Onkohan tämä jo vanhuuden merkki kun mie haluan joululahjan, edes yhen :(
Mie olen aina vakuuttanut ettei me aikuiset osteta lahjoja toisilleen, mutta nyt mie olen jo kääntäny kelekkani..( :
Mie olen aina vakuuttanut ettei me aikuiset osteta lahjoja toisilleen, mutta nyt mie olen jo kääntäny kelekkani..( :
Vastaukset 39
Vanhimmat
tulossa lapseksi jälleen:/
Mites teillä, lahjotteko toisianne aikuiset?
meidän "ei lahjoja aikuisille" sopimuksesta. Poikani ostaa aina vaimolleen lahjan, usein kultaisen korun. Minä ostan sitten miniälle ne hopeiset korut, enkä läheskään joka vuosi. Pojalleni en useimmiten osta mitään, joskus kirjan. Itse saan heiltä aina (kielloistani huolimatta) jotain, lomaviikon, lahjakortin kampaamoon, kylpylään, yms.. Tänä vuonna hyvin poikkeuksellisesti aion ostaa heille sisustusesineen - ison maljakon - koska heillä ei ole yhtäkään maljakkoa, johon mahtuisi runsas kukkakimppu. Olen jo vuosia kuullut heidän valittelevan sitä, nyt mä teen siitä lopun.
Aina olen minäkin tosiaan tähän saakka sanonut, että ei lahjoja aikuisten kesken, enkä oikeasti ole mitään itselleni toivonutkaan aikaisemmin. Nyt toivoisin vain yhtä lahjaa, sen jos saisin niin olisin maailman onnellisin nainen.
ite jotain, siitä se lapsen mieli hyvittyiski :)
Toivotaan että lahjatoiveesi toteutuu..:)
on pakko olla kotona ja kattoa tv:tä, ku kaikki on kiinni,, jos ei nyt jaksa lenkille mennä , tai korkkoon..
sydän vika estää joulu ruokien syönnin että joulusta ei oo kuin harmia.... niin no riisipuuro kuiteski hyvä ... ja ehkä lanttulaatikko , jos sappi antaa periksi ...
en pidä joulusta yleensäkkää ..... turhaa hälinää ja hössötystä kaikkialla ...
näy mitään hössötystä, joulu voisi mennä ohi aivan huomaamatta..onneksi asun syrjässä hässäkkä paikoista.
..kuiskaa hiljaa , mikä on se yksi ainoa ihana toive, joka tekisi sinut onnelliseksi. :-)
Minulla se on useimmiten kirja, tai levy, yhtenä vuonna oli J.Karjalaisen Lännen Jukka, toisena Kyllikki Forssellin muistelmat. Miehelleni ostan aina sen syksyn Finlandia palkinnon saaneen kirjan, se on aina mieluinen lahja.
Pakko laittaa huumoria kehiin.
http://www.youtube.com/watch?v=hBKJ_sFjuww&feature=related
Miksi meitä tai ketään muutakaan pitäisi lahjoa vain siitä syystä että on joulu, joka on perinteinen lahjomisaika? Eikö meillä itsellämme ole varaa ostaa niitä tavaroita, joita tarvitsemme? Pitääkä meidän tosiaan rasittaa jälkikasvuamme joutavanpäiväisillä tarpeillamme? Eikö meillä jo tähän ikään ole kaikkea tarpeellista?
Totta on tietysti, että markkinamiehet keksivät koko ajan kuluttajille uusia tarpeita, mutta minä ainakin olen ottanut ohjenuorakseni pari kysymystä: Tarvitsenko kyseista, olkoon mikä tahansa. Jos muka tarvitsen, tulenko toimeen ilman sitä?
Yleensä vastaus on, että, no saatankin tarvita, ainakin silloin tällöin, mutta totta puhuen, tulen toimeen ilman sitäkin oikein hyvin.
Joten, en tarvitse sitä. Elämä jatkuu.
