On se kumma kuinka oikeus Suomen valtiossa toimii. Täällä suht paljon mietitään asioita sukupuolen mukaan. Mielestäni se ei ole tasa-arvoa? Eikä MITÄÄN arvoa! Ja että Suomi muka tasa-arvoinen maa??? Ehkä joissakin asioissa, mutta ei ulkomaalaisia ajatellen tai huoltajuusasioissa.
Suomessa lähivanhempi saa terrorisoida suhteellisen pitkään (jopa vuosia) ennekuin asiaan tartutaan. Silloinkin vain jos jotakin vakavaa sattuu. Mikä on vakavaa? Mielestäni ainakin lastenasioita käsiteltäessä se, että lapset jollakin osa-alueella kärsii, on VAKAVAA. Tämä "jokin osa-alue" on yhtä kuin näkymätöntä, eli siis kaikki on ok kun kukaan ulkopuolinen ei huomaa (- ja lapsi kärsii edelleen.) Vaikkakaan:
"kukaan ei huomaa"
Kun lapsi/lapset kärsii, ja sen huomaa jokin lapsen lähipiiristä, asia ei ole lainkaan niin VAKAVA kuin jos jokin ulkopuolinen sen huomaisi. Myös, jos lapsen LÄHIvanhempi pääsee vaikuttamaan, MIKÄÄN ei ole huonosti (vaikka olisikin) Omasta kokemuksesta osaan sanoa, että myös monen muunkin puolesta, olen huomannut että etä(YLEENSÄ)isä joutuu kärsimään siitä että lähivanhempi(YLEENSÄ) äiti turmelee lasten mielen --> tuhoamalla isän suhteen lapsiin ja toisinpäin (että vastaavasti äidin suhteen isään toisessa tapauksessa)
Lähivanhempi tekee mitä lystää, välittämättä etävanhemman oikeuksista. Voinee sanoa, että lähivanhemmat välittävät kyllä etävanhemman VELVOLLISUUKSISTA, mutta OIKEUKSISTA ei ole tietoakaan. Joten, jos kaikki suoraan sanottuna vittumaiset, eloí vaikeat ja ei lapsen parasta ajattelevat lähivanhemmat laitettaisiin kokeilumielessä muutamiksi viikoiksi, mahd. kuukaudeksi tai pidempään, eroon lapsestaan/lapsistaan, jo syttyisi taas MAAILMANSOTA. Tapahtuu kuitenkin niin, että lähivanhemmat astuvat barrikadeille ja "ihmettelevät" miksi tämä etä nyt YHTÄKKIÄ hhaluaa lapsiaan tavata, kun ei ole ennenkään?! Voisin esittää vastakysymyksen hankalille lähivanhemmille, että minne se RAKKAUS lapsia kohtaan muka häviää vaikka etä asuukin eri asunnossa/korttelissa/kaupunkissa?
Vastaan nyt kaikille VAIKEILLE ja mielensairaille lähivanhemmille (jotka eivät välttämättä edes tänne asti tule asioista keskustelemaan) että, et todellakaan ajattele LAPSEN PARASTA kun estät tapaamisia etävanhempaan. Kuset omiin muroihisi. Paska saa (ainakin jossain vaiheessa toivon mukaan) palkkansa. ja niin edelleen.
TOIVON SYDÄMENI POHJASTA, että TE, arvon SOSIAALITÖNTEKIJÄT, LASTENSUOJELUVÄKI, OIKEUSLAITOKSET YM PERHEKESKUKSET JNE, ottaisitte painavana asiana tämän KIUSANTEON, jota yleensä lähivanhempi harrastaa. Ja näin ollen tajuaisitte, miten lapsenkin mieli pääsee tod.näk (tilanteesta riippuen) paranemaanpäin, kun edes yksi PAHA lapsen mielestä saadaan pois. Ei ole lapsen, eikä yleensä uhrin vika, jos ns. "rikollinen" kylvää kostonsiemeniään.
Terveisin 4 lapsen etäisä, joka kaikella kunnioituksella, kirjoittaa tämän myös monen muun rakastavan vanhemman, etävanhemman puolesta.
nimim. -Josko tehtäis asioille jotakin?
