Istuimme meren rannalla loppukesän yönä
punkkupullo puolillaan vedessä kelluen
sanoit rakastavasi mua nyt ja aina
veri kohisi suonissisani
ja punkku pani posket hehkumaan
rakkadella tulin syliisi
sydämeni itki onnesta
Nyt on aika kulunut
mutta joka kesäyö istumme rannalla
laineiden liplatellessa menneitä vuosia
ja kitarasi sointu tuudittaa mut rauhalliseen uneen
punkkupullo puolillaan vedessä kelluen
sanoit rakastavasi mua nyt ja aina
veri kohisi suonissisani
ja punkku pani posket hehkumaan
rakkadella tulin syliisi
sydämeni itki onnesta
Nyt on aika kulunut
mutta joka kesäyö istumme rannalla
laineiden liplatellessa menneitä vuosia
ja kitarasi sointu tuudittaa mut rauhalliseen uneen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä pitää lukea.
Se on opettavaista. Silloin "runous" paljastaa
itsensä: "runous", runnous ja runnelmat.
Jokaiselle jotakin, runoutta
tai sitten sitä
paskaa.
On aivan totta että Sydämeni ((c) 2004) itkee Onnesta (TM) kun Luen (luen ja luen kirjaa).
P.S. Joka helvetin yökö se rippikoulukitara tuutulauluja soittaa?
Vaihda ihmeessä kitaristia, saat uutta
kitaraa kuunnella.
(En tarkoita itseäni, Liz.)
Minä näin tankin yksin meren rannalla
hän soitteli luuttua
Hän soitteli rakkaalleen
Muistellen menneitä lauluja
joita e saanut paperille.
Hän soitti
ja merenneidot tanssivat