Kultupari

ihan kuulemani mukaisesti, onko muuta tietoa?

1943 kirjoitti:

ihan kuulemani mukaisesti, onko muuta tietoa?

tähän....miettii...no entä he jotka ovat olleet naimisissa , enpä muista kauanko pitää olla et on Kultahääpari (50v) ??
Jotenkin luulen et tässä on koira haudattuna, ja minä tieten todessa kuin sika rukiissa :DDD

meirikki, ejk kirjoitti:

tähän....miettii...no entä he jotka ovat olleet naimisissa , enpä muista kauanko pitää olla et on Kultahääpari (50v) ??
Jotenkin luulen et tässä on koira haudattuna, ja minä tieten todessa kuin sika rukiissa :DDD

ei kertonut asian olevan noinkaan, voi olla eri tulkintoja.

kuulin, ei sanonut noinkaan.

1943 kirjoitti:

kuulin, ei sanonut noinkaan.

mieleen, kun katsoin vastaustasi alempana? ?

tuli .. kirjoitti:

mieleen, kun katsoin vastaustasi alempana? ?

kertoi, että heilläpäin kutsuttiin susiparia. Mitähän muita nimityksiä on käytetty?

1943 kirjoitti:

kertoi, että heilläpäin kutsuttiin susiparia. Mitähän muita nimityksiä on käytetty?

Kyllä lapsuudessani puhuttiin susiparista ja ei lainkaan suvaitsevaisesti. Leipäsusi ja pullahiiri ei ole tuttuja , tai en muista....
Karjalaismummoni meni tälläisen perheen luokse rotinoille kuten siihen aikaan käytiin, pohojalaaset emännät paheksuivat ...mummoanikin...joten onneksi eletään siitäajasta kaukana.

oltu söpöjä. Minusta tuo kultuparikin on söpösti sanottu. Meilläpäin käytettiin vähemmän söpöä nimitystä samasta asiasta.

nooli pullalle.

Entäs sitten leipäkarhu?

on .. kirjoitti:

nooli pullalle.

Entäs sitten leipäkarhu?

Eihän ole.

Juusto loppu kirjoitti:

Eihän ole.

onko leipäsusi nainen, joka asuu miehen kanssa, mutta ei ole avioitunut? En muista.

1943 kirjoitti:

onko leipäsusi nainen, joka asuu miehen kanssa, mutta ei ole avioitunut? En muista.

Leipä susi ja pulla hiiri, oli kai aivan samaa tarkoittava.Jos yksin asuva olipa mies tai nainen, otti luokseen asumaan vastakkaista sukupuolta olevan.Tulijaa sanottiin Leipä sudeksi tai Pulla hiireksi.

1943 kirjoitti:

onko leipäsusi nainen, joka asuu miehen kanssa, mutta ei ole avioitunut? En muista.

susiparin urospuolinen jäsen.

Juusto loppu kirjoitti:

Leipä susi ja pulla hiiri, oli kai aivan samaa tarkoittava.Jos yksin asuva olipa mies tai nainen, otti luokseen asumaan vastakkaista sukupuolta olevan.Tulijaa sanottiin Leipä sudeksi tai Pulla hiireksi.

jos pullat hupenee ja pikkuleivät katoaa salaperäisesti. Lapset ei yleensä ylety tai uskalla, mutta joskus on kiusaus liian suuri. Kerran äiti kysyi, että kuka on ottanut kakkuviipaleita komerosta. Kukaan ei tunnustanut. Äiti totesi, että se on varmaan sitten ollut pullahiiri. Minä hölmö menin oikein näyttämään, että en se ainakaan minä ole voinut olla, kun en ylety millään. Vakuudeksi seisoin puolella teholla varpaillani ja kurkotin kädelläni huomattavasti vähemmän kuin olisin pystynyt. Ilman sitä näytelmää olisi mennyt pullahiiren kontolle...

oli meilläpäin kirjoitti:

susiparin urospuolinen jäsen.

