Pitkän sateen jälkeen
loistaa täysikuu
kuin kultaraha.
Vähäkin riittää
syksyn pimeyteen,
valo on vähissä.
Kylpyhuoneessa hopeaa,
sokeritoukka hohtaa.
En ole yksin.
Olo on kodikas.
loistaa täysikuu
kuin kultaraha.
Vähäkin riittää
syksyn pimeyteen,
valo on vähissä.
Kylpyhuoneessa hopeaa,
sokeritoukka hohtaa.
En ole yksin.
Olo on kodikas.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla oli joskus hämähäkki...
Oskar oli nimeltään ja mun ainoo seuralainen!
Ei tarvinnu tulla tyhjään kotiin...
Tykkään runostasi - siinä on kylpyhuoneellinen hyvää mieltä =)
Hämähäkki onkin ihan kiva vuokralainen, vähään tyytyvä ja kotipaikkauskollinen. Olen kuullut että vankiloissa monet vangit suojelevat omia hoidokkejaan; säilyy tuntuma normaaliin elämään, kun on edes jotain perhettä. - Vähään tyytyy silti minunkin vuokralaiseni.
Mukava, kun huomasit!
..'kuin kultaraha',,,Olemme rikkaita, vai mitä!
Emmekä ole yksin, katsoi sitä minne tahansa..;)))
hehe..minulla käy linnut moikaamassa tuossa ½metrin päässä ikkunan takana,
syystä että ne on huomanneet ikkunan välissä, kaarmilla kärpäsen...
Niin se on talviunilla,,,kait... sillä on jalat kohti taivasta...
Kuu jakaa kultaansa ilmaiseksi, kullan kurssista huolilmatta, totta. Ja linnut omaa seuraansa; niiiden puuhia onkin viehättävä seurata. Laita niille lauta, etteivät pety turhassa kärpäsjahdissa. Mutta missä viipyvät tilhet? En ole nähnyt yhtään. Ei kai sielläkään?
Pieniä päiväsäteitä putkahtelee näköpiiriin aina
pimeydestäkin.
Aika paljon elämään vaikuttaa myös hymy.
Ja sellainen nousi kyllä huulille tätä lukiessa.
Tämän sumuisen aamun päivänsäde:)
Niinhän se on, että ilonaiheitakin löytyy, kun pitää silmän ja mielen avoinna ja yrittää katsella itsensä ulkopuolelle. Omien surujen tutkailu kasvattaa sitä kuin lumipalloa.
Mukava jos löysit tästä edes hiukan päivänpaistetta.
Lohdullinen runo, hauskalla tavalla, koska
sokeritoukka kotona odottamassa ei ole se ihan
tyypillisin venttaaja:)
Kiitos kommentistasi! Ilahduttaminen ilahduttaa. Juu, ei tämä minun kotieläimeni ole lainkaan paha, siisti kuin mikä, vähään tyytyvä, pyrkii pysymään poissa jaloista, ettei häiritse ja vielä kauniskin hopeisine hohteineen. Kuitenkin tarvittaessa tavattavissa.
Niin vähään sitä ihminen tyytyy,
kun vähään tyytyy.
Niin paljon on vähän silloinkin,
jos kuunkin tahtoo omakseen.
Niin vähään on ihminen tyytyväinen,
kun olo on hyvin yksinäinen.
Ei tarvi valkeaa ratsuakaan ja
prinssikin on haavetta vaan.
Niin vähään yksin ollessa tyytyy.
Ps, sinä et tyytynyt vähään,
valloitit monia sydämmiä runollasi.
Kiitos
Vastauksesi oli niin kaunis, että se mykisti. En osaa sanoa mitään, vain kiittää!
...osoitus siitä kuinka pienestä se kodikkuus löytyy...
Pidin runostasi.
Pidin vastauksestasi, sellaisia jaksaa lukea. Ja pienuus - siitä löytyy usein yllättävän paljon, kunhan pysähtyy ja näkee sen. Ihmisen ongelma on juosta ohi.