Miksi isä ei välitä lapsestamme

Se nyt vaan on niin,että kaikkia niitä siementäjiä ei ole luotu isiksi.Lapsi voi elää aivan hyvää elämää ilman isäänsäkin.Minulla on myös poika (16 v),jota isä ei halua tavata.Olen suoraan pojalle sanonut,että ehkä vain isä ei ole kypsä isäksi,eikä tajua mitä menettää,kun ei halua tutustua fiksuun lapseensa.Juttelimme asiasta pitkäänkin,poika ymmärsi ja tietää olevansa arvokas ja hyvä ihminen monen muun aikuisen mielestä.Minun puolestani isä saa olla missä lystii...

Kuuleppas sinä siellä. mitäs jos kertoisit sille lapselle ihan niinkun asiat on? Kyllä se ymmärtää silloin sen kaikkein parhaiten.

Joskus vaan on sellaisia ihmisiä jotka eivät piittaa omistaan eikä vieraista, ei muuta kun pelkästään ja vain itestään. Muita ei vain niille ole olemassakaan, piste. Eikä sekään ole niitten syy, vaan sen kasvatuksen mitä ne on saaneet. Jollei lapselle opeteta pienestä pitäen toisten huomioonottamista ja välittämistä, niin miten ne koskaan sitä osaisi itse oppia opettelemaan. Se on kattokaas sillain että oppia täällä kaikki täytyy. Mutta sisäinen sivistys on synnynnäistä ja sitäkään kaikilla kun ei vaan yksinkertaisesti ole.

nimenomaan lapsen kannalta.

lapsi oli kuitenkin vahinko. valitettavan usein vastuu silloin jää yksin äidille. isän on niin hlppo luistaa vastuustaan ja luonnollisesti elämä on monesti helpompaa ilman lasta.

näin se on valitettavan usein. itse olen nyt suhteessa, jossa miehellä on lapsi, mutta joka ei merkitse miehele kovinkaan paljon. mies ei ole vielä edes tunnustanut lastaan, eikä sopinut elatukseen tai tapaamisiin littyvistä asioista. isän tyttöystävänähän minun voisi täten olettaa olevan oikein ihanassa asetelmassa, mutta itse oman taustani vuoksi ajattelen lapsen etua ja tilannetta ja mietin miten se tulee lapseen vaikuttamaan koko elämän ajan,jos lapsi kokee, ettei isä välitä.

toivon itse saavani puhuttua järkeä miehelle tässä asiassa. tunnustaisi lapset, sopisi elatuksesta ja säännöllisistä tapaamisista. mies rakastaa selvästi lastaan ja tuntee vastuuta, muttaon siinä määrin itsekäs, että ajattelee sitä, miten paljon helpomaa elämä on ilman lasta.

lapsi oli vahinko ja sai alkunsa jo parin erottua. he palasivat yhteen lapsen takia, mutta erosivat uudelleen. vastuu lapsesta on koko ajna ollut äidin. välillä ärsyttää, kun mies minulle valittaa, miten lapsen äiti odotti miehen jaksavan työpäivän jälkeen hoitaa lasta jne,... sehän on ihan selvää! lapsi on yhteinen asia ja vastuukin olisi jaettava. miehet eivät aina muutenkaan tunnu ymmärtävän sitä tosiasiaa, että lapsen kanssa oleminen on täyttä työtä ja niin henkisesti, kuin fysisestikin yhtä raskasta ja väsyttävää, kuin mikä tahansa muu työ.

no minulla on ihan toisin. miksi ÄITI ei valitä lapsestaan.ei käy ei soittele.ainoastaan synttärit joulu ja nimpparit.hänelle on jopa koira tärkeämpi kuin oma lapsi.en voi vaan ymmärtää häntä.olen ollut yh jo 9 vuotta.tyttö tulee kohta 11.ei kauheasti kysele ÄITIN perään.sanoin hänelle kerran kun hän oli n. 4v kun hän aina kyseli miksi äiti ei käy.väsyin valehteluun ja sanoin suoraan ,että häntä ei kai kiinnosta.eli ei ne ISÄT aina niitä pahoja olt

Meidän lapsi ei ollut vahinko. Parisuhde vaan hiipui ja erosimme. No tyttö on koululainen ja kyselee miksei pääse isälle kylään. Mistäs minä tiedän. Ikinä en ole kieltänyt. Päinvastoin toivoisin niitä tapaamisia ja saisin itse hengähtää ja huom en metsästä miehiä enkä ryyppää. Lähinnä siivoan,luen,lepään tuon ajan. Lapsi on adhd,joten voisiko se olla syy,ettei isä jaksa. Toisaalta olen tottunut tähän . Omat vanhempani eivät jaksa enää vahtia,vaan enemmänkin minä autan heitä. Elämä kulkee eteenpäin.

koska olet sosiaalitoimen/ itsesi haluamalla tavalla tarkoitushakuisesti järjestämä "yksinhuoltaja";
isän ei ole annettu olla huoltaja, asua oman lapsensa
kanssa- lisäksi on suoritettu vastikkeetonta elatusta
saamatta olla mukana 100% oman lapsensa kanssa,
lapsensa elämässä, ei ole saanut huoltaa, hoitaa,
kasvattaa, huolehtia omaa lastaan.

