Viha

Sydämeni musta
jäätävä,
kieleni liukas
terävä.
Sydämeni pimeydessä
syvä kaivo,
josta kumpuaa
silmitön raivo.
Tuo tunne kauhea
murskaava,
kaiken ympäriltään tuhoava.
Sisälläni kaaos hallitsee,
ympärilläni pahuus
leijailee.
Rintaani puristaa
ahdistus suuri,
sydämeni ympärillä
vihan muuri.
Sanoillani sivallan,
teoillani satutan.
Silti yksinäisyys mua
sisältä syö,
lohtua tuo vain
pimeä yö.
Kuulle huudan mä raivoani,
tähdille kiljun vihaani.
Kaikuna sanani yössä
leviää,
kauneuden ympäriltäni
kadottaa.
Sit tyhjyys saapuu
sieluuni,
tuskaiset muistot palaavat
mieleeni.
Mä itseni kasaan
taas vihaamaan,
ei tunteet saa mua
horjuttaa.
Yksin pimeään takaisin palaan,
kyyneleet valon lapsilta
salaan.
Olen vain varjo
ihmisten synneistä,
minut on tehty tuskien
siruista.