Suomessa lähivanhempi saa terrorisoida suhteellisen pitkään (jopa vuosia) ennekuin asiaan tartutaan. Silloinkin vain jos jotakin vakavaa sattuu. Mikä on vakavaa? Mielestäni ainakin lastenasioita käsiteltäessä se, että lapset jollakin osa-alueella kärsii, on VAKAVAA. Tämä "jokin osa-alue" on yhtä kuin näkymätöntä, eli siis kaikki on ok kun kukaan ulkopuolinen ei huomaa (- ja lapsi kärsii edelleen.) Vaikkakaan:
"kukaan ei huomaa"
Kun lapsi/lapset kärsii, ja sen huomaa jokin lapsen lähipiiristä, asia ei ole lainkaan niin VAKAVA kuin jos jokin ulkopuolinen sen huomaisi. Myös, jos lapsen LÄHIvanhempi pääsee vaikuttamaan, MIKÄÄN ei ole huonosti (vaikka olisikin) Omasta kokemuksesta osaan sanoa, että myös monen muunkin puolesta, olen huomannut että etä(YLEENSÄ)isä joutuu kärsimään siitä että lähivanhempi(YLEENSÄ) äiti turmelee lasten mielen --> tuhoamalla isän suhteen lapsiin ja toisinpäin (että vastaavasti äidin suhteen isään toisessa tapauksessa)
Lähivanhempi tekee mitä lystää, välittämättä etävanhemman oikeuksista. Voinee sanoa, että lähivanhemmat välittävät kyllä etävanhemman VELVOLLISUUKSISTA, mutta OIKEUKSISTA ei ole tietoakaan. Joten, jos kaikki suoraan sanottuna vittumaiset, eloí vaikeat ja ei lapsen parasta ajattelevat lähivanhemmat laitettaisiin kokeilumielessä muutamiksi viikoiksi, mahd. kuukaudeksi tai pidempään, eroon lapsestaan/lapsistaan, jo syttyisi taas MAAILMANSOTA. Tapahtuu kuitenkin niin, että lähivanhemmat astuvat barrikadeille ja "ihmettelevät" miksi tämä etä nyt YHTÄKKIÄ hhaluaa lapsiaan tavata, kun ei ole ennenkään?! Voisin esittää vastakysymyksen hankalille lähivanhemmille, että minne se RAKKAUS lapsia kohtaan muka häviää vaikka etä asuukin eri asunnossa/korttelissa/kaupunkissa?
Vastaan nyt kaikille VAIKEILLE ja mielensairaille lähivanhemmille (jotka eivät välttämättä edes tänne asti tule asioista keskustelemaan) että, et todellakaan ajattele LAPSEN PARASTA kun estät tapaamisia etävanhempaan. Kuset omiin muroihisi. Paska saa (ainakin jossain vaiheessa toivon mukaan) palkkansa. ja niin edelleen.
TOIVON SYDÄMENI POHJASTA, että TE, arvon SOSIAALITÖNTEKIJÄT, LASTENSUOJELUVÄKI, OIKEUSLAITOKSET YM PERHEKESKUKSET JNE, ottaisitte painavana asiana tämän KIUSANTEON, jota yleensä lähivanhempi harrastaa. Ja näin ollen tajuaisitte, miten lapsenkin mieli pääsee tod.näk (tilanteesta riippuen) paranemaanpäin, kun edes yksi PAHA lapsen mielestä saadaan pois. Ei ole lapsen, eikä yleensä uhrin vika, jos ns. "rikollinen" kylvää kostonsiemeniään.
Terveisin 4 lapsen etäisä, joka kaikella kunnioituksella, kirjoittaa tämän myös monen muun rakastavan vanhemman, etävanhemman puolesta.
nimim. -Josko tehtäis asioille jotakin?
Vastaukset 23
Vanhimmat
ainakaan sinä et olisi sen parempi lähi lapsillesi kuin entinen eukkosikaan, mikäli hän oli kirjoituksesi terrorisoiva, vittumainen, mielisairas, lasten mieliä turmeleva, oikeuksiasi polkeva, muroihinsa kuseksiva, paskan palkaksi saava, vaikea, paha, kostajarikollinen kiusaajalähiäiti.
Sinäkö olisit lasten ja etävanhemman tapaamisia tukeva tasapainoinen lähihuoltaja?
Katinvillat, sanon minä. Sen voi aistia joka tavusta, jonka vetäisit skriinille. Älä jatka paasaamista, vesität kaikki hyvät ajatukset, joita minulla on etäisistä.
Kovin itsekeskeinen on ”päätellen” nimimerkin kommentti.
Suomessa myös etävanhempi vaa ihan vapaasti hylätä lapsen kokonaan, unohtaa tapaamiset ja jättää yhteystietonsakin ilmoittamatta, ettei se kakara vaan soittele perään. Eikä sille mahda yhtään mitään. Sillä etällä kun todellakin on oikeus, ei velvollisuutta.
