Onko Goalla paljon kerjäläisiä ja miten olette päässeet niistä ohitse ? Entä kauppoihin sisäänheittäjät, miten häiritseviäovat ? Miten paljon prostituutiota on näkyvissä ? Miten saastunutta seutua Goa on ?
Kerjäläiset
ekaaakertaa
12862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos tuollaisia asioita mietit, niin viisain pysyä vaan pimeässä sateisessa kotimaassa!!!
Kerjäläisiä on ja niistä pääsee eroon kun ei kiinnitä mitään huomiota niihin. Joka putiikin ovelta pyydetään katsomaan kauppaa mutta reippaasti ohi vaan jos ei kiinnosta , muuten on lapset repimässä kädestä ja sovittamassa koruja yms... Prostitoituja ei näkynyt ,tosin ei oltu liikkeellä kovin myöhään iltaisin. Rannat ja hotelli alueet on siistejä mutta muualla on roskaista.
No miten "pääset eroon" kerjäläisistä Suomessa? Riittäähän noita nykyään täälläkin...
Esimerkiksi etelän hiljaisilla rannoilla, en ole näjnyt yhtään kerjäläistä, kauppojen sisäänheittäjätkään eivät juuri häiritse, huoria en ole nähnyt Intiassa yhään (tai olen varmasti nähnyt, mutta en ole sitä huomannut) Goa ei ole saastaista, roskia on kaduilla ja ojissa. Galangute-Baga akselilla on toista, pari kerjäläistä, sisäänheittäjät häiritsevät enemmän, mutta ihan nastaa sielläkin on. Jos olet siisteysintoiluun taipuvainen, niin matkusta jonnekin muualle. Ihmiset ovat siistejä, kauniita ja puhtaita, kadut eivät.
Kerjäläiset: Goalla on huomattavasti vähemmän kerjäläisiä kuin monessa muussa paikassa Intiassa. Myös monet Goan kerjäläisistä on huomattavasti paremmassa asemassa kuin suurkaupunkien kaduilla asuvat ihmiset. Goan kerjäläiset eivät yleensäkään ole paikallisia, vaan tulevat sinne kerjäämään turistikauden ajaksi.
Sisäänheittäjät: Goalla ei ole samanlaista agressiivista 'sisäänheittokulttuuria' kuin monessa toisessa etelän lomakohteessa. Yleensä vain kutsutaan katsomaan liikettä/tuotteita. Sitten kyllä osataan hyvin syyllistää, jos et osta mitään. Tehokkaimmat, ja samalla ehkä ärsyttävimmät myyjät, kohtaa Anjunan hippimarkkinoilla - siellä on leppoisuus kaukana, lisäksi myyjät ovat jumalattoman kateellisia toisilleen. Siellä yritetään myöskin ylläpitää eräänlaista hintakartellia, jos joku myy halvemmalla, niin häntä ollaan nokkimassa, jos hän jää siitä kiinni. Eli jos haluaa pudottaa hintaa, kannattaa hoitaa tinkiminen vähäeleisesti ja pitää suunsa supussa, kun naapurikauppias kysyy, paljonko maksoit.
Prostituutio: Sitä on, mutta se ei hyökkää päin näköä. Eli, jos et ole sitä hakemassa, niin et siihen törmää. Palveluja tarvitseva taas löytää hyvinkin helposti.
Saasteet: Ei Goa mitenkään saatunutta aluetta ole. Likaa ja roskia sieltä kyllä löytyy, mutta sehän on taas ihan toinen asia. Toiset rannat ovat puhtaampia kuin toiset. Senhän nyt voi jokainen päätellä itsekin, siellä missä on enemmän turisteja ja korkea rannan käyttöaste, on luonnollisesti likaisempaa ja päin vastoin. Toisaalta taas turistirannoista pidetään parempaa huolta, siivotaan roskia yms, mitä taas ei vähemmän kansoitetuilla rannoilla tapahdu. Minkään siisteysintoilijan paikkahan Intia ei todellakaan ole...