Isä on maksanut elarit, onhan se jonkinlainen kiintymyksen osoitus. Kaikki eivät tee sitäkään.

n hyvä että mies saa itse päättää haluaako lapsiaan tavata vai ei. Kaikki eivät hyväksy isän uutta perhettä eikä uusi vaimo miehen lapsia. Minusta ainakin olisi kurjaa jos täällä juoksentelisi lapsia jotka eivät kuulu perheeseeni, ja olisivat täällä yötä ja asuisivat kuin omani. En jaksaisi semmoista. Mies itsekkään ei jaksa. Oma perhe on kaikkein paras, ei ylimääräisiä tenavia vaatimassa ja sotkemassa. Ei pahalla, mutta tämä on meille parasta elämää ilman joka hemmetin viikkosia riitoja ja tapaamsia ja ylimääräisiä ihmisiä. Kuka haluaa joka viikko vieraita yöksi?

Näin käy aina kun mies läytää uuden sutturan. Suttura lähes pakottaa miehen hylkäämään lapsensa ja pettämään tapaamislupaukset. Semmoista mkiestä ei varmaan ookkaan, joka ei usko sutturoita. Ainakin pelon vallassa, naikkonen sanoo jättävänsä miehen jos ei jätä lapsiaan. Mitä mies ei tekisi kun on saanut siivoojan ja kokkaajan itselleen.

Jotkut isät eivät välitä lainkaan, toisilla menee omat menot lasten tapaamisten edelle ja tapaamiset ovat miten sattuu ja kolmannet huolehtivat jälkikasvunsa todella hyvin eron jälkeenkin.
Isiä niinkuin äitejäkin on erilaisia.

Jos isä ei ole lastaan nähnyt koko lapsuusaikana kuten aloittaja kirjoitti niin kovinkaan vahvaa tunnesidettä ei ole muodostunut. Varmaan se on syynä siihen ettei edelleenkään halua nähdä lasta.

Vastaisiko isä lapsen viestiin tai soittoon? Jos ei niin kannattaa antaa asian olla kunnes isä itse ottaa yhteyttä lapseen.

Lapselle voi kertoa suoraan että ei tiedä syytä miksi isä ei halua pitää yhteyttä ja että isä ei kuitenkaan tunne lasta. Välttämättä kyse ei ole siitä etteikö isä välittäisi vaan yhteydenotto ja lapseen tutustuminen voi olla vaikeaa aikuisellekin kun aikaa on kulunut niin paljon.

Meillä tilanne,että isän uusi vaimo sanoi suoraan,ettei jaksa minun lasta eli miehensä lapsi tämä myös on,mutta siis tällä hetkellä isä ei voi hakea lastaan heille,koska vaimo ei jaksa (siedä?) Ja heillä asuu vaimon edellisestä suhteesta lapsi... Että älkääpä jauhako vieraannuttamisesta. Tässähän lapsi on jätetty ulkopuolelle isän elämästä ja syy ei ole minun. Tämä uusi vaimo sanoi kasvotusten asiat ja lapseni ei ole siis pian puoleen vuoteen ollut isällä. Että näin. Mutta todellaankaan en ala vänkää. Lomat ja kaikki onneksi on kivaa tekemistä ja läsnä olen lapselleni joka päivä. Tässä vaan miettii,että milloin saan omaa aikaa paitsi näin öisin ,kun herään miettimään kaikkea.

