Onko muita, joilla kierto ja haaveilu siinä vaiheessa, että elovauva "tähtäimessä"?
Minulla ovis oli oireista päätellen reilu viikko sitten, joten ihan elokuun alkuun mentäisiin lasketussa ajassa. Kierto hiukan hakusessa, eikä mitään kiertopäiviä voi laskea. Menkkoja siis odotellaan viikonloppuna saapuvaksi.
Oireet ihan sellaiset kuin pitääkin eli lämmöt koholla, repäisykipuja ja turvotusta. Eli menkat tai plussa tulossa :-)
Muita oireilijoita ja jännäilijöitä?
Minulla ovis oli oireista päätellen reilu viikko sitten, joten ihan elokuun alkuun mentäisiin lasketussa ajassa. Kierto hiukan hakusessa, eikä mitään kiertopäiviä voi laskea. Menkkoja siis odotellaan viikonloppuna saapuvaksi.
Oireet ihan sellaiset kuin pitääkin eli lämmöt koholla, repäisykipuja ja turvotusta. Eli menkat tai plussa tulossa :-)
Muita oireilijoita ja jännäilijöitä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eli mulla oli ovulaatio 22-27.11 (nyt kp 28/33) ja nyt loppuviikosta odottelen että pääsee testailemaan. Mulla on ollut kanssa aika voimakkaat oireet jotka alko muutama päivä oletetun oviksen jälkeen ja kesti voimakkaimmillaan n. viikon; turvotus, menkkamainen juilinta alaselässä ja-vatsassa, nippailu sekä pientä huimausta.
Mielenkiintosta jos ne menkat nyt alkaa, että voiko niinkin voimakkaita oireita kuvitella kuin mitä nyt on itsellä ollut. Mulla ainakin tosi epämukava olo oli tuon viikon ajan.. Että jos tässä nyt kauemminkin joutuu lasta yrittään, niin toivottavasti ei joka kuukausi tarvi haaveoireilla :)
Onko teilläkin eka yritys?
joo
Milläs mielellä sun miekkonen siellä on? Harkitsitteko kauan ehkäisyn pois jättämistä? Itellä jokusen vuoden ollut kuume päällä ja hyvin tietosesti yrittänyt säästää miestä liialta jauhamiselta ja painostamiselta. Nyt tuntuu tosi oudolta kun voi ihan aiheellisesti avatua sille omista tunnoistaan. On meillä tietenkin jonkun verran aina ollut lapsikeskustelua, mutta tuntuu aika epätodelliselta heittää jotain "lähempä apteekkiin ostaan ovis-ja raskaustestejä" kun toinen siihen vaan että "ok". Aika paljon kuitenkin vieläkin saa hillitä itteensä koska enhän muuten muusta puhuiskaan kun vauvoista ;)
Mitenkäs sulla sitten on se kierto niin epäselvä? On kyllä hyvä että tunnet sen oviksen noin selkeesti. Ei tarvii sitä arvailla, vaikkei kierrosta olekaan ihan perillä :)
Ootko minkä ikänen?
Täällä tottapuhuen ollut yritystä takana tämän kierron jälkeen tasan vuosi. Eli tasan vuosi sitten oli jo haaveissa loppukesän lapsi. Kyllä kovasti miehen kanssa toivottaisi, että haaveet kävisi todeksi.
Kuukautisia odotetaan myös pois jääviksi loppu viikosta. ;) Ja kun sinä Lia puhuit sun oireista, niin on sitä itsekin tullut kuviteltua vaikka ja mitä oireita. Sitä niin luulee tuntevansa oman kehon ja mikä on kuukautis oireilua ja milloin on ovulaatio. Minä kuitenkin menin ottamaan lapsen teon vauvakuumeissani niin innokkaasti ja jännityksellä, että siinä alkoi jo kiertokin vaihtelemaan ja menkat tuli myöhässä stressin ja jännittämisen vuoksi. Ja siitä sitten enemmän tuli jännitystä ja kierto venähteli vielä ankarammin. Tilanteesta tuli oikea oravanpyörä, ennen kuin ymmärsi ottaa asenteen: "tulee kun on tullakseen".
