Hei!
Oletteko antamassa opelle jonkin joulumuistiaisen ja jos olette niin mitä meinaatte antaa? Meillä tyttö ekalla ja nyt ensimmäistä kertaa tämmöistä mietitään kun ei ole nuorempana hoidossa ollut tai missään sellaisessa harrastuksessa, että olisi tullut mieleenkään mitään viedä.
Tyttö on aivan lumoutunut ekasta opestaan ja haluaisi antaa opelle joulupaketin. Ja on opettaja minunkin mielestä oikein asiallinen ja mukava ollut aina kun yhteyttä on pidetty eli sinänsä lahjan antaminen on minulle ok. Omasta lapsuudestani muistan, että opettajalle oli tapana joku pieni muistiainen viedä, mutta onko näin edelleen?
Miten olisi jokin kynttilä, kukka, lyhty, kotona tehty joululeivonnainen tms.? Olisin kiitollinen myös opettajien vastauksista, toivotteko jotain vai onko lahjasta enemmän "riesaa" jos tulee sitä sun tätä erilaista roinaa tai kukkaa?
Oletteko antamassa opelle jonkin joulumuistiaisen ja jos olette niin mitä meinaatte antaa? Meillä tyttö ekalla ja nyt ensimmäistä kertaa tämmöistä mietitään kun ei ole nuorempana hoidossa ollut tai missään sellaisessa harrastuksessa, että olisi tullut mieleenkään mitään viedä.
Tyttö on aivan lumoutunut ekasta opestaan ja haluaisi antaa opelle joulupaketin. Ja on opettaja minunkin mielestä oikein asiallinen ja mukava ollut aina kun yhteyttä on pidetty eli sinänsä lahjan antaminen on minulle ok. Omasta lapsuudestani muistan, että opettajalle oli tapana joku pieni muistiainen viedä, mutta onko näin edelleen?
Miten olisi jokin kynttilä, kukka, lyhty, kotona tehty joululeivonnainen tms.? Olisin kiitollinen myös opettajien vastauksista, toivotteko jotain vai onko lahjasta enemmän "riesaa" jos tulee sitä sun tätä erilaista roinaa tai kukkaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itsetehtyä, kortti, kuva, pulla, piparkakku tms. Ei mielellään mitää ostettua, koska meitä ei tarvitse "lahjoa" millään, itsetehdyissä tulle ilmi parhaiten se tykkääminen.
Kyllä, edellisen kanssa samaa mieltä. Tuohon, jos jotain haluaa ostaa niin kynttilöitä sitten. Niitä on kiva poltella (,mutta pliis ei kynttilänjälkoja tms) talven pimeydessä.
Itsetehtyjä arvostan minäkin paljon enemmän. Olin tosi 'otettu' ja iloinen, kun eräs oppilas oli askartelukerhossa tehnyt rautalangasta ja helmistä sydänmallisen koristeen. Halusi antaa sen ystävänpäivän tienoilla juuri minulle. Tuossa se on seinällä. Aina tulee hyvä mieli kun sen näen.
Vähänpä niitä nykyään annetaan, ainakaan minulle. Ajat ovat muuttuneet, yli 30v kokemusta. Haukkumisia saa paljon herkemmin, ikävä kyllä.
Itsetehty kortti, ehkä joku runo tms omasta päästä. Kynttiläkin kelpaa.
ja itse tehty kortti.
Ne 12-vuotiaan opelle.
Muskariin ja kerhoon menee kortin ja kynttilät.
viime jouluna lapseni antoi opelle lahjan, opettaja otti sen tytön kädestä, ei sanonut mitään, ei edes kiitos, tänä joulun ei sitten viitsitä vaivautua moiseen .....
Opettajat saa palkan, ei niitä tarvi lahjoilla muistaa.
Kiittää kannattaa, jos tuntee siihen olevan aihetta.
Eipä sitä muissakaan ammateissa saa ertyiskiitosta siitä että on tehny työnsä.
lapsesi kanssa n. 20-25 tuntia viikossa häntä ohjaten ja kasvattaen?
Fiksu ihminen ymmärtää kiittää opettajaa fiksusti!
Mun molemmat muksut vie opettajille kotona leivottua joululeipää itse tehdyn joulukortin ja ovat vieneet nämä jo monena vuonna. Kyllä opettaja on iso osa lapsen elämää ja kasvatustakin, joten kyllä minusta on ihan kohteliasta kiittää häntä työstä omien lasteni hyväksi. Ja lapset itse haluavat myös viedä ja nostaisivat metakan jos eivät saisi viedä. On kaunis tapa kiittää, mutta nykyään tuntuu ettei tuo sana kiitos ole enää edes nykyvanhempien ja nuorison sanavarastossa. Kaiken oletetaan olevan itsestään selvää ja mikään ei riitä.
Aikanaan kunlapset olivat alakoulussa, en oikein ymmärätänyt miksi opelle pitäisi viedä lahjoja jouluna tai keväällä. Lapseni vain viimesnä keväänä, kun oli tiedossa että syksyllä luokan ope vaihtuu.