Tietenkään en voi tietää, minä sinulle on niin tarpeellinen tavara/palvelu/ihastuksenaihe, jota ilman et voi olla ilman ja joka on sinulle liian kallis hankittavaksi, joten jälkikasvu hankkikoon sen, mutta en tosiaankaan voi olla ihmettelemättä.
Jos kysymys on vaikkapa lapsenlapsesta, olet mielestäni turhamainen, täysin hakoteillä ja sitäpaitsi asiahan ei kuulu sinulle millään tavalla.
Mielestäni voit toivoa ainoastaan jotain sellaista, jota sinun lapsesi voi luvata/antaa vastoin omaa tahtoaan ja sellaisen lahjan toivominen on mitä suurinta itsekkyyttä. Oikaise toki, jos olen väärässä, kestän sen kyllä.
Minä ilahdun yllätyslahjoista vaikkapa tuliaisina ulkomailta, kun en ole niitä mitenkään odottanut.
"Tietenkään en voi tietää, minä sinulle on niin tarpeellinen tavara/palvelu/ihastuksenaihe, jota ilman et voi olla ilman ja joka on sinulle liian kallis hankittavaksi, joten jälkikasvu hankkikoon sen, mutta en tosiaankaan voi olla ihmettelemättä.
Jos kysymys on vaikkapa lapsenlapsesta, olet mielestäni turhamainen, täysin hakoteillä ja sitäpaitsi asiahan ei kuulu sinulle millään tavalla."
Kaikki ihan väärin, en tarvia mitään, mutta l a h j a p a k e t t i oisi kiva ylläri..
P.s. ..en ymmärtääkseni sanonut mistä tai keneltä haluan sen paketin, - josko vain joulupukilta :)
Síinä tapauksessa pyydän anteeksi. Olen ymmärtänyt viestisi väärin ja pahoittelen.
Saanko anteeksi?
eihän tämä nyt maaliman kaato juttu ollut, mieki pelleilen oikeastaan, - vaikka..kiva se lahjakin oisi ..:)
Lahjoja ei aikuisille osteta, eikä ole ostettu vuosikymmeniin.
Lapsille pitää ostaa, mutta enimmäkseen tarpeellista. Jouluruuasta tulee jo ähky, kun ajatteleekin.
Tänä jouluna on päätetty karsia jouluruuat minimiin. Lanttulaatikkoa pitää olla, kinkku korvataan kalkkunalla. Tapanina ei saa olla enää jouluruokia, aion pitää puuropäivän.
aikuisten lasten kanssa hankita toisillemme lahjoja, se on sovittu jo aikapäiviä, mutta jospa se joulupukki miulle..jne. :)
Lapsillle annetaan jouluraha, jonka laittavat lastenlasten lajoihin, voivat siten hankkia jotain hinnakkaampaakin, - ja tietäävät mitä lapset tarviaa, - mie muista kuuden mittojakaan enää, anikka tiijjä tämän hetkisistä lasten peleistä tms. kaveista..
Joka joulun alla vannon, ettei tänä jouluna syödä ähkyyn..mutta jne..:( , - onneksi joulu on vain kerran vuodessa :)
..sillä ei yksi ainoa lahjapaketti, vaikka kuinka vaatimaton, ketään pilaa. Siitä tulee hyvä mieli.
On ihanaa saada esim. kirja, jota on syksyn aikana kaipaillut, tullut ehkä vaivihkaa maininneeksi ;-),
tontulla on onneksi vielä kuulo tallella.
Ihanaa käpertyä jouluyönä lempituoliin, varata herkkuja viereen, ja sukeltaa sen kirjan maailmaan.....
ja hyvä kirja, siitä ei pidot parane..