Nyt rennommalla mielellä menty jo muutama kuukausi. Tässä kierrossa ovulaatiosta oli kulunut 6 päivää, niin alkoi selässä jomottaa ja mahaa pistelemään, ihan kuin ennen menkkoja. Tiesin kuitenkin että niihin vielä viikko aikaa. Se ei kuitenkaan kestänyt sitä yhtä päivää pidempään. Sen jälkeen ole ollut täysin normaali. :) Nyt kuitenkin taas alkaa pikkuisen jännittämään, että mitä loppuviikosta tapahtuu. Sinä Lia puhuit myös oireista, että toivotaan nyt sitten, että ovat niitä ihan alku raskauden merkkejä.
Ilmoitellaan kaikki täällä miten käy. Minäkään miestä joka ilta viittsi häiritä vauva-aiheella. Vaikka eilen ottikin ihan itse puheeksi.
... olis niin ihana :) Kovasti yritystä on ollu, ehkäisy jätetty pois muutama kuukausi sitten. Tuntuu vaan että oon jotenkin tosi kärsimätön. Ja noi oireet mitä ootte kuvaillu, kaikki ne oon kokenu viime kuussa. Ja tietty ne menkat sitten taas alko, onneks kuitenkin ajallaan. Mä en uskalla enään uskoa omaan oireiluuni koska niitten mukaan oisin kerran kuussa raskaana :D
Mut nyt ei auta muu kun jatkaa tekemistä ja touhuumista, ehkäpä se sieltä sitten tulee joskus. Jossei ens syksyksi niin vaikka 2011 kevääksi :)
..kyllä totisesti, että olen onnistunut psyykkaamaan itseni siihen todellisuteen, ettei se todennäkösesti ekalla kierrolla tärppää. Voisi se olla ehkä aikamoinen sokkikin jos tärppäis ;) Mies tuntuu ajattelevan, että kun sitä nyt oikein "tehtiin", niin siellä se nyt kasvaa :) Hänelle en olekaan näistä "oireista" höpissyt, ettei liikaa innostu. Itse kuitenkin kahlannut näitä palstoja vuosikausia ja tullut kyllä selväksi, että harvat ja todella onnekkaat saa ensimmäisestä yrityksestä siirtyä odottajien palsatalle.
Ja kiitos TaJe ja ninnukka viilentävästä tekstistä tekstistä. Jos tämä oma oireilu nyt tosiaan on vaan sitä samaa vanhaa kuumeilua, niin ehkä sitä osais sitten olla välittämättä niistä nippailuista ensi kierrossa. Tai sitten pistän kroppani sekaisin... Jää nähtäväksi.
Onnea kaikille yritykseen ja olkaahan kaikki jännääjät sitten linjoilla loppuviikosta!
Ei ollu tarkotus Lia26 ainakaan loukata kommenteilla. Oon vaan ite huomannu näitten kuukausien aikana kun vauvaa on yritetty että aina ennen menkkoja mä tunnen kaikki mahdolliset raskausoireet, niin kovasti sitä lasta haluan. Elikkä vähän niikun valeraskaus. Väsyttää ja huimaa, rinnat arkana ja haistan kaiken. Voisin vaikka lyödä vetoa että monella muulla naisella on sama tilanne :) En halua ketään masentaa enkä tarkota etteikö joku vois noi tuntiessaan olla raskaana. Mut musta on tullu jo vähän pessimisti mun oireilujen kanssa. Ainahan toi kroppa on mulle valehdellu :)
Tuosta miehen suhtautumisesta vauvan teko projektiin; Meillä olisi, kuin samaan aikaan päässä lamppu syttynyt ja yhdessä alettiin tuumaamaan perheenlisäystä. Ei sitä sitten pitkään tuumailtu, kun molemmilla oli niin sama sävel asian suhteen alusta asti. ;) Aluksihan olimme molemmat innoissamme ensimmäisten kiertojen aikana ja aina innolla odotettiin kahta viivaa testiin. Mies jopa keksi ns. "työnimen" tulevalle vauvalle, Väinö. Siitä me ollaan viimeinen vuosi puhuttu. "Onkohan Väinö nyt jo muuttanut masuun?" ja "Onko tänään päivät, että voidaan tehdä Väinö?"
