen
taas,ettei meidän elämänsisällöt juurikaan ole
kohdanneet kosketuspintaa.
Joten jos joku tunnistaa omia ominaisuuksiaan
tästä,antakoon tiedon kiinnostuksestaan,niin
sovitaan yhteyksistä tarkemmin.
Jos ei onnistu nytkään, taidan hyväksyä vaikka
nuoremman sitten…tai vaihdan naiseen…Heh
Kuitenkin yksinoloa on kestänyt minulla kolmisen
vuotta,eikä se aina ole niin maukasta,vaikka
viihdyn kyllä omissa oloissanikin,koska tarvitsen
aikalailla sellaista omaa tilaa.
En tykkää nuhjata kokoajan kylkimyyryä,mutta
sopivassa määrin helliä tunnelmia kyllä kannatan.
Kaipa toisen osa on olla jonkinlainen innoittaja,
ja vireessä pitäjä,molemmin puolin tietysti.
Eräänlainen kahden aikuisen kumppanuus olisi kai
oikeanlainen ilmaisu tässä iässä jo.
otsakkeiltaan ”Ei ystävää ”nettikaupasta”
ja ”Miksi aina nuorempaa???”
Ensin mainittu on naiselta ja toinen mieheltä.
Kummatkin valittavat suurin piirtein samaa
juttua.
Toiveet menevät näköjään ristiin näillä ”vapailla
markkinoilla”.
Se näkyy kaikilla foorumeilla joita olen
seurannut, ja syyttely molemmin puolin tuntuu
olevan ainoa ratkaisu.
Olen itse lähes viisikymppinen nainen ja olen
myös ottanut kontaktia näillä kanavilla muutamaan
otteeseen .
Vain yhden(siis ikäiseni) olen tavannut,ja hän
edusti täysin eri maailmaa kuin minä.
Vaikka ensin ajattelin,ettei se haittaa, ja
kaikenlaisiin ihmisiin pitää osata suhtautua
avoimin mielin,ei siitä mitään tullut.
Mies oli sellainen monesta suhteesta
katkeroitunut puujumala, jonka leukaperät
kiristyivät( jopa näkyvästi) ikään kuin
pidätetystä raivosta.
Puhuminen tuntui olevan vaikeaa ja työhulluus
tuli pian esiin.
(Monet miehet pakenevat tunnetilojaan
työtoimeliaisuuteen, joka on monelle naiselle
kauhistus,ja sen nojalla tapahtuu paljon eroja.
En siltikään yleistä rankasti, myös naisilla on
samaa vikaa olemassa,mutta mies fiksoituu
helpommin työkuvioihin,joka on usein ainoa arvon
mitta heille, perinteenkin mukaan.)
Kuvaamani mies menetteli kyllä vielä ”paperilla”,
mutta tapaaminen oli toista.
Olen itse taiteellinen persoonallisuus, ja elänyt
sellaisen nk. ”rokkenroll” elämän, joten minun on
aika vaikea sopeutua johonkin jermumieheen,ja
humppakuvioihin.
Minun vikani on se,etten jaksa useinkaan miettiä
miten rahat riittäisivät parhaiten,en ole mikään
talousihme siis.
Siinä asiassa toisen järkevämpi ote olisi minulle
apuisa.
Muuten hän kyllä saisi olla rennommanpuoleinen
ihminen,eli sellainen pikkujutuista
pingoittamaton.
Olen itse sellainen aika pitkälle, eli siis
hiukan boheemi,mutta en sekoilija,mitä en toivo
toisenkaan olevan.
Huumorintaju on myös sellainen asia,että siitä
puhutaan aivan liian helposti,ja yksinkertaisena,
parinvalinnan kriteerinä.
Eräs kokenut psykiatri sanoi jossain ylen
avoimenyliopiston yölähetyksessä, että yleensä
ne,jotka kehuvat olevansa huumorintajuisia, ovat
sitä vähiten.
Niin olen itsekin havainnut kokemani perusteella
olevan.
Minusta jokaisella on lähinnä omansalainen
huumori, ja siihen pääsee sisälle vasta
oppiessaan tuntemaan toista paremmin,ja mikä
tärkeintä siinä on oltava jotain samantapaista
kummallakin.
Huumorihan kehittyy kunkin omien kokemuksien
myötä, ja on ollut usein pitkissä liitoissakin
sellaista sisäpiirihuumoria,jo siksikin,että
pitkissä suhteissa on olleet omat,ja yhteiset
tuttavapiiritkin,pitkäaikaisia.
