Olen tässä miettiny jonkin aikaa elämää ja sen kaikkia osa-alueita. Tämä voi olla jonkun mielestä sopimaton kirjoitus mutta toivon ettei kukaan loukkaannu tästä nyt. En toivo aiheuttavani kirjoituksella sekasortoa, mutta toivon kyllä herättäväni keskustelua ja ajatuksia, mielipiteitä ja vastauksia.
Viime aikoina on herännyt kysymyksiä ihmissuhteista yleensäkin, ja tässä aiheena nyt miehen ja naisen välinen suhde.
Oletteko koskaan miettineet kaalo pariskuntaa kenellä on suurempi ikäero? En tarkoita nyt mitään vuoden, parin ikäeroa. En edes viidenkään vuoden ikäeroa.
Puhutaan nyt vaikka kymmenen tai kahdenkinkymmenen vuoden ikäerosta. Ajatellaan siis, että suhteen toinen osapuoli on vaikka sen kaksikymmentä vuotta vanhempi, kuin toinen. Tiedän peräti kaksi tällaista pariskuntaa, itse asiassa se ikäero taitaa olla jopa enemmän kuin tuo 20 vuotta.
Ajatellaan kuitenkin, että tässä olisi kyse kahdesta "aikuisesta", eli molemmat olisivat ainakin lain silmissä aikuisia.
Mutta olenkin jäänyt miettimään, että miten se kaikki toimii. En tarkoita näiden kahden ihmisen keskinäistä ihmissuhdetta, ikähän voi olla vaan korvien välissä ja numeroita. Mutta tarkoitan muiden ihmisten ajatuksia ja näkökulmia.
Kuinka täällä esimerkiksi itse kukin reagoisi jos vaikka oma poika olisi rakastunut parikymmentä vuotta vanhempaan naiseen? Tai jos vaikka oma tytär olisi rakastunut parikymmentä vuotta vanhempaan mieheen?
Itse varmaan järkyttyisin, ainakin joksikin aikaa. Ehkä se järkytys voisi olla ohimenevää, ehkä loppujen lopuksi voisin hyväksyä asian.
Vaan miten lie käytännössä, jos näin olisi?
Olenpa vain jäänyt miettimään.
Tavallaanhan tuollainen suhde ehkä kääntäisi kaikki häpiämis jutut päälaelleen. Kuitenkin pitäisi hävetä itseään vanhempia ihmisiä, siis jos puhutaan nyt siitä kahenkymmenen vuoden ikäerostakin, niin totta kai pitäis. Mutta esim. kaverin sisaruksia, kuinka niitä voisi ajatella häpeävänsä niin, että ihan teitittelisi? Jos ne sisarukset olisivat saman ikäisiä kuin kumppani. Toisaalta kun ovat sen verran vanhempia kuin itse, niin kuinka niitä toisaalta voisi olla häpiämättäkään?
Viime aikoina on herännyt kysymyksiä ihmissuhteista yleensäkin, ja tässä aiheena nyt miehen ja naisen välinen suhde.
Oletteko koskaan miettineet kaalo pariskuntaa kenellä on suurempi ikäero? En tarkoita nyt mitään vuoden, parin ikäeroa. En edes viidenkään vuoden ikäeroa.
Puhutaan nyt vaikka kymmenen tai kahdenkinkymmenen vuoden ikäerosta. Ajatellaan siis, että suhteen toinen osapuoli on vaikka sen kaksikymmentä vuotta vanhempi, kuin toinen. Tiedän peräti kaksi tällaista pariskuntaa, itse asiassa se ikäero taitaa olla jopa enemmän kuin tuo 20 vuotta.
Ajatellaan kuitenkin, että tässä olisi kyse kahdesta "aikuisesta", eli molemmat olisivat ainakin lain silmissä aikuisia.
Mutta olenkin jäänyt miettimään, että miten se kaikki toimii. En tarkoita näiden kahden ihmisen keskinäistä ihmissuhdetta, ikähän voi olla vaan korvien välissä ja numeroita. Mutta tarkoitan muiden ihmisten ajatuksia ja näkökulmia.
Kuinka täällä esimerkiksi itse kukin reagoisi jos vaikka oma poika olisi rakastunut parikymmentä vuotta vanhempaan naiseen? Tai jos vaikka oma tytär olisi rakastunut parikymmentä vuotta vanhempaan mieheen?