ja leipäsusi elelivät yhdessä. Voimaa varmaan tarvittiinkin, sillä moista paheksuttiin noina aikoina. T'ästä karhusta en ole koskaan kuullut.

beessi kirjoitti:

jos pullat hupenee ja pikkuleivät katoaa salaperäisesti. Lapset ei yleensä ylety tai uskalla, mutta joskus on kiusaus liian suuri. Kerran äiti kysyi, että kuka on ottanut kakkuviipaleita komerosta. Kukaan ei tunnustanut. Äiti totesi, että se on varmaan sitten ollut pullahiiri. Minä hölmö menin oikein näyttämään, että en se ainakaan minä ole voinut olla, kun en ylety millään. Vakuudeksi seisoin puolella teholla varpaillani ja kurkotin kädelläni huomattavasti vähemmän kuin olisin pystynyt. Ilman sitä näytelmää olisi mennyt pullahiiren kontolle...

mieleen, kun äiti yritti kätkeä herkkuja. Me lapset yritimme löytää kätköt ja vähän maistella. Esimerkiksi kinuski sai jäähtyä laakealla vadilla komerossa. Otimme lusikan ja teimme ulkoreunalla kierroksen, kyllä maistui.

1943 kirjoitti:

mieleen, kun äiti yritti kätkeä herkkuja. Me lapset yritimme löytää kätköt ja vähän maistella. Esimerkiksi kinuski sai jäähtyä laakealla vadilla komerossa. Otimme lusikan ja teimme ulkoreunalla kierroksen, kyllä maistui.

Kierros kinuskin ulkoreunaa pitkin, nerokasta suorastaan! Tuostahan ei hevin voi kiinni jäädä. En olisi kai itse älynnyt, ilmeisesti olisin tehnyt kolon ja yrittänyt sitä sitten tasoitella. Joku hämärä mielikuva sen kaltaisesta operaatiosta minulla onkin.

beessi kirjoitti:

Kierros kinuskin ulkoreunaa pitkin, nerokasta suorastaan! Tuostahan ei hevin voi kiinni jäädä. En olisi kai itse älynnyt, ilmeisesti olisin tehnyt kolon ja yrittänyt sitä sitten tasoitella. Joku hämärä mielikuva sen kaltaisesta operaatiosta minulla onkin.

että he kävivät kellarissa syömässä kermaa. Voi tehtiin itse kotona separoinnin jälkeen kermasta, jota oli saaveissa. Myös lakkaa oli saaveissa ja sitäkin maisteltiin.

1943 kirjoitti:

että he kävivät kellarissa syömässä kermaa. Voi tehtiin itse kotona separoinnin jälkeen kermasta, jota oli saaveissa. Myös lakkaa oli saaveissa ja sitäkin maisteltiin.

minun puolestani saanut olla rauhassa, eipä sitä kyllä ollutkaan ihan saavissa ainakaan.
Entinen mieheni kertoi heidän pihistelleen kananmunia ja syöneen niitä raakana, suurena herkkuna. Ei olisi minulle kyllä maistunut, makean perään me oltiin. Jossain vaiheessa meille lapsille tuli villitys; pullaviipaleen päälle paksulti voita ja siihen päälle vielä ripottelimme paljon hienoa sokeria. Isä teki siitä lopun, kun meni liiallisuuksiin. Saimme kukin tehdä vain yhden sellaisen ja senkin kohtuullisella voi- ja sokerimäärällä, muut pullaviipaleet sinällään.

beessi kirjoitti:

minun puolestani saanut olla rauhassa, eipä sitä kyllä ollutkaan ihan saavissa ainakaan.
Entinen mieheni kertoi heidän pihistelleen kananmunia ja syöneen niitä raakana, suurena herkkuna. Ei olisi minulle kyllä maistunut, makean perään me oltiin. Jossain vaiheessa meille lapsille tuli villitys; pullaviipaleen päälle paksulti voita ja siihen päälle vielä ripottelimme paljon hienoa sokeria. Isä teki siitä lopun, kun meni liiallisuuksiin. Saimme kukin tehdä vain yhden sellaisen ja senkin kohtuullisella voi- ja sokerimäärällä, muut pullaviipaleet sinällään.

