täyttä paskapuhetta,18v eikä yhtäkään seurustelu suhdetta takana, en vaan jotenki pysty löytää ketää joka kiinnostas/ois kiinnostunu, en oo mikää hirvee hirviö ni en usko et se johtuu ulkonäöstä (2 vuotta salilla takana) jykevät kasvomuodot,hurmaava hymy,kirkkaat pähkinänruskeet silmät, monet naiset ihaillu niitä ja huomauttanu, on niin vitun perseest kattoo vaa ku ikää tulee ja koht turha ees ettii mitää muijaa ku menettäny jo sen "parhaan" ikäluokan. ei vois vittu niin vähempää kiinnostaa mikää vitun paska joskus 25 vuotiaan ku ei oo mitää saanu aikaseks ennen sitä, ei tarttis ees tappaa itteeni ku tikahtusin tähä ahdistuksen ja vitutuksen sekaiseen tunteeseen, en vaa jotenki oo löytäny "sellasta" yhteyttä keneenkään, korkeintaan oltu kavereita, en vaan pysty suorilta tekeen vaikutus. vaan jos on tutussa ympäristössä tuttujen kanssa ni pystyy heittää normi läppää ja jutella, ja ollu nii kaua yksi et ei tunnistas kiinnostunutta muijaa vaik se olis metrin päässä, tulee niin vitun säälittävä fiilis, ja sitku ei vittu mikää saatann seksi kiinnosta paskaakaan,oma käsi ajaa asian paremmin. ja mä siis tuun toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja on ihan normaalit vuorovaikutustaidot, että mistä helvetist kiikastaa
sainpa purettua turhautumista , tuskin tosta kukaa ottaa mitään selkoa :9
joka tapaukses voi yht hyvin kuolla jos ei 20v mennes oo mitään saanu aikaan, rupee olee siin vaihees nii säälittävää et voisin oksentaa suolet pellolle
sainpa purettua turhautumista , tuskin tosta kukaa ottaa mitään selkoa :9
joka tapaukses voi yht hyvin kuolla jos ei 20v mennes oo mitään saanu aikaan, rupee olee siin vaihees nii säälittävää et voisin oksentaa suolet pellolle
Vastaukset 15
Vanhimmat
On sitä maailmassa muutakin kuin seurustelu. Itse olen 20-vuotias ja vailla seurustelukokemusta. Siitä lähtien on ollut paljon parempi olo, kun päätin etten aio edes yrittää löytää ketään.
tulee sitten ajallaan,usko pois :) Ehkäpä sinun on aika keskittyä elämässäsi muihin asioihin nyt.
Se oikea tulee sitten kun sen aika on :)
Maailman liavinkin mies meni naimisiin.
Googleta heaviest man wedding.
Jokaiselle on joku.
Ei se onko seurustellut vai ei kerro tulevaa.
oon 19v tyttö, mut en oo koskaan seurustellut, ja kyllähän se vituttaa kun mun ikäiset menee jo naimisiin ja hankkii lapsia ja mä en oo edes ensisuudelmaa saanut. En ole edes hirveän ruma... semmoinen tavis, mutta ongelma onkin mun luonne. Olen semmoinen ujo tylsimys johon kukaan ei halua tutustua ja mä oon liian arka tutustuakseni kehenkään. Vakuutan aina itelleni, että kun olen 20v niin sitten elämä lähtee käyntiin :)
Täytyy olla unelmia.
mun mielestä se on vaan toiveajattelua että jokaiselle on joku, koska ei todellakaan ole, miksi muutne ihmiset ovat kokoajan yksin ilman rakastavaa ihmistä? itse kulun näiden joukkoon joilla ei ole kketään, eikä koskaan tulekaan olemaan ketään
Tiedätkö mikä on outoa... Tätäkin foorumia, kun lukee, törmää kokoajan ihmisiin, jotka valittavat, että eivät löydä ketään. Molempaa sukupuolta. Sinäkin, kun lähdet kouluun tai töihin, törmäät näihin ihmisiin kokoajan, jotka kaipaavat toista ihmistä elämäänsä. Eli omaa alotekykyään vaan voi syyttää. Joko jäät siihen oravanpyörään, jossa sinä ja vastapuoli ei tee minkään laistaalotetta ja mitäään ei tapahdu, tai teet itse asialla jotain, aloitat keskustelun jonkun henkilön kanssa, josta olet kiinnostunut tai mitä tahansa. Siihen vaaditaan itsevarmuutta, joka jo itsessään viehättää monia naisolentoja. Tosin, sinlla tuo näyttää olevan kovin pakkomielteistä puuhaa, tuo parisuhteen etsintä ja luonti. Tekeekö se sinut onneliseksi? Minä en henkilökohtaisesti usko siihen ja suosittelisinkin ottamaan vähän rennomman lähestysmistavan parisuhdeasioihin. Mitä enemmän stressaat asiasta, sitä vaikeampaa on löytää sitä etsimääsi henkilöä ja sitä todennäköisemmin suhde ei ole onnellinen.