Älä mene ostoksille Anjunan markkinoille. Margaon, Panajin ja Mapusan toreilta saat aivan samoja tuotteita - ja paljon halvemmalla ja vähemmällä stressillä. Anjunassa kannattaa käydä katsomassa sitä touhua, mutta ostoksille ei kannata alkaa, siinä menee vain hermot, vaikka voi ne mennä muutenkin kaikista hihassaroikkujista. Minä ainakin menen Mapusaan enkä Anjunaan. Anjuna on kiva muulloin kuin markkinapäivänä.
pitääkin lähteä sillä mentaliteetilla, että ei anna huiskeen ja välillä himppasen rasittavan kaupankäynnin häiritä itseään. Jos on sitä sorttia, että hermostuu helposti eli on hiukka lyhykäiset piuhat, niin eipä sinne todellakaan kannata mennä.
Omaa kokemustani kuvaa lähinnä adjektiivi 'huvittunut'. Onnistuin jopa tekemään ostoksiakin siellä: kaksi varjostinta, joista pyydettiin Rs 400,-. Sanoin, että en ole yhtään tinkimisfiiliksellä reissussa, sillä tulin vain katselemaan, enkä aio ostaa yhtään mitään. Jos saan varjotimet Rs 150,-, niin otan mukaani. Muussa tapauksessa käyn hakemassa vastaavat muualta, vaikka Mapusasta. Tai voin yhtä hyvin elää ilmankin niitä. Toinen ostokseni oli puuvillainen päiväpeitto, josta myöskin huudettiin Rs 1500,-. En edes aikonut ostaa sitä, mutta kun myyjä kysyi paljonko olisin valmis maksamaan, sanoin että max. Rs 500,-. Myyjä teeskenteli sydän juuriaan loukkaantunutta, ja taitteli päiväpeiton dramaattisesti takaisin myyntipöydälleen. Pyysin anteeksi ja sanoin, että en tosiaankaan ole päiväpeiton tarpeessa, ja sen takia en maksaisi siitä yhtään enempää. No, lopujen lopuksi päiväpeittokin lähti mukaani, sillä myyjän poika kiikutti peitteen minulle juuri ennen veneen lähtöä ja sanoi, että anna Rs 500,-. Annoin rahat ja pikkaisen palkkaa söpölle juoksupojalle. Olin siis ostanut 'turhan' päiväpeitteen, joka sitten aikanaan päätyi äitini makuuhuoneen seinälle. Mikäpäs siinä, ihan kaunista rajastanilaista peilikirjontatyötä...
Ei se Anjuna NIIn kauhea paikka ole, mutta todellakin, samat ostokset voi tehdä 'kylillä' muina viikonpäivinä, sillä ihan samat kauppiaathan vain siirtyvät romppeineen Anjunaan markkinapäiväksi. Ja ne, jotka haluavat säästää jo muutenkin edullisissa hinnoissa, tekevät ostoksensa sitten isommilla toreilla.
Kerjäläisiä on jonkun verran, ei kuitenkaan mitenkään häiritsevästi. Kerjäläisille ei pidä antaa rahaa sielläkään, kuten ei muuallakaan. Intiassakin rikollisjärjestöt kuljettavat kerjäläiset paikalle, ja rahat menevät rikollisille, ei niille köyhille sitä rahaa tarvitseville. Tukemalla kerjäläisiä tuet rikollisuutta. Ei siis rahaa heille, vaikka kuinka säälittäisi.
Sitä paitsi goalaiset itsekään eivät anna rahaa kerjäläisille. He mieluummin tarjoavat kerjäläiselle jotain työtä ja maksavat siitä. Turistisesonkiaikana kenenkään ei tarvitse Goassa kerjätä, töitä nimittäin riittää kaikille, jotka sitä haluavat, näin ovat paikalliset kertoneet. Jotkut kuulemma sielläkin mieluummin yrittävät tienata helppoa rahaa kuin tehdä työtä.