että sokerin kanssa vispattu muna oli yksi lapsuuden herkuista. Kahden veljeni kanssa vispasimme lautasella haarukalla, kukin omallaan. Sitten sain oikein pienen vispilän tähän tarkoitukseen. Oli herkullista. Kun äiti kuori lanttuja ja porkkanoita, saimme raapetta eli äiti raastoi veitsellä juureksia ja me odotimme suu auki vuoroamme.

1943 kirjoitti:

että sokerin kanssa vispattu muna oli yksi lapsuuden herkuista. Kahden veljeni kanssa vispasimme lautasella haarukalla, kukin omallaan. Sitten sain oikein pienen vispilän tähän tarkoitukseen. Oli herkullista. Kun äiti kuori lanttuja ja porkkanoita, saimme raapetta eli äiti raastoi veitsellä juureksia ja me odotimme suu auki vuoroamme.

laitoimme myös joukkoon vanilja sokeria ja vehnäjauhoja. Eli kuin sokerikakkua.

Kun nuorena ootin tyttöäni, tein tuota aikas usein...ihan kuin himooni...toinen oli et keitin kalakeittoa päivästä toiseen, voi lapsen isäparkaa :) nyt jälkikäteen aatellen.

Tuokin on tuttua, raastettiin lanttuja ja nauriita juuri noin, samoin kuin omenoita.

vauvakaksosista lepertelytilanteessa. En muuten, - mutta en kyllä olekaan erityisen herttainen ihminen.

minkäs teet? Mene vaikka pohjanmaalle, uskonnolliselle paikkakunnalle joita on tänäpäivänäkin, sielä puhutaan susipareista ja äpäristä , värivammasista erittäin suorasukaisesti nytkin.
Halventava nimitys on minunkin mielestäni, mutta minä olen lapsena elänyt tuollaisen yhteisön piirissä, siellä sinä olisit maailman turmelema, mielipiteinesi. Ota huomoiin, ettei vain sinun näkemäsis ole ainoa oikea, meitä piisaa...maamme ja usskontomme sanelee hyvin paljon, millä kohdalla asustellaankin.

jo jotain hyvääkin, ainakin nuo nimittelyt ovat mennyttä aikaa.

Kova kohtalo ollut isättömillä, ja naisilla joita ei ole hyväksytty miehen sukuun, vaan on täytynyt tyytyä elämään vihkimättömänä "valittunsa" kanssa, toinen vaihtoehto jäädä elämään yksinäisen äidin elämää, halveksittuna ja sysittynä..

Pirre* kirjoitti:

jo jotain hyvääkin, ainakin nuo nimittelyt ovat mennyttä aikaa.

Kova kohtalo ollut isättömillä, ja naisilla joita ei ole hyväksytty miehen sukuun, vaan on täytynyt tyytyä elämään vihkimättömänä "valittunsa" kanssa, toinen vaihtoehto jäädä elämään yksinäisen äidin elämää, halveksittuna ja sysittynä..

avioton, tunnustettu lapsi, Silloin ei enää ollut ongelmia esim. työpaikallani, vaikka jossain saattoi ollakin. Avioiduin kahden vuoden päästä lapsen isän kanssa. Olimme kihloissa esikoisen syntyessä. Tässä asiassa on tapahtunut huima kehitys, jopa uskovainen äitini hyväksyi asian. Pari vuosikymmentä aikaisemmin juttu olisi ollut katastrofi.

