Tässä vähän aikaa sitten naapurimme oli lenkillä jo iäkkäämmän puoleisen koiransa kanssa.Koira sai sydänkohtauksen kesken lenkin ja omistaja joutui kantamaan koiran kotiin.Tässä oli kyse pienestä koirasta.
Nämä saattavat olla tyhmiä ja törkeitä kysymyksiä, mutta haluaisin tietää näistä asioista.
Kun iso koira kuolee niin miten sen voi kuljettaa haudattavaksi vaikkapa mökille?Eihän se mahdu pahvilaatikkoon.
Onko eläinlääkäreillä jotain mahdollisuutta tuhkata koira?
Jos lenkillä käy tilanne että yhtäkkiä menisi jalat alta tms. niin pitäisikö tilata taksi? Ottavatko taksit kuolleen koiran kyytiin?
Kiitos jos joku viitsii vastata kysymyksiini.
Nämä saattavat olla tyhmiä ja törkeitä kysymyksiä, mutta haluaisin tietää näistä asioista.
Kun iso koira kuolee niin miten sen voi kuljettaa haudattavaksi vaikkapa mökille?Eihän se mahdu pahvilaatikkoon.
Onko eläinlääkäreillä jotain mahdollisuutta tuhkata koira?
Jos lenkillä käy tilanne että yhtäkkiä menisi jalat alta tms. niin pitäisikö tilata taksi? Ottavatko taksit kuolleen koiran kyytiin?
Kiitos jos joku viitsii vastata kysymyksiini.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olimme mun vanhan bokseri tytön kanssa lenkillä oli 12 vuotta jo. Tiesin, että on sairas ja oli jo pitkään vaivannut. Oli imusolmuke syöpä.
Ei sitä hetkeä tiedä etukäteen, Bellakin oli reipas koira. Kipuja ei ollut tiettävästi.
Pääsimme juuri koti ovelle niin siihen hän tuupertui. Kannoin/raahasin pikku kullan sisälle ja suukottelin ja laiton pedille peiton alle. Silmät vielä reagoivat ja sain suukon takaisin. Siihen Bella kuoli.
Illalla isäni haki Bellan ja hänet kauniisti haudattiin mökille. Oli talvi, mutta isä tiesi että Bellan aika tulsi täyteen. Hän oli kaivanut kuopan jo kesällä.
No sieltä Bella tyttö katselee mua vieläkin kun mennään uimaan tämän uuden tyttöliinin kanssa:))
Hänkin on pian jo 9 vuotias, aika kuluu nopeaan.
Kysymyksiin vastauksia:
En tiedä onko laillista edes haudata mökille nykyään. Kyllä niitä vissin on pahvilaatikoitakin isoja, ehkäpä voi tehdä arkunkin.
Eläinlääkärit toimittaa koiria tuhkattavaksi maksua vastaan.
Taksit ainakin veloittaa lisämaksuja kuoleen koiran /elävänkin koiran kuljettamisesta.
Kyllä varmaan kaikenkokoisia laatikoita löytyy, mutta tietenkin on oma lukunsa kantaa isoa koiraa.
Itse lopetin jo iäkkään koiran "hyvissä" ajoin, kun rupesi huomaamaan, että jo koira itse kärsii. Ei siis kokemusta "äkki"kuolemista.
Eläinlääkärihän kyllä ottaa lopetetun koiran ja lähettää sen edelleen tuhkattavaksi. Mutta on syytä ottaa huomioon, että eläinlääkärit toimittavat ne määrätyin väliajoin eteenpäin. Ja jokaisen vuorokauden sinä koiranomistajana maksat! Joten ainakin itse pidän parempana vaihtoehtona viedä itse koira tuhkattavaksi tai haudata, kuten myös me teimme. Ainakin voimme viettää hiljaisen hetken haudalla!
Kun oma iso koirani kuoli taannoin, rauhallisesti kotiin - ikääkin hänellä jo oli. Käärin pojan peittoon ja ajoin samana iltana pitkän matkan tuhkattavaksi ja hain muutaman päivän päästä uurnan kotiin. Tuhkaamokin tässä tapauksessa olisi koiran noutanut tietty maksua vastaan mutta oma auto kun oli käytössä kuitenkin. Takseista en tiedä, jotkut ottaa kyytiin ja jotkut ei. Varmaan kannattaisi soittaa jollekin tutulle mieluummin jos huonosti käy lenkillä.
Mökille hautaamisesta en tiedä tarkkoja säädöksiä, eläinten hautausmaitakin on olemassa. Talvella ei kyllä mitään kuoppaa kaiveta, se on selvä.
Kuitenkin paikallinen eläinlääkäri osaa neuvoa näissä asioissa, kyllä apu aina löytyy. Itse olen kyllä tuhkaamisen kannalla, senkin takia että aikanaan haluan oman tuhkani siroteltavan mereen koirieni kanssa...
Täytyy sanoa että aika vaikea oli tätä kirjoittaa.
