Tätä on nyt tosi vaikea selittää, mutta yritän kuitenkin:
Vihaan itseäni ja sitä miltä näytän. Mielestäni olen todella läski, ruma ja outo.
Kun katson peiliin, huomaan kehossani jonkun kohdan, joka näyttää rumalta. Huomaan, että kasvoni on liian pyöreät, reiteni liian paksut, maha liian läski, iho liian huono, tukka tosi ruma, vartalo epämuodostunut tms.
Alan itkeä, ja samalla pidän itseäni ällöttävän säälittävänä nynnerönä. Haluan rankaista itseäni jotenkin, joten otan jonkin terävän esineen, ja teen sillä haavan ihooni. Se saa aikaan vielä pahemman olon ja huonon omantunnon, sillä tiedän, ettei niin saa tehdä.
Menen peiton alle huoneeseeni ja käperryn sängynnurkkaan itkemään. Sitten käyn kaupassa, ostan mielettömän määrän herkkuja ja ahmin niitä niin kauan kunnes minulle tulee oksettava olo ja vatsaa koskee, ja sitten menen vessaan ja oksennan helpottaakseni pahaa oloani. Oksentaminen toimii kuumeessakin: Oksentamisen jälkeen kuume usein laksee ja tulee parempi olo.
TIEDÄN, että en saisi laihduttaa enää enempää, mutta ajattelen, että "vielä vähän, ihan pikkuriikkisen verran, ja sitten lopetan" ja tätä ajattelua on jatkunut jo kaksi kuukautta.
Käyn terapiassa, mutta psykologi vain kirjoittaa lehtiöönsä jotain paskaa, eikä anna minulle neuvoa vaikka kysyisin häneltä ihan suoraan, että mitä minun pitäisi tehdä.
Käytän masennuslääkkeitä. En myöskään voi nukkua öisin, koska stressaan ja itken kokoajan tauotta, joten joudun käyttämään myös unilääkkeitä.
Lopetin koulunkäynnin, koska kehoni ylirasittui unen ja ravinnonpuutteesta. En enää jaksanut nousta ylös aamuisin, kärsin kamalasta migreenistä ja väsymyksestä, enkä aina muistanut omaa nimeäni tai reagoinut mihinkään. Saatoin vain maata tuntikaupalla ja tuijottaa kattoon väsyneenä.
Koska masennukseeni ei ole mitään syytä, ajattelen että en saa olla surullinen. Ajattelen, että minulla ei oli oikeutta olla surullinen. Pidän siis itseäni itsekkäänä paskana, joka vain keskittyy omiin ongelmiinsa.
Joskus iltaisin ennen nukkumaanmenoa, unilääkkeen ottamisen jälkeen toivon, etten heräisi enää ollenkaan. Minua ahdistaa se, että pistin elämäni "tauolle", enkä enää suorita normaaleja rutiineja, vaan oleskelen kotona, pakotan itseni syömään ja yritän käydä lenkillä.
Kaikenlisäksi kuulin luokkatovereiltani, että koulussa minusta ja sairaslomastani vitsaillaan, ja liikkeellä on huhu, jonka mukaan olen keksinyt kaikki ongelmani, jotta minun ei tarvitsisi mennä kouluun.
Aina kun tapaan ystäviäni tai muita tuttuja, toivon, että joku heistä sanoisi "voi kuinka sinä olet laiha, sun ei kannattaisi syödä noin vähän." Haluaisin, että minusta oltaisiin huolissaan ja että ihmiset kehuisivat minua hoikaksi ja sanoisivat että mun ei tarvitse enää laihduttaa. Sen sijaan suurin osa porukasta koulussa vaan levittelee minusta huhuja ja naureskelee minulle selkäni takana.
Vihaan itseäni ja sitä miltä näytän. Mielestäni olen todella läski, ruma ja outo.
Kun katson peiliin, huomaan kehossani jonkun kohdan, joka näyttää rumalta. Huomaan, että kasvoni on liian pyöreät, reiteni liian paksut, maha liian läski, iho liian huono, tukka tosi ruma, vartalo epämuodostunut tms.