Jotenkin vituttaa lukea jatkuvasti näitä kitinöitä miten kamalan hirveät kusipäälähit estävät tapaamiset. Minä en ole törmännyt yhteenkään tällaiseen tapaukseen, sen sijaan maailman tuuliin liuenneitä isiä on yhdellä jos toisellakin mukelolla. Juttuhan on katsos niin että tapaamisten estäjä saadaan kuriin uhkasakoilla ja vaikka millä, jopa poliisilta saa tietääkseni virka-apua lasten hakutilanteissa ellei lähi suostu luovuttamaan heitä sopimuksen mukaan. Lähtisivätköhän poliisit hakemaan isukkeja tapaamisiin? Vai ymmärretäänkö loppuun asti miten rankkaa ja vaikeaa niillä hylkääjäisillä on, eihän niitä voi vaatia mitään sopimuksia noudattamaan...raasuja...
varsin suppeaa ja tietynlaista tuttavapiiriä kun et ole törmännyt.
"juttuhan on katsos niin että tapaamisten estäjä saadaan kuriin uhkasakoilla ja vaikka millä, jopa poliisilta saa tietääkseni virka-apua lasten hakutilanteissa ellei lähi suostu luovuttamaan heitä sopimuksen mukaan."
Aivan, TIETÄÄKSESI asia menee näin. Miten se menee käytännössä? Haluatko tietää? Tuskin kiinnostaa, ethän tiedä vastaavia paskaetäisiä. Jos lähivanhempi kieltää tapaamiset etävanhemmalta, hän saa tehdä sitä niin kauan, kun jaksaa, mikäli tapaamissopimusta ei ole oikeudessa lyöty lukkoon. Sitten kun on/tai mikäli on alun alkaen ollutkin, viranomaiset ensin KEHOTTAVAT lähivanhempaa toimimaan aikuismaisesti. No, siinä isän ja lasten eka 4 viikon ero (kun puhutaan isästä/etästä joka näkee lapsia joka toinen v-loppu) Toisella tapaamisella kun äiti päättää estää tapaamisen, täytyy siitä lähteä valittamaan asiasta. Kauanko tämän asian selvittäminen kestää? Meillä on kestänyt hyvinkin "pienen" ajan, kuukauden. No, 2 kk erossa lapsista. Seuraava tapaaminen ja sakolla uhataan. 3kk erossa lapsista.... ikävä niin valtaisa ja tuska erossa olosta että voisi itsensä hirttää! Ei, taistelen. En edes jaksa lähteä tähän kirjaamaan kaikkea, totuus vain ei ole se mitä SOSSUNSIVUILLA KIRJOITETAAN. Se on kai se kaunis tavoite mutta..... Miten kun lapsista ollaan erossa kuukausia, vuosi ja yli? Mitä lapset ajattelevat?? "Missä isi on? Eikö isi tyykkää..?" Jne. ja näitä mietteitä pääsee lähivanhempi vielä maustamaan ties miten..
mulla on sama tilanne..On oikeuden päätökset sun muut mutta äiti ei anna tavata lastani kuten ei ole koko lapsenelämän ajan n3v minun puolen sukulaisia,,,ei äitin tarvitse koska ei joudu silti vastuuseen ja eihän näiden hurjien kanssa jaksa edes riidellä pitkään ja heti on kytät oven takana jos itse sanot jotain tai korotat ääntäsi,,mäkin jouduin pitämään vuoden päiväkirjaa missä olen jne koska keksittiin kaikenlaisia valheita niin piti myös olla todistaja kok ajan mukana,,,esim olin muka soitellu eksälle päiväsaikaan kaksikertaa ,,no loppujen lopuksi lähestymiskieltoa kun haki niin selvisikin että olin työvoimatoimistossa siihen aikaan,,yhteikunta maksoi nämäkin huvit mutta hän ei ollut oikeuden mielestä edes valehtelija,hän on vaan masentunut ja yksinhuoltaja niin pitää ymmärtää...mä olin sitten loppujenlopuksi se paha,juoppo ,väkivaltanen ja isä joka ei halua tavata lastaan...
Jos äiti ei anna isän tavata lapsiaan hän on sairas kusipää vieraannuttaja ja lapset pitäisi ottaa pois moiselta. Jos isä ei halua tavata lapsiaan, lasten äiti on sairas kusipää jolta pitäisi lapset ottaa pois kun on niin kamala ihminen ettei lastensa isäkään halula lapsia nähdä.
