Olen päälle parikymppinen ja avomies on taas hieman itseäni vanhempi ja toivoisi kovasti lasta. Haluaisin itsekin samaa, mutta ainoa asia mikä hieman mietityttää on se, että miten lapsen saamisen yhdistäisi opiskeluun. Monet sukulaiseni ovat jättäneet lapsen teon vanhemmalle iälle, enkä haluaisi samaa.
Uskon, että nuorena jaksaa enemmän. Ja koska en ole mikään 16-v lukioteini, niin uskon että minulla olisi jonkunlaista kypsyyttäkin hallussa.
Opiskelen yliopistossa ja valmistumiseen menisi ainakin reilut pari vuotta. Näen koulussa aika usein ikäisiäni raskaana olevia tyttöjä, enkä nyt pahemmin viitsi mennä kysymään että miten te aioitte yhdistää koulun käynnin ja lapsen hoidon, joten kysyn nyt sitä täältä.
Eräällä vuosikurssilaisellani on pieniä lapsia ja kasassa tuplasti enemmän opintopisteitä kuin meillä muilla, joten jotkut ilmeisesti onnistuu.
Uskon, että nuorena jaksaa enemmän. Ja koska en ole mikään 16-v lukioteini, niin uskon että minulla olisi jonkunlaista kypsyyttäkin hallussa.
Opiskelen yliopistossa ja valmistumiseen menisi ainakin reilut pari vuotta. Näen koulussa aika usein ikäisiäni raskaana olevia tyttöjä, enkä nyt pahemmin viitsi mennä kysymään että miten te aioitte yhdistää koulun käynnin ja lapsen hoidon, joten kysyn nyt sitä täältä.
Eräällä vuosikurssilaisellani on pieniä lapsia ja kasassa tuplasti enemmän opintopisteitä kuin meillä muilla, joten jotkut ilmeisesti onnistuu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmasti tulee olemaan rankkaa opiskella ja hoitaa lasta. Mikset odottaisi vuoden ja rupeaisitte yrittämään viimeisenä opiskeluvuotenasi?
Olet nuori, ei kiirettä.
Hei!
Mulla on vähän erilainen näkemys kuin edellä kirjoittavalla. Eli miksi odottaisit?
Itse olen 21-vuotias ja mieheni 24. Mulla on kandivuosi meneillään, suunniteltiin aikaisemmin että nyt olisi ihan hyvä aika, että saisin tehtyä kandin alta pois ennen kuin vauva keväällä syntyy. No eihän se elämä mene niin kuin suunnittelee :D Tulin kyllä helposti raskaaksi, mutta sairaslomalla olen ollut tähän mennessä koko raskauden ajan rajun pahoinvoinnin takia. Edes tenttikirjoihin en ole pystynyt koskemaan, aivan sänkypotilaana olen ollut..
Mutta miksi opiskelemaan olisi niin vaikea palata? Käyväthän perheelliset töissäkin herran jestas :D Itse en edes tiedä olenko oikealla alalla vaan luultavasti yritän päästä muualle vielä opiskelemaan. Eihän sitä koskaan tiedä milloin ne opiskelut ovat ohi tai milloin saa hyvän työn. Koskaan ei tule sitä "oikeaa" aikaa lapsen saamiseen.
Mietin kyllä asiaa hyvin pitkään, että kannattaako opiskeluaikana hankkia lapsia. Uskaltauduin hyökkäämään erään kurssikaverin kimppuun kysymyksineni, hänellä nimittäin pieni lapsi ja äitiyslomalla kävi muutamalla luennolla, eikä hänellä ollut mitään sanottavaa miksi EI hankkia lapsia opiskeluaikana.
Eli omaa kokemusta ei vielä ole lapsien ja opiskelun yhdistämisestä, mutta en ymmärrä miksi se olisi huonompi vaihtoehto kuin työn ja lasten yhdistäminen :) Tietenkin raha on tiukilla, mutta budjetin laadinnalla pärjää :D Toisaalta jos mies saa kokopäiväisiä töitä niin ei hätiä mitiä.
Ei musta tainnut olla mitään apua nyt :D
Lisään vielä että opinnot ovat monesti paljon joustavampia kuin työt :)
Samoilla linjoilla myöskin eli miten olisi muka helpompaa jäädä työelämästä äippälomalle kuin koulusta? Minäkin olen reilut parikymppinen ja mies vanhempi. Yritystä on takana noin puoli vuotta. Mulla on opiskelut vielä kesken, mutta aion viedä ne päätökseen vaikka sitten lapsen kanssa. On nimittäin unelma-ammattini. En nyt tiedä oliko tästäkään apua, mutta on meitä muitakin. On myös hyvä muistaa, ettei raskaaksi välttämättä tule "ihan siitä ekasta kierrosta".. Elikkäs aikaa voi mennä.