Alku innostuksen jälkeen mieli laantui hetkeksi, mutta nyt kun vuosi yrittämistä täyttynyt, alkaa taas jotenkin mieli innostumaan. Että nyt sen sitten olisi jo korkea aika tulla, vai tutkimuksiinko mennään. Mieshän se niistäkin yksi ilta aloitti puhumaan. Että täysillä mieskin mukana kuumeilee. =)
Mutta kuinka teillä? Olisi kiva kuulla. :)
Juu, en todellakaan ninnukka ottanut mitenkään pahalla :)
Mutta nyt se pettymys a la menkat jo sitten tuli(ma aamu). Tosiaan lopppuviikosta niitä odottelin, mutta nän tällä kertaa :( Kai sitten parempi näin päin, eikä niin että menkat myöhässä ja suuri innostus, ja sitten sitäkin rajumpi pudotus.
Nyt vaan pitää toivoa että se oireilu tosiaan oli mun päässä eikä esim. merkki jostain oikeasta häikästä. Ajattelin käydä nyt samantien papassa, ettei jotain mahdollista sairauttakin joudu tässä murehtimaan. Mutta otanpa opikseni, enkä rupea mitään ensi kierrolla intoilemaan. Jännä kyllä, että alkuun en ollut ollenkaan niin pettynyt kuin nyt...
Toivottavasti muilla on sitten iloisemmat uutiset!
Itsellä ikää 25v. Esikoista odoteltu tulevaksi noin 11 kiertoa. Kierto on ollut alusta asti säännöllinen ja noin 5kk jälkeen otin käyttöön ovulaatiolaskurin. Välillä oltiin varmempia tärppäämisestä ja välillä taas niin pessimistisinä. Kävi kuitenkin niin, että amk:sta valmistuminen varmistui marraskuun alkupuolella (järkyttävä stressin aiheuttaja poistui) ja ovulaatio oli puolen välin paikkeilla. Marraskuun puolen välin jälkeen ajattelin, että nyt on ihan turha odotellakaan tärppäämistä, kun asia on ollut ns. toissijainen, kun kaikkea mahdollista sattui ja tapahtui. Ei toki itsestään, toki puuhastelimme, mutta nyt ei pidetty päivistä lukua (muutenkin koko ajan on pidetty mielessä se, että tärkeintä on se, että me nautimme toisistamme emmekä vain "tee" lasta). Ja kuinkas sitten kävikään. Se onnistui! Tässä sitä ollaan ja hymyillään, kuudennellä viikolla raskaana. En ole sitten teinivuosien kokenut kovia menkkakipuja, mutta ne ovat palautuneet mieleen kuluneen viikon aikana, kohtua juilii koko ajan ja tissit ovat kipeät, mutta ne ovat onnellisia kipuja. Näin mennään, päivä kerrallaan.
Toivottavasti tullaan pian perässä ;)
Tänään varasin ajan neuvolaan. Tuntui ihan hullulta soittaa ja kertoa asiasta, ihan kuin ei puhuisi itsestään... Ja kuitenkin puhuu *onnellinen* Käydään kuitenkin yksityisellä ensin ultrassa tarkistamassa, että kaveri on kotona ennen kuin mennään neuvolaan. Ultra viikolla 7 ja neuvola viikolla 8.
Turhat päineet pois ja pitäisi vain koittaa olla. Ei tosin aina niin helppoa. :) Anixi, tuo sun neuvo varmaan toimiva, mutta vielläkin odotellaan sitä kahta viivaa raskaustestiin. :)
Hyviä odotushetkiä sinne ja talvipäivien jatkoa. Myö Lian kanssa jatketaan yrittelyä. Mitä lähemmäksi viikonloppu tulee, sitä kovemmin alkaa jännittämään. Siellon pitäisi menkkojen alkaa, jos alkaa. ;) Mutta siihen asti vaan jännäämistä ja perhosia vatsassa.