Tontulle tosiaan, ...pitääkin kirjoittaa - hyvä kun muistutit :) *katsoo peiliin*
P.s. kyllä suklaa konvehditkin kelpaavat hyvän kirjan kyytipojaksi...:)
en halua mitään, mutta lapsenlapset haluaa.
sen paketin..tahtoo tahtoo..lahjan..., hmmm vai ansaitaanko se...:/
:)
P.s.
ainakin minulla! Olen jo kauan etsiskellyt hula-vannetta, (sellaista hieman painavampaa mallia) jota voisi pyörittää kaikki joutoajat. En ole lihava, mutta jotenkin vaan tuo vyötärön seutu muuttaa muotoaan. Järkeilin, että vanteen pyörittäminen voisi hieman auttaa asiassa ja ehkä vahvistaisi muutenkin noita selkälihaksia.
Kirjoitin asiasta joulupukille ja perustelin, miksi haluaisin tuollaisen lahjan. Tyttäreni on ollut vuosia virallinen joulupukin apulainen ja hän tiesi kuiskata, että joulupukki sen tuo.
tepsisiköhän se minunkin vyötärööni, - soppakattiloita hämmentäissä oiski joutavaa aikaa pyöritellä sitä.., ja oisihan se jotain huvia näille meidän asukeillekin..:))
Ja lannetta vauhdittamaan oikeaa musiikkia ..)
annamme me aikuiset toisillemme. Kun joulupukkiaika oli ohi, piiloitimme paketit ja lapset etsivät ne joulusaunan jälkeen. Pitivät vielä aikuisinakin tätä jännittävänä. Nyt ei minulla ole enää joulukuustakaan kuten ei miesystävälläkään. Teen hänelle puolukanvarvuista ovikranssin kuten kahdelle lähes 90-vuotiaalle ystävälle. Aika on arvokkainta, mitä voi antaa. Parina vuonna olen kirjoittanut joulukirjeen. Joulukortteja lähetän muutaman kymmentä. Kun työ oli hektisintä, en jaksanut lähettää edes kortteja. Joululomalla oli aikaa kirjoitella uuden vuoden kortit. Ruoka ei ole koskaan ollut pääasia joulunvietossamme. Luultavasti vietän alkujoulun tyttäreni kanssa kaikessa rauhassa. Käymme kehitysvammaisen sisareni luona vanhainkodissa ja kahdella hautausmaalla. Loppujoulun vietän miesystävän kanssa mm. osallistumalla tapanintansseihin. Hän vie alennusmyyntien aikaan minut kaupunkiin ja ostaa sieltä jotain kaunista ja tarjoaa aterian.
Aamusydämellä ohjelmassa vieraana professori Inkeri Elomaa, hän on kuulemma kirjoittanut kirjan kliinisestä syövänhoidosta, hoitavan lääkärin näkökulmasta, - taijjankin ostaa sen kirjan itelleni lahjaksi, eli oma apu paras apu - tässäkin lahjapakettiasiassa.
Studio 55 myös, ja todellakin rauhoittavasti selitti eturauhasyövästä, mitä ja missävaiheessa mitäkin.
Tuli vielä toistona niin et murukin oli kotosalla, ja pysähtyi myös kuuntelemaan, onhan asia meille ajankohtainen.
Tuosta, että pitää huolehtia jatkokontrollit mieluimmin ennen kuin jälkeen määräajoin oli hunajaa korvilleni, nyt puhui asiantuntija eikä ´muija´:))
Samoin aion ostaa ko. teoksen.
elimme joulun 1997. Mieheni oli pari kuukautta aikaisemmin leikattu eikä ollut varmaa selviääkö hän. Ostimme yhdessä rippilahjankin kuopukselle, koska seuraava kesä oli niin epävarma. Saimme 7 vuotta lisäaikaa ja 2004 joulu oli suuren surun aikaa. Mutta elämä on jatkunut ja yllättänyt.
rohkaisevista sanoistasi.:)
Kaksi vuotta nyt leikkauksista ja sädetyksistä takana, kaikki ok. mutta...kuka ottaisi sen jatkuvan alitajunnassa piinaavan pelon pois? Tiedän tasan kuinka rohkaisisin toista, vaan tiedät kun se on omassa elämässä joka ikinenpäivä, taistelevat järki ja epäluulo vuorotellen.
