Yön pimeys minut
herätti,
lempeistä unistani
havahdutti.
Mä astelin ikkunaan
katsomaan,
kuinka kuu loisti
tuota kelmeää
valoaan.
Kaikki oli niin
rauhaisaa,
näkivät ihmiset
uniaan.
Sit jostain kuului
laulua vaimeaa,
surullista
haikeaa.
Mä koitin hiukan
kurkottaa,
kohti ääntä
kaihoisaa.
Tuli katua pitkin
joukko utuinen,
siellä vaelsi henget kuolleiden.
Kai etsivät he sielujaan,
paholaiselle lahjoittamiaan.
Ne huojuivat ja itkivät,
kasvojansa tuskissaan
repivät.
Mä peloissani heitä katselin,
vaiti,
hiljaa värisin.
Yks heistä kasvonsa
kohotti,
mun ikkunaani osoitti.
Muut kääntyivät myös
mua katsomaan,
hymyilivät suruisaa hymyään.
Mä ikkunalta peräännyin,
peittoni alle käperryin.
Kuulin kuinka oveeni
joku kolkutti,
ikkunaani naputti.
Mä hiljaa yksin rukoilin,
auttajaa jostain anelin.
Oveni hiljaa avautui,
sisään yksi astui.
Kuulin kuinka se hengitti,
lattian poikki asteli.
Mä nyyhkytin ja vapisin,
enkeleitä luokseni rukoilin.
Tunsin
kylmä käsi tarttui mun
sydämmeeni,
näin edessäin menneisyyteni.
Silmäni suljin ja ymmärsin,
olin mä kai kaikkein
syntisin.
Liityin joukkoon
surullisten heidän,
oli sielujen vieminen
nyt tehtävä
meidän.
herätti,
lempeistä unistani
havahdutti.
Mä astelin ikkunaan
katsomaan,
kuinka kuu loisti
tuota kelmeää
valoaan.
Kaikki oli niin
rauhaisaa,
näkivät ihmiset
uniaan.
Sit jostain kuului
laulua vaimeaa,
surullista
haikeaa.
Mä koitin hiukan
kurkottaa,
kohti ääntä
kaihoisaa.
Tuli katua pitkin
joukko utuinen,
siellä vaelsi henget kuolleiden.
Kai etsivät he sielujaan,
paholaiselle lahjoittamiaan.
Ne huojuivat ja itkivät,
kasvojansa tuskissaan
repivät.
Mä peloissani heitä katselin,
vaiti,
hiljaa värisin.
Yks heistä kasvonsa
kohotti,
mun ikkunaani osoitti.
Muut kääntyivät myös
mua katsomaan,
hymyilivät suruisaa hymyään.
Mä ikkunalta peräännyin,
peittoni alle käperryin.
Kuulin kuinka oveeni
joku kolkutti,
ikkunaani naputti.
Mä hiljaa yksin rukoilin,
auttajaa jostain anelin.
Oveni hiljaa avautui,
sisään yksi astui.
Kuulin kuinka se hengitti,
lattian poikki asteli.
Mä nyyhkytin ja vapisin,
enkeleitä luokseni rukoilin.
Tunsin
kylmä käsi tarttui mun
sydämmeeni,
näin edessäin menneisyyteni.
Silmäni suljin ja ymmärsin,
olin mä kai kaikkein
syntisin.
Liityin joukkoon
surullisten heidän,
oli sielujen vieminen
nyt tehtävä
meidän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.