sikiöseulonnat

vammaisil on elämä aika mukavaa. Eihän niil kipuja ole ja muutenkin mukavaa, en ymmärrä mikä mättää

Mun mielestä seulonta on hyväasia, jos siinä selviää kiistaton vamma tai sairaus.
Tosin vaikka tämmöinen todettaisiinkin, on vanhemmille jäätävä täydellinen harkintavalta asiassa.
Siis tulevaisuudessa ei saa syntyä tilannetta että esm. valtio kieltäytyy hoitokuluista vedoten siihen että hoitoa ei anneta koska vamma/sairaus tiedettiin jo ennen fyysistä syntymää.

Toisaallta taas olen sitä mieltä että Abortti ehkäismenetlmänä ja kaikenmaaliman katumuspillerit on asetettava tiukempaan kontrolliin. sillä elämä sinänsä on hieno ja ainautkertainen juttu.

sitten edellisen kommentin kirjoittaneelle haluan kertoa että vammaisuus on hyvin laajakäsite.
Kipuja on joillakin vammaisilla, joilakin menee hyvin ja jotkut kärsivät olostaan aivan hirveästi.
Että sillai !!!

Onneksi lääketiede edistyy ja seulonnat kartoittavat yhä tarkemmin poikkeamat. Silti kuten sanoit, ei sairaus tai vammaisuus maailmasta mihinkään häivy. Aikuisena vammautuneitakin tulee aina olemaan. Mihin ne saa häipymään:))
Paras puoli seulonnassa on se, että mahdollisiin ennaltaehkäisyihin pystyttäneen varautumaan aikaa myöten, huonoin puoli meidän kauhuna on tietenkin rodunjalostus. Sille välille mahtuu monenkirjavaa mielipidettä niin vammaisilta kuin vanhemmilta ja ulkopuolisiltakin. Kaikilla on oma näkökulmansa ja siihen oikeus. Keskustelu laajentaa ymmärrystä aina.

Esittämästäsi mielipiteestähän on käyty polemiikia paljon. Koska me vanhemmat emme voi kysyä syntymättömältä lapseltamme haluaako hän syntyä, on ratkaisu meidän vastuullamme.
Kuitenkin suurin osa vammaisista elää tasapainoista ja suhteessa tyytyväisempää elämää kuin ihmiset joilla ei ole elämässä vastuksia (viimeinen Airut-lehti).
Kivut ja jatkuvat sairaudet masentavat ihan varmasti niin vammaisen kuin vammattomankin, silti on todella monivammaisia, jotka sairaalakierteen lomassa, ns. hyvinä päivinä, ottavat ilon irti niissä rajoissa mitkä on mahdollista. Kuka meistä ulkopuolisista on silloin oikeutettu kieltämään kenenkään oikeutta elämään. Kaikki lähtee subjektiivisesta kokemuksesta.
Oli sitten syntymästään vammainen, terveenä vammautunut tai ns.vammaton ihminen, niin kaikissa ihmisryhmissä esiintyy 'miksi synnyinkään'-mielipiteitä. Jokaisella on syynsä siihen.Ja silloin taakkana oleviin ajatusten syihin kannattaa paneutua mahdollisen helpotuksen saamiseksi. Sillä aina elämä on suojelemisen arvoinen asia, kaikkien elämä.

Ne vammaiset, joiden olet kuullut vastustavan sikiödiagnostiikkaa, ovat taatusti niitä, jotka kokevat elämänsä vammastaan huolimatta oikeutetuksi. He kokevat elämän rajoituksineen päivineen mielekkääksi. Miten arjesta selviämisen hidasteista huolimatta heillä onkaan paljon voimia vielä puolustaa elävänä ihmisenä oikeuttaan elää, saada lapsiakin.

Kaiken kaikkiaan seulonta kartoittaa aika suppeasti, jotta abortointi mahdollistaisi kaikkien sitä haluavien toiveet kyllin ajoissa. Silti aborttiratkaisuun päätyviäkin on, heitä on kunnioitettava päätöksessään.