En minä rutista tahdo, tulee mitä tulee, puhun vain omista tuntemuksistani, peloistani.
Tuo sopimus meilläkin on ollut ....mutta ihanalta tuntuu kun saunomisen jälkeen ruoan kuumitusta odotellessa kumpikin käy kätköillään ja löytyyhän sieltä paketti ;)
Tosin ne on sellaisia mitä on muka ohimennen toivonut, ja luullut ettei toinen ole korviinsa pistänyt.
saapa nähä onko nyt toivomukseni kuultu.
Viimevuonna oli Ässäarpoja jokunen ja lahjakortti tuttuun kampaamoon oman valinnan mukaan, hinta riitti kahteen kertaan.
Ite ostin autoon vaahtosammuttimen ja silkkisen yöasun...joka mukavasti on pysynyt tuolla kaapissa pinkassa :DD, myös hintavia sikareita rasian..
Makeiset on ylen saatu joululahjoina työmme merkeissä, joita annan tyttären perheelle kun Tapsana käyvät.
Kirja on aina mieluinen ja sen saan tytöltäni, tietää ketä luen.
Pientä iloa tarvitsemme , ikävuosilla siinä mitään ole tekemistä.
onki "käteviä" lahjuksia antaa, näin aikuisten kesken - taijjampa ottaa vihjeestä vaarin :)
Silloin opiskeluaikanani asuin vuokralla tuolla etelän "kivikylässä" eräässä omakotitalossa... Talon emäntä toivoi äänekkäästi joululahjaa joka olisi aivan hänen omansa... Joululoman jälkeen selvisikin minulle että isäntä oli ostanut lumikolan emännälle maininnalla: "Aivan omaan käyttöösi"...
ei mitään niin isoa :)
P.s. kuinkahan kotirauhan kävi, ilm. mies tunsi vaimonsa huumorintajun laadun :)
Kyllä kotirauha säilyi, mutta eipä tuosta lahjasta juuri "julkisesti" juteltu... Olivat Savolaisia sukunimeltäänkin... :)
ja mies kai vielä enempi savolainen :)
Tuohan on kun se entinen juttu, kun nuuka isäntä oli ostanut vaimolleen hyvän ja kalliin hautakiven, kaiverruttanut kullalla kaikki ok. muuta kun kuolinpäivä sit lisätä sen koittaessa.
Vaimo nurisi ettei ikinä saa mitään lahjoja edes jouluna, tokaisi mies siihen ettethän sää entistäkää lahjaa ole käyttänyt!
Totta , ennen osteltiin kattilaa ja kauhaa äidille...no muuttuneet on tavat ja hyvä niin :DDD
..siis Ammu-vainaan aikaan, minäkin sain lahjaksi haravan, puutarhatyökaluja, kattilan, sun muuta käytännöllistä ja tarpeellista. Tulin kerran sanoneeksi: "Muut ystävättäreni saavat kultakoruja tai kauniita, naisellisia asusteita.." Johon mieheni totesi: "Meillä ostetaan lautoja, kun on lautojen aika." Siihen oli tyytyminen nuorena ja kilttinä.
Vaan nyt, autapa armias, sanainen arkku aukeaisi ;-))). Tai toisaalta, saattaisipa päästä makea naurukin, jos olisi lumikola paketissa. Vaan onneksi ei ole pelkoa, ostin viime vuonna lahjaksi sellaisen Fiskarsin lumentyöntimen, on paljon kätevämpikin kuin lumikola, joka on saanut olla käyttämättömänä.
loppui jouluksi 1968, valmistuin 19.12. Oli ensimmäinen yhteinen joulu tulevan mieheni kanssa. Sain häneltä itse tehdyn puunkantotelineen, sillä asuin Helsingissä sittain puulämmitteisessä talossa. Lisäksi sain hopeisen rintakorun, jossa on tiikerinsilmä. Hänelle neuloin norjalaisvillapaidan, jossa on hänen silmiensä värit. Lahjat ovat vielä jäljellä, muu on muistoja vain.