Sitten vielä ikäkokemasta yhteyksissäni.
Tarjolla on tosiaankin nuoria miehiä.
Yksikin oli kolmikymppinen, ja selvisipä että
sellainen ”peräkamarinpoika”,jonka äiti oli pari
vuotta vanhempi itseäni.
Siinäpä lienee olisi soma soppa syntynyt.
Reppana nuorimies oli muutenkin tunneilmaisultaan.
Nämä kai hakevat kai toista äitiä, kun ei oman
kanssa sukupuoliasioita sentään kehtaa hoidella.
Pari muutakin yhteyden ottoa on nuorukaisilta
tullut,mutta en todellakaan hae heitä,vaan
hyväksyn vasta kun ehkä näen sen pakkona,jos
ikäisiäni ei kerta kaikkiaan sitten löydy.
Muutamaan ikäiseeni olen ollut chatin kautta
yhteyksissä myös,mutta se on tullut eteen
taas,ettei meidän elämänsisällöt juurikaan ole
kohdanneet kosketuspintaa.
Joten jos joku tunnistaa omia ominaisuuksiaan
tästä,antakoon tiedon kiinnostuksestaan,niin
sovitaan yhteyksistä tarkemmin.
Jos ei onnistu nytkään, taidan hyväksyä vaikka
nuoremman sitten…tai vaihdan naiseen…Heh
Kuitenkin yksinoloa on kestänyt minulla kolmisen
vuotta,eikä se aina ole niin maukasta,vaikka
viihdyn kyllä omissa oloissanikin,koska tarvitsen
aikalailla sellaista omaa tilaa.
En tykkää nuhjata kokoajan kylkimyyryä,mutta
sopivassa määrin helliä tunnelmia kyllä kannatan.
Kaipa toisen osa on olla jonkinlainen innoittaja,
ja vireessä pitäjä,molemmin puolin tietysti.
Eräänlainen kahden aikuisen kumppanuus olisi kai
oikeanlainen ilmaisu tässä iässä jo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vastaa sielun siskolle [email protected]
Ja joukkoon mahtuu kyllä pari kivaa miestäkin,
eikö niin ...! Mennään vaikka istumaan iltaa
jonnekin porukalla, niin ei ole parisuhdepaineita
heti ensi tapaamisella. Nettimiiting vaikka
Helsingin humussa ... sellaista nuoremmatkin
harrastavat, miksi emme mekin ..!
kovin olivat tunnelmat tutunoloisia.
Vaikka olenkin jo törmännyt omanikäisiin (50
miehiin) on elämänkokemus ja sisältö ollut kovin
erilainen ja se kätketty viha/katkeruus, joka
lienee lähtöisin pikku-pojasta asti lannitettuna
olemiseta - miesparat.
Toinenkin juttu minua on hämmästyttänyt. Miehet
kehuvat rakastelutaidoillaan, mutta ne joihin
olen törmännyt ovat olleet täysiä tumpeloita.
Miten voi sen ikäinen mies olla niin tietämätön
naisen tunne-elämästä ja seksuaalisuudesta.
Eroottisuus on kuitenkin myös naiselle tärkeä
asia. Ei rakastelussa riitä, että vain mies saa
tyydytyksen kun nainen tekee kaikkensa asian
eteen ja jätetään täysin "hoitamatta".
Löytyyköhän jostain vielä lämpöä, hellyyttä ja
kunnon rakastelua. Näihin kaikkiin olisin niin
valmis antamaan ja ottamaan vastaan.
, kun yhdistää viestin johon vastaat ja Sinun
viestisi, on pakko myöntää teidän molempien olevan
hyvin kypsyneitä ajatuksinenne ja toiveinenne.
Vahinko vain, että tuonikäiset "vammattomat" mie-
het ovat yleensä parisuhteessa tai varattuja.
Olen ollut pois koneelta vähänaikaa,joten en ole
voinut vastailla,on tätä muuta säpinää näin
joulun aikoihin vaikkei itse haluiskaan.
Arvoisat naiset(miehet ovat
kuolleet,alkoholisoituneet tai varattuja) jos
haluatte vaihdella ajatuskulkuja kanssani niin e-
mail on [email protected]
Onko hyvä sielunsiko tuo
osoitteesi "solinalle"muodossa,vai "solina"
muodossa?Jos voit odotella hiukan jouluhumun
jälkeen niin laitan sinulle postia kyllä.=o)