Miten paljon ISO-herkkyys merkitsee?

Mulla on Nikon d90 ja siinä on ISO 100-6400.
Hyvä herkkyys on se jolla saat säädettyä olosuhteisiin sopivan valotusajan ja aukon. Ei ole olemassa mitään tiettyä herkkyyttä joka on aina parempi kuin toinen. Sama kuin kysyisi: Autoni huippunopeus on 200kmh, mikä on paras nopeusrajoitus.

Kyllä ainakin minun kamerassani herkkyydet voi säätää 100 - 6400 tosin varsinainen alue on 200 - 3200 mutta sieltä saa niitä kertoimia. ISO herkkyyden kasvattaminen yleisesti lisää kohinaa kuvassa. Olen itse käyttänyt ISO1600 ja ISO2000 arvoja ja ei se ainakaan tuolla 1600 arvolla kovasti kohise. Katso itse:

http://picasaweb.google.com/Tapani.Niittyaro/EuroopanKiertoa2009AroundEurope2009#5410335227542234146

Yleensä pyritään käyttämään pientä ISO arvoa mutta joskus sitä joutuu nostamaan esim. valon puutteen vuosi tai muusta teknisestä syystä. Linssinä tuossa kuvassa on käytetty Nikonin omaa 18 - 200VR linssiä ja aika on venähtänyt 1/4 sec pituiseksi valon vähyyden vuoksi. Salamaahan ei tuollaisessa suuressa tilassa kannata käyttää jos ei ole aivan pakkorakosessa.

Pidän varsin käyttökelpoisena aluetta ISO200 - 800 ja kelvollosena ISO1600 ja 2000. Suurempia olen välttänyt joten en osaa niiden kohinasta sanoa yhtikäs mitään.

Olipa kerra,silloin esihistoriallisella ajalla,elikkä 1960-luvulla ja vielä myöhemminkin kun aloittelin valokuvaamista kaksi eri herkkyysasteikkoa käytössä.
Oli olemassa ASA asteikko eli amerikkalainen,ja DIN asteikko eli saksalainen systeemi.
Filmi kasetissa oli esimerkiksi merkintä ASA100/DIN21.
Seuraavat arvot olivat ASA200/DIN24 ja ASA400/DIN27.Diafilmiä löytyi myös arvolla ASA50/DIN18.
ASA merkinnöissä lukema kaksinkertaistui herkkyyden kaksinkertaistuessa.DIN lukemat lisääntyivät vastaavasti kolmella herkkyydrn kaksinkertaistuessa.

Enpä muista milloin siirryttiin nykyiseen ISO-standartiin,jolloin ASA merkintä jäi pois ja ASA herkkyyttä osoittava lukema siirtyi suoraan ISO standartiin elikkä vaikkapa ISO200/24*.Tuossa tähden tilalla pitäisi olla kylläkin asteen symboli uudessa merkinnässä.(Sellaista ei tästä pirun näppäimistöstä löytynyt tähän hätään!)

Parhaat diat syntyivät ehdottomasti Fujichromen 50 ASA:n Velvialla,vaikka yhtä suuri joukko vannoi Kodakchrome 64:n nimeen.
Kodachrome oli tyystin toisenlainen filmi,koska dia sai värinsä vasta kehitysprosessin aikana.Valotettaessa
filmille tuli mustavalko negatiivia vastaava kuva,kun sitä vastoin normaalisti diafilmille tuli heti positiivikuva.

100 ASA:n dia oli vielä aivan kelvollinen yleisdia filmi,mutta eron viisikymppiseen huomasi kankaalle heijastettuna pienissä yksityiskohdissa.

Silloin kuvattaessa 50 ASAn filmille asettui mahdollisimman valovoimainen objektiivi ratkaisevaan asemaan.Siksi esimerkiksi AF Nikkor 300mm f:2.8 oli luontokuvaajien märkä uni.Objektiivilla oli hintaa sentään lik 40 000 mk.

