Katselen veden pintaa
tyyntä, melkein jäistä
ja ajattelen hintaa
päivistämme näistä.
Sinun kipuas en tiedä,
voin kuvitella vain.
Ei silti mitään viedä,
mitä sinä ja minä sain.
Kaikella ei ole hintaa,
mutta silti kaikki maksaa.
Vaan sääli ihmisrintaa,
se kuinka vielä jaksaa.
tyyntä, melkein jäistä
ja ajattelen hintaa
päivistämme näistä.
Sinun kipuas en tiedä,
voin kuvitella vain.
Ei silti mitään viedä,
mitä sinä ja minä sain.
Kaikella ei ole hintaa,
mutta silti kaikki maksaa.
Vaan sääli ihmisrintaa,
se kuinka vielä jaksaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tyyni runo ja hyvin soljui säkeetkin
kiitos sinulle!
Kaunis arvostelu. Joku ei näköjään pitänyt.