Kaikki alkoi siitä, että olin koko ala-asteen ajan jatkuvasti koulukiusattu, ja tilanne jatkui vielä seläntakana puhumisena ja halveksimisena lukion ekalle asti. Lopulta kyllästyin koko paskaan, mitä olen joutunut kestämään. Päätin kertoa rehtorille, joka oli aina paasannut että koulukiusaaminen on saatava kuriin, mutta hän ei tehnytkään asian eteen mitään - kiitti vain "rakentavasta kritiikistä" ja näytti ovea. Suoraan sanoen raivostuin tästä ja jouduin vieläkin värjöttelemään kaikessa epäoikeudenmukaisuudessa ja kärsimyksessä. Entiset ystäväni väittivät, että olen muuttunut mukamas aggressiiviseksi ja pelottavaksi, ja he alkoivat kääntyä yksitellen minua vastaan.
Antaessani rehtorille viimeisen huomautuksen, että ellei hän tee mitään, niin haastan hänet oikeuteen tai käytän oman käden oikeutta, hän laittoi minut täysin syyttä menemään jonkin saamarin psykologin pakeille. Vastasin psykologille lyhyesti ja häivyn paikalta heti kun oli mahdollista (tämä ele oli viimeinen pisara rehtorilta), ja sain sitten myöhemmin kuulla, että minulle on laitettu joku hemmetin mielisairaus "F60.2" tai jotain. Tämän seurauksesta sain vielä enemmän loskaa niskaani, sillä koko helvetin kouluyhteisön toiminnan seurauksesta en saa töitä.
Aika on kuitenkin kulunut, ja tunnen vieläkin vihaa kaikkia noita paskiaisia kohtaan, jotka tuhosivat elämäni. En saa työtä, en saa naisystävää, en saa oikeutta. Vihaan joka ikistä, joka tulee irstailemaan, kuinka elämä hymyilee. Vihaan joka ikistä, joka väittää, että aurinko paistaa risukasaankin. Vihaan kaikkea - erityisesti itseäni, kun en mennyt lyömään takaisin niitä paskiaisia saman tien, ja luotin sokeasti oikeuden tapahtumiseen. Oikeus on kuollut.
Antaessani rehtorille viimeisen huomautuksen, että ellei hän tee mitään, niin haastan hänet oikeuteen tai käytän oman käden oikeutta, hän laittoi minut täysin syyttä menemään jonkin saamarin psykologin pakeille. Vastasin psykologille lyhyesti ja häivyn paikalta heti kun oli mahdollista (tämä ele oli viimeinen pisara rehtorilta), ja sain sitten myöhemmin kuulla, että minulle on laitettu joku hemmetin mielisairaus "F60.2" tai jotain. Tämän seurauksesta sain vielä enemmän loskaa niskaani, sillä koko helvetin kouluyhteisön toiminnan seurauksesta en saa töitä.
Aika on kuitenkin kulunut, ja tunnen vieläkin vihaa kaikkia noita paskiaisia kohtaan, jotka tuhosivat elämäni. En saa työtä, en saa naisystävää, en saa oikeutta. Vihaan joka ikistä, joka tulee irstailemaan, kuinka elämä hymyilee. Vihaan joka ikistä, joka väittää, että aurinko paistaa risukasaankin. Vihaan kaikkea - erityisesti itseäni, kun en mennyt lyömään takaisin niitä paskiaisia saman tien, ja luotin sokeasti oikeuden tapahtumiseen. Oikeus on kuollut.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Antaessani rehtorille viimeisen huomautuksen, että ellei hän tee mitään, niin haastan hänet oikeuteen tai käytän oman käden oikeutta, hän laittoi minut täysin syyttä menemään jonkin saamarin psykologin pakeille."
Kuulostaa kyllä varsin hyvältä syyltä, ja F60.2 taisi myös osua ihan kohdilleen!
itteläss taitaa olla kun et tunne yhtään empatiaa alottajaa kohtaan. hyi häpeä oikee psykopaatti
Miksi pitäisi sympatisoida väkivallalla ja oikeustoimilla uhkailevaa kohtaan? Kaverien aggressiivisuusväitteetkään tuskin ovat ihan hatusta vedettyjä.
kumman teko oli hirveempi,tekopyhän rehtorin vai vihaisen oppilaan? aatteleppa ite, ihan ite
Rehtori ei ole mikään kaikkivoipa persoona, joka voi sormia napsauttamalla lopettaa kiusaamisen. Uhkailevan oppilaan lähettäminen psykologille ei taas ole mikään hirveä teko. Lisäksi emmehän ole kuulleet tarinaa muuten kuin uhkailijan näkökulmasta.
Voi, älä oo noin kriittinen! Tajuun sua loistavasti, kun sanot, että vihaat niitä vielä. Muakin "kiusas"joku vuos sitten yks poika, haukku mua jatkuvasti ja sillain, nyt se on lopettanut mut vihaan sitä yhä, tuun aina vihaamaan.
Mut kyllä sä vielä pärjäät. Ei kaikki naiset hylkää miestä jos sillä on joku sairaus. Tajuun jos on vaikeet löytää oikee nainen, mutta kyllä sä löydät! Nouse vaan jaloilles, kyl sä pärjäät :) tiiän et tää kuulostaa löpinältä sun korvissas, mut muista, et elämä on liian lyhyt tuhlattavaks vihaamiseen.
kukaan tuleva naisystävä pääse katsomaan papereitasi.
Oletko käynyt jossain sosiaalitoimistossa?
Tai yrittänyt saada lääkärin avulla F60.2-määritelmää pois?
Samalla kun muut mässäilevät tässä ns. "onnessaan", minä saan kestää sen kaiken vääryyden, joka kuuluisi heidän osalleen. Ne paskiaiset ryöstivät onneni ja iloni tästä elämästä - minä vain vihaan ja kärsin. Kaikessa, mitä olen yrittänyt, olen nyt kokenut lopullisen tappion. Tuokaa vielä rakkinne kusemaan haudalleni.
Haa-Haa
Ihan oikein sulle, saatanan hullu.
Maailmassa on rakkaus.
Se menee kaiken ikävän yli.
Mene eteenpäin.