Miksihän isissä ei koskaan ole mitään vikaa näissä tapaamisjutuissa? Oli se sitten vieroitettu isä tai halouton tapaaja tai vaikka lähi-isä, vika on aina äidissä.
Näitä lukiessa herää kyllä väistämättä kysymys että millaisten hirviöiden kanssa te oikein olette lapsia menneet tekemään? Ette sitten yhdessäoloaikana yhtään huomanneet että akka on sairas? Että ehkä ne muksut olisi kannattanut tehdä selväjärkisen ihmisen kanssa? Olisitte etsineet naiset jotka todellakin haluaa ne lapset juuri teidän kanssanne!
Mun mielestä isänä, on isässä vikaa jos ei halua tavata lapsiaan. Aika kylmää ja tunteetonta, se ei ole normaalia. Mut se että lähihuoltajana äiti estäis isää tapaamasta lapsiaan, on sairasta myös. Onneks omalla kohdalla saan tavata lapsiani joka toinen viikko. Rahaa se lasten äiti kyllä vaatii katkeruuksissaan, mut ei saa kun elatusmaksut. =) Siinäkin ottaa takkiinsa, kun ennen elaria olin minä joka kustansi lasten menot. Pois lukien ruuan ja vaipat kun ovat äidillään. Ja olisin tehny niin vielä puolikkaalla elatusmaksullakin. Että ahneella on...
Mitä? Siis lastesi äiti on ahne koska ei suostunut puolittamaan elatusmaksua ja sinä tapaat lapsiasi joka toinen viikko?
Eipä ihme että eksä on katkera jos ehdottelet että josko vaan puolikkaan elarin maksasin,..
sillä 'dadi'hän olisi kustantanut kaikki lasten kulutusmenot; vaatteet, kengät, harrastukset, välineet, matkat yms. Tämä paketti saattaa nousta korkealle ja varmasti vaihtelee tarpeenja sesongin mukaan. Siihen tuo isä oli valmis puolet nyt maksamistaan elatusavuista kaksi tapaamisviikonloppua kaikkineen. Aika hyvin, sanoisin. Ei olisi lähin tarvinnut muuta kuin vinkata mitä lapset taas tarvitsisivat sillä pappa betalar.
mutta eihän sitä tiedä kun akka saa miehen koukkuun niin mikä piru siitä tulee eli aina se sellainen on varmaankin ollu mutta lapsen syntymä tai ero laukaisee useimmissa naisissa hurjuuden,,,
Dadi ei olisi lain edessä ollut velvollienn kustantamaan yhtään mitään. Mikäli eksä olisi suostunut puolikkaaseen elariin, olisi dadi naureskellut partaansa. Ja maksanut tasan sen elarin puolikkaan. Paskapuheita nuo "maksan sitten vaipat" ja läpäläpä. Äijä yritti luistaa ja nyt on katkera kun ei onnistunut.
No mutta itseäänhän siinä nyt voipi syytellä kun on mielenvikaisen kanssa mennyt muksuja pykäämään. Sitä ikäänkuin saa mitä tilaa.
Sinä et ole törmännyt yhteenkään lähiäitiin joka suorasti tai epäsuorasti hankaloittaa lasten ja isän suhdetta. Se ei tarkoita sitä, etteikö tällaisia olisi. Minä en ole tavannut yhtään isää, joka ei haluaisi tavata lapsiaan, silti en kiistä heidän olemassa oloaan. Tunnethan sinäkin niitä yhdellä sun toisellla mukelolla. Minä olen törmännyt yhteen äitiin, joka on erossa katkeroitunut niin, että estotoiminta on sairaalloista. Ja siinä on kaksi tapausta liikaa, kaksi lasta. Tunnen monia eronneita äitejä, jotka kunnoittavat tapaamissopimusta ja pitävät tärkeänä lasten oikeutta isään. Tunnen ex-pariskuntia, joilla vuoroviikkot toimivat.
Monesti se on isänuusi nainen, joka terrorisoi miehen ex perhettä, ja estää miestä tapaamasta lapsiaan, tai ainakin vaiketuttaa sitä, mieletä salaa, tai ainakin niin, ettei mies tajuu että uusiolla on sormet pelissä.
Monet syyttää aina lasten äitiä kaikesta, sehän on helppoa.
on syyttää isän uutta kumppania. Näköjään.
Voi että sentäs... Että syy onkin isän uuden puolison? Syy on kenen tahansa muun, mutta ei missään nimessä sen isän?