Vuosi 73. Syntyi terve poika, olimme naimisissa, ja kaikki piti olla, hyvin...No oliko,ei jätin yhden vuoden koulua väliin, oli tarkoitus jatkaa, kun lapsi saa hoitopaikan.asuimme pienessä mutta lämpöisessä piharakennuksessa. Kunnes mies alkoi käydä. Ns. Vieraissa. Joo. Riitaan siitä tuli, jonka päätteeksi mies hakkasi minut, .Pyysin apua miehen vanhemmilta. He pyysi asumaan heidän lähelle, taloon ,pieneen, mutta siistiin. Siitä se sit, alkoi, mies ei työhön mennyt, minämenin aina lyhyeksi ajaksi ,kun mamma ,ei jaksanut hoitaa lasta, lyhyitä työ jaksoja, selvittiin , .Kunnes sama , alkoi . Yöt huorissa, ja minä sain turpaan. Kun tuli kotiin. Joten ajattelin että , taas pitää lähteä. Nyt sitten lähdin lapsi kainalossa. Sitä ennen mies toi kotiin .luulin ruokaa, ei kaljaa, mutta kun lapsi, konttasi jääkaapille,. Mies työnsi jalallaan lapsen pois, .Lapsella oli nälkä.Lähdin, ja sovimme että yritämme vielä, kun saamme asunnon,kaupungista. .kului puoli vuotta että ei kuulunut miehestä mitään. Asuntohakemus voimassa. Sitten sain yhden huoneen, vuokrattua. Koulu unelmat murskana, .Työhön. vaan että sain elätettyä. Lapsen, eli olin naimisissa mutta yksinhuoltaja. Sitten eräänä päivänä, mies otti yhteyttä, näimme. Ja heti näin, että jaa kaula syöty, Kysyin, hän kertoi löytäneensä uuden naisen, Joo kertoi myös. Että ongelma oli että tämä nainen on raskaana mutta, ei hänelle, Ja tekee abortin, .. No minä kysyin nimen, ja hölmö mies kertoi, . Siitä paikasta menin lakimiehen puheille.... Erohan siitä tuli, kyllä.Siihen aikaan tarvittiin syy, Se oli että oli tehnyt huorin . Ja tämä nainen tuli oikeuden eteen kertomaan että oli ollut sukupuoliyhteydessä mieheni kanssa, . Niin sitten meidät tuomittiin avioeroon naisen todistuksen perusteella. Mies ei ollut lasta käynyt kertaakaan tapaamassa, oikeus määräsi, tapaamisoikeuden,. Jotka ei koskaan toteutunut. .OLIKO LAPSEN SYY ETTÄ ISÄ EI VÄLITTÄNYT. VAI SE TODISTAJAN JOKA KERTOI ETTÄ.OLI TEHNYT HUORIN. MYÖHEMMIN jokunen kerta olen tavannut miehen, kysynyt, Hän elää niin kuin , lasta ei olisi koskaan ollutkaan, viimeksi kun puhuttiin puhelimessa . Kysyin tätä, Hän sanoi että ei kuulu hänelle mitenkään. Niin tästä on kulunut kohtaan vuotta, ja koko aikana poika kävi kerran kylässä,. Minä Kysyin kuinka meni, sanoi että hänestä tuli riita tämän naisen kanssa. He menivät naimisiin, ja saivat pari lasta. Mutta tämä ensimmäinen lapsi, ei ollut mitään ,tämän. ISÄN elämässä. Yhtään syntymäpäivä korttia lahjaa ei ei joulu toivotusta, ei lahjaa , Ei ollut pienenä syliä. Ei ollut puhaltajaa kun tuli piti sormeen. Mitä ihmisen päässä liikkuu, kun hylkää omaa verta ja Geenejä omaavan pojan, Joka olisi tarvi nyt. ISÄÄ. No nyt tällä pojalla on poika. Ja hän välittää. Ja mummun puoleinen suku välittää. Lapsesta.joka on tosi rakas pojalleni. MUTTA PAPPA VAARI MIKÄ NY ONKAAN EI OLE MITÄÄN MIELENKIINTOA ,POIKAAN EIKÄ POJANPOIKAAN OSOITTANUT. Onko joku näin tunteeton . Vai
Uusi eukkoko pitää huolen että. Mitään yhteyttä, ei vaan pidetä. Estänyt en olisi jos olisivat halunnu huolehtia pojasta, Minusta laki voisi rangaista tätä välinpitämätöntä. Porukkaa. Poika tässä on . KÄRSINYT.

Minusta ihmisestä puhuttaessa ,sanonta vahinko. On epäinhimillistä. Eihän lapsi ole saanut valita tuleeko maailmaan, vai ei. IHMISYYTEEN kuuluu hyväksyä, kaikki ihmiset sellaisena kun on, Ei miten tullut maailmaan. Jokainen lapsi on lahja,nii isälle kun äidille. Se että syntyy olosuhteisiin jotka ei ole hyviä on lapsen kannalta sattumaa. Kuka ny suu nitteleee 4 vuoden päästä haluan lapsen . On paljon pareja jotka ei saa lasta. Vaikka haluais. Mutta tässä on nyt kysymys, että jos lapsi on jo maailmassa ,niin äidin ja isän on huolehdittava lapsesta, joko yhdessä tai erikseen. Vastuu on kummallakin. Olisiko oppia otettava alusta eläinmaailmasta. Tosin sielläkin on että emot ei aina huolehdi molemmat. Mutta kuitenkin usein yhdessä. ON VIELÄihmisillä opittavaa. Kaikkein pienimmistä on huolehdittava. Samoin heikoimmista. Yleensä ihmisistä.,näin isän päivän aikoihin .

Kysymys,,,,, rakastaako koskaan ns. Uusi ISÄ lasta niin kuin oma isä. On tunteettomia omia isiä ja uusioisiä. Jos sulla on kaksi lasta oma ja puolison lapsi,. Onko rakkaus sama. Kuka tuon tietää. Minä en

Teitkö selkärangasta vai varvasluista?