ITSELUOTTAMUKSESTA:han se loppujen lopuksi on kiinni.... koskaan kummastuttanut, että juuri ne kaikkein junteimman näköiset hieltä ja paskalta haisevat apinat ovat juuri kaikkien naisten kanssa. joten sen "ulkonäkö" asian voi unohtaa, tottakai se auttaa, muttei ole se ehdoton.
kaikki "normaalit, ehkä muita hiukan viisaammat" eivät ole seurustelleet, sanotaan, ennen noin 18v. suurin osa ihan siedettävän näköisiä ja valmiita. mutta missäs ne naiset, no siellähän se apina meneekin jo...naisiesi kanssa.
mitä siinä "pahiksessa" on sellaista mitä muilla ei?.... ITSEVARMUUTTA ja JOHTAVUUTTA. määrittelevät suurimmaksi osaksi "nokkimis järjestyksen" yhteiskunnassa. on valmis tekemään alotteita, ja viemään asioita eteenpäim. maailmassa kuitenkin on SUURIN OSA NAISIA, joten. miksi juuri miehiä on vähemmän... ehkäpä se onkin niistä miehistä kii.
eihän se suuri uhraus ole, seuraavan kerran kaupungilla :
ryhtisuoraksi
eloisakatse, ja pieni hymy/virne
mahd. kaveri , nostaa aloite kykyä ja ITSELUOTTAMUSTA
kokeilkaa
hehe
Joo suurin osa naisia on, koska naiset elää pidempään - selvästi pidempään.
Omassa ikäluokassamme ei kuitenkaan ole enemmän naisia. Kiinassakin vain murto osa ovat naisia, koska tyttölapset annetaan muualle (huoh!).
Helsingissä kyllä varmaan on enemmän nuoria naisia kuin miehiä, mutta niitä miehiä sit muualla suomessa.
Suomessa syntyy enemmän poikalapsia vuodessa, mutta se on siksi koska poikien vastustuskyky on huonompi ja pieni osa niistä ei elä edes kymmeneen joten asia tasavertaistuu.
Eli siis jos jotkut siellä suomen yläosammissa paikoissa kaipaa naista niin tulkaa hesaa ettiin jossei sieltä löy'y. ja sitten taas naiset, menkää yläsuomeen tai kiinaan ettimään joku ei niin vanhoillinen komea jätkä ja tuokaa suommee. Kiinassa niille kelpaa varmasti kaikennäköiset, niin paljon poikamiehiä!
Itse olen ollut ihastunut ikäiseesi henkilöön eikä minullakaan nyt 17 vuoden ikään mennessä ole ollut ainuttakaan suhdetta. Sain joku aika sitten tietää että hän on sinkku ja se herätti ihmetystä. En nyt tiedä aikaisemmista suhteista, mutta hän on hyvän näköinen, kaunissilmäinen ja persoonaltaan hyvin mukava ja hauska. Luulisi nyt hänen kaltaisellaan jonkun olleen.
Rohkenin ottaa häneen yhteyttä ja pääsimme hyvin juttusillekin ja tapasimmekin kahden kesken - hän oli hieman hiljaisen ja ujohkon puoleinen seurassani, mutta mitä väliä :) Ei nyt itsellänikään ole ainakaan vielä pokkaa osoittaa kunnolla kiinnostustani.
Jomman kumman vain pitää tehdä aloite. Jos jää vain haaveksimaan, niin ei välttämättä saa mitään. Enkä nyt tarkoita ettetkö olisi itsekin yrittänyt :) mutta ei saa antaa periksi, eikä saa luoda ajatuksia esim. "jos kolmas kieltäytyy niin en yritä enää..."-juttuja mihin minä melkein sorruin.
Katsele ympärillesi, joku voi olla sinuunkin kiinnostunut vaikkei hän suoria merkkejä antaisi tai tulisi sanomaan " moi mä tykkään susta" nenäsi eteen. Jotkut ihmiset etenevät hitaasti ja yrittävät osoittaa kiinnostuksensa rivien välistä. Jotkut taas ovat nopeampia. Lempeä hymy ja avoin olemus rohkaisee ujompaakin :)
Vielä sitä kerkiää muutaman vuoden vanhempanakin.. Itse löysin poikaystäväni 20 vuotiaana ja hän oli minun ensimmäiseni. Ja voin kertoa että sitten kun tyttöystävän löydät, hän tulee arvostamaan sitä ettet ole ollut kaupungin jokaisen tytön kanssa. :)
Samassa junassa oon itekkin... :)
18, salia myös takana 2 vuotta (wow, mystistä) ja ei seurustelu suhteita, edes sitä yhtä..