Alan itkeä, ja samalla pidän itseäni ällöttävän säälittävänä nynnerönä. Haluan rankaista itseäni jotenkin, joten otan jonkin terävän esineen, ja teen sillä haavan ihooni. Se saa aikaan vielä pahemman olon ja huonon omantunnon, sillä tiedän, ettei niin saa tehdä.
Menen peiton alle huoneeseeni ja käperryn sängynnurkkaan itkemään. Sitten käyn kaupassa, ostan mielettömän määrän herkkuja ja ahmin niitä niin kauan kunnes minulle tulee oksettava olo ja vatsaa koskee, ja sitten menen vessaan ja oksennan helpottaakseni pahaa oloani. Oksentaminen toimii kuumeessakin: Oksentamisen jälkeen kuume usein laksee ja tulee parempi olo.
TIEDÄN, että en saisi laihduttaa enää enempää, mutta ajattelen, että "vielä vähän, ihan pikkuriikkisen verran, ja sitten lopetan" ja tätä ajattelua on jatkunut jo kaksi kuukautta.
Käyn terapiassa, mutta psykologi vain kirjoittaa lehtiöönsä jotain paskaa, eikä anna minulle neuvoa vaikka kysyisin häneltä ihan suoraan, että mitä minun pitäisi tehdä.
Käytän masennuslääkkeitä. En myöskään voi nukkua öisin, koska stressaan ja itken kokoajan tauotta, joten joudun käyttämään myös unilääkkeitä.
Lopetin koulunkäynnin, koska kehoni ylirasittui unen ja ravinnonpuutteesta. En enää jaksanut nousta ylös aamuisin, kärsin kamalasta migreenistä ja väsymyksestä, enkä aina muistanut omaa nimeäni tai reagoinut mihinkään. Saatoin vain maata tuntikaupalla ja tuijottaa kattoon väsyneenä.
Koska masennukseeni ei ole mitään syytä, ajattelen että en saa olla surullinen. Ajattelen, että minulla ei oli oikeutta olla surullinen. Pidän siis itseäni itsekkäänä paskana, joka vain keskittyy omiin ongelmiinsa.
Joskus iltaisin ennen nukkumaanmenoa, unilääkkeen ottamisen jälkeen toivon, etten heräisi enää ollenkaan. Minua ahdistaa se, että pistin elämäni "tauolle", enkä enää suorita normaaleja rutiineja, vaan oleskelen kotona, pakotan itseni syömään ja yritän käydä lenkillä.
Kaikenlisäksi kuulin luokkatovereiltani, että koulussa minusta ja sairaslomastani vitsaillaan, ja liikkeellä on huhu, jonka mukaan olen keksinyt kaikki ongelmani, jotta minun ei tarvitsisi mennä kouluun.
Aina kun tapaan ystäviäni tai muita tuttuja, toivon, että joku heistä sanoisi "voi kuinka sinä olet laiha, sun ei kannattaisi syödä noin vähän." Haluaisin, että minusta oltaisiin huolissaan ja että ihmiset kehuisivat minua hoikaksi ja sanoisivat että mun ei tarvitse enää laihduttaa. Sen sijaan suurin osa porukasta koulussa vaan levittelee minusta huhuja ja naureskelee minulle selkäni takana.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Musta tuntuu, että en ole enää mitään. Olen vanki, olen pelkkä masennus, pelkkä sairaus. En ole enää terve, normaali tyttö, joka joskus olin.
Pelkään kaikkia ihmisiä. En uskalla poistua kotoa, sillä pelkään että minua vahingoitetaan kodin ulkopuolella. Mielestäni maailma on kova ja kylmä.
Lisäksi mulla on ongelmia seksuaalisuuden kanssa: En tiedä, olenko hetero, biseksuaali vai aseksuaali.
1. En IKINÄ voisi harrastaa seksiä kenenkään kanssa. Ahdistun ja alan itkeä ja täristä jos joku koskee minuun.
2. Kiinnostun tytöistä yhtä paljon kuin pojista.
3. Pelkään raiskatuksi tulemista enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Haluaisin, ettei mulla olisi mitään naisellisia muotoja, jotta voisin olla huomaamaton eikä miesten huomio kiinnittyisi minuun.