Itse varmaan järkyttyisin, ainakin joksikin aikaa. Ehkä se järkytys voisi olla ohimenevää, ehkä loppujen lopuksi voisin hyväksyä asian.
Vaan miten lie käytännössä, jos näin olisi?
Olenpa vain jäänyt miettimään.
Tavallaanhan tuollainen suhde ehkä kääntäisi kaikki häpiämis jutut päälaelleen. Kuitenkin pitäisi hävetä itseään vanhempia ihmisiä, siis jos puhutaan nyt siitä kahenkymmenen vuoden ikäerostakin, niin totta kai pitäis. Mutta esim. kaverin sisaruksia, kuinka niitä voisi ajatella häpeävänsä niin, että ihan teitittelisi? Jos ne sisarukset olisivat saman ikäisiä kuin kumppani. Toisaalta kun ovat sen verran vanhempia kuin itse, niin kuinka niitä toisaalta voisi olla häpiämättäkään?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuohan on nykyään jo ihan normaalia. Itse olen tavannut varmaan lähemmäks 10 paria jo, joissa toinen on 20 ja toinen 40 että ei se enään mitään uutta ole.
Jos jotkut on niin onnellisia, niin miksi heille ei sitä onnea soisi? Itseni mielestä ei kuitenkaan ole hyvä, jos on liian paljon ikäeroa, mutta enpä ala heille siitä valittamaankaan. Eikös meistä jokainen itse tiedä, että mikä tuo onnen elämään?
siis nimenomaan siitä, että ainakin periaatteessa suuretkin ikäerot ovat nykyään aika normaaleja. Kaaleet ehkä ajattelevat asian vähän eri tavalla kuin valtaväestö, ja varmaan on kaaleita, joiden mielestä suuri ikäero on suoranainen kauhistus. Samaa olen kuitenkin havainnut valtaväestössä: osa suhtautuu tiukemmin, osa vapaammin.
Minusta suuren ikäeron suhde ja siinä eläminen on suhteen osapuolten välinen asia. Sitä ei kuulu muiden tuomaroida tai arvioida. Jos kaksi ihmistä elää keskinäisessä rakkaudessa ja hyvin menee, niin mikäpä siinä sitten?
Jos sinulla itselläsi tai jollain tuttavallasi on ko. tilanne, niin rukoile. Varmasti, aivan varmasti, tulet saamaan rukousvastauksen siitä, mikä on oikein ja miten tulee tehdä. Asiat ei välttämättä aukene ihan heti, muista kuitenkin se.
Itsekin tiedän pariskuntia, joilla on ikäeroa 10-20 vuottakin.
Niin no kukin tyylillään.On se kuitenkin aika rankka ikäero 20 vuotta eli mitäs sit jos naisella on oman isäsä ikänen mies. On se mustaisittain aika RANKKA HÄPIÄ EI NIINKÄÄN SILLE MIEHELLE MUTTA HALOO SILLE 20 V NAISELLE.
Missä on mustalaisen moraali ja käsitys häpiästä.
Kyllähän vanhin varmaan ensin järkyttyisi jollain tavoin kuullessaan ja saadessaan tietää että omalla lapsella on suunnilleen hänen ikäisensä kaveri. Itse varmaan suhtautuisin ensimmäiseksi kutakuinkin tuolla lailla.
Luulen kuitenkin että lapsen onnellisuus on tärkeintä jokaiselle normaalille vanhimmalle ja että muiden suhteiden lailla tällainenkin ajan mittaa päästettäisiin läpi. Kyllähän se lapsi kuitenkin pitää kaverinsa, jos on kyllin rakastunut ja kiintynyt toiseen ihmiseen.
Ikä voi tosiaan olla vain numeroita, ei se ole koko totuus eikä koko ihminen. Ihmistä tuntematta ei voi tuomita, eikä ainakaan pitäisi. Minusta tuomitseminen tuntematta on huutava vääryys, joka pitäisi monen ihmisen tunnustaa ja korjata. Tutustuessaan sitä huomaa toisessa hienoja asioita, toki pitkällinen tunteminen näyttää myös ne varjopuolet, jotka meillä jokaisella on.