Minä voisin melkein suositella opiskelujen ja vauvan yhdistämistä.:) Opinnot joustaa ja voit tehdä niitä vauvan kanssa omaan tahtiin, sen verran kuin jaksat. Ja ajatteleppa sitä, että valmistuessa sinulla on sekä ammatti että lapsi. Todennäköisesti ei tartte sitten jäädä äippälomalle vaan pääset suoraan työelämään. Rahassa ei toki opiskeiljat kieri, mutta puuh. Suunnittelemalla selviää! :) Tietenkin jos maltatte odottaa vielä himpun verran, niin opintoja ei ole ihan niin paljoa jäljellä, eikä ne sitten stressaile ehkä niin paljon:)
Minulla on kaksi kaveria, jotka ovat antaneet vauvalle luvan tulla sillä ajatuksella, että ehtivät vielä opiskella raskausaikana tutkintonsa loppuun, mutta molemmilla kävi pahoinvoinnin, väsymyksen ja muun vaivan vuoksi toisin. Toiselta jäi koulu kokonaan, toinen puhuu edelleen kouluun palaamisesta. Muutama kaveri on tehnyt muksun kesken koulun, ja se tuntuu sopivan heille loistavasti - kehuvat juuri opintojen aikataulujen joustavuutta ja lyhyitä päiviä (opiskella voi myös kotona). Yksi tuli vahingossa raskaaksi, ja piti lapsen (ja se on hänen elämänsä paras asia), ja nyt tahkoaa samaa koulua vielä lapsen ollessa neljävuotias, kun yksinhuoltajana on pakko mennä välillä töihin. Äitini hankki esikoisensa niin että suoritti tutkinnon loppuun isoveljeni ollessa babysitterissä, ja häneltä se onnistui hyvin. Opiskelu on tosiaan jossain määrin joustavampaa, mutta toisaalta lapsen sairastuessa kukaan ei opiskele puolestasi (vrt. töistä saa vapaata tiettyyn rajaan asti).
Itse odotan tässä tuskissani opintojen loppumista, jotta päästään tositoimiin :) Omalla kohdallani perusteluja odottamiselle ovat seuraavat:
1. Haluan olla lapsen kanssa kotona varmaan ainakin sen 2v., ja tehdä ehkä toisen murusen perään, joten opinto-oikeus ei riitä tällaiseen kesken koulun.
2. Jos palaisin äitiyslomalta kouluun, kaikesta joustavuudestaan huolimatta se olisi aika vaikeaa: työharjoittelumme ovat usein toisella paikkakunnalla, sinne lähtijät arvotaan perhetilanteesta riippumatta, työvuoroihin voi olla heikot vaikutusmahdollisuudet...
3. Olemalla töissä 6kk ennen äitiyslomaa nettoan kahden äitiysloman aikana (jos nyt oletetaan että muksuja tulisi kaksi pienellä ikäerolla) 10 000 euroa. Lapsia EI tehdä rahan takia, mutta tuo raha mahdollistaisi sen, että voisin hoitaa lapsiani kotona pidempään kuin 9-10kk ikään (minkä näen lapsen kannalta tärkeänä) ja että miehenikin voisi nauttia perheenlisäyksestä rennommin mielin kun koko perheen talous ei rysähtäisi hänen niskaansa.
4. Työssä ollessani pystyn paremmin panostamaan omaan hyvinvointiini raskausaikana. Kokemusta on sekä työelämästä ja opiskelusta, ja kyllä opiskelu usein on (ainakin minulle) stressaavampaa ja aiheuttaa enemmän valvottuja öitä, epäsäännöllistä ruokailua, liikunnan unohtumista...
Mutta eiköhän tämäkin ole niitä juttuja, joissa jokaiselle on oma oikea tapa. Riippuu opinnoista, tulevasta työstä, itsestä persoonana, puolisosta, raskausajan sujuvuudesta (mitä ei voi tietää etukäteen), syntyvän lapsen vaativuudesta (esim. terveys, jota ei voi tietää etukäteen)... joten onnea vaan päätökseen :)