En haluaisi asua tässä maailmassa. Vihaan tätä paikkaa, ja ilkeitä ahneita ihmisiä, sekä kaikkia jotka vahingoittavat luontoa tai eläimiä. Luen kaikki päivät satuja ja katson fantasiaelokuvia, joissa on kauniita hiljaisia metsiä ja niittyjä. Toivon kaikesta sydämestäni, että voisin haaksirikkoutua autiolle saarelle, jotta mun ei ikinä tarvitsisi olla tekemisissä ihmisten kanssa, mennä töihin tai suorittaa vastuita. Haluaisin asua metsässä luonnon keskellä ihan yksin. Valvon öisin monta tuntia ennenkuin nukahdan, ja uskottelen itselleni, että kuolen ja siirryn paratiisiin, jossa on kaunista ja valoisaa.
En ole uskossa, itse asiassa erosin kirkosta, koska mielestäni uskonnot ovat ahdasmielisiä.
Kun lähden johonkin, valikoin monta tuntia mitä laittaisin päälleni, jotta minusta ei löytyisi mitään mistä minua voisi pilkata tai kiusata. Kuitenkin näen itseni aina omituisena ja rumana, mitä tahansa puenkaan päälleni. Yritän ostaa tai tehdä käsin sellaisia vaatteita, joita kenelläkään muulla ei ole. Ahdistun jos huomaan olevani massaa, koska silloin en tiedä kuka olen. Identiteettini hukkuu, jos pukeudun kuten muut tai kuuntelen samanlaista musiikkia kuin muut. Yritän kaikkeni, jotta löytäisin oman itseni ja saisin identiteetistäni voimaa.
Olen äärimmäisen perso kaikelle kauniille. Pidän taiteesta ja luonnosta. Maalaan tai katselen muiden maalaamia piirroksia, kuuntelen vain herkkää ja kaunista musiikkia, katson vain kauniita fantasiaelokuvia ja pukeudun hempeisiin vaatteisiin. En pidä meikkaamisesta, joten meikkaan vain vähän. Liika meikki pilaa naaman ja saa ihmisen näyttämään rumalta ja halvalta.
Olen todella neuroottinen. Saan traumoja tosi helposti ihan mitättömän pienistä asioista, huolin ja stressaan kokoajan, ja minun on vaikea suorittaa normaaleja tehtäviä. Pelkään vastuita ja tehtäviä ja yritän kaikin kenoin välttää niitä.
Kertokaa omia kokemuksia ja antakaa neuvoa. Haluan päästä eroon tästä kamalasta elämästä ja aloittaa uuden, paremman ajan.
Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, lyhyesti laitettuna tyytymätön itseeni ja pelokas ulkomaailmassa, "mitähän ne ajattelee musta" täytti pääkopan aina, kun liikkui ihmisten ilmoilla. Olet tosiaan rämpinyt kurjalle suolle ajatuksinesi. Tai oikeastaan olet syystä tai toisesta alkanut nähdä asiat kurjempana kuin ne ovatkaan --> silmät näkee mitä aivot sanoo. Itse kun sain kyllikseni siitä kurjuudesta, keräsin rohkeutta kerta toisensa jälkeen ja olin oma itseni, pukeuduin niin kuin halusin, menin juttelemaan ihmisille, ekaks kaupan kassalle moi, sit bussipysäkillä jne jne). Joka kerta, kun teki jotain, mihin luuli että rohkeus ei riitä, olo helpottui ja nyt ei enää tunnu missään =) Meninpä kysymään erästä tyttöä, johon olin ihastunut, leffaankin, mutta se sitten olikin varattu.. Pettymys oli kauhea, mutta tällä kertaa ei ollut syytä olla pettynyt itseensä, mikä oli aiemmasta poikkeavaa, tärkeää siis. Oli aika opettavainen kokemus kieltämättä, mutta jos ei koskaan tee mitään ja ihastus kävelee pian jonkun toisen käsipuolessa, kiroaa itseään ja saamattomuuttaan lopun elämäänsä. Parempi vaikka saada pakit kuin olla tekemättä mitään! Mutta sain tuosta tytöstä kaverin ton jutun jälkeen kaverin ja nyt voisi sanoa, että hyvin pyyhkii. Ikinä ei olisi onnistunut, jos olisin antanut periksi ja jäänyt oman huoneen nurkkaan nyyhkyttämään. Helppoa se ei ollut, mutta tässä ollaan =)
1. Päätä, että olet saanut tarpeeksesi nykyisestä kurjuudestasi. Muutoksen aika on tullut!
2. Ole rohkea. Rohkeutta ei ole olla peloton, vaan kohdata pelot ja päästä niistä yli.
3. Älä välitä, mitä joku toinen saattaa ajatella. Et voi toisten ajatuksille mitään, joten anna ole ja anna olla.