1943 kirjoitti:

avioton, tunnustettu lapsi, Silloin ei enää ollut ongelmia esim. työpaikallani, vaikka jossain saattoi ollakin. Avioiduin kahden vuoden päästä lapsen isän kanssa. Olimme kihloissa esikoisen syntyessä. Tässä asiassa on tapahtunut huima kehitys, jopa uskovainen äitini hyväksyi asian. Pari vuosikymmentä aikaisemmin juttu olisi ollut katastrofi.

virastaan, johon oli vuosia opiskellut, kun minä ilmoitin tulostani, Vanhemmat menivät sitten kuitenkin naimisiin, mutta paikka meni loppuelämäksi.

beessi kirjoitti:

vauvakaksosista lepertelytilanteessa. En muuten, - mutta en kyllä olekaan erityisen herttainen ihminen.

..on valmiiksi sellainen halventava merkitys, joten enpä niille pienille kullanmurusillekaan sitä sanoisi.

Mummonmuruja ovat nuo omani. :-) Rakas äitini sanoi aina minulle "armas aurinkoiseni". Kun hän tuli kuolemansairaaksi, tiesin ettei kukaan ihminen maailmassa enää sanoisi minulle niin.

eroamaan kirjoitti:

virastaan, johon oli vuosia opiskellut, kun minä ilmoitin tulostani, Vanhemmat menivät sitten kuitenkin naimisiin, mutta paikka meni loppuelämäksi.

kamalaa aikaa; ukkini oli elänyt vihkimättömänä mummomme kanssa, ja josta liitosta syntyi kaksi lasta, tosin heidät vihittiin ennen isäni syntymää, mutta papin mielestä tuo susiparina eläminen oli ollut niin suuri synti, ettei hän ei suostunut tulemaan ukin kuolin vuoteen ääreenkään, - hänen pyynnöistään huolimatta.

Tosin pappi oli tullut myöhemmin tunnontuskiin ja pyytänyt isältäni, ja kai sedältänikin, anteeksi kovuuttaan; pappihan teki, kieltäessään viimeisen voitelun, pahan virkavirheen, - liekö pelänny virkasa puolesta..

P.s. ukki oli ollut harras uskova, - oli pitänyt esim. kylän lapsille pyhäkoulua - isä kertoi muistavansa kuinka hänen isänsä oli siunannut heidät - orvoiksi jäävät, ennen kuolemaansa, - ei kai siinä muuta tuossa tilanteessa.

suvenkorento* kirjoitti:

..on valmiiksi sellainen halventava merkitys, joten enpä niille pienille kullanmurusillekaan sitä sanoisi.

Mummonmuruja ovat nuo omani. :-) Rakas äitini sanoi aina minulle "armas aurinkoiseni". Kun hän tuli kuolemansairaaksi, tiesin ettei kukaan ihminen maailmassa enää sanoisi minulle niin.

käytetään (en ole itse koskaan kuullut) enimmäkseen täysin vilpittömästi ja hyvää tarkoittaen, ilman pienintäkään ylenkatsovaa tai ivallista sävyä, mutta ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.
Tarkoitukseni olisi käynyt täsmällisemmin ilmi, jos olisin kirjoittanut "ainoa tilanne, jossa voisin edes kuvitella käyttäväni jne....

beessi kirjoitti:

käytetään (en ole itse koskaan kuullut) enimmäkseen täysin vilpittömästi ja hyvää tarkoittaen, ilman pienintäkään ylenkatsovaa tai ivallista sävyä, mutta ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.
Tarkoitukseni olisi käynyt täsmällisemmin ilmi, jos olisin kirjoittanut "ainoa tilanne, jossa voisin edes kuvitella käyttäväni jne....

..hyvin, mitä tarkoitit, ihan alkuperäisestä viestistäsi.

Nyt taidan hävitä katselemaan Provencen maisemia, alkaa elokuva. Mukavaa illanjatkoa :-)

Pirre* kirjoitti:

kamalaa aikaa; ukkini oli elänyt vihkimättömänä mummomme kanssa, ja josta liitosta syntyi kaksi lasta, tosin heidät vihittiin ennen isäni syntymää, mutta papin mielestä tuo susiparina eläminen oli ollut niin suuri synti, ettei hän ei suostunut tulemaan ukin kuolin vuoteen ääreenkään, - hänen pyynnöistään huolimatta.