Täällä jo sanottiinkin, että suuretkaan ikäerot eivät nykyään ole kovin harvinaisia. Valtaväestössä esimerkiksi on paljonkin tällaisia pariskuntia. On heitä myös kaaleissakin, mutta täytyy kyllä myöntää, että vähemmän tällaisia pariskuntia tunnen kaaleissa, kuin kaajeissa.
Häpeämisestä: Minusta oman kaverin sisaruksia ei tarvitse teititellä tai hävetä, jos he ovat saman ikäisiä kuin oma kaveri. Jos he taas ovat paljon vanhempia kuin oma kaveri, niin sitten voi tietysti miettiä, miten missäkin tapauksessa toimii. Ei kai se oma kaverikaan omia sisaruksiaan teitittele, luultavasti silloin hän ei vaadi puolisoaankaan toimimaan näin. Asioistahan kannattaa keskustella, koska välillä ne ovat melko tapauskohtaisiakin.
Tietysti oman puolison sisaruksia pitää tietyllä tapaa hävetä, vaikka olisi kyse nuoremmistakin ihmisistä. Ei heille kuitenkaan voi kaikkea puhua, eikä heidän edessään käyttäytyä ihan miten vaan. Sehän nyt on kaaleille normaali käytäntö muutenkin, ainakin minusta. Että ei siinä taasen mitään epäselvää pitäisi olla.
Sopimattomistakin asioista on hyvä puhua, enkä itse löytänyt kirjoituksestasi mitään kovin epäsopivaa. Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka kuuluvat elämään. Kaikenlaisia väyliä on hyvä yrittää aukoa.
tuo on ihan hölmöä muiden ihmisten puuttua pariskunnan asioihin oli kyseessä ikäero tai jokin muu. Nimittäin jokainen elää omaa elämäänsä kuka milläkin tavalla ja se ei ole minulta pois, eikä se minua vaivaa jos kaksi ihmistä rakastuu. Ja minä elän omaa elämääni jos satun ihastumaan vanhempaan ihmiseen niin en ajattele siinä vaiheessa muita, koska elän itselleni en vieraille. Ihmisen pikkumaisuus on joskus tosi pöyristyttävää.
mitä koskaan olen tiennyt on ollut 33 vuotta, mutta sen pariskunnan yhdessä olosta on paljon aikaa. Tuskin kukaan enää muistaa. Ennen aikaa oli enemmänkin pareja joilla oli suurempikin ikäero. Ei mitää 10 vuotta vaan lähempää 20. Silloin sanottiin että kun vanha mies ottaa itelleen nuoren akan, tulee tätä miestä (paria) kohdella nuorina, ei niinkään vanhoina.
Meillä on tuon kaverin kanssa 15 vuotta eroa, eikä ole kukaan koskaan asiasta huomautellut, ekan järkytyksen jälkeen.
no oma mielipiteeni on että jos nainen on 20 kymmentä eikä ole nähnyt maailmaa ja ukko on 40 kymmentä niin kyllä pitää miehessä olla jotakin vikaa jos kehtaa lähteen kulettaa niin nuorta ihmistä koska eihän
tiedän parin mis mies on 65 ja naine 23 kyllä se aika sairasta on tommonen tuo mies voisi olla tuon tytön ukki tommosilla on jotai sairata mielihaluja ...
mut miettikääs mite se menee ku tän tytön äiti on 20v nuorenpi kun vävy nauraaa kuka häpiää sitte ketäki.....
pedofiliaahan tuo on. Pystyvätkö tuollaisilla ikäeroilla uutuuden viehätyksen (lue seksin) jälkeen oikeesti jakamaan ajatuksia. Toisen täytyy olla yli vanha nuori ja toisen kadonnutta teineyttä etsivä vanhus.
Kulttuurisesti tällaisessa suhteessa asiat ovat oikeesti päälaellaan. kuuluisiko muiden nuorten teititellä tai hävetä toisen iän perusteella vaikka mies tai akka on samanikäinen tai jopa nuorempi kuin itse on.
Joo, mutta eikös ne vaihdevuodet ala kuivattamaan naisilla alapäätä, niin nuoremmillahan vehje on vielä kostea suorastaan märkä. Siinä yksi syy.