Meillä taas oli tuossa vanhassa talossa öljykamina lämmittimenä... Lähi huoltoasemalta tuota "löpöä" haettiin aina tarpeen vaatiessa... Niin, perhehän minulla jo oli, eli kaksi pientä "toukkaa" vaimoni lisäksi... Tiukkahan se monasti oli, mutta purnaamatta tuo kummppanini tuonkin elämänvaiheen kesti... Juhlat vappuna, kun nakit ja perunasalaatti olivat tarjouksessa... Pari kiloa nakkeja keitettiin ja nautittiin perunasalatin kera... Jälkikasvu muistelee vieläkin... :)
Kyllä minäkin tuon vaimoni kutoman villpaidan sain... Oli vain niin suuri että langoista purkamisen jälkeen ja uusiona jäi vielä peitto lastenvaunuun... :) No humorillahan tuotakin muisteltiin... :)
- Kun oikein kovasti toivot niin varmasti saat... siis lahjan... ja joulupukilta, tietenkin!
Tokihan se on kiva saada jotain lahjaa "tässä iässä".Mun saamani lahjat ovat perinne,eli Julia-karkit,ennätys on ollut kolme rasiaa...Niitä sit popsin jouluna,enkä syö muulloin.karkkia joskus kuitenkin ostan,mutta tämä on perinne ja haluan sen säilyttää sellaisena.Ensimmäinen jouluni ilman äitiä(keväällä kuoli)joten en saa mennyksi lapsuuden kotiini jouluksi(nyt on veljen omistuksessa)Aina olen jouluni siellä viettänyt.Kerroinkin hänelle,että tulisi mulle syömään,kun poikani tulee lastensa kanssa ja asuvat aikas lähekkäin.Tämä on siis erilainen joulu,ei maalais joulu(asun kaupungissa)Toki haudalla käyn äidin ja isäni(sukuhaudassa).Pojan lapsille ostan lahjat ja pojalleni,muuten ei vaihdella sisarusten kesken lahjoja,mutta kuitenkin vain ilmestyy niitä.
toivotaan, ja kun oikein "ollaan" kilttejä, niin ehkä saadaankin. :)
on miunkin lemppareita, ainakin ne joissa on sisällä marmelaadia, nam. Jouluna ei ajatella kiloja :)
P.s ne ensimmäiset joulut omaisen kuoleman-, tai jonkun muun menetyksen kautta hajonneen perheyhteyden, ovat surullisia - nyt ajattelen poikani perhettä pahoilla mielin.
Olisihan se ynneröä, jos ei jouluaattona kuusen alla olisi niin lahjan lahjaa. Lähinnä lahjoilla on nykyisin symbolinen merkitys; ilo siitä mitä perheenjäsenet ovat toisilleen "keksineet". Tärkeintä on yhdessäolo, hiljentyminen ja rauha.
Taisin viime jouluna saada puoliskolta lahjaksi hiihtosukat ja -rukkaset, oikein laadukkaat sellaiset. Niillä onkin ollut käyttöä, kun monoihinkaan ei sovi kuin yksi kunnon sukka (ja tarvittu on, Lapissakin tässä juuri). Jotain vastaavaa lie aina minunkin hommaamassa paketissa, tyyliin alushousut ja sitä rataa ;-D tarpeen mukaan.
Tämänikäisten lapset on jo omillaan, mutta jokin pieni (tai vaikka suurempikin) lahja tietysti hommataan tai kaivellaan komeroista, tapauksesta ja tarpeista riippuen. Yllärit olisi parhaita, kun vaan keksisi.
Hiotaan niitä vinkkinystyröitä... Iloista joulun odotusta kaikille!