Kyllä täällä jaksetaan jostain asuntojen hinnasta elämöidä, kyllä jokaiselle sopiva löytyy, lompakon mukaan. Ei se nyt ole elämän tärkein eikä edes toiseksi tärkein asia ole, eihän siellä muuta tehdä kuin nukuta, miksi tuollaisesta stressata, elämä on aivan muualla kun neljän seinän sisällä.
Kämpässähän vain nukutaan
Näin on
18425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
eikös tuhnun emsimmäinen prinsiippi ole aina kun puhutaan ok-taloista että baarista on sinne kotiin sitten helvetin pitkä taksi matka. Tämä kertoneekin kaiken tuhnuuttajan elämäntavoista. Toisella elämä baarissa ja jolloin toisella jossain muualla.
en tosiaan paljon kuin nukkunut kämpässäni. Sen jälkeen ja varsinkin nytten se on olotilani perheeni kanssa. Joten kyllä sen merkityksellä on aika paljon....Siis nuo neljät seinät ja ulkoilumaasto...
Se että aasukko vuokralla tai omassa kunhan on katto päänpäällä ja ikää kun tulee ja jos voi tai pystyy hankkii jotain omaa tai yhteistä siitä sitten voi nauttia.Se on tärkeimpiä ja terveys. Baarit on 30v ylittänelle turhia paikkoja elämää on myös kotona turvallisessa piirissä.Kotona ei siis vaan nukuta vaan ollaan viihdytään .en vaimon kanssa millään möisi kotiani tai kulkis baarissa se aika on ohi ja kun sen kerran tajuaa niin arvot muuttuu.Muut bubin kaverit ei ole mitään.
Sinähän olet pystyynkuollut, kotona käkit vaimosi kanssa, siinä koko elämä? Eläkkeellä on kuule ihan tarpeeksi aikaa kotona kiikkustuolissa istua ja ihmetellä!
Jos siis ei niin sanottuna nuorena ole vaeltanut baareissa,discoissa tai muualla mestoissa se voi kiehtoa sitten myöhemmin kun ei tarpeeksi nuorena ravannut. Näin monille käy elämää on muuallakin.esim:baari elämä joka viikonloppuna ei kuule perheelliselle kovinkaan hyvää tee.Valitettavasti sen moni huomaa liian myöhään. Toki silloin tällöin pitää juhlistaa toinentoisella tavalla ja toinen toisella.Itse kävin aikoinaan 3-4 kertaa viikossa baareissa ja milloin missäkin liki kymmenen vuoden ajan.Nyt vietän rauhallista elämää jos vain on mahdollista.
Olet varmaan alle 30v..?
On jotenkin todella surullista jos elämän koko sisältö ja arvot on edelleen kymmenen(!) vuotta myöhemmin ihan sama kuin se oli 23 vuotiaana...
Itse aloitin "ulkoilun" jo 15-vuotiaana niin nyt vajaana 30 sitä nauttii OMASSA kodissa olemisesta kummasti eikä kaipaa baareihin. Korteitaan parit kemut vuodessa ja muuten kurlataan sitä kuuluisaa XO OMASSA kodissa. Kannattaa siis aloittaa ajoissa
"kämppäelämä" ei ole kaikille riittävästi.
Voi nuoruuden vimmaa! Muistelen hyvilläni elämää parikymppisenä Kalliossa kun tosiaan kämppä oli vain nukkumista varten silloin kun ei löytänyt jonkun neidin sänkyä johon torkahtaa! Mutta ihmiset muuttuvat.
Yli kolmekymppisenä nautin ihan erilaisista asioista kuin kaksikymppisenä. Musta on kivaa olla kotona ja vaikkapa lueskella. Laittaa puolison kanssa ruokaa ja kutsua vaikka ystäviä kylään. Saunan jälkeen on mukava lekotella pihalla.
Kuulostaako tylsältä? Varmasti parikymppisestä. Silloin pidin itsekin moista elämää vastenmielisenä. Tulet kyllä vielä huomaamaan mitä tarkoitan.