Tuttavan isohko koira tuupertui sydänkohtaukseen kesken lenkin metsässä. Tuttavalla ei ollut kännykkää, joten hän joutui jättämään koiran siihen ja juoksi hakemaan autoa kotoa lähemmäs.
Vastaavassa tilanteessa lienee paras hakea jostain se autokyyti. Taksit saattavat olla varsin vastahankaisia kuollutta koiraa kuljettamaan, varmaan riippuu kuskista.
Oma iso koira kuoli vuosi sitten joulukuussa. Kotona äkillisesti sairastui, oli pakko tehdä päätös viedä piikille. Hirveä oli se matka eläinlääkärille, kuolevan koiran pää sylissä.
Olisivat sen järjestäneet tuhkaukseen, mutta päätimme ottaa koiran mukaan. Tuhkat olisivat sitten tulleet postiennakolla kotiin. Me päätettiin haudata vanhus. Maa kun oli kuulemma vielä kaivettavassa kunnossa vaikka oli joulukuu.
Minun melkein parimetrinen ja satakiloinen avomies ei meinnannut jaksaa kantaa koiraa autoon, sanonta "kuollutta painoa" sai ihan uuden merkityksen. Olihan se tuska jo muutenkin hirveä.
Kaivettiin kuoppa lemmikkieläinten hautuumaalle. Kiedottiin koira sen matkariepuun, mikä oli auton takapenkillä kun koira oli kyydissä. Peittelin pään kunnolla, ettei multaa olisi valunut rakkaan naamalle.
Kauheaa se oli, ei pysty ajattelemaan vieläkään ilman että tulee tippa linssiin, vaikka meillä uusi penikka onkin jo ollut jonkin aikaa.
Kyllä minun mielestä mökille saa haudata, jos tontti on oma, muutama työkaveri on ainakin tehneet niin. Kunnan järjestyssäännöistähän sen voi varmistaa puhelinsoitolla.
Koiran kuolema on jotain muuta kun ihmisen kuolema. Yleensä sairaalasta soitetaan että lähtö on tullut ja hautaustoimisto hoitaa loput ja vainaja on steriilisti arkussa eikä omaisten juuri tarvitse asiaan puuttua. Toisin on eläimen kanssa, siinä todella katsotaan kuolemaa silmästä silmään ja ollaan sen realiteetin kanssa tekemisissä aivan oikeasti toisin kuin ihmisten kanssa yleensä.
Vaikea näitä tunteita on kuvailla mutta kyllä se oli ikävin kokemus elämässäni kun oma koira kuoli, vaikka olen ollut hautaamassa monia sukulaisia ja ystäviäkin.
Totta on, itse katsotaan miten ne viimeiset piikit pistetään, itse se koira sylissä kannetaan silmät valuen, itse kaivetaan kuoppa, itse asetellaan kylmään maahan kuopan pohjalle, pää hyvin, tassut hyvin, silitellään hetki, sitten peitellään, lasketaan varovasti multaa...
Ihminen on niin vieraantunut kuolemasta steriilin sairaalakuoleman vuoksi, että joskus ihmettelee, miten sitä osaa alkaa surra poismennyttä omaistaan, kun ei ole ollut sitä kliinistä kontaktia vainaaseen ja kuoleman tapahtumaan. On vaan kukkakimppuja kummulla. Monesti hautajaisissa on ollut ihan epätodellinen olo.
Mutta kun sen koiran hoitaa alusta loppuun itse sinne maan poveen, se on niin todellista, tuska ja suru saa alkaa ja pitääkin alkaa, ja se saa kestää. Sitä kiittää niistä monista hyvistä vuosista vaikka sydänjuuria myöten repii, ettei koskaan enää sen musta nenä polven päällä lepää.
Minulla ei ole kokemusta äkillisestä kuolemasta. Meillä Landseer-narttumme meni huonoon kuntoon ja päätimme päästää hänet piinasta. Kutsuimme eläinlääkärin kotiin, joka antoi siellä rauhoittavaa ja sen jälkeen sen viimeisen piikin. Tätä ennen olimme yhteisvoimin tehneet koirallemme hautapaikan, jonne miesvoimin koira peitolla kannettiin. Tänä päivänä hautaa kehystää kivet ja päässä on hautakivi. Kesäisin haudan päällä on kauniita kukkasia. Siellä on meidän karvaturrin hyvä olla.
Ome pieni koirani kuoli autossa syliini. Alkoi ensin itkeä, pyysi syliin ja kuoli siinä silittäessäni ja lohduttaessani. Kannoin sylissäni koko sen ajan, kunnes pari tuntia myöhemmin päivystävä eläinlääkäri palasi työpaikalleen. Tärkeää yhdessäoloa ja surutyötä minulle.
Aikaisemmat koirat on haudattuna mökille, mutta rakkaintani en halunnut routaiseen maahan laskea. Tuntui myös että tuhka muistuttaisi aina siitä hetkestä ja surusta. joten jätin koirani eläinlääkärille yhteistuhkaukseen toimitettavaksi.
Tapoja on monia ja tärkeintä on, että jokainen saa toimia parhaaksi näkemällään tavalla sillä suuren surun hetkellä.