Tosin pappi oli tullut myöhemmin tunnontuskiin ja pyytänyt isältäni, ja kai sedältänikin, anteeksi kovuuttaan; pappihan teki, kieltäessään viimeisen voitelun, pahan virkavirheen, - liekö pelänny virkasa puolesta..

P.s. ukki oli ollut harras uskova, - oli pitänyt esim. kylän lapsille pyhäkoulua - isä kertoi muistavansa kuinka hänen isänsä oli siunannut heidät - orvoiksi jäävät, ennen kuolemaansa, - ei kai siinä muuta tuossa tilanteessa.

papin vihkimään, varmistimme etukäteen, ettei hän ryhtyisi tuomitsemaan synnissä eläneitä. Muistaakseni kaikki papit eivät edes suostuneet vihkimään pareja, joilla oli jo lapsi.

Pirre* kirjoitti:

jo jotain hyvääkin, ainakin nuo nimittelyt ovat mennyttä aikaa.

Kova kohtalo ollut isättömillä, ja naisilla joita ei ole hyväksytty miehen sukuun, vaan on täytynyt tyytyä elämään vihkimättömänä "valittunsa" kanssa, toinen vaihtoehto jäädä elämään yksinäisen äidin elämää, halveksittuna ja sysittynä..

..Kotilieden nron 23, luepa kolumni sivulta 31. Järisyttävää luettavaa.

suvenkorento* kirjoitti:

..Kotilieden nron 23, luepa kolumni sivulta 31. Järisyttävää luettavaa.

pittääpä yrittää löytää se numero..ilmestyykö lehti kerran kuussa, vai useammin - ei ole tullut luettuakaan sitä aikoihin...

1943 kirjoitti:

papin vihkimään, varmistimme etukäteen, ettei hän ryhtyisi tuomitsemaan synnissä eläneitä. Muistaakseni kaikki papit eivät edes suostuneet vihkimään pareja, joilla oli jo lapsi.

ei nämä asiat olleet itsestään selvyyksiä, esim. tämä samainen ukki oli jätetty lähes perinnöttömäksi puolisovalintansa takia, toiset veljekset saivat maat ja mannut - ukille vaivaset risukot..eli sen aikaisten ihmisten valinnat ovat vaikuttaneet pitkälle näihin päiviin.., mutta ukin siunaus ei mennyt hukkaan, isä eli kuitenkin puoleen väliin kahdeksatta kymmentä - lapsuuden sairaudestaan huolimatta.

Pirre* kirjoitti:

pittääpä yrittää löytää se numero..ilmestyykö lehti kerran kuussa, vai useammin - ei ole tullut luettuakaan sitä aikoihin...

..on ihan uusin, tuli kuluneella viikolla, saa varmasti kioskilta. Kaksi kertaa kuussa ilmestyy, on tullut minulle kymmeniä vuosia, ilman en osaa olla.

Kaiken pimeyden keskellä, sytytetään kynttilät. Ja huomenna arvostellaan ne puvut, ellei jo tänään ehditä. :-)

Hyvää Itsenäisyyspäivää Sinulle, Pirre!

suvenkorento* kirjoitti:

..on ihan uusin, tuli kuluneella viikolla, saa varmasti kioskilta. Kaksi kertaa kuussa ilmestyy, on tullut minulle kymmeniä vuosia, ilman en osaa olla.

Kaiken pimeyden keskellä, sytytetään kynttilät. Ja huomenna arvostellaan ne puvut, ellei jo tänään ehditä. :-)

Hyvää Itsenäisyyspäivää Sinulle, Pirre!

huomannut vastata toivotukseesi, mutta Hyvää itsenäisyyttä Sinullekin s -korento.

P.s. lehti pittää ehtiä käsiini kun huomenna meen kylille.., Kotiliesi lie vanhin, tai vanhimpia suomalaisia "hupilehtiä", - olen ostanut joitain hirmu vanhoja vuosikertoja kirpparilta, niitä on hauska lukea tänäpäivänä :)