Ei isä yksin, eikä isän uusi puoliso yksin, vaan he yhdessä muodostavat kokonaisuuden, toinen toistensa katkeruutta ruokkien. Se ei koskaan lopu.
Pysähdyppä ja mieti miski? Syytät pelksätään exääsi koko asiasta ja kovin sanoin. Kuka sua on oikein kiusannut, ku olet noin ongelmissa.
Onko hyvä kohde haukkua silloin pelkästään exä? Se sattuu myös lapsiin.
Entä sun uudet suhteet, kuinka suuri osuus heillä on siihen, että exä lapsinnen toimii kuin toimii?
Syyttelemällä vain toista, et saa mitään muuta aikaseksi, kun lisää riitaa, joset ei ole ulospääsyä. Enemmin tuo tapa sua satuttaa kuin se että myönnät myös oman osuutesi.
... ne on aikuiset, joiden pitäisi huolehtia että kaikki toimii! Kaikissa varmasti omat vikansa, mutta sen verran pitäisi lapsia ajatella, että pitää välit järkevinä on sitten lähi-, etä-, isä, äiti tai kumman vaan nyksä.
Jos olet työssäkäyvä etäisä ja ex vaimosi on työtön on ongelmana, se että oikeusapu korvaa täysimääräisesti vaimon oikeuskulut ja mahdollistaa uuden oikeustaistelun aloittamisen aina parin vuoden välein. Jossain vaiheessa Isältä loppuu rahat ja ainoana vaihtoehtona usein tulee tilanteen hyväksyminen ja katkera luopuminen lapsen tapaamisesta. Tämän jälkeen Äiti sitten itkee, että Isä ei halua tavata lapsiaan ja on huono isä. Tätä tarinaa sitten kerrotaan kaikille, jotka kuuntelevat ja se muuttuu totuudeksi huonosta Isästä. Täällä,, joku mainitsi, että ei ole koskaan tavannut lähivanhempaa = useimmiten Äiti, joka tekisi lapsilla kiusaa etävanhemmalle = useimmiten Isä. Itse omakohtaisesti ja tuttavien eroja seuranneena sanoisin, että 80 % vanhemmista purkavat katkeruutta lapsien välityksellä-
lastenvalvojan ja lastensuojelun mukaan vanhempi,, joka ei pysty suoriu-tumaan kelan täysimääräisestä elatustuesta noin 150 eur/ kk/ lapsi
elatusapuna; ei voi olla lapsensa huoltaja ja lapsi ei voi tällaista vanhem-paansa tavata eli lapselle ei myönnetä lapsen oikeuksia tavata omaa
isäänsä.. mikäli kyseessä on tapaajavanhempana äiti, työtön, voi hän olla
toki halutessaan lapsen yksinhuoltaja ja isä ei ole kykenevä huoltamaan, hoitamaan omaa lastaan, vaikka kykenee sentään suorittamaan elatus-
apuna edes jotain, äidin elatuksen ollessa yhteiselle lapselleen 0 euroa.
Oikeudenkäyntikuluista; oikeusapu ei korvaa täysimääräisesti vaimon
oikeuskuluja, vaikka olisi varaton, myös vaimon puolison (samassa talou-
dessa asuva) tulot lasketaan, samoin lasketaan varallisuudeksi työttö-myydestä huolimatta muu varallisuus esim. toinen asunto, auto, mökki, pankki- ja osaketalletukset, lapsen varallisuus eli ei saa automaattisesti valtion oikeusapua. Toki isäkin voi heittäytyä työttömäksi ja saada valti-
on oikeusapua täysimääräisenä. Hyvänä esimerkkeinä naisten sekoilusta
ja oikeusavun väärinkäytöksistä, petoksesta on mm. exäni ja sosiaali- ja
terv ministeri mäntylä joka sai perusteetta tuhansien eurojen oikeusavut lasten huoltoa, tapaamisoikeutta ym koskevassa asiassa pimittäessään
todellisen varallisuutensa ja halutessaan estää lapsensa oikeudet omaan
isäänsä ja isän huoltoon, jota myöhemmin ei poliisi suostu tutkimaan..
Suomessa kun sosiaaliviranomainen ym. viranomaiset ovat ns. jumalan asemassa, "äitimyytti" elää ja jyllää eikä kukaan saa puuttua lapsen äi-
din ja "viranomaisten" lainvastaiseen menettelyyn ja valehteluun, perät- tömään lausumaan tuomioistuimessa lapsen olosuhteista, kuten Raision kaupungissa vuodesta toiseen menetellään.