Todella tylsää elämää näin 36-vuotiaankin mielestä. Jos ihminen ei pysty rakentamaan vapaa-ajalleen muita aktiviteetteja kuin kotinurkissa pyörimisen, niin eipä voi väittää elävänsä. Samat raamit on itsellänikin, eli talo, muija, mukulat jne., mutta kotiin en jää jumittamaan vielä 25 vuoteen.
Onno kenties tullut mieleen että ihmiset NAUTTIVAT eri asioista. Ja voin rehellisesti sanoa 15 vuotta baarimestarin hommia tehneenä että näen jatkuvasti niitä ihmisiä joille on tää biletys- ja monovaihe jäänyt päälle nuoruudesta asti, eikä se ole kauheen kaunista katseltavaa, ja ihan näitä samoja tyyppejä löytyy työkavereistakin... Tehdään paljon töitä, ja vapaa-aika käytetään bilettämiseen kun raskas työ vaatii raskaat huvit. Sitten töihin takas palatessa naureskellaan krapuassa kuinka meni kaks päivää tooosi lujaa, ja rahat juotu.
Itse asun omakotitalossa, ja minua ei vapaa-aikana saa kirveelläkään kotoa minnekkään, (ellen ole reissuun lähdössä) ja etenkään baariin. Sano mitä sanot, mutta mielestäni ei ole ihanampaa kun olla vapaa-ajalla kotona, RAUHASSA ja kaikessa hiljaisuudessa touhuilla omia juttuja. Hittojako sitä koko ajan kaipaa meteliä ja jatkuvasti ihmisiä ympärilleen, ihan niin läheistiippuvainen en ole koskaan ollut. Tälleen yli 30 vuotiaana naatiskelu ja itsensä hemmottelu on tärkeetä ja ihanaa. Mulle ainakin rahan sijottaminen kotiin ja ympäristöön jossa viihdyn, on sama kun sijoittas rahan itteensä. Mutta jos näet että juokseminen on se sun juttus niin kaikin mokomin, anna mennä, mutta tulet kyllä huomaamaan että sellasessa elämänmenossa sinä jäät loppupeleissä yksin ja yksinäiseksi, kun muut ympärillä rauhottuu ja alkaa rakentelemaan omia juttuja. On totta että kämppä on paikka missä vaan nukutaan, mutta koti on paikka missä rauhotutaan ja vietetään aikaa.
No, ilmeisesti sinulla ei ole paljon annettavaa esimerkiksi lapsillesi. Vai oltko suorituskeskeinen, eli lastenkn kanssa pitää olla koko ajan menossa jossain?
Lapset tarvii läheisyyttä.
En minä missään kapakoissa juokse, mutta kotinurkkiin en suostu jäämään, koska minullakin on oikeus omiin harrastuksiini ja kavereihini. Lapsilla on omat juttunsa, kaverit ja harrastukset, samoin vaimolla. Kotonakin ollaan aivan tarpeeksi yhdessä, joten keneltäkään tämä ei ole millään tavalla pois. En vain jaksa ymmärtää mitä sisältöä on elämässä, jossa illan kohokohta on Salkkarit puoli kahdeksalta ja illan kruunaa Kymppiuutiset.
Meidän perheessä nauretaan ja iloitaan. Emme passivoidu neljän seinän sisälle, vaan NAUTIMME aktiivisesta elämästä. Aivan kaikkea ei tarvitse tehdä väkipakolla vain perheen kesken ja kotona. Jos olen huono isä kun lapseni ovat iloisia, sosiaalisia ja elämänmyönteisiä, niin kai sitten olen huono isä? Joka päivä me kuitenkin syömme saman pöydän ääressä ja kotona nukumme yöt, joten en nyt tätä tilannetta kovinkaan huonona osaa pitää siihen verrattuna, että olisin esimerkiksi väkivaltainen ja viinaan menevä tyranni, kuten tässä maassa niin moni isä on.
Kukin tavallaan, mutta en minä teidän mielipiteistänne huolimatta arvosta kotijumittamista sen enempää kuin te arvostatte minun tapaani olla itsekäs, kun otan aikaa myös itselleni kodin ulkopuolella. Sama vapaus on tosin vaimollani ja lapsillani, eikä kukaan valita.