Jos joku vie, en sitä katso kieroon mutta miksi pitäisi. Opettaja tekee työtään ja saa palkan siitä. Niin minäkin omassa opetustyössäni.
Mutta jos jotain vie, niin kortti tai pipari. Ei opellakaan niillä lukemattomilla tuikkulyhdyille ole paikkaa. Ja suklaat syötetään sukulaisille ja naapureille. Eihän ope mahdu ovista takasin kouluun, jos itse syö ne kaikki sujklaat mitä saa.
...niin täällä kirjoittaa vähintään presidentti!
Huvittavaa, että jonkun ego nousee siitä, kun tekeytyy opeksi!
On ihana saada muistamisia lapsilta! Joulu- ja kevätjuhlien jälkeen on tyhjä olo ja lapsia ikävä, silloin on mukavampi lähteä kotiin, kun mukana on heiltä kortteja ja pieniä lahjojakin. Kaikki on ollut tervetullutta, mutta yritänpä muistella, mistä olen eniten ilahtunut:
Kiitos- tai aforismikirjat; itse tehty joululimppu; kukat; pieni sampanjapullo (siis pieni, ja se oli jo isommalta lapselta); yrtti-istutuslajitelma; kahvi. Itse en oikein välitä kynttilöistä, mutta kukat ovat yleensä aina turvallinen lahja - ellei ole lähdössä reissuun. Ja karkit ja suklaat tietysti. Mutta koriste-esineet voisi kyllä jättää sikseen.
Pikku muistamisesta tulee hyvä mieli sekä antajalle että saajalle. Rahallisesti arvokasta sen ei tarvitse olla.
Meillä lapset ovat yleensä vieneet opettajille itse tehdyn kortin, ei muuta. Tänä jouluna tyttö (10v) halusi ostaa opelle muumi-mukin koska open muki oli mennyt rikki jokin aika sitten. Muki opella luokassa käytössä ja sen hajoaminen suretti tyttöä kovasti. Nyt ope saa sitten uuden mukin. Muumi-mukin saa myös tytön henkilökohtainen avustaja. Ja tietenkin ne joulukortit. Toiset lapset vievät opelle tänäkin vuonna pelkät kortit.
Itse olen aina ajatellut että en anna lahjaksi mitään "pysyvää" ellen tiedä open jotain tiettyä juttua keräävän. Tuntuu että meillä jokaisella on sitä tarpeetonta roinaa ihan riittävästi joten turha sitä on lisää saada.
ja kelpaa opettajille. Eikös niiden pitä opettaa kierrätystä koulussa, niin on hyvä antaa kirpparirojua lahjaksi. Eilenk ävin ja siellä oli halpoja käytettyjä kenkiä, alushousuja, rintsikoita, nenäliinoja, vanhoja kasseja, asioita, pullaakin oli, kynttilöitä postimerkkejä, vaikka mitä.
Meille pitää olla parempaa. Hölmö, munaat itsesi.
Kyllä meillä annetaan opelle lahja, sillä hän on lapselleni lahja.
Hän on hyvä työssään ja lapseni kunnioittaa häntä kovin ja toivoo, että muiistaisimme häntä jotenkin.
Kyse ei ole lahjuksesta, vaan kiitoksesta että hän on jaksanut tämän luokan kanssa.
On sellaisiakin opeja toisilla muksuilla jotka eivät jaksa ja heille ei mitään ole annettukkaan.
Ajattelin antaa vain jotain pientä suussasulavaa joka lämmittäisi mieltä pakkaspäivinä.
Ei mitään suurta eikä mitään kallista eikä mitään epäterveellistä.
Ja niin sen onkin oltava. Mutta ihan vakavasti sanoen, niin lämmittävimmät lahjat olen saanut niiltä, jotka ovat vähiten esillä, ovat ujoja tai muuten luonteeltaan vaatimattomia. Usein lahja on tullut sellaiselta, jonka kanssa on joutunut tekemään paljon työtä. Tämän joulun mielenjäävin tapaus kuitenkin on eräs 5. luokan poikaoppilas, joka ei sitten ole vähääkään vaatimaton tai ujo. Oikeastaan hänellä on normaalia kömpelömmät, junttimaiset käytöstavat. Olen tullut hyvin toimeen (hänenkin) kanssaan ja yhteistyö tunnilla on toiminut erinomaisesti. No hän käveli itsetehdyt joulukortit kädessään viemään niitä postilaatikkoon käytävällä, kun minut huomatessaan pysähtyi, meni aivan sanattomaksi ja sitten sanoi, että ai niin pitäähän minun tehdä sinullekin kortti. Oli kehveli unohtanut minut, kun opetan vain tunnin viikossa fykeä. Se lämmittää edelleen mieltäni.
Työnsä on jokainen valinnut, joka on halunnut opeksi, tekee työtänsä ja saa siitä palkan. Ei tarvitse viedä mitään "lahjoja".