Annoin "adoptioon" 6,5v kissani pitkän harkinnan jälkeen..ristiriitaiset tunteet toisaalta olisin voinut rakasta kisuani hoitaa/pitää niinkuin ennekin, olen hoitanut tälliä rakkaudella pienessä yksiössäni 27m2 tilanne oli kuitenkin se että jossainmäärin kissa kaipasi virikkeitä jne:enemmän kisun olin pennusta saakka totuttanut siihen että pärjää tavallisen vkl: (pe) aamusta sunnuntaihin yksin jos olin pitempään pois vein hänet hoitoon isäni siskolle! viimeinen vuosi jouduin viemään tosi usein hoitoon työni takia..nyt vielä elämäntilanteeni muuttuu niin että olen hyvin paljon poissa kotoa....kissa olisi kyllä pärjännyt mutta mielestäni tälli ansaitsee paremman kohtelun joten tämä isäni sisko joka on (eläkkeellä oleva korkeasaaren eläinhoitaja) adoptoi tällin kokonaan itselleen päätöstä helpotti se että kissa on ollut vuosia hoidossa tällä ihmisellä ovat siis jo tuttuja ennestään..;),hän on paljon kotona,iso tilava asunto,hän on todellinen eläintenhoidon asiantuntija,erittäin "kissarakas" jne:lisäksi voin käydä tervehtimässä kisuani aina kun haluan!. En olisi voinut kuvitella antavani kissaa kenellekkään muulle ihmiselle jos hän ei olisi sitä sydämmestää halunnut itselleen olisin pitänyt tällin itselläni niinkuin tähänkin asti. Olen luvannut tällille että huolehdin hänestä loppuun asti tai jos en siihen kykene 2piikki" mielummin kuin antaminen oloihin joita en voi tietää/kontroloida. Sopimukseen edelleen kuuluu että olen valmis hoitamaan kissaani tulevaisuudessakin jos tämä ihminen sairastuu tai jtn. otan tällin takaisin! On ikävä...mutta olen vakuuttunut että tämä isäni sisko tarjoaa tällille vieläkin paremman huolenpidon kun minä tällä hetkellä pystyn.....on kuitenkin ikävä..;(
adoptointi
mika
0118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.