Enkä todellakaan ole ruma, sen pystyn sanomaan ja oon siitä ihan tyytyväinen. Must sun ei kannata ettimällä ettii mitään seuraa. Se usein ei johda mihinkää. Vastapuoli vaistoo sellasen epätoivosuuden sun olemuksesta.
En tiedä miten suhtaudut baareissa pyörimiseen, mut vois avata silmiä vähän naisten kanssa jos siin olis heti yhteisenä tekijänä pieni känni. Ite huomannu sen helpottavan. :) Tietysti en mitään vakavaa sieltä haekaan, vähän leikin vaan, pientä pussailua lähinnä, mutta kyl muuten arjen keskellä haluisin löytää sellasen tytön jonka kanssa seurustella ihan vakavissaan. Sellaset on kiven alla, tai sit niitä kiviä ei vaan uskalla mennä kääntelemään, ota ja tiedä.
Hiljaa hyvä tulee. Ota rennosti ja asiat järjestyy.
"PS. paljon nousee penkistä!
T: RHP =rintahauispelle"
Mä olen 23-vuotias ja nautin täysin siemauksin siitä,että olen sinkku!Ei kiirehditä kaikki ajallaan.
"joka tapaukses voi yht hyvin kuolla jos ei 20v mennes oo mitään saanu aikaan, rupee olee siin vaihees nii säälittävää et voisin oksentaa suolet pellolle"
Itse olen nyt 20 v. nainen ja olen neitsyt, en ole ikinä seurustellut, en ole ikinä käynyt treffeillä, en ole ikinä suudellut, itselläni ei ole edes miespuolisia kavereita (no paitsi yksi, jota en ole tuntenut kauaa..). Olen itse ollut tässä noin 4 vuotta joskus todella masentunutkin, koska tuntuu, että kaikilla muilla menee niin paljon paremmin suhteissa ja kaikki kaverit ovat jo löytäneet poikaystävän. Mutta en kuitenkaan vielä ajatellut heittää hanskoja tiskiin, koska haluan kuiteski löytää sen jonkun...
jaa. Ite oon 18 ja seurustelen nyt ekaa kertaa. On toki ollu säätöjä, mut pellejä ne oli. Sie viel kerkeet!! Tääki jätkä tuli ihan yllättäen. Nähtii baarin jälkee nakkikiska jonossa. :D Ja miun mielest loppujen lopuks tää on ihan jees, ku en aikasemmi oo seurustellukkaa.
Et ole tässä tosiaankaan yksin. Itsekin olen 18-vuotias, enkä ole koskaan seurustellut.. Ja syy ei ole siinä ettenkö tahtoisi seurustella, ehei, syy on jossain hemmetin syvällä päässä. Jossain paikassa johon en ite pysty vaikuttaa.. Mahiksia ois ollu. mua on moni jätkä yrittänyt. ja alussa olen aina oikein innokkaana mukana touhussa.. mutta sitten kun alkaa mennä liian vakavaksi niin mulla naksahtaa jokin päässä. tulee semmoinen kamala pakokauhu. alkaa ällöttää sen ihmisen läheisyys ja pakko vaan sanoo että "kuule en taho olla kuin kaveri".. tasan tarkkaan kerran on tullu vastaan ihminen, josta olen ollu aidosti kiinnostunut ja tyrin sekin jutun. Se tunne vaan oli mulle silloin niin uus ja yllätti mut ittenikin ja tilanne oli niin vaikee, että onnistuin siitäkin livistää..
Se on vaan kumma, että ei ne kemiat aina kohtaa. vaikka järjellä ajateltuna se toinen olisi sulle just se täydellinen, niin sitten on se jokin.. se pieni nalle päässä, joka ei vaan innostu. jos ei oo kemiaa välillä niin ei siitä mitään tule..
Tälläkin hetkellä toivon, että mulla olis joku jolta sais läheisyyttä aina kun tahtos. että vois vaan höpötellä tässä sängyllä. ei tartteis netissä angstata.. mutta minkäs teet kun oot tämmönen tyhmä.. toivotaan, että meillekin on vielä jossain ne oikeat ja tapaamme ne tässä lähitulevaisuudessa. jos ei niin sitten kai on alettava harrastaa öljyvärimaalausta tai kanteleensoittoa..