Mielestäni ulkomaailman sopeutuminen kohtaaman vammaisen ja vammaisen lapsuus/nuoruusvuosien kasvatuksessa saatu positiivinen ja kannustava elämänasenne vaikuttavat suurelta osin siihen maailmankuvaan johon vammainen suhteuttaa itsensä. On toki muitakin tekijöitä, mutta en usko, että syntymässä on valmiina saatu halu olla syntymättä, vaan kokemusten kautta kohdatut vastoinkäymiset nakertavat iloa elämään itseensä.

Kehitysvammaiset ovat mielestäni niitä jotka vastustavat kehitystä - eivät niitä jotka eivät "tajua" systeemiä niinkuin pitäisi, eivät niitä jotka eivät tajua että porkkana on punainen koska se on punainen.(Hmm... vai oliko se keltainen). Kehitysvammaiset siinä missä me sen tajuamme ja miten se yleisesti määritellään - jälkeenjääneisyydeksi?- ovat vain sen tuotos että kehitys, hyvinvointi tekee heidän elämänsä mahdolliseksi ja oikeutetuksi. Kenelläpä ei olisi oikeus elää (vihreät huom! Maailma on ylikansoitettu - kuka on ylimääräinen? [sarkasmia hivenen - ja sulkeita sulkeiden sisään, kiitos äidinkielen opettajan])

Puhuttaessa sairauksien ennaltaehkäisystä jo sikiövaiheessa täytyy väkisinkin ottaa esille kysymys: Milloin ihminen on ihminen? Vastasyntyneen aivot eivät ole kehittyneet täysimittaisiksi (kiitos ihmisen ison pään ja naisen lantioluiden kapeuden) kuten pienempipäisillä nisäikkäillä. Silti ymmärrämme vastasyntyneen ihmiseksi vaikka aivotoiminnan perusteella vastasyntynyt voitaisiin määritellä vaikka virtahevoksi (pahoittelen vertausta). Hedelmöittynyt munasolu on aika kaukana määrittelemästämme ihmisyydestä - samoin kuin sikiö josta ei voi erottaa onko se sika, lehmä vai ihminen.

Joten näenkin perustelluksi sen, että vanhemmat jotka huomaavat saavansa lapsen, jonka elämä tulisi olemaan joko kipujen täyttämää tai aivokuolleen banaanin tasolla olevaa olemista, ovat oikeutettuja valitsemaan haluavatko he lapsen vai eivät. Se minkä valinnan vanhemmat tekevät onkin sitten heidän oma henkilökohtainen valintansa (ja voin kuvitella valinnan vaikeuden koska en tiedä rajaa sille mikä on hyvä elämä ja mikä huono - näin hyvinvointivaltiossa elävän mittapuulla)

Se että vedotaan johonkin mytologiaan (kristinuskoon) ja pelotellaan ihmisiä vedoten johonkin turhanpäiväiseen kadotukseen on aikansa elänyt. Uskovaisille kysymys: Mikä on luonnotonta? Geeniteknologia koska emme tiedä siitä vielä kaikkea? Estääkö Jumala tutkimasta, kehittymästä? Tuskin.

Uskonnot ovat liikaa määritelleet elämän etiikan - sen mikä on elävä ja mikä ei. Perustellen kantaansa sillä mistä kukaan ei tiedä mitään ja jos sanoo tietävänsä jotain niin valehtelee.

Joop. Perjantai-iltapäivä ja viikko mennyt kiireissä. Tulee kade kreikkalaisia filosofeja joilla oli luppoaikaa miettiä kaikenlaista joutavaa. Mutta sainpas kirjoitettua selvinpäinkin jotain tarinaa jostain jonka olen jo unohtanut. Nyt keskityn aivokuolleena oloon ja vodkapulloon hetkiseksi (jotkut sanovat sitä ryyppäämiseksi, jotkut hienotunteisesti akkujen lataamiseksi. Minä sanon sitä aivojen narikkaan heittämiseksi ja ravakan rapulan rakentamiseksi - huomenna on kuolema ja sunnuntaina uudestisyntyminen).

olitte väärään aikaan väärässä paikassa ei teitä kukaan noteeraa me terveet pärjätään