Siihen ollaan nyt vastattu puhuit vain nukkumisesta.Katoppa kun elämää on muutakin kuin se nukkuminen. Tosiaan tiedän vastaavan perheen sellaista lentoo etteise normaalia ole millään lailla.Leuhkastaan joka puolella ja aina menossa sääli seurata sitten siihen koiria sun muuta oh hoh.Siis avasit keskustelun että kämpässähän vain nukutaan, sielä tehdään kaikkee.Se on omavika jos antaa erikuvan itsestään heti alussa. Meidän suomalaisten melkein suurin tavoite on koti ja laadukas perhe elämä ja terveys siinä sulle kaksi tärkeintä vaikka oletkin väittänyt eritavoin.
no meillä kyllä elämä on aika pitkälle kotona. Täällä asutaan ja eletään arki perheen kanssa. Puuhastellaan talossa ja puutarhassa. Täällä me vapaat vietämme ja kerran vuodessa käydään perheen kanssa jossain omatoimimatkalla. Toivonpa että itsekkin joskus löydät "sen kodin" jossa on mukava olla ja johon on turvallista mennä kun maailma murjoo.
Tosiaan se baarissa juoksu sun muutta ei ole kolmekymppisen elämää. Muistan hyvin kun asuin 17v yksin omassa vuokra huoneessa. Perskuta rallaa . nyt kolmekympisenä on aivan uudet kuviot. Eli iän mukaan elän arvot muuttuu täysin. mukavaa te jotka olette ymmärtäneet perhe elämää.
No mutta sehän on selvää että aikansa kutakin. Eihän kukaan enää barbeilla tai neppiautoilla leiki aikuisena. Ihan hyvä että nuorena menee ja touhuaa, kyllä ne uudet kuviot jokaiselle eri elämän vaiheissa puhaltaa. Nyt huvittaa leikkiä perhettä ja ehkäpä sitten lähellä eläkeikää huvittaa touhuilla taas omia juttuja ja matkustella enemmän kun penskat on lentäneet pesästä pihalle... Eli aikansa kutakin...
Itelläni on jäänyt täysin väliin toi biletysvaihe. Muutin täysin omilleni 15 vuotiaana, ja siitä lähtien olen joutunut itsestäni pitämään huolta. Siinä vaiheessa kun kaverit meni ja bailasi, tein tukka putkellä töitä että jollain tavalla saan rahat riittämään pelkästään elämiseen ja ruokaan.
Toisaalta... eipä minua kyllä harmita siinä mielessä, että kun nyt useampaa tuttavaa katsoo... heillä aika monella meni bilevaiheessa aika lujaa, ja tyhmyyksissään moni otti kaikki mahdolliset luotot, ja osa ryssi sitten muuten vaan raha-asiansa. Ikävä kyllä... luottotiedottomana moni asia on aika hankalaa. Kyllähän mä sillon kovasti ihmettelin miten monella oli varaa matkustella ja bailata jatkuvasti, (tunsin kyllä välillä itteni tyhmäksi kun en aina meinannut saada rahjoja riittämään) mutta kyllähän tuo syy monen tuttavan kohdalla myöhemmin selvisi... On aika raakaa kuunnella kuinka jotkut 30-35 vuotiaat ovat nuoruuden hölmöyksissään vieläkin ulosotto kierteessä, joka kuukausi lähtee palkasta sievoinen summa, mutta velka ei meinaa millään pienetyä, ja rahallisesta vastoinkäyminen tietää syvemmälle suohon vajoamista. Ja joukossa on ihan hyvin koulutettuja ja ok tienaavissa hommissa olevia siinä missä vähemmin koulutettujakin.
Sinulle ap. sanon sen että mene, pidä hauskaa. MUTTA pidä aina huoli siitä että hoidat raha-asiat ennen mitään muuta. Jossain vaiheessa varmasti se oma kotikin alkaa kiinnostamaan eri tavalla. Se nyt on sitten ihan sama ostatko oman vai oletko vuokralla. Mutta kyllä se oma koti saa vanhempana ihan toisenlaisen merkityksen. Edelleen... aikansa kutakin!
Mikä se kämppä on siis savottakämppä, minulle asunto on KOTI.