Muualla Intiassa tilanne on työnsaannin suhteen tietenkin aivan toinen, mutta oikea tapa auttaa köyhiä muuallakaan Intiassa ei ole rahan antaminen kerjäläisille. Rahat menee muuallakin rikollisille.
Intialaiset antavat kerjäläisille pieniä summia tai esim. ruokaa. Goassa on ammattikerjäläisiä (äiti ja lapsi) joille ei kannata antaa.
Sen sijaan vanhoille ja vaivaisille ihmisille voi antaa muutaman rupian, koska siellä ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Kaikilla ihmisillä ei ole perhettä joka heitä huoltaisi.
olen Intiassa antanut jonkin rupian joillekkin kerjäläiselle ja jopa äiti& lapsi-yhdistelmille milloin milläkin tuulella olen ollut antamaan. Minusta tollanen säännöstely ettei mitään kenellekkään tai joillekkin tietyille ole hyvästä, koska kuitekin ns. hyvinvointivaltiosta olemme kotoisin ja muutama rupia ei köyhytä ketään meistä ja antamalla autamme ainakin jotain yhden päivän enemmän, eikö?
Muutenkin suomalainen pihtailu rahan suhteen hävettää monissakin asioissa. Sen enempää siittä nyt, mutta jokainen tietää omat pihtailunsa. Ja se vielä, että monet suomalaiset ottavat mielellään kaikkea vastaan, ilmaisia palveluja, ilmaisia drinkkejä jne.joka paikassa kuin vaan mahdollista, mutta koskaan eivät ole valmiita maksamaan ylimääräisisistä palveluista vaikka esim. ravintolapalveluissa. Monet suomalaiset vaan osaavat sen valituksen....
Mielestäni onkin hyvä antaa muutama ropo jollekkin tosi surkealle ja auttaa sillä lailla ihmisiä arjen elämässä. Se ei köyhdytä meitä yhtään enempää, siitä kenenkään ei kannata olla huolissaan (ei meitä ryöstetä rahastuksella) Ruoka Intiassa on halpaa (ja hiton hyvää) ja eläminen myös kaikella tapaa, hotellit halpoja ja syöminen junissa (kun matkustat eteenpäin) ja hotelleissa tosi halpaa!!
Olen matkustellut Intiassa kolmeen otteeseen ja tehnyt pitkiä matkoja joka kolkassa pohjoisessa, etelässä, idässä ja lännessä. Köyhyyttä on ympärillä, mutta siihen tottuu ja ihmiset tottuvat sinuun, kun vaan osaat olla ystävällinen ja kohtuullinen kaikessa.
Hieno ja inhimillinen ajatus, mutta kun todellisuus on toinen. Juuri ne äiti/lapsi-yhdistelmät Goan rannoilla ja muualla kaupunkien kadunristeyksissä, samoin kuin pienet lapset, ovat niitä rikollisjärjestöjen sinne rahtaamia! Ne rahat mitä sinä noille annat, menevät rikollisjärjestöille, eikä suinkaan noille sitä tarvitseville. Antamalla heille rahaa, sinä kerrot rikollisille, että tämä on hyvä bisnes ja näitä ihmisiä kannattaa värvätä/kiristää lisää joukkoon. Pahimmat niistä tekevät lapsista invalidejä, jotta ihmiset antaisivat enemmän rahaa säälistä.
Jos haluat auttaa köyhiä ihmisiä Intiassa, auta jokun järjestön kautta, anna rahaa köyhien lasten kouluille ja lastenkodeille yms. Etsi intialaisia tuttuja muualta kuin turistipaikoilta ja auta heidän kauttaa.
Älä tee enää tyhmyyksiä. Älä ylläpidä rikollisuutta.
Kannattaa katsoa elokuva Slummien miljönääri, siitä selviää miksei SAA ANTAA kerjäläisille rahaa.