4. Altista itsesi sosiaalisille tilanteille toistuvasti. Kanssakäynti helpottuu ja on hauskaa. Tutustu ihmisiin ja mene mukaan aktiviteetteihin. Pyydä joku kävelylle tai katsomaan elokuvaa kanssasi.
5. Positiivinen asenne =)
6. Virheistä oppii.
Ennen kaikkea tärkeintä on oma tahto muuttaa kurjaa tilannetta ja elää vapaata elämää.
1. ÄLÄ AJATTELE OIN!
2. SANO PEILIN EDESSÄ ITSELLESI ETTÄ OLET KAUNIS JOKA AAAAAAMU! (toimii)
3. MENE JONNEKKIN RAUHALLISEEN PAIKKAAN JOSKUS (esim. Suomenlinna) JA KIRJOTA VAIKKA ETTÄ MIKÄ TÄSSÄ MAAILMASSA ON KAUNISTA! (eli älä ajattele vain että fantasia maailma on kaunis)
4. MUISTA ETTÄ MAAILMASSA ON IHAN OIKEASTI IHMISIÄ JOTKA HALUAVAT AUTTAA SINUA! (mm. minä!)
8) Sinä olet olet varmasti iiihana ihminen(!
Usein kun miettii seksuaalisuuttaan niin unohtaa että kiinnostu samaansukupuoleen on normaalia.
Se on ihailua ja samalla vähän vertaa itseään toiseen. Pystyhän jokainen ihminen sanomaan että tuo tyttö on kaunis ja tuo poika on komea.
Jos kaikki ihmiset pukeutuisivat samanlaisiin vaatteisiin niin eihän yksilöllisyys katoaisi.
Jokainen olisi edelleen oma itsensä.
Mä yritin ihan samaa kuin sä mutta huomasin vuosien päästä että vaikka jollakulla olisi sinä päivänä samat vaatteet niin me molemmat ollaan eri ihminen ja siksi uskaltaa pukea päälleen vaikka mitä :-)
Uskonnot ovat ahdasmielisiä.
Ja edustajat usein.
Mutta usko itsessään on täysin eri asia.
Jeesus ei uskontoa julistanut vaan uskoa Jumalaan. Jumala rakastaa kaikkia ja Jeesuksessa osoitti armon jokaista kohtaan.
Ei usko Jeesukseen kirkon jäsenyyttä katso. Kirkossa voi käydä ja kuunnella Jumalan Sanaa jumalanpalveluksissa ja muissa tapahtumissa.
Hän auttaa aina :-)
Maailmasta ei aina hyvää löydä.
Mutta miksi pahaa pitäisi miettiä?
Maailmassa on pahuutta mutta täällä on hyvyys ja kaikista asioista suurin: Täällä on rakkaus.
Rakkaus peittää kaiken pahan alleen :-)
Älä muistuta itsellesi että joskus ajattelit että olet neuroottinen.
Sano sen sijaan että jännität välillä mutta rauhassa ja vähän kerrallaan opit olemaan vastuun kanssa.
Mihinkään ei ole kiire :-)
Unilääkkeet itsessään ei ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön.
Yritä vieroittaa itseäsi niistä.
Vaikka yhes välis ei uni tullu niin nyt se voi helposti tulla.
Ihmiset masentuu ilman syytä.
Se on tunnustettu asia. Sun ei pidä mitenkään syyttää itsees ku tää ei oo sust kii.
Älä osta karkkia.
Ihmisellä pitää olla rasvaa kehossa.
Vain suuri ylipaino on vaarallista terveydelle ja se ylipaino ei näy vaa'asta.
Vaaka ei kerro totuutta sillä se ei ole verrannollinen.
Maailman lihavin mies meni naimisiin.
Jo se osoittaa ettei ulkonäöllä ole väliä oikeasti.
Tästä mennään eteen päin:-)