ISO1300 arvot ovat yhdentekeviä,sillä tuskin sellaisia arvoja ainakaan harrastajakuvaajat tarvitsevat.Tietenkin silloin voi kuvata suurilla nopeuksilla ja pienillä aukoilla,no esimerkiksi urheilukilpailuissa.
Taitaa vaan kuvanlaatu kärsiä.
Nostamalla herkkyyttä voi tietenkin kompesoida objektiivin heikkoa valovoimaa.

Itse kuvaan tavallisesti käyttämällä 100 tai 200 ASAn herkkyyttä.
En kuvaa oikeastaan koskaan täysautomaatilla vaan käytän sulkimen esivalintaa (S-shutter asetusta).
Kamera valitsee sitten käytettävän aukon.
Esimerkiksi ravihevosen liikkeen pysäyttää hyvin jo 1/250s - 1/320s.Aurinkoisella säällä aukoksi valikoituu 8.0 - 11.0 kun herkkyys on ISO200.

Vanha nyrkkisääntöhän on että ISO100 filmille aurinkoisella säällä nopeus 1/125 ja aukko 11,pilviselle säälle sama nopeus ja aukko 5.6.
Luultavasti pätee myös nyt digiaikana.

Minulla on SB 800 salamalaite.Sen kanssa on kätevintä käyttää aukkoautomatiikkaa.
Nikon D80:ssä on vai se puute että salamatäsmäysaika on vain 1/60s.Saisi olla vähintäinkin 1/125 s tai vielä parempi jos se olisi 1/250 kuten esimerkiksi D300 mallissa.

No joo, kohina toki lisäntyy kun ISO-arvo kasvaa, mutta jos printin maksimikoko on esim. A4 niin olen ottanut herkkyydellä 3200 kuvia, joista kohinaa ei käytännössä huomaa. Paras tilannehan on tietysti hyvä valo ja alhaisempi ISO, mutta useinhan mennään vallitsevan valon ehdoilla ja isolla ISOlla ja aukolla olen saanut lapsistakin kelpo kuvia melko haastavissa valotusolosuhteissa.

Tämä ihan mututuntumalta. Mutta kannattaa itse kokeilla ja miettiä, mikä on se kompromissi joka itseä miellyttää. Kun suljinaikaa ei esim. ihmisiä kuvattaessa voi äärettömiin pidentää niin sitten joko kasvatetaan aukkoa tai/ja ISOa (tosin aukkoakaan ei aina voi kasvattaa tappiin jos haluaa yhtään enempää terävyysaluetta), pyritään lisäämään valaistusta, otetaan kehiin salama tai luovutaan kuvasta kokonaan. Itselläni ei toistaiseksi ole kunnon salamaa ja kiinteää en suostu käyttämään kuin korkeintaaan täytteenä, joten usein paras kompromissi on ollut ISOlla pelaaminen ja olen ollut tyytyväinen Mutta en olekaan ko,. tilanteissa pyrkinyt metri kertaa metri -kokoisiin tulosteisiin.

Mutta ISO ei tosiaan yksin ratkaise, on toki hyvä jos kamerassa on pelivaraa, mutta kannattaa ehdottomasti satsata valovoimaiseen linssiin. Itselläni isoin aukko on 1,4 ja suosittelen lämpimästi. Kittilinssin kanssa ei sisätiloissa keinovalossa kuvaamiseen yleensä riitä edes yli 3200 ISO-arvot, joihin D90 yltää buustilla. (Siis ainakaan jos haluaa laadukkaita kuvia)

Se kannattaa muuten myös muistaa, että alivalottuneista kuvistakin saa photarilla usein oikein hyviä, jos vaan ovat muuten tarkkoja eikä kohinaa ole häiritsevästi. Eli joskus voi olla järkevämpää pelastaa kuva jälkikäsittelyllä kuin vetää ISO-arvoja piippuun. Jopa kahden aukon alivalotus on yleensä korjattavissa, jos kuvassa on muuten kaikki kunnossa. Kohinaa sen sijaan on vaikeampaa, jopa mahdotonta poistaa jälkikäteen, kuten varmaan jokainen tietää :)