hän tietää
uskaltaa lausua
tunteensa
hän ei kaunistele
sanojaan
ota tai jätä
hikipisarat ohimolla
korvat punaisina, hiukset
sekaisin
yskien ja köhien
hammasta purren
peiton alta kurkkien
rakastan
uskaltaa lausua
tunteensa
hän ei kaunistele
sanojaan
ota tai jätä
hikipisarat ohimolla
korvat punaisina, hiukset
sekaisin
yskien ja köhien
hammasta purren
peiton alta kurkkien
rakastan
Vastaukset 4
Vanhimmat
hykerryttävä tämä runosi loppuosa. Herkkyyttä on tuossa ujouden kuvauksessa. Alkuosasta tulee mieleen ihminen, joka on sinut itsensä kanssa. Hieno vastakkainasettelu. Tykkäsin runostasi. :)
mutta niin on rakkauskin, mutta ne sanat ovat vaikeita joskus sanoa...piristystä pimeyteen :)
ja hauskasti, hyvää yötä peiton alle. :)
peiton alla kierin ja hierin
kulman takaa peloissani kurkistelen...
Rakkaus on kovin ihmeellinen olotila;
todella kaunis Rakkausruno, pidin paljon :)